Vappuviikko valuu käsistä

ja yöt vain ei tahdo lämmetä. Kesävesien kytkeminen ensi viikonloppuna tuntui sunnuntaina ja maanantaina vielä uhkarohkealta, mutta tänään, vaikkei päivällä olekaan niin lämmintä kuin eilen, on jotenkin selvästi kuivan kevään haju ilmassa: yöllä ei ole ollut pakkasta. Ehkä sittenkin vesi tulee Vapuksi niin kuin aina ennenkin. Ja sehän tuottaa sen suuren ilon, minkä mökkiin sisään tuleva vesi vain voi tuottaa. Joka kerta kun hana alkaa kohista erehdyn ensin automaattisesti ajattelemaan: "pitää nopeasti täyttää kaikki astiat vedellä, ettei tarvitse lähteä kaivolta asti hakemaan..."
JOS vesi tulee ja jos muutama muukin asia saadaan vielä kuntoon, saattaa Pakilan sauna lämmetä kokeeksi jo Vappuna. Putkityöt ja muutkin suuret asiat on saatu kaikki tehtyä, mutta vielä hoidettavia pieniä asioita tuntuu riittävän loputtomiin. Mutta: ähäskutti, mahdollinen koevappusauna lämpiää vain ns. koe-eläimille, eli niille etuoikeutetuille, jotka ovat olleet ahkerasti talkoissa tai lämmittävät saunaa tulevana kesänä - muut saavat vielä kiltisti odottaa kevättalkoita ja saunavuorojen alkamista.
Mutta kyllähän Vappuna saunaan pääsee: Marjaniemen ryhmäpuutarhan sauna lämpeää jo vapusta (linkki), ja siellähän on ihan hyvät löylyt.
Puutarhurin aika alkaa jo selvästi kiihdyttää juoksuaan: talven verkkaisuus on jo vaihtunut kiihkeään keväthölkkään, vaikkei vielä ollakaan kesän lentovauhdissa. Kiirettä pitää jo nyt: vaikka luonto vasta heräilee, on puutarhuri jo kylvänyt suuren joukon siemnpusseja tyhjiin viinirypälerasioihin ja suihkutellut niitä aamuisin ja koulinut itäneitä taimia pikkupurkkeihin ja kiikutellut niitä edestakaisin kaupungissa olevan minikasvihuoneen, mökin ja mökillä olevan oikean kasvihuoneen välillä. Kaikki tämä tehdään tietysti siksi, että kullekin hellyttävälle kasvin alulle löytyisi juuri sille sopiva itämislämpötila, kosteus ja valaistus, niin että syntyisi vantteria ja elinvoimaisia taimia. Tahtoo vain olla niin - sama pää talvet, kesät - että aina juuri se siemenpussi, joka piti kylvää juuri tänä viikonloppuna, onkin unohtunut väärään päähän ja ne taimet, jotka piti ehdottomasti koulia juuri tällä viikolla, ovatkin unohtuneet mökille venymään ja juuri se purkki, joka piti ehdottaomasti juuri maanantai-aamuna viikonlopun jälkeen sumuttaa, etteivät vastaitäneet pikku kasvin alut kuole kuivuuteen, unohtuukin kiireessä aukaisematta. Purkkeja kyllä on kymmeniä ja siemenpusseja vielä enemmän ja taimiakin alkaa olla satoja, sekä koulittuja, että koulimattiomia. Välillä hiipii mieleen tuttu epäilys: mihin nämä kaikki mahtuvat...? Vaikka muistaakin aikaisemmasta, että apuharvennus on kovaa ja nuoren kasvin alun elämä raakaa. Eniten ilahduttaa kasvihuoneessa suorakylvönä itäneet salatit ja retiisit: komeat ja vahvistuvat rivit todistavat uudesta alusta, keväästä, ja kesän salaattileivistä, joiden päällä tulee olemaan maukkaat viipaleet kirpeää retiisiä. On se ihanaa kun on kevät.

Saunaremontin kuulumisia VIII ym.

Saunalla oli viime viikonloppuna talkoot. Ja saatiin aikaiseksi. Piipun hattu on viimeinkin valettu. Saadaan pian styroxitulpat pois hormien päistä. Ja viemärit on asennettu. Potkittiin Markun kanssa sunnuntaina muoviputken liitoksia paikalleen ja iloisesti kurlutti vesi jo uusien hajulukkojen kautta. Maalaushommia ja muuta pientä virittelyä tuntuu riittävän aina vaan. Ovetkin on nyt saatu maalailtua. Vielä puuttuu ne löylyhuoneen uudet, futuristiset valot ja sitten ne hyllyt, jotka Mikko on luvannut suunnitella ja toteuttaa. Niin ja tietysti ne putkityöt, mutta putkimiehen pitäisi olla tänään jo työn touhussa. Niin että hyvältä näyttää. Hyvä me!

Kevät etenee ja kevätkukkia putkahtelee joka puolelta. Aikanaan, kun olin vielä vasta-alkaja työelämässä, lähetteli silloinen pomo Keski-Euroopasta työmatkoiltaan keväisin kortteja, joissa aina luki: "Täällä jo krookukset kukkivat!"

Silloin se sapetti, mutta nyt olen jo vuosia ajatellut: siellä ne on jo aikaa lakastuneet kun meillä taas kukkii krookukset!

Kasvihuoneessa on salaatit itäneet jo viikko sitten ja eilen huomasin, että nämä varhaisretiisitkin ovat jo ilmaantuneet.

Sieltähän pukkaa jotakin...!

Niin pukkaa, kevättä ja talkoita ja siemenet itää ja pukkaa orasta. Noistako sitä nyt sitten pitäisi saada jo kesällä tomaatteja? Ja vielä runsaasti? No, ollaan mekin alussa oltu pieniä ja heikkoja.

Saunalla on tänään ahkeroitu ja saatu uudet, komeat lauteet valmiiksi. Ensi lauantaina tehdään valuhommia. Saadaan piippu kuntoon ja talvitulpat pois hormien päältä. Voidaan sitten vaikka pistää takkaan tai pesän alle kokeeksi vähän tikkuja palamaan - juhlallinen hetki tulossa! Putkiurakointi ei ole vielä alkanut, mutta toiveissa eletään, että tulevalla viikolla saadaan siihenkin selvyyttä. Sähkötöitä tehdään mahdollisesti jo tänä viikonloppuna ja sitten puuttuukin enää ne Mikon lupaamat hyllykalusteet, jotta voitaisiin ihan oikeasti vähä koelämmittää armasta kylpyämme. Varsinaista koekylpyähän toki ei voi tehdä ennen kuin vesi on päällä Vapun jälkeen.

Mutta lauantaina talkoissa saunan katolla nähdään!

Kelirikkoviikonloppu

Tänä viikonloppuna ei enää pääse pulkalla vettä kelkkomaan eikä kottikärrylläkään - lunta ja pehmeää jäätä on sille liikaa. Täytyy pärjätä varastoastioissa olevalla vedellä ensi viikonloppuun.
Pakilan kevättulva oli viime viikonloppuna pahimmillaan. Pintaa pitkin virtaileva sulamisevesi ei oikein pääsyt lumien keskeltä poistumaan minnekään ja toisaalta vielä roudassa oleva maa ei päästänyt sitä sisäänsä. Nyt tilanne on jo alkanut korjaantua. Vaikka lumet sulavat kiihtyvällä tahdilla, lumipadotkin sulavat ja päästävät veden virtaamaan pois ja sulava routa päästää veden imeytymään maaperään. Kun routa päästää vedet salaojaverkostoon poistuu tulvivan veden ongelma saman tien.

Vantaannjoen tulva oli korkealla jo viikko sitten jäiden lähtiessä eikä ole enää siitä noussut. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että hitaasti tullut lämpö on lumen suuresta määrästä huolimatta pitänyt huolta sopivasta sulamistahdista, eikä mitään pahempaa tulvaa näytä enää syntyvän.

Tänä lauantaina saatiin ensimmäinen oikea aurinkoinen kevätpäivä. Lumet alkoivat sulaa vauhdilla. Tontilla on enää lumipälviä paljastuneen nurmikon keskellä. Nurmen pinta on vielä talvisen homeen peitossa, mutta auringonpaisteessa se kuivuu ja häviää nopeasti. Mitään yllättäviä myyrätuhoja ei lumen alta paljastunut, mutta

lumikellot olivat jo nousseet ja avanneet herkät kukkansa hyönteisten tulla.

Tänä viikonloppuna oli myös viimeinen talvellinen Pakilan porukan korvikesauna Harjutorilla. Saunomaan oli saapunut samaa kantaporukkaa kuin kesäisin ja myös ahkeria Pakilan saunan remonttitalkoolaisia oli pitämässä ansaittua huilitaukoa. Ensi viikonloppuna onkin taas tiedossa talkoita ja valuhommia. Siellä nähdään!

Kevät ja kelirikko

Tänään oltiin Altin ja Vesan kanssa Lanka-lauantain saunatalkoissa. Talkooväki oli ahkeroinut jo viikolla niin, että uudet lauteet ovat jo kutakuinkin kasassa. Puuttuu enää muutama lämpökäsitelty haapalaudelaudanpätkä. Tänään ahkeroitiin maalausten ja nuohousluukkujen kiinnitysten kanssa. Tulostavoitteena oli saada pesu- ja löylyhuoneen ovet maalatuiksi ja nuohousluukut ja tuuletusventtiili sekä kiukaan peltisen savuhormin läpivienti saneerauslaastilla kiinni hormistoon. Ja onnistuihan se. Eli tällä hetkellä tavoitteena on saada katolla tehtävä valutyö, hylly- ym. kalustohommat (jotka Mikko on luvannut askaroida) sekä putki- ja sähkötyöt Vapuksi valmiiksi.

Kevään ensimmäinen orastus on perinteiden mukaan pääsiäispöydällä versova ohrapelto, jota kissamme käyvät öisin verottamassa.

Pääsiäisen alkajaisiksi löysin kiirastorstaina lumen alta paljastuneesta kukkapenkistä unikon muutaman sentin pituiseksi nousseet, vaaleanvihreät lehdet kauniilla kiehkuralla. Unikko kasvattaa versojaan myös syksyisin, eikä niitä näytä hidastavan,vaikka nuo syksyversot paleltuvat, vaan ne kasvattavat aivan yhtäläisellä innolla uusia lehtiä heti keväällä. Vaikka tiedän, että tulppaani myös kasvaa jo maan alla syksyisin ennen talven tuloa, silti jotenkin paljon sykähdyttävämpää oli huomata tulppaanin jo työntäneen punertavia lehtituppiaan päivänvaloon eteläisen seinustan kukkapenkissä lumien keskellä olevassa pälvessä.
Viime keväänä kävin viimeisellä peipon laulun säestämällä hiihtolenkillä 22. päivä maaliskuuta. Nyt ollaan tuosta ajankohdasta noin kaksi viikkoa myöhemmässä ja peipon säestämänä hiihdettiin vielä eilen pitkänäperjantaina. En tiedä oliko peippo tänä keväänä myöhässä, mutta lumet ja hiihtokelit kyllä aivan varmasti.

Pääsiäisenä iski se lopullinen kelirikko. Veden haku kaivolta oli varsinaista tähtäilyä vesipulkan kanssa. Vaikka miten suoraan yritti vetää sitä pitkin,mitä tallatusta polku-urasta oli jäljellä, kymmenen metrin välein kellahtivat vesikanisterit pulkasta lumihankeen. Ehkä seuraavat kylpyvedet pääsee hakemaan jo kottikärryllä. Ja ajatelkaas, armaat kanssapuutarhurit, ei ole kuin neljä viikkoa, kun saamme nauttia Vapusta, kevään juhlasta, ja siitä ylellisyydestä, jonka toimiva vesijohto tuo mökkeihimme.