Terveisiä Marjaniemen Tapanin saunasta

Pitihän sinne mennä, kun se kerran oli lämmitetty. Marjaniemen Ryhmäpuutarhan sauna Tapaninpäivänä. Kyllä niiden kelpaa siellä Marjaniemen saunalla: niillä on talvivesi. Mikäs siinä on sitten saunoessa. Meidän pitäisi Pakilassa hinata vettä Vantaanjoesta tai pyytää saunojia tuomaan ne tullessaan kun on vain se kesävesi.
Marjaniemen puheenjohtaja (jonka nimeä, anteeksi vain, unohdin kysyä. Hän kun oli Tapaninsaunan kassana) oli luonut polun lumesta puolen metrin leveydeltä ulkoportilta aina Saunatielle asti. Vai oliko se nyt sitten vain puoleenväliin ja joku toinen teki loput. Hyvin sinne kuitenkin pääsi perille asti. Mökkialueen ja saunarakennuksen välissä on rivi uusia mökkejä: osa jo aika valmiin näköisiä: palstalla lumesta törröttää jo uusia taimenpiiskojakin, vaikka vielä kovin pieniä. Osa mökeistä taas on vasta runkoluurankoja, pressut päällä ja valtava röykkiö rakennustarpeita vieressä. Kuinka suurelta pieni siirtolapuutarhamökki näyttääkään, kun valmiina on vasta pelkkä puinen runko. Nämä mökit tehdään kunnon tavarasta: leveää, kuuden tuuman lankkua ja paksuja parruja, kertopuusta tehtyjä kattotuoleja ja muuta laatupuutavaraa ja eristevillavuoria näkyi työmailla. Ei ollenkaan kieroja, vajaakanttisia kakkosnelosia ja hedelmäpuulaatikoista irroteltuja ohuenohuita laudansäleitä, joita löytyy, kun joutuu aukaisemaan vanhojen pula-ajan mökkien seiniä tai välikattoja.
Uusien mökkien palstarivin välistä vie saunatie Marjaniemen saunarakennukselle. Ja siellä oli taas Leksa laittanut kystä kyllä: saunan kiukaan uutuutttaan hohtava kylki hohti lämpöä ja toiseksipäällimmäiset kivet hehkuivat punaisina noin 450-asteisina. Kelpasi siinä löylyä heittää ja jutella niitänäitä. Kerroin, että meillä Pakilassa on sauna täynnään remonttirojua vielä, vaikka jo ollaankin voiton puolella. Ja että kyllä minä luulin, että muutkin remonttimiehet tulisivat Marjaniemen saunaan, kun omaan ei vielä pääse ja remonttipölyä on kuitenkin nieleskelty jo kuukausia, vaan eipähän noita täällä näy.
Vaan oli se meidän Markku sitten kuitenkin jo suihkussa, kun siitä jäähylle läksin. Yhdessä siinä sitten ihmeteltiin, että missä ne meidän Pakilan innokkaat joulusaunojat nyt oikein on, kun olisi Marjaniemen saunassa päässyt ideaa vain kolmella eurolla testaamaan ihan käytännössä.
Leksa jutteli, että heillä lämmin vesi tulee öljypolttimella kellarin pannunhuoneen varaajalta. Kaksi puolentoistakuution öljysäiliötä riittävät reilut pari kesää. Vaan olipa somasti remontoitu Marjaniemen saunaa: uutta kaakelia pesuhuoneessa, uusia suihkuja kolme, ikkunaa nurkemmassa ja löylyhuoneessa ikkuna ummistettu ja uudet lauteet ja valot lauteiden alla. Oikein siistiä ja viihtyisää. Eikä siellä ollut edes kylmä pesuhuoneessa tai pukuhuonessa. Pukuhuoneen oli uusi ilmalämpöpumppu puhallellut ihan riittävän lämpimäksi, vaikka se oli vasta puoliksi lämpöeristetty ja lasitetulla kuistilla oli oikein somaa istuskella pikkupakkasessa vilvoittelemassa ja ihastella rohkeimpia, jotka kävivät lumessa pyörähtämässä.
Vedet menevät saunasta alarinteseeseen ja päätyvät pumppaamoon, joka painaa ne kunnan viemäriin. Meillähän on Pakilassa kyllä hyvä suora viemäriliityntä viemärilinjaan, mutta kun se talvivesijohto meiltä vielä...
Mutta Herttoniemeläisilläpä ei ole omaa saunaa enää ollenkaan. Oli siellä näet Hertsikastakin väkeä Tapaninsaunassa. Hertsikan sauna paloi ja vakuutusrahat riittivät vain vanhan purkuun, mutta eivät enää uuden rakentamiseen. Olisi tarvittu puoli miljoonaa, jota ei sitten löytynytkään. Ja saattoi kai siinä olla ongelma rakennusluvankin kanssa, uutta rakentaessa sellainen tarvitaan, eikä niitä enää ole niin helppo rannan piihin saada, kuin ennen. Luoja varjelkoon Pakilan saunaa moiselta onnettomuudelta.
Ajattelin, kun tarvoksin hijlakseen sitä luotua uraa takaisin Itäkeskuksen suuntaan autolle. Kyyllä se ihmispololla on niin autuas olo, kun on saanut ihan oikeassa saunassa kylpeä, eikä missään korvikkeessa.

Pakilan Valkea Joulu

Sunnuntaina 19. joulukuuta aukesi hiihtokausi: Paloheinän 1.8 km:n ladulla, jonka alle on kelkottu metrin verran tykkilunta, kävi melkoinen kuhina, kun Hennan kanssa kävimme aloittamassa hiihtokauden. Pakkanen oli laskenut kohtuulliseen 6 asteeseen, mutta tuuli oli yltynyt myrskylukemiin ja Paloheinän pellolla oli aika ankea hiihtää vastatuuleen. Metsässä sen sijaan oli ihan kiva sujutella. Vanhempi herrasmies, jonka ohi puhkuimme totesikin aukealle ja tuuleen tullessamme, silmät ja tukka lunta ja tuiskua täynnä: "On tässä nyt vähän jo talven tuntua...". Ja olihan siinä peltoaukiolla niin kuin olisi yhtäkkiä naparetkelle joutunut.
Vaan kun palasimme Paloheinän majalta omalle mökillemme tapahtui ihme: tuuli tyyntyi ja alkoi sataa valtavasti suuria lumihiutaleen lörpäkkeitä. Koko puutarha verhoutui tunnissa paksuun joulupeitteeseen. Valkea Joulu tuli Pakilaan.
Ystäväni Nalle oli käynyt hiihtolenkin aikana mökillä ja tuonut maistiaisia valmistamastaaan viinistä. Kun satomme oli runsas, enkä oikein ole viininvalmistuksesta perillä, toimitin koko sadon Chateau Nalléen (http://timpanpuutarha.blogspot.com/2009/09/viinisato-hyva-pakilassa.html). Joka siis nyt on saanut siitä valmistettua aivan oivallista viiniä:
Hieman jännitti, kun tätä omasta rypäleestä tehtyä sai lasillisen eteensä.
Väri on kauniin punaluumuinen, valaistessa vivahdus roosaan. Ensinuuhkaisu oli melko vaisu ja suuria odotuksia ei vieläkään ollut.
Maku kuitenkin yllätti kuin omenapuun takaa: tässä viinissähän onkin runsas, hedelmäinen ja pitkäkin maku. Tuoksussa hieman luumua ja tiikerinliljaa, mausta löytyy vivahde omenaa ja jopa aavistus vadelmaa. Maku ei kuitenkaan ole mikään liian tyrkyttelevä, vaan viinillinen, hapokas ja sopivalla tavalla tanniininenkin. Vaikutus laajemmin nautittuna viipyilevän euforinen. Tämä viinihän on kypsytetty lasiastioissa.Varsin hyvä balanssi. Toivottavasti on vielä yhtä hyvässä kuosissa, kun ensi kesän satokausi alkaa, tämä nimittäin toimii varmasti vaikka sen uuden perunan kanssa...

Puutarhan joulu

Nuorena miehenä olin joskus Joulun yksin kaukana erämaassa kämpällä, jossa päiväpuuhat lyhyen hämärän aikana rajoittuivat kelopolttopuun haalimiseen metsän kannoista ja muu aika jakaantui lukemisen ja syömisen kesken. Edes radiota, puhelimesta puhumattakaan ei tuohon aikaan ollut mukana. "No, siellä se varmaan oli aito joulu?", ovat monet kyselleet, kun olen tuosta kertonut. "No, joo, niinpä...", olen vastahakoisesti myönnellyt. En ole halunnut rikkoa kyselijän kaunista mielikuvaa postikorttimaisen kauniista, jouluisesta metsästä. "Oikeasti kyllä", olisin halunnut sanoa, "siellä mitään joulua edes ollut". Vain sitä yhtä ja samaa metsäistä hämäränhyssyä: päivällä muutama tintti hätäisesti kävi tervehtimässä lintulaudalla ja muun ajan olin kämppää lämmittämässä ja kirjoja lukiessani aina ihan jossain muualla, missä nyt kulloinkin lukemani kirjan tarina sattui liikkumaan (olen parantumaton "liikkuvan kirjaston" mukana kuljettaja.) Yksin erämetsässä on mahdollista astua toviksi, paitsi yhteiskunnan, myös joulun ulkopuolelle. Eikä silloin joulustressi kyllä vaivaa. Ei siinä siis niin kovin paljon menetä, olen tosin kokeillut vain kerran, en enää sen jälkeen ole halunnut, kun on jo omia lapsia, joiden silmän välkkeestä voi tarkkailla joulun odotusta. En ehkä erämetsään, mutta pikkupikkumökille siirtolapuutarhaan, voisin paeta jouluna. Yksin olemaan tai sitten vaikka useammalla hengelläkin, mutta ilman turhaa tingeltangelia. En toivo kenellekään yksinäistä joulua, mutta jos sellainen on edessä, kannattaa harkita pakoa mökille jos siellä vain lämpö pysyy.
Työmatkani kulkee pitkin Hämeentietä ja Vallilan siirtolapuutarhan ohi. Aamupimeässä jo ja yhtä lailla iltapimeässä bussilla ohiajaessa näkyy, että joistakin mökeistä loistaa ikkunasta valo. Joku siellä talvimökkeilee, liekö Joulua paossa. Terveisiä niin Pakilan kuin Vallilan kuin muidenkin siirtolapuutarhojen talvimökkeilijöille!
Joulutervehdin kaikkia lukijoita seuraavassa kahdella Juicen laulusanoituksella, "Kuusessa ollaan" ja "Sika". Olen kirjoittanut tekstit suoraan kuuntelemaltani levyltä. Mahdolliset kirjoitus- ja rivitysvirheet ovat siis minun, mutta jouluherkistely on aitoa Juicea:


"Mene jouluaattona kaupungille, sano hyvää joulua poliisille
Poliisi sua pampulla lyö, on silmissäs joulun tähtivyö
Ja kuusessa ollaan, kuusessa ollaan
Härkä heinät ja lapsen syö kaukalollaan, kuusessa ollaan
Mene jouluaattona hautuumaalle, huuda tervetuloa messiaalle
Nousee kunnon ihmiset haudoiltaan, joudut jouluksi kuuseen roikkumaan
Ja kuusessa ollaan, kuusessa ollaan
Härkä heinät ja lapsen syö kaukalollaan, kuusessa ollaan
Kuusessa ollaan, kuusessa ollaan, kuusessa ollaan,
Kuusessa ollaan, kuusessa ollaan, kuusessa ollaan
Mene jouluaamuna joulukirkkoon ja sillä silmällä katso Pirkkoon
Sua pastori tsiigaa kauhuissaan, kun häntä et vilkuile ollenkaan
Kuusessa ollaan, kuusessa ollaan,
Härkä heinät ja lapsen syö kaukalollaan, kuusessa ollaan

Juice Leskinen
Kuusessa ollaan, 1980"

"Joulun viettomme alkaa jo toukokuussa, porsaalla silloin on herkut suussa.
Se lihoo, se kasvaa, se vahvistuu, ja sitten kun koittaa marraskuu, niin lapset laulaa:
Joulun tähti on ehdoton.
Sika. Se kuulan kalloon saa. Sika. Sen setä teurastaa. Sika. Ja setä verta juo. Sika. Se joulumielen tuo.
Minä läävässä lojuvaa karjua katsoin kärsivin ilmein, vellovin vatsoin.
Jouluna sikaa mä muista en, vain kinkkua vahtaan himoiten.
Ja lapset laulaa:
Joulun tähti on ehdoton.
Sika. Kun sitä suolataan, Sika. Yhdessä kuolataan. Sika. Ja isi mielellään on vesi kielellään.
Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää, kadulla adventtisohjoa kyntää.
Joku ihmistä katsoo, kääntää pään, kun ihminen rypee läävässään.
Ja lapset laulaa:
Joulun tähti on ehdoton.
Sika. Se kohta paistetaan. Sika. Sen perää maistetaan. Sika. On sähköuunissa. Sika. On mutsi duunissa.
Kato äiti on laittanut kystä kyllä. Sinappihuntu on sialla yllä.
Isoveli veistänsä terottaa ja luistansa porsaan erottaa.
Lapset laulaa:
Joulun tähti on ehdoton.
Sika. Lopulta tappoi sen. Sika. Ympäristö vatsan happoisen. Sika. Voi kuinka isi syö. Sika. Isiltä loppuu vyö.
Joulu täynnä on kinkkua, kylkeä, potkaa. Läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa.
Kun loppuu aatto ja alkaa yö, niin ihminen on sitä mitä hän syö.

Sika. Lalaallalaa. Sika. Trallaallaaalaa. Sika. Trallaalllaaalaa. Sika. Trallaalllaaalaa. Duubadaa, dabadibibbaa, jibadaduu

Juice Leskinen
Sika 1980"

Pakilan saunan remontin kuulumisia IV

Saunaremontin kulku on edelleen kuin kiskoilla vaikka pakkasten tultua meno onkin vähän hidastunut väliaikaisesti. Viime viikolla päästiin taas vauhtiin, kun laatoitusurakka saatiin sovittua. Risto ja kumppanit on asennellut ilmatointiputkia vennttiileitä varten ja uuden oven pukusuojan ja pesuhuoneen välille. Viikonvaihteessa (12.12.2009) pääsin minäkin taas mukaan pieniin viikonlopputalkoisiin: tehtiin yhdessä Vesan, Ranen ja Altin kanssa valumuotti uuden piippumme kruunua varten. Laudasta kyhätty muotti on valmis vastapellitetyn piipun huipun ympärillä, mutta valun jätimme vielä seuraavaan viikonloppuun. Toiveena oli, että pakkanen ehkä vähän hellittäisi, jolloin valun lämpimänä pitäminen kuivumisen ajan olisi helpompaa. Lisäksi pellitystyö ei kaikilta osiltaan ole vielä ihan valmis: viimeisetkin saumat saatanee tehtyä tällä viikolla. Voin vakuuttaa, että siellä katolla oli tuulessa huomattavasti viileämpää kuin alakerrassa, puhumattakaan saunalla kesäaikaan.

Meidän katolla ollessa Markku ja Juha asensivat lattialämmityksen kaapelin paikalleen pesuhuoneen ja osittain löylyhuoneenkin lattiaan. Tällä viikolla laatoittajat pääsevät jatkamaan vesieristystä ja tekemään tasoitteilla uusia kaatoja lattiaan ja aloittavat myös jo laatoitukset. Mikko on saanut laatoitussuunnitelmat valmiiksi. Niitä piti muutella moneen kertaan, koska olosuhteet saunallamme ovat varsin vaativat: talveksi kylmilleen jätettävässä rakennuksessa täytyy käyttää pakkasen kestäviä, periaatteessa ulkokäyttöön tarkoitettuja materiaaleja.

Kunhan laatoitukset, piipun valu ja pellitys on tehty, päästään lopulta joulun viettoon ja viettämään ansaittua joulu- ja talvilomaa ja remontti jatkuu sitten keväällä putkitöillä. Remonttiurakan puoliväli on kuitenkin jo takana ja onnistunut valmistuminen näyttää varmalta. Hyvä me.

Kierretankojen kiinnityksen

valmistelua.

Piipun "sadehattu" kiinnitetään

tankoihin.

Liukkaalla, lumisella katolla

pitää olla tarkkana.

Lattilämmityksen asennusta.

Tulipalo Pakilassa

Joulukuun 10. päivä yöllä on tapahtunut kauhea onnettomuus Pakilan siirtolapuutarhassa: Jasmikepolun mökki numero 312 on palanut. Palo syttyi toistaiseksi tuntemattomasta syystä torstain ja perjantain välisenä yönä (http://yle.fi/alueet/teksti/helsinki/helsinki/2009/12/siirtolapuutarhamokki_paloi_pakilassa_1257391.html). Oheiset kuvat on otettu sunnuntaina 13.12. 2009.

Paloa epäillään tuhopolttajan työksi (http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1809824). Pakilassa kuitenkin ounastellaan, että tämä epäilys ei pitäisi paikkaansa.

Huhun mukaan omistajilla, jotka vasta hiljattain olivat mökin hankkineet, ei ollut palovakuutusta.

Tästä syystä Pakilassa harkitaan heidän auttamistaan esim. keräyksellä ja mahdollisesti talkooavulla mökin korjauksessa. Ystävämme ja myötäpuutarhurimme Jurvasen Vesa on ottanut asiaa hoitaakseen. Täytyy ensin selvittää, onko asioiden laita todella niin onneton, kuin huhu kertoo. Kunhan palaneen mökin omistajien kanssa on saatu puhuttua ja asia saadaan byrokratian ja pykälien mukaiseen järjestykseen, siitä kerrotaan lisää. Pakilan talkoolaisten suuren määrän ja myötätunnon tuntien uskon, että apu tulee tarvittaesa olemaan laajaa.

Mökin remontoinnista II

Ostin mökin sateisen kesän jälkeen syksyllä 1998. Myyjä sanoi mökin olevan huonokuntoinen, mutta paikanneensa katon hiljattain.
No, sateinen kesä jatkui vielä sateisempana syksynä. Mökissä oli kellarikerros, joka ei oikeastaan ollut enää käytössä. Siellä oli joskus ollut sauna, mutta nyt enää vain valtavasti puutarharojua ja seinää pitkin näytti valuvan vettä. Kellarissa näytti kuitenkin olevan viemäriputkisto, jota kautta vesi poistui. Tutkin putkiston ja havaitsin, ettei se oikeastaan johtanut minnekään ja tiiliputkista tehty putkisto oli ilmeisesti rikkoontunut jo aikaa sitten. Jäin talven ajaksi miettimään mitä oikein kellarille tekisin ja suunnittelin, tai haaveilin, muutenkin mitä kaikkea mökille voisi tehdä. Keväällä 1999 päätin, että viemäriremontti kaivinkoneineen on toteutettava heti, muuten en pian perennoitten takia raatsi maata kaivaa.
Huhtikuun alussa odoteltiin, että maa sulaisi riittävästi kaivutöille. Tutkin kellarin lattiaa tarkemmin ja huomasin toisen puolen siitä kovin heppoiseksi: purin sen vasaralla ja lapiolla ja kannoin betonin ulkosalle. Tämä puoli kellarista oli ilmeisesti ollut alunperin maalattiaisena säilökellarina. Sittemmin oli oltu oltu valavinaan lattia ja tekevinään sauna. Luojan kiitos purin kaikki nuo tekeleet pois: mökki olisi päältä lahonnut kokonaan jos molemmin puoli muoviin paketoidut, läpimärät villanriekaleet olisi jätetty paikoilleen. Toiselle puolelle kellaria, joka siis alunperin ei ollut ollut säilötilaa, oli rakennettu kellarikoppi, jonka myös purin pois. Vein aika monta kuormaa kaatopaikalle.
Kaivinkone saapui paikalle. Kaivatin mökin kulman kellarin seinän alareunaa myöten auki. Viemäriputki vedettiin seinän alta lattiaan piikattuun roiloon ja maahan kaivettuun uomaan. Esiin kaivetun seinän osan suojasin muovisella kosteuseristeellä. Kellarin päätyyn puhkaistiin kaksi uutta, pientä ikkuna-aukkoa. Vanhat aukot, jotka olivat jääneet takavaraston ja terassin alle, valoin umpeen uudella betonilla. Asensin uudet viemäriputket paikalleen. (Niistä ja imeytyskentästä sekä kuivakäymälöistä kirjoitin aikaisemmin.) Uuden lattian sain valettua huhtikuun lopussa. Uusien seinien muurauksen aloitin toukokuussa ja sain valmiiksi kesäkuussa. Muurasin seinät seitsemän sentin väliseinälecaharkoista. Väliin tuli 7 cm paksu polyuretaanilevy lämmöneristeeksi. Sain seinät ja lattiat tasoitettua kesäkuussa. Seuraavaksi asensin lattialämmityksen, laatoitin ja teetin sähkö- ja putkityöt. Alakertaan oli siis tehty vessa ja suihku sekä huone, jossa oli pesukone ja pakastin ja tilaa saunalle, jos sellaisen joskus päätyisin rakentamaan.
Vanhan keittiön olin purkanut jo huhtikuussa. Uuden mökkikeittiön asensin touko-kesäkuussa. Nyt mökissä oli jo toimiva vessa ja suihku sekä keittiö, mutta remontti jatkui ja pölyä oli joka paikassa edelleen. Heinäkuussa purin pari metriä tuvan laipiota ja eristin ullakon katon ja seinät (ns. Vintti-Iita-ratkaisu polyuretaanilevyillä). Kun vielä asensin kellarin uusiin aukkoihin uudet ikkunat ja laitoin kuistille lisälämmittimen, oli mökki siltä erää remontoitu.
Mutta kummasti sitä remonttia vain on jatkettu sen jälkeenkin: välillä on ollut vuosia ilman suuria töitä, välillä taas on tehty hurjasti hommia.
Uusi ulko-ovi ja varaava takka tulivat 2003 keväällä. Alkoi lämpöä olemaan ja pysymään taas vähän paremmin. Uusien tuplien rakentaminen tuli sitten parin kesän päästä. Ostin karmilankkua ja tein ne itse. Ostin leikatut lasit lasiliikkestä ja asensin ne itse tekmiini karmeihin. Ihan riittävän hyviä niistä tuli. Mutta kun parin vuoden päästä totesin, että pitäisi ruveta kunnostamaan ulkoikkunoiden kaikki karmit, huomasin, että aika ei enää riitä. Lahosieni oli minua nopeampi. Maalia irrottavista keleistä puhumattakaan. Eli luovuin näistä tuplalaseista myöhemmin, mutta en laittanut niitä roskiin vaan kierrätin ne Pakilan kevätromulavojen viereen: Ne hävisivät sieltä muutamassa minuutissa, ja ovat varmasti palveluksessa Pakilan mökeissä edelleen.
Varsinaista talvimökkeilyä pitempiä aikoja päädyin kokeilemaan vasta 2005 keväällä, kun asuin tilapäisesti Saksassa. Lämpö pysyi kyllä jotenkuten, mutta päätin, että teen vielä ulkoremontin ja laitan sammalla kunnon lämpöeristeet. Siitä seuraavassa jaksossa.