Vireä vanhus?

Terveisiä Nekalan siirtolapuutarhasta Tampereelta. Viime lauantaina siellä oli joukko Suomen Siirtolapuutarhojen edustajia kutsuttuna viettämään liiton 85- ja lehden 80- vuotisjuhlia. Juhlat avasi liiton puheenjohtajan Pertti Laitilan puhe, joka oli erinomainen katsaus liiton ja siirtolapuutarhaliikkeen historiaan Suomessa. Eri puutarhat ja aluejärjestöt kävivät esittämässä onnittelutervehdyksiä ja ja Rieväkylän pojat pelimannibändi säesti tapahtumaa. Aikamoista pönöttämistä, mutta toki välillä joku läsnäolijoista ilmaisi ihan ajatellun ajatuksen, joka virkisti läsnäolijoiden aivonystyröitä miettimään liiton ja siirtolapuutarhojen tulevaisuutta Suomessa. Me helsinkiläiset puutarhat luovutimme liitolle varat videotykin hankintaan käytettäväksi kokouksissa ja messuilla. Tulevaisuuteen kurkottava hankinta siis. Tulevaisuuteen olisi liiton ja liikkeen muutenkin hyvä kurkottaa. Tahtoo vain olla se taaksetuijottaminen ja takapuoli edellä tulevaisuuteen meneminen enemmän tyypillistä järjestökäytöstä...
Nekala on tunnettu kuivakäymälöistään. Niihin on otettu suoran käytännöllinen ote ja toteutettu tavallisia mökkihuusseja eri puolille aluetta suuri määrä (ks. esim.). Yksiköiden pienuus ja lukuisuus tekevät kokonaisuudesta työlään hoitaa. Hoitajina on onneksi työllistettyjä. Kaksi kertaa viikossa tyhjennetään jokainen säiliö kompostikentän kokoomakompostiin. Kenttiäkin on kaksi ja komposteja kuusi kaksi käytössä per vuosi. Siirettävä tavara näytti olevan melkiiosen kuivaa. Toki hajutonta, mutta tästä syystä hittasti hajoavaa. Kolmen vuoden kierto lienee tästä syystä ihan paikallaan. Suodovesisäiliöt tarpeen mukaan, varjoisella puolella noin kerran viikossa. Neste käytetään laimennettuna viheraluieiden kastelulannoitteena. Systeemiä esitteli Taavi Seppälä, joka on saanut tänä vuonna hyvästä syystä Käymälä- ja huussiseuran kultaisen talikon "Vuoden huussiteko 2015".
Siirtolapuutarhat tulevat tämän kirjoittajan mielestä lähitulevaisuudessa monipuolistumaan hallinnollisesti ja kaikissa muissakin suhteissa. Tulemme näkemään perinteisestä ja vakiintuneesta suuresti poikkevia puutarhoja perustettavan. Liiketoimintaa, ryhmärakentamista, yhtiöitä yhdistysten sijaan jne. Tällaiseen uudenlaiseen kenttään täytyisi liitonkin saada toimintansa sopeutettua, että se edelleen olisi toimiva ja vaikuttava, eikä mikään museoliitto. Sama koskee liiton lehteä, joka valitettavasti ei ole sen enmpää ajankohtainen kuin relevantti nykyisin. Perinnettä kyllä ylläpidetään, mutta onko menneisyydestä otettu vain tuhka eikä tulta? Vanhat monisteasuiset lehdet ovat huomattavasti asiapitoisempia ja puutarhurin arjen ja liiton kokonaisuuden kannalta omana aikanaan relevantimpia.
Ilmastonmuutos tuo tullessaan haasteita puutarhan hoitoon. Omenankehrääjäkoi-invaasio viime kesänä Hesan puutarhoihin saattoi olla yksi muutoksen airut. Espanjansiruetanat toinen. Niille muuten toimii sama aine, jota olen menestyksellä käyttänyt vesimyyrien karkottamiseen naapurin tontille, koivutisleterva. (ks tarkemmin linkki). Tänä kesänä tosin on ollut vaikeuksia uskoa ilmaston lämmenneen. Pikemminkin on tuntunut siltä että uusi jääkausi uhkaa.

Viimeinen mehuhetki

Kun puutarhurimmekin kuuluu siihen siirtolapuutarhamummojen facebook-ryhmään, niin onko hänen tekemänsä mehu sitten sitä Juicelaisittain 'mummon sekomehua'?
Ei kai. Mutta mehun teko piti kyllä viime viikonvaihteessa lopettaa, kun loppuivat pullot ja pakastimista tila. Niinpä on taas maailman parasta itse tehtyä omenamehua talven varasto tallessa. Tekomenetelmistä kiinnostuneet voivat klikata ohessa olevista avainsanoista kohtaa 'omenamehun teko'.
Syksy tuli myös sillä tavalla, että puutarhurimme arveli viimesunnuntaisen ruohonleikkuun olleen tämän kesän toiseksi viimeinen kerta. Hämmästyksekseen puutarhurimme huomasi pärjänneensä koko kesän käymättä huoltoasemalla hakemassa lisää bensaa ruohonleikkuriin. Siis noin viidellä litralla koko kesän. Kymmenen litran kannuun haki puutarhurimme täytettä viimeksi vuonna 2010 toukokuussa. Tästäpä puutarhurimme innostui ruohoa hiljalleen ajaessaan laskeskelemaan, että jos kyseisen, kaksi kertaa tavallista siirtolapuutarhapalstaa suuremman, palstan ajaa viidellä litralla kesän, niin tavalliset palstat tulee ajetuksi noin kolmella litralla. Kun Pakilassa on 320 palstaa, tekee se noin tuhat litraa bensaa kesässä.
Tavallinen mökkeilijä, jonka mökki sijaitsee ehkä sadan kilometrin päässä pääkaupunkiseudulta, kuluttaa 200 km:n mökkimatkallaan ehkä noin 12 litraa bensaa. Jos arvioidaan, että mökillä käydään vaikka 15 kertaa kesässä, tekee se 180 litraa yhteensä, eli yksi tavalinen mökkiläinen kuluttaa ajomatkoillaan bensaa kesässä saman verran kuin noin kuusikymmentä Pakilan siirtolapuutarhuria ruohon leikkuuseen.
Tästäpä puutarhurimme aatos riensi alueemme laajennussuunnitelmiin. Jos uusia mökkejä Pakila-Klaukkala alueelle tulisi vaikkapa viisikymmentä ja jos oletetaan, että kaikki nämä uudet mökkiläiset 'korvaisivat' tällä tavanomaisen, kaukana sijaitsevan mökin, jäisi näin mökkimatkoihin kuluttamatta bensamäärä, jolla koko Pakila voisi ajaa ruohonsa yli kahdeksan vuoden ajan!
Näin ajatellen siirtolapuutarhojen perustaminen on varsinainen ympäristöteko ja ilmastonsuojelutoimi. Näin tuumiskeli puutarhurimme ja jatkoi tyytyväisenä ruohonsa ajelua. Lopetettuaan totesi hän tyytyväisenä, että tankkiin jäi vielä sen verran, että sillä saa vielä silputtua syksyn pudonneet lehdet lokakuussa. Asiaa huoltosemalle tulisi vasta ensi vuonna.