maanantai 28. toukokuuta 2012

Kukkien ylen palttisuutta

Kukkiva Pakila 2012
Jos joku lukija osaa neuvoa, kuinka saisin tämän albumin linkin liitettyä gadgettina sivupalkkiin olisin kiitollinen neuvosta. Jostain syystä se ei tule näkyviin, vaikka toimin aivan samoin kuin ennenkin...
Sitä odotellessa tämä postaus, josta tuo kukkien tähänastinen määrä tänä kesänä selviää.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Etukesä

Lämmin toukokuu on kirinyt sen, mitä kylmä huhtikuu myöhästytti. Kyllä se on kesä, kun kerran rikkaruohoja jo revitään ja nurmea ajetaan.
Luumut ja päärynä kukkivat, kirsikatkin jo aukovat nuppujaan, eikä omenpuukaan enää kauaa mieti. Ehkä jo viikon päästä kukkii omenakin.
Kitkiessäni olen mietiskellyt. Ensin se on inhottavaa puuhaa. Miksi minun täytyy vainota rikkaruohoparkoja. Ne ovat saman luonnovalinnan tuotteita, vain lähempänä luontaista levinneisyysaluettaan. Sitten, kun näkee miten mukavasti "saan aikaan", miten kivalta näyttää rikkaruohoista siivottu perennapenkki, alan viihtyä. Revin tyytyväisenä vuohenputkea ja annan ajatuksen vaellella. Ajatukseni menevät sinne tänne ja joku minä siinä vieressä tuumailee: "mene nyt minne haluat, mutta minä revin tässä näitä rikkaruohoja ja aistin ympäristöä. Ruohonleikkurin ääntä, lintujen laulua, ohikulkevia muita mökkiläisiä, kehätien kohua. Ajatukset rauhoittuvat ja aika ajoin ei ole ajatuksia, ei niitä tarkkailevaa minää. Vain joku ilmiö, jonka seurauksena perennapenkkini viereen kertyy aumaan suuret määrät vuohenputken lehtiä. Ehkäpä ne munkit, jotka toivat vuohenputken kasvatettavaksi luostarin puutarhaan, sittenkin tiesivät, mitä tekivät. Kitkeminenhän on kokemuksena lähes pyhä. Mietiskelyä.
 Kasvien kitkemisen ohella voi kitkeä nämäkin saman tien: liljakukot. Tässä varjoliljan lehdellä.
Näitäkin on kitketty talven mittaan, mutta jälkensä jättävät yhä: tummimmat pisteet ovat tuoreita kanin papanoita. Nykyisellä kannan tiheydellä rinnakkaiselomme on lähes idyllistä. Kanit lannoittavat aluettamme, näyttäytyvät lapsille ja lapsenmielisille iloa tuottavasti ja vahingot jäävät pieniksi, koska kaneille riittää syötävää valittavaksi asti.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Me ollaan sankareita kaikki

Eilen oli meidän eka saunan lämmitysvuoro tänä kesänä. Ennen yhdeksää saunalle virittelemään tulta kiukaan pesään ja kantamaan puita. Saunan siivousta ennen vuoron alkua ja häkälöylyn heitto neljän ja puolen tunnin lämmittämisen jälkeen. Lippujen ja limujen myyntiä vuorojen aikana. Onneksi Henna myy miehille ja minä naisille, että päästään saunaan välillä rentoutumaan. Mutta ei se ole sama saunoa, kun odottaa, että lähtisivät jo, että päästään huuhtomaan löylyhuone ja vaihtamaan kassanhoitajaa. Naisten vuoron jälkeen sitten perusteellisempi pesu, lauteet tolulla ja lattiat sapulla ja sitten vielä tyhjät hylsyt kellariin, matot kuivumaan ja roskat roskikseen. Mökille tultua vielä tilitys, vienti kirjanpitoon ja saunatilastoon ja kassalippaan vienti seuraavalle lämmittäjälle. Kello onkin jo yhdeksän. 12 tuntia töitä yhteiseksi saunahyväksi. Me ollaan työn sankareita kaikki, me saunan lämmittäjät!
 Helatorstaina oli yhdistyksen perinteiset kevättalkoot. Talkooväki kokoontui kymmeneltä kerhotalolle ja pisti haravat, sahat, lapiot ja oksaleikkurit heilumaan. Kielomäki siivottiin taas kerran ylimääräisestä vesakosta.
 Alueen kukkaistutuksia kunnostettiin.
 Ja pensaita karsittiin ja osa leikattiin alas.
 Kukkapenkkejä kitkettiin ja kerhotalon takamäen kunnostusta tehtiin. Välillä kokoonnuttiin yhdessä syömään välipalaa ja juomaan teetä ja kahvia. Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jos oisit saanut olla mukanaa...
 Kerhotalon kunnostus on edennyt jo näin pitkälle. Lankkulattia on saanut petsivärin ja kolme kerrosta lakkaa. Saa nähdä päästetäänkö truonne enää muuta kuin sukkasillaan! Jos ovat kevättalkoolaiset sankareita, niin  nuo kerhotalon kunnostajat ne vasta varsinaisia työn sankareita ovatkin olleet. Ahkeroineet taas koko kevään yhteisen kerhotalomme eteen. Tekisi mieli mainita nimiä, koska yleensä ne ovat aina ne samat muutamat, jotka siellä talkootyössä viihtyvät. Unohtaisin kuitenkin jonkun heistä, ja se olisi suuri vääryys, joten toivon vain, että nimet ja valokuva koko remonttiporukasta tulee kunniapaikalle kerhotalon seinälle.
 Naapurin Riikan puutarhasta ei ihmeet lopu. Siellä kasvaa, kuten jo viime keväänä raportoin, tämä maailman ainoa kukka, jonka teriö on ruudullinen, pikarililja. Ahvenanmaalla se esiintyy meillä luonnonvaraisena. Miten lie Riikan iloksi saapunut. Mutta nyt siellä on toinen, suurempi ihme samasta aiheesta.
"Albinomuoto" samasta kukasta! Näin ne Pakilan kukat osaa meidät hämmästyttää vuodesta toiseen.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Talkoovaiva

Kauhea lavantauti eli lapaluun alla jäytävä särky iski saunatalkoiden jälkeen. Olisi kai pitänyt saunoa perusteellisemmin, että olisi tauti lähtenyt. Taisin riehua tylsän moottorisahan kanssa tukkien kimpussa vähän liikaa. Äkikseltään näin talven jäljiltä ei kunto ole sitä, mitä se ahkeralla ja innokkaalla puutarhatalkoolaisella on sitten loppukaudesta.
Uutisia Mäntypolulta:
Sinitiainen ja talititiainen ovat asettuneet keväällä putsattuihin pönttöihinsä taloksi. Talitiainen muutti yhtä numeroa alempaan osoitteeseen kesäomenapuuhun. Tämä johtuu siitä, että innokas pikkuvarpusen suku pesii hänen aikasemmin hallussaan pitämässään osoitteessa.
Kaikkien perheiden sukupuolielämä näyttää erinomaisen vilkkaalta.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Saunakauden avaus

 Eilen oli se päivä. Tämän vuoden saunakausi alkoi kevättalkoilla. Ahkeraa talkooväkeä oli kertynyt kolmisenkymmnetä henkeä poistamaan verannanluukkuja, siivoamaan, lämmittämään saunaa, pilkkomaan puita ja laittamaan laituria vantaanjokeen.
 Laiturin asennuksessa meni tavallista pidempään, sillä ensin täytyi asentaa uudet uimaportaat rikkoutuneiden tilalle. Uudet portaa ovat vahvemmat kuin entiset, jotka rikkoontuivat kovassa käytössä jo parinkymmenen vuoden käytön jälkeen.
 Portaiden kiinnitykseen laiturin kanteen kiinnitettiin eritysitä huomiota, että ratkaisu kestäisi varmasti seuraavalle Pakilan saunan sukupolvelle.
 Sitten oli vuorossa se työ, joka onnistuu vain talkoolaisten joukkovoimalla. laituri kulkee keveästi, kun kantajia vain on tarpeeksi paljon.
 Uittaminen paikalleen, kiinnitys ja kävelysillan asennus ja niin on tämän kesän uimapaikka turvattu.
 Toukokuun alun lämpimät päivät ovat tuoneet kukat. Viimevuotiset pikkunarsissit nousivat entistä sirompina nurmen alta.
 Ensimmäiset tulppaanit kukkivat jo ja melkein kaikki ovat jo nupullaan.
 Suurimmat narsissit kukkivat ensin. Valkoiset, kirjavat ja
 keltaiset ovat jo kukassa, mutta romanttinen runoilijan narsissi on vasta pienellä nupulla.
 Kevätkaihonkukka saa puutarhurin sydämen huokailemaan kaihosta ja onnesta.
Pikkuorvokit työntävät kukkiaan mitä merkillisimmistä paikoista. Pienestä se suurikin onni ponnistaa - ah tätä kevättä, että se on täällä taas.