sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Lunta tulvillaan

Ja niin raikas on talvisää, ettei oikein leuka tarjennut eilisellä hiihtoreissulla ja mökki ei oikein lämmennyt. Aamullakin oli vielä vain 17 astetta. Siinä vielä aamullakin vilu kapajaa. Ei jaksa lämpöpumppu kymmenen asteen pakkasella ja kovalla tuulella oikein lämmittää - hyvä kun jaksaa itsensä sulana pitää. Kolmas takallinen eilisaamuna sai sitten mökin siedettävän lämpimäksi - juuri kun piti jo poistua joulutöhötyksiin muualle.
Toissapäivänä se sitten tapahtui: vuoden pyörä (hjul på svenska...) saavutti yläasentonsa ja nyt se alkaa taas kaatua eteenkäsin myötämäkeä - odotettavissa piteneviä päiviä ja toivon sarastetta! On siis aihetta Hjul-juhlaan.
Vallinneet oudon navakat ja harvinaisesti etupäässä idän puolelta puhaltaneet tuulet ovat kinostaneet epätavallisen suuria kinoksia pihaan ja katolle, etupuolelle mökkiä. Tähän asti aina on ollut niin, että isoin kinos on takana varaston katolla. Ilmasto muuttuu.
Mustarastas on edelleen ilonamme. Sitä ei ole vaikea erottaa puhdasta hankea vasten, kun se pyrähtää pois kuistin alta meidän saapuessa mökille. Ei voi kyllä puhua mistään suojaväristä. Käyttäytyy se mokoma vähemmän ystävällisesti: yhtä hävyttömästi kuin se entinen mies, joka sonti naapurin kuistille, soitti ovikelloa ja pyysi paperia! Ei se entään paperia pyydä, mutta syö villiviinin marjoja ja paskoo sitten pikkurillin vahvuisia pötköjä pitkin kuistia ja erityisesti penkille, jossa meillä on tapana käydä saunan jälkeen vilvoittelemassa. Hävytöntä.
Tänään Hennan kanssa nähtiin päiväkävelyllä Siperian lähettiläitä marjojen syönnissä puistopuussa: taviokuurnia. Kauniita lintuja ja erikoisia kun harvoin näkee.
Lukijoille toivotetaan kaikille tasapuolisesti Hauskaa Joulua ja onnellista ja mukavaa vuotta 2013.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Jousimiehet

Kävelin äsken saunalle tarkistamaan, oliko Anttimyrsky vienyt pressut mennessään. Paikoillaan olivat. Lunta vain oli kinostunut kummallisiin paikkoihin.
Palatessani törmäsin kerhotalon nurkalla nuoreen mieheen, joka asteli paikalle Mäntypolulta päin. Hänellä oli mukanaan jousi ja nuolia. Jousi ei paljon muistuttanut tavallista jousta, vaan ennemminkin jotain huipputeknistä laitetta. Siinä näkyi olevan paikka siimarullallekin. Nuolet eivät joudu hukkaan, kun ovat kiinni siimassa. Nuolen päässä on tylppä kolmisakara, ei mitään kovin terävää. Nuoli repii osuessaan, ei leikkaa.
Juttelimme hyvän tovin kanijahdin asioista ja paikalle tuli toinekin Artemis-jousiseuran metsästäjä jousi mukanaan. Nuoria, tarkkanäköisiä miehiä. Heillä on lupa toimeensa kaupungilta vuodeksi kerrallaan. Eivät saa enää ampua rusakoita tai supikoiria, vain kaneja. Niitä ei ollut tällä kerralla vielä jäänyt saaliiksi. Pienosikiväärillä kaneja ampuvat eivät tänä vuonna taida olla paikalla, ainakaan tornia tai ruokintalaitetta ei ole näkynyt. Ilmeisesti myöskään frettiä apunaan käyttävät verkottajat eivät ole tänä vuonna vielä käyneet Pakilassa.
Toivottelin hyvää metsästysonnea ja erkanimme tahoillemme, minä mökille ja jousimiehet Pajupolulle päin jahtiaan jatkamaan.

torstai 6. joulukuuta 2012

Rakennusviraston vastaus

Rakennusvirasto vastasi 30.11.2012 minun ja muiden Mäntypolun suurtonttilaisten kysymyksiin Pakilan siirtolapuutarha-alueen kaavamuutoksesta.
Vastauksessa todetaan, että kaupunki on vuokrannut alueen yhdistykselle 1.1.1997 - 31.12.2026. Vuokra-aikana vuokramiestä ei voida pakottaa vuokrasopimuksen muutoksiin, lukuunottamatta mahdollista pakko-ottoa, esim. tiealueeksi.
Tästä kai täytyy päätellä, että vuokra-ajan päättyessä muutoksiin "voidaan pakottaa"?
Kysymyksiimme vapaaehtoisuudesta tai korvauksista ei kirjeestä saa vastauksia. Siinä todetaan vain, että rakennusvirasto toteuttaa voimassaolevaa kaavaa. Kun uusia tontteja kaavoitetaan, rakennsuvirasto arpoo ne hakijoiden kesken ja tekee yhdistyksen kanssa aluetta koskevan vuokrasopimuksen. Tämän mukaan olisimme siis menettämässä puolikkaan puutarhastamme ilman korvauksia tai kompensaatioita. Suuri kysymys on, säilyykö vapaaehtoisuus tontin jakoon myös uudessa vuokrasopimuksessa vuonna 2026?
Halukkaat voivat pyytää minulta sähköpostitse kopion rakennusviraston vastauksesta.

Talvi tuli

Talvi tuli viime viikonvaihteen alla kertarysäyksellä. Torstain ja perjantain aikana satoi lumet ja tuuli idästä niin reippaasti, että Seppo mökkinaaapuri ilmoitti perjantaina, että meidän kasvihuoneen ovi tuli heitä vastaan polulla, eikä edes päivää sanonut.
Lauantaina oltiin sitten jo Paloheinässä hiihtämässä. Lunta oli ihan riittävästi. Latupohja oli tampattu, eikä hiekka enää raapinut suksen pohjia.Paloheinän hiihtomaja oli kiinni, joten suihkusauna pidettiin lenkin jälkeen mökillä. Ja oikein muistin, kuten olin kehunut mummojen fb-sivuilla: on se niin helppo hengittää, kun istuu löylynlyömänä mökin kuistilla hiihdon pehmentämin jäsenin, vartalo ja sielu puhdistuneena ja katsoo pakkasilmaan purkautuvaa hengityshöyryä ja kuistilla palavaa kynttiläriviä. Siinä maailma tuntuu hyvältä paikalta ja velatkin saatavilta.
Tänään itsenäisyyspäivänä oltiin sitten jo kolmannella talven hiihtolenkillä. Mentiin Pitkäkosken hiihtomajalle asti. Se oli entiseen malliin täynnä onnellisia hiihtäjiä juomassa kuumaa mehua ja lukemassa iltapäivälehtiä. Antinpäivän myrskyn tuhoja oli nähtävillä reitin varrella: tusinoittain jykeviä kuusia oli kaatunut. Rungot ehjänä ne olivat vetäneet neliökaupalla maata ja juuria mukanaan. Laduilla oli suuret määrät luistelijoita, mutta kyllä meitä perinteisiäkin jo on ladulla. Vakaat, vanhat menevät latukadun laitaa. Oli osunut itsenäisyyspäiväksi jäätävä keli: kolmisen astetta pakkasta ja uutta lunta ladulla. Tämä on se yhdistelmä, jossa nanopohjasuksen pohjaan tulee jäätä ja sen seurauksena tarttuu jarrulunta pohjiin. Siihen on vastakeino, anti-ice-liuos, jota pohjiin pyyhkäisemällä ilmiö estyy. Koko viime hiihtokauden se pullo oli hiihtotakin taskussa, eikä sitä juuri tarvittu, mutta eipä ollut nyt. Lenkki tehtiin siis hidasta, noin 12 km tunnissa, vauhtia, eli siihen kymmeneen kilsaan Pitkäkoskelle ja takaisin meni toista tuntia. Mutta ei se hyvää tuulta tuhonnut ja sitä onnen tunnetta, että pitkä, pimeä, musta syksy on ohi ja ollaan valkoisten hankien keskellä, menossa kohti joulua ja talvipäivänseisausta, jolloin päivän pituuden muutossuunta vaihtuu. Neljä kuukautta ja voidaan kuullostella taas kevätlintujen laulua!

perjantai 9. marraskuuta 2012

Kannanotot perillä

Mäntypolkulaisten yhteinen kannaotto tonttiensa "vapaaehtoisesta" jakamisesta kahtia on saavuttanut kaupungin diarin ja kaavaviranomaiset. Tästä saapui jo parin päivän kuluttua sen toimittamisesta kuittaus kirjaamosta. Myös samalla toimittamani omat kannaottoni yksityiskohtaisiin kaavamääräyksiin olivat tulleet kirjaamossa vastaanotetuiksi.
Sen sijaan kysymykset, jotka olin muistin varassa osoittanut kiinteistövirastolle vuokrasopmustamme, tai asemaamme tontin vuokraajana, koskien tontin mahdollisessa jakotilanteessa, ei mennyt perille. Muutaman viikon päästä tuli ilmoitus kiinteistövirastolta, että siirtolapuutarhatonttien vuokrausta hoitaa Helsingissä rakennusvirasto. Olin jo kääntämässä kirjettämme uudelleen kirjaamoon, mutta seuraavana päivänä kaupungin kirjaamosta tuli viesti, että kirjeemme ja kysymyksemme on toimitettu rakennusvirastoon.
Nyt vain jäämme siis odottamaan vastauksia.
Sillä aikaa on pidetty pormestarin iltaa Paloheinässä ja lehdissä ollut juttuja, että Helsinki tarvitsee tonttimaata lisää kaavoitukseen ja Tuomarinkylän ja Paloheinän tienoita katsellaan sillä silmällä. Ettei vain kohta olisi isompaa vastustettavaa, kuin entisten huussinalusten kaavoittaminen siirtolapuutarhamökkitonteiksi...

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Syyssontaa

Taas tuli käytyä Vermossa. Mikäs on mennessä, kun käytössä on yhdistyksen peräkärry, jonka kyljessä on komeat puutarhamme haravatunnukset. Ei tarvitse selitellä, että mihin te sitä paskaa...
Vermossa näkee komeita hevosia. Se vähän lohduttaa läkähtyvää puutarhuria, joka lapioi lantaa säkkeihin. Tänä vuonna lapioiminen oli erityisen rankkaa ja säkkien nosteleminen tosi vaikeaa. Vermon tavara oli tavallista märempää ja siis raskaampaa. Viime aikoina kun on satanut vähän tavallista enemmän...
Malttoi sentään olla satamatta sen aikaa, kun säkkejä kuskasimme, mutta illalla alkoi taas sataa.





Pakilan kaavoitukseen liittyvän kannanoton Mäntypolun yläpuolen tonttien jakoa tarkoittavaan kaavamerkintään ovat allekirjoittaneet kaikki kyseisten suurempien tonttien mökkiläiset. Muiden tuki otetaan myös vastaan, mutta enää en kerää suoraan allekirjoituksia paperiin, vaan liitän muut tukijoukkoluettelona mukaan. Minulle voi sähköpostitse ilmoittaa kannatuksensa. Voi myös pyytää kannanoton luettavakseen sähköpostin kautta.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Pakilan kaavaluonnos esittelyssä

Eilen, 15.10.2012, olivat kerhotalollamme jälleen kaupungilta tulleet virkamiehet vuorovaikutuskehittäjä Juha Pekka Turunen, kaava-arkkitehdit Päivi Sarmaja ja Markku Hietala, suojeluasiantuntija Riitta Salaste ja liikennesuunnittelija Kari Tenkanen esittelemässä valmistunutta Pakilan siirtolapuutarha-alueen kaavaa. Kaava-alue käsittää myös Klaukkalanpuiston ryhmäpuutarhan ja Ärtin alueen.
Näille alueille on kaavaan merkitty yhteensä 110 uutta mökkipalstaa ja noin 140 uutta autopaikkaa kolmelle uudelle pysäköintialueelle. Riihipelon alueelle alueemme koilliskulmaan on näistä merkitty 33 palstaa ja lisäksi tuolle alueelle on johdettu uusi tieyhteys Lystikukkulan ja alueemme väliin nykyisten palstojen reunaan (linkki).
Tilaisuuteen oli tullut paitsi puutarhureita myös lähialueen omakotiasukkaita. Jännite heidän ja meidän välillä näyttää koskevan ennen kaikkea liikennettä ja pysäköintiä: kokevat meidät häiriöksi. Täytyy vain toivoa, että tilaisuus olisi ollut omiaan hälventämään pahimpia ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä tässä suhteessa.
Paljon keskustelua herätti myös alueemme sisään osoitetut uudet mökkipalstat, erityisesti Mäntypolun tonttien jako kahteen (ja suurimman tontin jopa kolmeen). Esittelijät painottivat, että tämä kaavamerkintä ei velvoita mihinkään, vaan on vapaaehtoinen ja vain tekee mahdolliseksi. Kysymykset tontin nykyisten vuokraajien asemasta eri tilanteissa, esim. koko alueeen vuokrasopimsuta uusittaessa vuonna 2026, eivät saaneet tilaisuudessa tyydyttävää vastausta. Oikea vastaaja, rakennusvirasto, joka on vuokranantaja, ei ollut edustettuna.
Keskustelu lainehti vilkkaana ja kuulija saattoi päätellä puhujan mökin sijainnin puhujan mielipiteistä: lähellä entisiä "vessanurkkia" asuvat vastustivat niiden käyttöönottoa, metsän laidassa olevat halusivat tien jokirannan viljelypalsta-alueen kautta ja siellä suunnalla olevat taas kannattivat tietä metsän laitaan. Joku puhuja kehui kaavaa ja kannatti kaikkia esityksiä, joku toinen taas vastusti kaikkea ja ilmoitti joka tapauksessa valittavansa niin pitkälle kuin valitustietä riittää. Turusen loppuyhteenvedon mukaan oli siis kysymys melko tavallisesta tilanteesta, jossa kaava-asiat herättävät suurta vastustusta ja paljon mielipiteitä.
Useat puhujat muistivat kiittää kaavan tuloa ja siihen tulevaa suojelumerkintää ja kaavamääräyksiä, joiden tarkoituksena on säilyttää alue tuleville sukupolvillekin virkistystä tarjoavana siirtolapuutarhakeitaana keskellä Vantaan joen laaksoa. Tämän asian merkitys on toki pitemmällä ajalla kaikkein tärkein ja yksityiskohdat, vaikka ovatkin varmasti monelle kipeitä paikkoja, ovat sittenkin vähäisiä tähän tärkeimpään asiaan verrattuna.
Mäntypolkulaiset ovat laatineet oman kannaottonsa tonttiensa jakomerkinnästä kaavassa. Siinä ilmaistaan huoli alueemme luonteen säilymisestä ja nyt avaran maisemakuvan muuttumisesta ahtaammaksi. Tämä muuttaa alueen luonnetta ratkaisevasti. Kaava-arkkitehtien pitää punnita kumpi on tärkeämpää: kulttuurihistoriallisesti arvokkaan maiseman säästäminen näiltä osin vai 17 uuden mökkipalstan saaminen. Jakopalstat tulisivat käyttöön tulevaisuudessa todennäköisesti hyvin pitkän ajan kuluessa. Kirjelmän ovat jo nyt allekirjoittaneet lähes kaikki Mäntypolun yläpuolen mökkipalstojen vuokralaiset.
Kaavaluonnoksesta kerätään nyt kannanottoja 26.10. 2012 asti ja sen jälkeen niiden pohjalta muokataan valmis kaava, joka menee ensin, noin tammikuun lopussa ensi vuonna, kiinteistölautakunnan käsittelyyn. Kiinteistölautakunnan pöytäkirja tulee kokouksen jälkeen kaupungin nettisivuille nähtäväksi, jolloin on mahdollista tarkistaa missä määrin kannanottoja on otettu huomioon. Lisäksi monet viranomaiset antavat tuossa vaiheessa lausuntojaan, ainakin ympäristökeskus, museovirasto, kiinteistövirasto jne.
Ainakin bloginpitäjälle jäi tilaisuudesta, erilaisista kiistoista huolimatta, positiivinen mieli. Onhan sentään tulossa melkoinen määrä uusia mökkejä. Ja niitähän tarvitaan, kysyntä on kova.

Saunalla vielä

Viime viikonloppuna oli saunalla vielä muutama ahkera talkoolainen. Lauteiden puuosat olivat saavuttaneet käyttöikänsä pään ja ne täytyi uusia. Saunalle oli jo hyvissä ajoin edellisellä viikolla ilmestynyt pari sataa metriä kaunista, lämpökäsiteltyä, haapaista, sileäksi höylättyä laudelautaa sekä upouusi sirkkeli. Uudet lauteet syntyivät lauantaipäivän ja sunnuntain pienen jatkotalkoon aikana. Metallisia lauderunkoja joudutaan myös vielä korjaamaan. Se tapahtuu kunhan hitsari ehtii paikalle. Lauderungot teki aikanaan Pentin Pauli, joka teki metalllista mitä vain halusi (muut tekevät vain sen minkä osaavat). Vastaavaa ammattilaista ei ole puutarhalaisistamme löytynyt, joten joudumme turvaamaan ulkopuoliseen ammatiapuun.
Lauteiden entraamisen ohessa vaihdettiin samalla myös kiukaan kivet. Kuorma-auto kävi perjantaina tuomassa reilun puoli tonnia kiuaskiviä saunalle ja nyt ne ovat jo kiukaassa. Vanhojen kivien purkaminen on aina vähän jännittävää, koska alta paljastuva tulenkestävä valu saattaa olla murtunut ja uusimisen tarpeessa. Vielä näin ei ollut, vaan tulipesä oli kestänyt hyvin. Pesän yläpuolella olevat vajaan metrin mittaiset erikoisteräksiset raudat olivat taipuneet lisää. Alunperin suorat tangot ovat nyt taipuneet jo tulipesän yläpuolen muotojen mukaisiksi. Lisää taipumista ei enää ole odotettavissa. Näitä rautoja ei onneksi tarvitse uusia, kuten ei nykyisiä arinoitakaan, jotka Markku aikanaan onnistuneesti teetti valimolla kuumuutta kestävästä erikoisteräksestä.
Samalla kun muut värkkäsivät lauteita ja vaihtoivat kiviä, hoiteli Pauli saunan vesijohtojen tyhjennystä ja sekoittajien ja muiden pakkasarkojen osien irrottelua. Ne menevät lämpimään tilaan talvea viettämään.
Kunhan lauderemontti saadaan loppuun, voidaan tyytyväisinä asettua saunan suhteen talvilevolle. Keväällä herätämme entistä ehomman saunan vastaanottamaan kylpijöitä.



tiistai 9. lokakuuta 2012

Kesän loppu

Vesi katkaistaan. On siis aika tehdä välttämättömät syystoimet, tuumii puutarhurimme, ja aloittaa viemällä kesäkeittiön varusteet varastoon. Varastosta hän vie vesiastiat sisälle ja täyttää ne kaikki ja vielä muutaman pesuvadinkin piripintaan. Kissat katsovat menoa ihmeissään ja latkivat sitten janoonsa lähimmästä astiasta.
Seuraavaksi puutarhurimme menee kasvihuoneeseen ja poimii kaikki loput tomaatit. Niitä tulikin iso astiallinen. Suurin osa on kauniin punaisenkypsiä huolimatta ennätyssateisesta syksystä. Puutarhurimme repii tomaatin ja kurkun varret kasvihuoneesta kompostiin ja pesee kasvihuoneen huolellisesti sisältä. Sitten hän siirtyy perunamaalle ja nostaa monta ämpärillistä perunaa ja huuhtoo niitä hartaasti kesäkeittiön hanan alla kunnes ne ovat kaikki kauniin puhtaita ja kuivauksen jälkeen valmiit siirrettäväksi kaupunkiasunnon jääkaappiin.
Puutarhurin uurastaessa puutarhassaan on hänen rakas naisystävänsä heittäytynyt ankaraan syyssiivoukseen sisällä mökissä. Kaikki ensin pois tieltä ja sitten perusteellinen imurointi, unohtamatta lämpöpumpun suodattimia, jonka jälkeen huolellinen lattioiden pesu mopilla ja männyn tuoksuisella pesuaineella. Tavaroita siirrellessä löytyy asioita, jotka ovat olleet hukassa toukokuun alusta saakka, siis siitä asti kun mökille tultiin.
Siivouksen lopuksi puutarhurimme sulkee mökin veden tuloputkessa olevan sulun ja valuttelee putket tyhjäksi ja irrottaa boilerin pistokkeen. Sitä ei tarvitse vielä tyhjentää. Onpahan siinäkin 90 litraa vettä käytettäväksi. Ihan ensi hätään ei tarvitse lähteä talvivesipisteelle vettä hakemaan.
Ahkeroinnin jälkeen puutarhurimme istahtaa auringonpaisteeseen juomaan teetä ja katselee hyväksyvästi ympärilleen. Vielä on paljon syystöitä, mutta ne voivat odottaa. Pavut ja mintut täytyy korjata. Kesäkalusteet taitella kasaan ja laittaa leikkimökkiin talven ajaksi. Ruohon joutuu vielä pari kertaa ajamaan. Viimeisen kerran sitten kun omenapuun lehdet ovat pudonneet, niin ei niitä tarvitse haravoida.
Puutarhurimme tulee takasin tiistaina puolen päivän aikaan. Hän aukaisee pihalla olevan ylimmän hanan ja menee sitten ja aukaisee tontille tulevan vesiputken pääsulkua. Putkessa oleva ilmanpaine saa tontin putkessa olevan veden lentämään kohisten kauas pensasaidoille. Aukaistuaan pihahanat yhden kerrallaan puutarhurimme toteaa tyytyväisenä vesijohtonsa olevan valmis pakkasiin ja sulkee pääsulun.
Lopuksi puutarhurimme ottaa isännän viirin alas tangosta, viikkaa sen kaappiin kuivumaan ja lukitsee mökin. Hän luo katseen rakkaaseen puutarhaansa jossa ruska ilmoittaa syksyn jo olevan täällä, huokaisee ja lähtee tarpomaan kohti bussipysäkkiä.

Syyskokous

Reilu viikko sitten pidettiin yhdistyksen syyskokous. Kokouksessa oli aistittavissa jännitteitä suhteessa uudisrakentamiseen ja kerhotalon laajennukseen sekä johtokunnan ja puheenjohtajan valintaan.
Lopulta kuitenkin Heli Ahola valittiin yksimielisesti jatkamaan puheenjohtajana. Myös johtokunnan valinta oli lopulta yksimielinen. Lähinnä siksi että erovuoroisten ja tai eroamaan ilmoittautuneiden tilalle valittiin lopulta esille noussut ehdokasjoukko kokonaisuudessaan. Tämä tapahtui niin, että ensin valittiin erostaan ilmoittaneen Jorma Mannisen tilalle vuodeksi henkilö, jonka nimeä vaatimattomuus estää minua kertomasta ja sitten erovuoroisten tilalle ne, jotka eivät ilmoittaneet voivansa (edelleen) jättäytyä varajäseniksi ja vastaavasti näin ilmoittaneet varajäseniksi. Äänestyksiä ei siis tarvittu, vaan valinta oli lopulta yksimielinen. Kokouksen puheenjohtajana toimi Jorma Bergholm, joka jatkaa myös johtokunnassa, ja joka muuten oli aika hyvä siinä. Siis syyskokouksen puheenjohtajana.
Toimikunnat jatkavat suurelta osin entisin voimin, saunatoimikuntaan saimme Nipan Kalevin tilalle - hieno juttu.
Kokoukseen oli tehty aloite, jossa epäiltiin mm. suihkurakennuksen ym. laajennuksen tarpeellisuutta. Allekirjoittajia oli neljä ja lisäksi 76 tukiallekirjoitusta eli yhteensä 80 eli noin neljäsosa yhdistyksen jäsenmäärästä. Kokous kävi ajoittain varsin kiivastakin keskustelua aiheesta, mutta johtokunnan vastaus aloitteeseen hyväksytiin lopulta yksimielisesti. Siinä todetaan lyhyesti, että rakentamishanketta selvitetään, ennen kaikkea sen kustannuksia, ja kun kaikki tarpeelliset tiedot on saatu koottua, asia tuodaan yhdistyksen yleiskokoukseen, jossa jäsenet yhdessä päättävät edetäänkö vai ei, ja jos edetään miten.
Kokouksessa tuli esille myös valmistunut kaavaluonnos, jota käsitellään 15.10. 2012 klo 17 alkaen Pakilan kerhotalolla. Kaavasta ja sen yksityiskohdista on käyty "mummoissa" facebookissa vilkasta keskustelua. Lisäksi Mäntypolkulaiset ovat laatineet oman lausuntonsa tonttiensa jakamisesta kahtia. Näyttää siltä, että infotilaisuuteen on tulossa runsas osanottajajoukko. Siellä siis tavataan.

tiistai 25. syyskuuta 2012

 Viime lauantaina 22.9.2012 oli Pakilan saunan syystalkoot ja se viimeinen, eli mörkösauna. Porukkaa oli tullut aurinkoisena päivänä alun neljättäkymmentä. Lähes kaikki olivat kokeneita talkookävijöitä ja hommat hoituivatkin kuin itsestään.





 
Terassin luukut on nykyään helppo asentaa ja laiturikin nousi joesta suorastaan ennätyksellisen vähällä väellä. Ei keritty edes huutaa muita auttamaan, kun laituri oli jo liuutettu keskelle pihaa.
 

 
Vesa oli erityisen huolissaan takkapuiden riittävyydestä, joten niitä sirkkelöitiinkin ahkerasti. Myös terassin alla olevassa puuvarastossa olleet kannot pienittiin sirkkelillä takkapuiksi. Tämä liiteri myös siivottiin kuntoon ja heitettiin roskat ulos ja laitettiin halkopinojen aluset uuteen ojoon.
Aikaa meni niin paljon, että varsinaisesti tärkein työ, eli pilkottujen ja kuivien polttopuiden siirto liiteriin, jäi myöhäisen aloittamisen takia kesken. Sitä jatkettiinkin seuraavana päivänä kaatosateessa. Ja saatiin kuin saatiinkin kuivat puut suojaan ja vielä kuivumaan jääneet tuoreemmat puut katettua veden ja talven pitävällä pressulla.
Saunakausi on ohi. Kiitos kaikille ahkerille talkoolaisille. Nähdään taas ensi kesänä saunassa!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kerhotalon talkooremontti jatkuu

Sankarityöläiset ovat palanneet.
Kerhotalon remontti jatkuu. Nyt on vuorossa keittiöpään lattian uusiminen. Samalla tulee uusittua keittiö, joka toivottavasti tulee helppokäyttöisemmäksi ja paremmin varustetuksi tässä samalla.
Entisen kirjaston/kioskin lattiasta ei loytynyt pahempia lahovikoja.
Keittön purkaminen vie muuataman päivän.
Salin puolelle on varustettu talkoolaisille "kenttäkeittiö", jotta muonitus voi toimia myös talkootyön ajan.
Puretuista keittiönkaapeista paljastui vanhan keittiön asentamisen hetken ajankuvaa: toimitusosoitteeksi seinää vasten olevien kaappien takalevyihin oli kirjoitettu: "Pakilan siirtolapuutarhayhdistys, Naisten kerhohuone". Myöhästynyt 70-luvun feminismiin  kohdistunut vastaisku...?
Paikalla käynyt ei voi kuin ihailla talkootyöläisten määrätietoista ja vastuuntuntoista työskentelyä ja ahkeruutta. Kaikki kunnioitus näille työmuurahaisille.

perjantai 24. elokuuta 2012

Kasteluvettä tulee

Kasteluvettä tulee kiitettävästi taivaalta, joten ei ole niin väliä vaikkei sitä tällä hetkellä kasteluvesiputkesta tulekaan.
Vaaleanvihreä taipuisa putki ei kestänyt painetta, joten korjaus jatkuu vielä.
 Kasteluveden otto Vantaanjoesta verkkoomme tapahtuu Vantaan joessa olevan putken kautta. Vesi pumpataan saunan kellarissa olevalla pumpulla painesäiliöön, joka on myös kellarissa. Vedenottoputken päässä on verkko, joka estää roskia kulkeutumasta pumppuun ja takaiskuventtiili, joka estää paineen karkaamisen. Venttiili on noin puolentoista- kahden metrin syvyydessä kellukkeeseen ripustettuna. Se on otettava pois joesta talveksi ja varastoitava kellariin, etteivät jäät vie sitä mennessään. Pois ottaminen on tapahtunut vetämällä PEH-putken taipumista hyväksikäyttäen putken päähän kiinnitetyllä vaijerilla putken pää maalle ja irrottamalla venttiili. Kun putkea oli melkein parikymmentä vuotta näin syksyin keväin taivuteltu, antoi se elokuun puolenvälin tienoilla periksi ja katkesi, jonka seurauksena paineet karkasivat jokeen ja kasteluvettä ei enää saatu.
Korjaus on jo tekeillä. Tarkoitus on laittaa taivuttelua paremmin kestävää putkea pätkä rannan kohdalle väliin, jotta putki voidaan jatkossa nostaa tarvittaessa rantaan rikkomatta sitä ja huoltaa venttiiliä. Toisaalta myös kellariin, heti pumpun jälkeen, on imuputkeen tulossa takaiskuventtiili, jonka avulla paineen karkaaminen pumpun pysähtyessä imuputkeen voidaan estää. Tämä auttaa uuden, taipuisan putkimateriaalin kestämään, koska näin sen ei tarvitse olla paineen kestävää.
Toivossa siis eletään, että kasteluvettä tulee vielä tänä  syksynä putkestakin - vaikkei sitä näillä ilmoilla ole kyllä viime aikoina tarvittu.

 Puutarha- ja isäntätoimikunnat ovat tehneet ahkeraa talkootyötä kerhotalon maarakennuksen jälkien korjailussa. Talon takainen luiska muotoiltiin uudelleen ja salaojitettiin, jotta uusi lattia saadaan säillymään entistä paremmin eikä talon alle valuva vesi homehduta koko rakennusta. Tämä maarakentaminen tapahtui viime syksynä kuten tässäkin blogissa on kerrottu.
Nyt siis korjataan maansiirtojen jälkiä puutarhayhdistykselle sopivaan kuntoon. Ja näyttäähän se tulevan tosi hienoon kuntoon. Luiskan sitomiseksi on laitettu tukirakenteita ja multaa ja istutettu eri mökeiltä lahjoitettuja taimia - monenlaisia maanpeitekasveja. Tulevaisuudessa tämä rinne tulee kukkimaan komeasti pitkin kesää ja tuottamaan myös yrttejä kesäkahvilan tarpeisiin. Jo nyt sieltä olisi saatavilla minttuteen tarpeet. Vaatimattomuus estää minua kertomasta kenen lahjoittamista taimista. Toivottavasti tämä onnistuva osaprojekti kerhotalon ehostamiseksi kuvastelee jatkoakin: kerhotalosta ja sen ympäristöstä tulee yhä viihtyisämpi ja kauniimpi ja, mikä tärkeintä, yhteisillä viihtyisillä talkoilla tehden.

torstai 16. elokuuta 2012

Elojuhlat juhlittu

Viime lauantaina oli Pakilan elojuhlat. Järjestävä lohko oli pannut paljon aikaa ja työtä juhlien eteen. Työ tuotti tulosta: juhlat olivat hauskat ja monipuoliset, ohjelma, tarjoilut ja koristelut olivat hyvin valmisteltuja ja antaumuksella tehtyjä.
Ohjelma alkoi Nipan puheella, joka oli Nipamaisen runollinen ja puhutteleva. Pienet kuuluttajatytöt haastattelivat Nipaa, niin kuin kaikkia muitakin esiintyjiä, "reippaasti ja kuuluvalla äänellä". Kerhotalon uudet AV-laitteet nostavat juhlien tasoa monella tavalla. Enää ei tarvitse pinnistellä, jotta kuulisi, eikä miettiä yhteislaulujen sanoja, kun ne näkee suurelta screeniltä kuin karaokessa ikään.
Ohjelman huippunumero oli flamenco-tanssiesitys. Joukko hehkeitä ja nuoria Carmen-neitoja yhdessä Carlos-"herrojen" kanssa esitti suomalaiseksi muokattua flamencoa ja hauskaa oli niin esiintyjillä kuin katsojilla.
Loppuillasta piti huolen taatulla tavallaan the Gardeners orkesteri sekä seuraavan sukupolven Simple Twist, joiden taidot ja pituus olivat huomattavasti kehittyneet edellisestä kerrasta. Levän Jyrki kantoi jälleen suurimman vastuun ohjelmiston onnistumisesta. Gardeners oli tullut hyvän matkaa vastaan yleisön makua: musiikki oli hyvin tanssimusiikiksi sopivaa. Soittivat jopa iskelmiä, joita joku soittajista oli vannonut ei koskaan soittavansa.
 Pauli oli vastaavana lihamestarina ja leikkasi illan aikana kokonaisen sian annospaloiksi nälkäiselle yleisölle. Lisäksi oli tarjolla herkullisia vohveleita ja tavanomainen buffetti. Joku väitti nähneensä Paulin loppuillasta tanssilattialla yhdessä sianpään kanssa ja molemmat olivat näyttäneet onnellisilta ja päässään olkihatut.
 Pihan koristuksena oli mm. yhä käytössä oleva 60-luvun traktori Tuomarinkylästä, josta tuli myös hevosajeluttaja kahden hevosen rattaillaan. Kyyti näytti kelpaavan hyvin alueen lapsille ja samalla saatiin polkujen varsille tuoretta lantaa ja kompostin kiihdykettä tarjolle ihan ilmaiseksi.
Ketjunheiton hopeamitalistin tyylinäyte. Yhdeksän kymmenestä ketjusta reikään.
 Pukeutuminen oli teeman mukaista: sadonkorjuuajan isäntiä.
 Myös miss Naisellisin Nainen oli valinnan jälkeisiltä kiireiltään ehtinyt juhliin.
 Parhaimman isäntäasun voittaja, Risto R.
Emäntäkilpailun kunniamininta asusta, Kikka.

lauantai 11. elokuuta 2012

Mummokratiaa?

Viime merkinnässä vertailin saarimökkeilyä ja siirtolapuutahailua. Samaa vertailua lienee tehnyt myös Asmo Noronen, joka julkaisi Kumpulan mökiltään yleisöosastokirjoituksen (linkki). Hän tuli maininneeksi käsitteen mummokratia, joka lienee tarkoitettu kritiikiksi Kumpulan käytäntöjä vastaan. Kirjoituksesta päätellen mm. sitä vastaan, että kaikkien puutarhureiden on Kumpulassakin liityttävä jäsneksi maan vuokranneeseen siirtolapuutarhayhdistykseen. Kirjoittaja ei siis näytä sisäistäneen ajatusta yhteisöllisesti mökkiläisyydestä ja yhdessä tekemisestä.
Jäin silti miettimään tuota mummokratiaa. Ei kai meillä Pakilassa sellaista...? Se kai olisi jotain sellaista, että mummot eivät olisikaan herttaisia ja hyväntahtoisia, vaan jotain päinvastaista? Että ei tyydyttäisi oman palstan asioihin, vaan määräiltäisiin naapuriakin? Ettei hoidettaisi yhteisiä asioita hyvässä hengessä, vaan pyrittäisiin dominoimaan? Ettei suvaittaisi, annettaisi kaikkien kukkien kukkia, vaan nähtäisiin kaikkialla arvovaltakysymyksiä?
Kuulun itsekin fb-ryhmään siirtolapuutarhamummot, joten jotain kai tiedän minäkin mummojen mielenlaadusta. Jos siellä joskus mummokratiaan ollaan kallellaan, niin enemmistö kyllä rivakasti oikaisee harhautuneita. Henki on hyvä ja toivon sen sellaisena pysyvänkin. Viihdyn talkoissa ja yhteisissä riennoissa, niin kuin oman tontin asioissakin, enkä yleensä koe häiriötä vaan vain hyvää henkeä naapurimummojen ja yhteistyömummojen taholta. Meillä ei siis liene mummokratiaa.

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Vertailevaa mökkeilyä

Täytyy kiittää Heikkiä saunahistorian korjaamisesta ja tarkastamisesta (ks. tämän sivun alalaidasta Heikin blogi). Pakilan saunan henki elää ja voi hyvin. Talkoolaisia lämmityksiin on riittänyt ja lämmitykset ovat sujuneet. Nyt on omaksuttu uusi tapa sulkea kiukaan pelti vuorojen ja saunan pesun jälkeen (tai jättää avaamatta, mikäli lämmittäjä ei ole siivotessaan sitä avannut). Tämäkin on onnistunut, eikä pahoja ylilämmityksiä ole tästä syystä tapahtunut. Kiukaan jäännöslämpö kuivaa saunatiloja pitkään ja, jos seuraava saunavuoro on heti seuraavana päivänä, säästyy polttopuuta ja lämmittäjien työtä.
Viime viikolla käytiin sata kilometriä pohjoisemmassa saarimökkeilemässä, mikä pani vertailemaan sen ja siirtolapuutarhamökkeilyn eroja.
Kun siirtymäriitti siviiliroolista mökkiläiseksi saattaa siirtolapuutarhalaisella käsittää hyppäämisen ulos linjan 64 bussista, on se saarimökkeilijällä huomattavasti pitempi: auton harrasta pakkaamista (juomavettä, ruokaa, tarvikkeita ym.kaikkea tarpeellista, kuten pelastusliivit), ajamista kohti mökkipaikkakuntaa muutamia tunteja asiaankuuluvine kahvitaukoineen, joiden aikana mieli alkaa laskeutua mökkioleilun tasolle arkisfääreistään. Saapuminen rantaan, veneen nouto, auton purku, veneen lastaus, pelastusliivien pukeminen. Soutu kohti mökkiä ja saapuminen. Veneen purku ja mökin aukaisu, tarvikkeiden esille otto. Saunan lämmitys. Ja siinä, katsellessaan kiukaan alla palavaa tulta, kuunnellessaan kuikan huutoa ja silmäillessään sen soutua yli avaran järvenselän, voi vertaileva mökkitieteilijä ohimennen muistaa Pakilan saunan lämmittämistä: valtavien halkokuormien kantamista, siivoilua ja mietiskelyä ennen saunavuorojen hektisen hyörinän alkua. Ero on kieltämättä suuri.
Saarimökillä luonto on omillaan. Kyllähän mökkiläinen on omat jälkensä jättänyt raivatessaan mökillensä paikan ja rakentaessaan saunansa rantaan, mutta yhä on mahdollista nähdä, miltä paikka näytti ennen mökkiä ja minkälaiseksi se nopeasti palaisi, jos mökki paikalta häviäisi. Siirtolapuutarhan ympäristö on puutarhaa. Alusta asti muokattua ja kasvatettua ja viljeltyä. Villiintyessään paikka muuttuisi aivan toiseksi. Ero on suuri.
Saarimökillä oleillaan yksin tai pienessä porukassa hiljaiseloon ja rentoutumiseen keskittyen. Toki myös mökkiaskareita, kuten puunkaatoa ja pilkkomista tai remontti- tai raivaustöitä välipalaksi tehden. Saaressa on myös oma mökkiläisyhteisönsä, mutta yleensä ei pidetä yhteyttä sen enempää kuin todetaan, että naapurikin näytti saapuvan mökilleen tai lähtevän aamulla lehden hakuun. Siirtolapuutarhalla vähemmän sosiaalista saattaa rueta ahdistamaan, kun koko ajan on juttuseuraa tarjolla: aitojen yli ja marjapuskien ja omenapuiden latvusten läpi sinua puhutellaan kovalla äänellä ja haastetaan ottamaan kantaa yhteisön päivänkohtaisiin tapahtumiin. Siirtolapuutarhamökki on puutarhurin paikka. Puutarhassa riittää loputtomasti työtä. Ero on kieltämättä suuri.
Saarimökille lähtiessä täytyy varustautua: venematkalle liivit, rantaoleiluun hyttysmyrkyt, helteen varalle simmarit, kylmyyden varalle lämmintä ja vaihtovaatteet jne. Eli autokuorma on, jos mahdollista, huomattavan paljon korkeampi kasa kuin Pakilan koloniaalihytille lähtiessä. Siirtolapuutarhamökillä yleensä on kaikki tarvittava. Parhaassa tapauksessa mökille lähtiessä otetaan mukaan vain avaimet. Eroa on, kieltämättä.
Saarimökille viedään ruokatarpeet mennessä mukana. Niitä ostetaan varalle runsaasti, (jos vaikka tuuli estäisi saaresta poistumisen suunniteltuna päivänä) ja raitisilman ruokahalua lisäävä vaikutus huomioonottaen. Silti, anteeksi vain, saarimökillä eletään säännöstelytalouden oloissa: tätä leipää ei saa nyt ottaa enempää, koska sitä pitää riittää vielä niin moneksi päiväksi niin monelle hengelle jne. Siirtolapuutarhalla, jos joku loppuu, hypätään kulkuneuvoon ja hurautetaan joku sata metriä lähimpään kauppaan. Ero on kieltämättä suuri.
Erot perinteisen mökkihulluuden ja siirtolapuutarhamökkihöperyyden välillä ovat suuria, mutta eivät niin merkittäviä, etteivätkö ne mahtuisi samaan kategoriaan arjesta irtautumisen keinona. Eikä ole ollenkaan helppoa päätellä kumpi mökkeilyn muoto olisi toista parempi. Molemmissa kun on sekä huonot että hyvät puolensa.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Sadepäivän ilo

Sadepäivän ilo on tietysti vettä pitävä mökin katto. Kuurojen välissä menin tarkistamaan tilannetta. Laitoin aiemmin kesällä katolle muutaman kourallisen sammal pois -rakeita, koska katon pohjoislappeelle on alkanut kertyä jäkälää. Sitä näyttää tulevan erityisesti "kylmän" räystään osalle katon laidoille. Eteläpuolelle kovan auringonpaisteen alueelle jäkälä ei kasva. Jäkälän kertyminen johtunee lähellä kasvavista korkeista puista, joista varisee roskaa katolle. Orgaaninen pöly riittää jäkälille alkuravinteeksi. Kiinnittyessään  ja kasvaessaan ne pilaavat huopakatteen ja niitä poistettaessa tahtoo lähteä osa katteen pinnasta mukaan.
Jäkälät olivat "sammal pois käsittelylläni" vähentyneet melko lailla ja jäljellä olevat ovat selvästi löyhemmässä kuin aikaisemmin, kun yritin niitä hankaamalla ja katuharjalla harjaamalla poistaa. Sammal pois -aine, jota käytin on tarkoitettu nurmikoille, joten sen käyttö katolla ei taida olla kovin tehokasta. Se on voimakas emäs, ja sammalen kuolo perustuu pH:n äkilliseen nousuun. Katolle on omia aineita levien, sammaleen ja jäkälän poistoon (esim.). Nämä ovat pH-neutraaleja, mutta vahingoittavat myös muita kasveja. Sateella aine valuu rännejä pitkin katolta puutarhaan, joten käyttöä täytyy harkita tarkkaan. Jos jäkälä edelleen lisääntyy täytyy seuraavaksi kuitenkin hankkia jotain sellaista ärjympää ainetta.
Poistettujen jäkälien kohdalle jää selvät kuopat. Katteen päällyskerrosta on lähtenyt jäkälien mukaan. Kuoppiin uusien jäkälien ja sammalien on hyvä kiinnittyä. Rikkaruohosodan lisäksi tiedossa on siis sammalsotaa. Monen rintaman avaaminen yhtäaikaa on strategisesti arveluttavaa. Mutta puutarhurin on vain ponnisteltava kun on puutarhan ristikseen hankkinut.
Pitää se katto kuitenkin edelleen vettä. Sateen rummutusta on edelleen rattoisaa kuunnella.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Mummokokoontuminen

Tänään on siirtolapuutarhamummojen facebook-ryhmän kokous paraikaa Kerhotalolla. Tapaus oli julistettu mummoryhmässä etukäteen ja paikalla onkin edustava valikoima monenlaisia mummoja. Samaan aikaan on kuitenkin menossa monenlaista: petanque-karsinta, kukkokahvila ja käsityökerho mm., joten mummotapahtuma jää vähän jalkoihin yleisessä hulinassa.
Toiveena oli, että mummot voisivat nähdä toisiaan livenä ja oppia yhdistämään ryhmän avatar-kuvat oikeisiin naamatauluihin, mutta ainakaan vielä tuota tavoitetta ei ole paljon saatu edistettyä.
Joku torjui jopa facebookin ryhmämerkintöjen julkisen näyttämisen kerhotalon isolla valkokankaalla, joten koko tapahtuma vähän lässähti. Mummot tuntien, tuosta ei seuranne mitään takapakkia sen enempää. Jäseniähän ryhmään on virrannut koko ajan tasaisesti, joten Pakilan siirtolapuutarhamummoille pitänee ennustaa loistavaa tulevaisuutta.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Portaan routasuojakorjaus

Mökissämme ei alunperin ollut kuistia. Kun se sitten rakennettin, piti alkuperäiset, ulkopuoliset kellarin portaat kääntää tulemaan toisesta suunnasta, koska entiset jäivät uuden kuistin alle. Uudet portaat rakennettiin ehkä 30-40 vuotta sitten, tarkkaa aikaa ei voi tietää, mutta kun kaivoin routasuojauksia varten syvän kuopan aiemmin, löysin kaivannosta parit polkupyörän vanteet, jotka näyttivät 50-lukulaisilta (linkki).
Uusissa portaissa oli suunnittelussa ja toteuttamisessa tullut pieni virhe, ne näet särkivät roudan aikana kellarin takaseinän. Vapaa muurinpää pääsee liikkumaan ja porrasaskelmat painavat seinän rikki. Sitä on korjattu paikkailemalla noin parikymmentä vuotta sitten. Pari vuotta sitten asensin muurin ulkopuolelle paksut routasuojalevyt, joiden toivoin pitävän pakkasen loitolla syvistä savikerroksista muurin ulkopuolella. Kyllä se auttoikin, mutta ei täysin, routa liikutti muuria vielä.
Nyt oli aika tehdä uusi, vankempi korjaus, joka estäisi enemmät vahingot.
 Kuoppa on kaivettu ja raudoitukset asennettu. Kuivabetonin sekoitus ja valu voi alkaa.

 Ensimmäinen valukerros on tehty ja ensimmäisen uuden porrasaskelman pinta sliipattu.

Toisen päivän valu valmiina. Kuivabetonia meni 15 25-kilon säkkiä. Uusi raudoitettu valu ulottuu tukimuurin päästä mökin nurkkaan. Roudan paine suuntautuu nyt nurkkaa kohti, eikä keskelle seinää. Laskelmien mukaan rakennelman pitäisi nyt olla kestävä, ellei nyt sitten tulevina talvina iske ennätyssyvä routa...
Tällaiset pienet projektit ovat siitä mukavia, että vaikka niitä usein suunnitellaan aloitettavaksi vuosikausia, ne aloittamisen jälkeen sitten yllättäen valmistuvatkin ajallaan. Täytyy nyt vain toivoa, että nämä routaharmit loppuvat tällä korjauksella. Jos eivät lopu, niin... keksin kyllä jonkun uuden tavan paikata taas!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Siitä tietää

Siitä tietää, että on keskikesä, kun
mansikoita ei enää tule kerralla niin paljon kuin edellisellä poiminnalla.
Kun perunoita voi alkaa nostaa, ja hämmästyä, että uudet perunat ovat edelleen yhtä hyviä kuin viime kesänkin ensimmäiset.
Kun nypit saunavastan kokoisesta kasasta mintunlehtiä pakastepusseihin ja huomaat, että kohta muutkin yrtit uhkaavat päästä kukkimaan ja niidenkin satoa on alettava kerätä ja käsitellä.
Kun alkaa tuntua, että puutarhan kukat ovat kohta jo melkein kaikki kukkineet tai puhkeamassa kukkaan ja alkaa miettiä, onko puutarha kohta kukaton.
Kun huomaa, että lomaa on pidetty yhtä paljon, tai enemmän, kuin sitä on jäljellä.
Kun on aika repiä omenapuiden vuosiversot (omenapuiden leikkauksesta).
Kun alkaa ajatella, että kohta keskikesän huilitauko päättyy ja alkaa vadelman poiminnassa raataminen.
Kun ensi kerran huomaa iltamyöhällä, että on pimeää ja mieleen tulee syksy ja kylmyys.
Kun huomaa, että juhannusjuhlista on jo aikaa, että elojuhlat lähestyvät ja saunavuoroista on kohta jo yli puolet saunottu.
Siitä sen tietää.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Puutarhurin onni on tuoreista mansikoista tehty jäätelöannos ja auringonpaiste. Tänä vuonna mansikat joutuu perkaamaan tavallista tarkemmin. Matomausteita on yllättävän paljoin eksynyt muuten, päälle päin, moitteettoman näköisiin masikoihin. Mutta kyllä ne saa perkaamalla puhtaiksi ja hyviä ovat. Jopa pakastimeen asti on jo riittänyt näitä ihmeitä.

Paitsi mansikoissa, myös omenapuissa on pikku tuholaisia leudon talven jäljiltä tavallista enemmän. Ilmeisesti pihlajanmarjasta on tulossa huono sato, koska pihlajanmarjakehrääjäkoit ovat tulleet omenapuihin. Toukat elävät kehräämänsä verkon sisällä. Mustat pisteet kuvassa ovat toukkien ulosteita. Linkin mukaan malationi olisi ainoa torjuntakeino, mutta mummoissa on liikkunut tietoja, että feromonipyydykset tepsivät. Myös virallinen tieto on osittain samaa mieltä (linkki). Täytyy ottaa sellaiset jatkossa käyttöön.
Myös etanoita on nyt niin paljon, että ainakaan papujen kateviljely ei onnistu: kate suojaa etanoita niin hyvin, että ne laumoittain hyökätessään syövät pavun alut jo ennen kuin ne ovat ehtineet kasvun alkuun. En tiedä, ehkä kate ei sovi pavuille muutenkaan, mutta ainakin tänä vuonna kate oli paha pettymys. Etanantorjuntaan olen käyttänyt vain tuota syöttiä pikkiriikkisen mansikkamaan reunalla. Muut konstit ovat laiskalle liian työläitä.

 Saunalla ovat ahkerat puutalkoolaiset saaneet aikaan aika komean pinon pilkottua puuta. Näitä poltellaan 2013-2014 kesällä. kunhan ovat hyvin kuivuneet. Kiitoksia myös puiden lahjoittajille ja niitä paikalle hankkineille.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Kaavoitusta ja muuta esittelyssä

Pakilan kehittämistä mietittiin eilen kerhotalolla. Kaavoitustilanteesta ja alueemme laajentumisesta kertoi arkkitehti Päivi Sarmaja Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirastosta. Keskustelua herätti alueemme entisten "puuceetonttien" ottaminen mökkitonteiksi sekä uuden "yläparkkipaikan" lisäksi suunniteltu uusi tie tai "polku" uudelle Jasmiinipolun jatkeelle. Keskustelussa tuotiin vaihtoehtona esiin myös ns. tykkitien mahdollinen käyttö. Se on suojeltu osana vanhaa linnoitusjärjestelmää, mutta ehkä sen voisi silti ottaa näin keveään käyttöön. Kaavaluonnos tulee syksyllä nähtäville ja menee kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyyn. Tämän jälkeen seuraa lausuntokierros ja noin vuoden kuluttua mahdolliset muutokset. Kaupunginhallitukseen ja -valtuustoon kaava etenee noin vuoden 15 keväällä. (Jos) Kun kaavasta valitetaan, se voi saada lainvoiman aikaisintaan noin vuoden kuluttua tästä.
Simo Freese esitteli uusia luonnoksia kerhotalon ulkopuolen ehostuksesta kattoa laajentavilla terasseilla ja lisärakennuksella, johon tulisivat ympärivuotiset vesivessat ja suihkut. Luonnos oli ilahduttavasti kehittynyt keväästä, eikä herättänyt enää sellaista epäilystä toteutuksen mahdollisuuksista. Näytti realistiselta. Harmi vain, että viemäriveto on niin  pitkä ja kallis, että kokonaisuus maksaa kokouksessa heitetyn arvion mukaan noin 1200 euroa per mökki. Ei tuo nyt mahdoton ole, sehän voidaan kerätä ja rahastoida usean vuoden aikana.
Kokouksessa joku herätti epäilyksen investoinnin kannattavuudesta, että olisi halvempaa kustantaa halukkaat taksilla kotiin pyykkiään pesemään kuin investoida yhdistyksen pyykkitupaan jne. yms.
Minulla on mökilläni tulevan EU-direktiivin mukainen jätevesijärjestelmä. Voin siis laskea suihkuvedet ja pyykkivedet vapaasti ympärivuoden imeytyskenttään. Systeemin rakentaminen maksoi huomattavasti enemmän kuin  nyt esitetty remonttikustannus per mökki. Pelkkä kaivinkoneen kustannus oli paljon enemmän. Ainakin näin ajatellen investointi on järkevässä mitassa. Eikä muunlaista kannattavuutta vapaa-ajan viettoon tarkoitetussa hankkeessa mielestäni tarvitse edellyttääkään.
Kokouksen jälkeen kaavaluonnosta tiiratessa kävi ilmi, että Mäntypolun isot tontit on jaettu kaavassa kahtia. Kateus vie kalatkin vedestä? Mikäs siinä, jos saan itse rakentaa sen toisen mökin ja päättää itse kenelle sen myyn. Mutta jos voin vain jakaa tontin ja sitten se menee kaupungin arvontaan, jossa tulee "kuka hyvänsä" jakamaan vaivalla hoidettua puutarhaani, ei taida kauppoja tulla. No, Päivi Sarmaja vakuutti, että kaava ei pakota mihinkään, tekee vain mahdolliseksi.
Seuraavaksi Make esitteli ilmalämpöpumppuja ja niiden etuja. Minä olen käsitellyt omaa pumppuani ja sen edullisuutta täällä blogissa. Se tulee maksetuksi ensi talven aikana ja sen jälkeen se tuottaa puhdasta säästöä. On kuitenkin huomattava, että meidän mökin käyttö on varsin talvi-intensiivistä: olemme täällä lähes joka viikonloppu talvellakin.
Lopuksi Jouni Koivula Solarventistä esitteli aurinko- ja lämpöpaneeleita. Hinta vaikutti keskimääräiseen tehoon nähden kovalta. Joku kysyikin, mihin lämpöä saisi varastoon, että sitä olisi sitten kun on pimeää ja kylmää. Näihin täytyisi perehtyä vielä lisää - ihan näillä tiedoilla ei vielä voi tuomita suuntaan eikä toiseen.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Kaikille Pakilan puutarhureille blogin pitäjä toivottaa hauskaa Juhannusjuhlaa. Juhannusruusu kukkii jo hyvissä ajoin ennen juhlaa.
Kuten tekee myös suviruusu, jonka kukat ovat kyllä kauniimpia, mutta tuoksuttomia.
Blogin pitäjä lomailee Kolin kansallismaisemissa, mutta Juhannuksen jälkeen nähdään taas!

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kompostirosvo

Liekö koskaan kukkinut tavallinen dahlia ennen kesäkuun puoltaväliä Pakilassa?

Eilen, kun tulin muutaman päivän työmatkaltani takaisin Pakilaan, selvisi, kuka hajoittaa kompostimme joka yö. Meillä on pyöreä, tynnyrinmuotoinen muoviosista koottu talousjätekomposti yläpihallamme. Jo parin viikon ajan se on ollut melkein joka aamu kansi paikaltaan pudotettuna ja usein myös osa seinäpaloista kaadettuna. Epäilimme kulkukoirien olleen asialla.
Eilen se kompostirosvo sitten paljastui: Siinä se seisoi kaikessa rauhassa keskellä pihaa, eikä näyttänyt tontin isäntää erityisemmin pelkäävän, supikoira.
Pitää ryhtyä suunnittelemaan supikoiran kestävää vahvistusta kompostikehikolle.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Takakevät

Ilma heittäytyi niin kylmän viileäksi, ettei voi enää ainakaan öisin oikein puhua kesästä, kun käydään viidessä asteessa, ja allekin, melkein joka yö. Istuttamani kesäkurpitsan alut ottivat moisen kylmyyden niin pahaksi, että taitavat olla entisiä. Kukan taimet, joita siirreltiin kasvihuoneesta ulos, näyttävät edelleen voivan hyvin.
Olen idättänyt papuja sisällä lämpimässä ja nyt mietitään uskaltaako niitä koulia kasvimaalle vielä viikonvaihteessa, kun öisin on näin kylmää. Toisaalta on pakko, koska idätysastiat ovat niin pieniä, että juuret sotkeentuvat muuten liikaa toisiinsa.
Omenan kukinta on ohi suurimmaksi osaksi. Saa nähdä, mitä tämä kylmyys on tehnyt kukille, ovatko varisseet kaikki kylmässä ja kovassa tuulessa, vai onko satoa edelleen tulossa. Pörriäisetkin olivat aika vähissä kylminpään aikaan, mutta toisaalta kukinnan alkaessa oli vielä lämmintä.
Saunan toiminta on pyörinyt vakiintuneen onnistuneella tavallaan. Toukokuussa oli ennätysmäärä kylpijöitä. Oli kyllä saunavuorojakin enemmän kuin milloinkaan. saunavuoroa kohti saunojien määrä ei ole ollut kovin korkea. Yhdestä seikasta lämmittäjät ovat pitäneet: tähän aikaan ei ole vastalla kylpijöitä, joten saunan siivous on helppoa!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Jo joutui armas aika!

ja suuvi suuloinen...
Terveisiä koulun kevätjuhlasta ja sydänalassa tuntuvasta suvivirrestä. Olettekos huomannut, että suvivirren kahdessa eka säkeistössä mainitaan sana jumala kerran. Rimmaa ihan hyvin, jos korvaa sen sanalla elämä, ja voi laulaa muiden mukana täyttä kaulaa ja hyvillä mielin...
Näin minä tein. Minä kun en niin siitä jumalasta...
Hirmu-uutinen sähkölaskun mukana: se oli vain alle 480€! Viimeksi koko talven mittaus 2009-2010 tuotti tonnin sähkölaskun. Eläköön ilmalämpöpumppu! Sehän maksaa itsensä kolmessa talvessa! Jos käyttää mökkiä talviviikonloppuina kannattaa ehdottomasti hankkia ilpo taloon!

maanantai 28. toukokuuta 2012

Kukkien ylen palttisuutta

Kukkiva Pakila 2012
Jos joku lukija osaa neuvoa, kuinka saisin tämän albumin linkin liitettyä gadgettina sivupalkkiin olisin kiitollinen neuvosta. Jostain syystä se ei tule näkyviin, vaikka toimin aivan samoin kuin ennenkin...
Sitä odotellessa tämä postaus, josta tuo kukkien tähänastinen määrä tänä kesänä selviää.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Etukesä

Lämmin toukokuu on kirinyt sen, mitä kylmä huhtikuu myöhästytti. Kyllä se on kesä, kun kerran rikkaruohoja jo revitään ja nurmea ajetaan.
Luumut ja päärynä kukkivat, kirsikatkin jo aukovat nuppujaan, eikä omenpuukaan enää kauaa mieti. Ehkä jo viikon päästä kukkii omenakin.
Kitkiessäni olen mietiskellyt. Ensin se on inhottavaa puuhaa. Miksi minun täytyy vainota rikkaruohoparkoja. Ne ovat saman luonnovalinnan tuotteita, vain lähempänä luontaista levinneisyysaluettaan. Sitten, kun näkee miten mukavasti "saan aikaan", miten kivalta näyttää rikkaruohoista siivottu perennapenkki, alan viihtyä. Revin tyytyväisenä vuohenputkea ja annan ajatuksen vaellella. Ajatukseni menevät sinne tänne ja joku minä siinä vieressä tuumailee: "mene nyt minne haluat, mutta minä revin tässä näitä rikkaruohoja ja aistin ympäristöä. Ruohonleikkurin ääntä, lintujen laulua, ohikulkevia muita mökkiläisiä, kehätien kohua. Ajatukset rauhoittuvat ja aika ajoin ei ole ajatuksia, ei niitä tarkkailevaa minää. Vain joku ilmiö, jonka seurauksena perennapenkkini viereen kertyy aumaan suuret määrät vuohenputken lehtiä. Ehkäpä ne munkit, jotka toivat vuohenputken kasvatettavaksi luostarin puutarhaan, sittenkin tiesivät, mitä tekivät. Kitkeminenhän on kokemuksena lähes pyhä. Mietiskelyä.
 Kasvien kitkemisen ohella voi kitkeä nämäkin saman tien: liljakukot. Tässä varjoliljan lehdellä.
Näitäkin on kitketty talven mittaan, mutta jälkensä jättävät yhä: tummimmat pisteet ovat tuoreita kanin papanoita. Nykyisellä kannan tiheydellä rinnakkaiselomme on lähes idyllistä. Kanit lannoittavat aluettamme, näyttäytyvät lapsille ja lapsenmielisille iloa tuottavasti ja vahingot jäävät pieniksi, koska kaneille riittää syötävää valittavaksi asti.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Me ollaan sankareita kaikki

Eilen oli meidän eka saunan lämmitysvuoro tänä kesänä. Ennen yhdeksää saunalle virittelemään tulta kiukaan pesään ja kantamaan puita. Saunan siivousta ennen vuoron alkua ja häkälöylyn heitto neljän ja puolen tunnin lämmittämisen jälkeen. Lippujen ja limujen myyntiä vuorojen aikana. Onneksi Henna myy miehille ja minä naisille, että päästään saunaan välillä rentoutumaan. Mutta ei se ole sama saunoa, kun odottaa, että lähtisivät jo, että päästään huuhtomaan löylyhuone ja vaihtamaan kassanhoitajaa. Naisten vuoron jälkeen sitten perusteellisempi pesu, lauteet tolulla ja lattiat sapulla ja sitten vielä tyhjät hylsyt kellariin, matot kuivumaan ja roskat roskikseen. Mökille tultua vielä tilitys, vienti kirjanpitoon ja saunatilastoon ja kassalippaan vienti seuraavalle lämmittäjälle. Kello onkin jo yhdeksän. 12 tuntia töitä yhteiseksi saunahyväksi. Me ollaan työn sankareita kaikki, me saunan lämmittäjät!
 Helatorstaina oli yhdistyksen perinteiset kevättalkoot. Talkooväki kokoontui kymmeneltä kerhotalolle ja pisti haravat, sahat, lapiot ja oksaleikkurit heilumaan. Kielomäki siivottiin taas kerran ylimääräisestä vesakosta.
 Alueen kukkaistutuksia kunnostettiin.
 Ja pensaita karsittiin ja osa leikattiin alas.
 Kukkapenkkejä kitkettiin ja kerhotalon takamäen kunnostusta tehtiin. Välillä kokoonnuttiin yhdessä syömään välipalaa ja juomaan teetä ja kahvia. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jos oisit saanut olla mukanaa...
 Kerhotalon kunnostus on edennyt jo näin pitkälle. Lankkulattia on saanut petsivärin ja kolme kerrosta lakkaa. Saa nähdä päästetäänkö truonne enää muuta kuin sukkasillaan! Jos ovat kevättalkoolaiset sankareita, niin  nuo kerhotalon kunnostajat ne vasta varsinaisia työn sankareita ovatkin olleet. Ahkeroineet taas koko kevään yhteisen kerhotalomme eteen. Tekisi mieli mainita nimiä, koska yleensä ne ovat aina ne samat muutamat, jotka siellä talkootyössä viihtyvät. Unohtaisin kuitenkin jonkun heistä, ja se olisi suuri vääryys, joten toivon vain, että nimet ja valokuva koko remonttiporukasta tulee kunniapaikalle kerhotalon seinälle.
 Naapurin Riikan puutarhasta ei ihmeet lopu. Siellä kasvaa, kuten jo viime keväänä raportoin, tämä maailman ainoa kukka, jonka teriö on ruudullinen, pikarililja. Ahvenanmaalla se esiintyy meillä luonnonvaraisena. Miten lie Riikan iloksi saapunut. Mutta nyt siellä on toinen, suurempi ihme samasta aiheesta.
"Albinomuoto" samasta kukasta! Näin ne Pakilan kukat osaa meidät hämmästyttää vuodesta toiseen.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Talkoovaiva

Kauhea lavantauti eli lapaluun alla jäytävä särky iski saunatalkoiden jälkeen. Olisi kai pitänyt saunoa perusteellisemmin, että olisi tauti lähtenyt. Taisin riehua tylsän moottorisahan kanssa tukkien kimpussa vähän liikaa. Äkikseltään näin talven jäljiltä ei kunto ole sitä, mitä se ahkeralla ja innokkaalla puutarhatalkoolaisella on sitten loppukaudesta.
Uutisia Mäntypolulta:
Sinitiainen ja talititiainen ovat asettuneet keväällä putsattuihin pönttöihinsä taloksi. Talitiainen muutti yhtä numeroa alempaan osoitteeseen kesäomenapuuhun. Tämä johtuu siitä, että innokas pikkuvarpusen suku pesii hänen aikasemmin hallussaan pitämässään osoitteessa.
Kaikkien perheiden sukupuolielämä näyttää erinomaisen vilkkaalta.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Saunakauden avaus

 Eilen oli se päivä. Tämän vuoden saunakausi alkoi kevättalkoilla. Ahkeraa talkooväkeä oli kertynyt kolmisenkymmnetä henkeä poistamaan verannanluukkuja, siivoamaan, lämmittämään saunaa, pilkkomaan puita ja laittamaan laituria vantaanjokeen.
 Laiturin asennuksessa meni tavallista pidempään, sillä ensin täytyi asentaa uudet uimaportaat rikkoutuneiden tilalle. Uudet portaa ovat vahvemmat kuin entiset, jotka rikkoontuivat kovassa käytössä jo parinkymmenen vuoden käytön jälkeen.
 Portaiden kiinnitykseen laiturin kanteen kiinnitettiin eritysitä huomiota, että ratkaisu kestäisi varmasti seuraavalle Pakilan saunan sukupolvelle.
 Sitten oli vuorossa se työ, joka onnistuu vain talkoolaisten joukkovoimalla. laituri kulkee keveästi, kun kantajia vain on tarpeeksi paljon.
 Uittaminen paikalleen, kiinnitys ja kävelysillan asennus ja niin on tämän kesän uimapaikka turvattu.
 Toukokuun alun lämpimät päivät ovat tuoneet kukat. Viimevuotiset pikkunarsissit nousivat entistä sirompina nurmen alta.
 Ensimmäiset tulppaanit kukkivat jo ja melkein kaikki ovat jo nupullaan.
 Suurimmat narsissit kukkivat ensin. Valkoiset, kirjavat ja
 keltaiset ovat jo kukassa, mutta romanttinen runoilijan narsissi on vasta pienellä nupulla.
 Kevätkaihonkukka saa puutarhurin sydämen huokailemaan kaihosta ja onnesta.
Pikkuorvokit työntävät kukkiaan mitä merkillisimmistä paikoista. Pienestä se suurikin onni ponnistaa - ah tätä kevättä, että se on täällä taas.