torstai 27. tammikuuta 2011

Pieniä Puutarhaunelmia

Harvoin on kirjalla niin hyvä ja osuva nimi kuin tällä. Tämä ei ole puutarhanhoito tai kompostointiopas. Tässä käsitellään jotain paljon olennaisempaa: unelmia. Ne ovat niitä asioita, jotka saavat meidät jaksamaan ja innostumaan ja höperehtimään vuodesta toiseen omilla mökeillämme, ne varsinaiset motivaatiotekijät.
Kirja on lähes valokuvakirjamainen, niin suuri osuus Eiler Forsiuksen valokuvilla on sisällöstä. Kuvat ovat unelmoivan kauniita: aurinko paistaa ja puutarha rehottaa, valkea pieni koira istuu keskellä puutarhaa ruostuneessa rautasängyssä, joka on petattu pitsityynyin.
Ilkka Falckin teksti keskittyy nostamaan kustakin esimerkkimökistä esille olennaisen: minkälaisia haaveita omistaja ilmentää mökissään ja puutarhassaan. Teksti on lyhyttä eikä sitä ole lastattu millään turhilla faktoilla vaan keskitytään olennaiseen, unelmaan. Ei nimiä, ei osoitteita, ei kasviluetteloita. Tarinoita puutarhureista, jotka ovat tehneet unelmistaan vähän konkreettisempia. Edes mökkiläisten tai siirtolapuutarhojen nimiä ei mainita. Unelmathan ovat anonyymejä ja siksi niin helposti jaettavissa muillekin. Voi vain päätellä, että jos mökille pääsee raitiovaunulla, täytyy olla kyse Suomen vanhimmasta, alkuperäisellä paikallaan olevasta siirtolapuutarhasta.
Kolmas piirre kirjassa ovat ruokaohjeet ja reseptit. Katri Schröder on täydentänyt kunkin mökin kuvauksen juuri tuon mökkiläisen tyyppisillä resepteillä. Yllättäen nämä sopivat kirjaan kuin nenä päähän. En ole mikään master top chef ohjelmien katsoja tai ihailija. Syön vain elääkseni, mutta näiden reseptien yksinkertaisuus ja siirtolapuutarhanläheisyys on ihastuttavaa. Yksinkertaista mökkiruokaa, jossa kuitenkin on mausteena se unelma: poutainen päivä ja puutarhan yrttimaalta polulla asteleva emäntä.
Suloinen kirja. Tätä en, anteeksi vain, lahjoita Pakilan kirjastolle, vaan pidän oman mökkini hyllyssä. Hankkikaa oma. Suosittelen.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Lopulta suojakeli

Alueen kuusiaidan päällä on valtava paino. Tänään varmaan jo valtaosa on tippunut vesisateen ja tuulen myötä.
Eilen alkoi sitten vesi tippumaan. Taivaalta ja katolta. Optigrip-suksilla oli ilo hiihtää vesikelillä. Sukset menee niin kovaa, ettei tahdo perässä pysyä. Sitten on hirveä hiki ja märkänä sekä päältä että alta. Mutta Pitkäkosken majalla voi rauhassa kuivatella teen, munkkien ja iltapäivälehtien parissa. Siellä tapaa Pakilan porukoita melkein yhtä paljon kuin itse alueella tähän vuoden aikaan. Hyvä on hiihtäjäin hiihdellä.
Lumien pudottaminen pitäisi näillä lämmöillä periaatteessa käydä tarpeettomaksi liukkailta katteilta, kuten muoviset valokatteet. Mutta oli käynyt kuten viime talvena: painava jääkakku painanut koko katoksen kuopalle. Piti taas laittaa sitä tunkilla suoraan. Oletan että jäät ovat jo tippuneet. Jos eivät, niin tönäisen loput alas ensi viikonloppuna.
Auttelin lumen valumista pitkävartisella erikoistyökalullani, jonka laadin erityisesti juuri näitä kevytkatteita varten. Se ei toiminut pakkasella, mutta nyt sillä sai helposti 25 senttisen lumikakun valumaan alas liukasta muovipintaa pitkin. Toheloin vain sen verran, että vehje pääsi putoamaan kulma edellä katton ja reikähän siihen tuli. Ensi kesänä korjattavaa. :-(
Lämpöpumpun sulatusvesi jäätyy pakkasessa
ja tekee ulkoyksikön alle paksua jääkakkua, jota on välillä kangen kanssa väänneltävä vähemmäksi.

maanantai 3. tammikuuta 2011

Uusi vuosi

Niin se tuli uusi vuosi. Oltiin Paloheinän täyttömäellä rakettien ammuskelijoita katsomassa. Puoliltaöin alkoi ihan kamala paukuttelu. Mäeltä näkee Helsingin keskustan suuntaan, vaikkakin vähän huonosti, kun puut ovat kasvaneet eteen, mutta Vantaan ja Espoon suuntaan on paremmat näköalat. Oli siinä hurjan paljon ruutia ilmassa kaikissa kunnissa yhtä aikaa. Ja hätärakettejakin ammuttiin sekaan ihan sumeilematta: niitä saattoi nähdä yhtä aikaa kolmekin punapistettä ilmassa killumassa. Puoli yhteen mennessä meno oli mäen laella mennyt sen verran villiksi, raketit lensivät välillä vaakasuoraan yleisöä kohti ja känniläisten örveltäminen oli niin meluisaa, että päätimme vetäytyä oman mökin suojiin viettämään alkanutta vuotta unten mailla.
Ja mikäs siellä on nukkuessa, kun lämpöpumppu pitää pirttiä lämpimänä silloinkin, kun ei jaksa takkaan olla puita heittämässä. Hyvin se on toiminut pumppu pikkupakkasissakin. Kasaa vain ulkoyksikkö allensa melkoista jääkakkua, jota täytyy välillä kangen kanssa purkaa ja heitellä syrjemmäksi, ettei se nouse saunan ikkunalle asti.
Uudenvuoden päivänä on minula ollut perinteenä korjata vuoden ensimmäinen sato, mutta tänä vuonna sattui taas kertakaikkisen kehno sadonkorjuusää: pikkupakkanen, kova tuuli ja tuiskuava lumi sai koko sadon katoamaan hangen alle piiloon. Uudenvuoden yönä näet sataa taivaalta erinomaisia hernekeppejä ja kukkaistukia, mutta tänä vuonna sato jäi muutamaan Paloheinän parkkipaikalta kerättyyn. Onneksi on vielä vanhoja varastoja niin paljon, että yhdestä katovuodesta aina selvitään.
Lunta näyttää tulevan aina vaan tolkuttomasti lisää. Kävin täydentämässä viime viikon lumenluontia valokatteen osalta vähän ja totesin, että melkeinhän tuon olisi mökin katon voinut lapioida taas uudestaan: lunta noin kakskyt senttiä ja kinostuneissa kohdissa tuplat. Alkaa monet mökit olla aika alppimaisemaan kuuluvan näköisiä ja valokatteet vaarassa (kuka kertoisi esim Riikalle!?). Jos ei itse pysty/uskalla katolle kiivetä, ovat reippaat isännät taas tarjoamassa apuaan 50 euroa per katto. Jorman ja Ranen puhelinnumerot löytyvät alueen ilmoitustauluilta.
Polut kulkee pihalla jo aika syvässä lumessa. Ikävä havainto oli, että kani näyttää asettuneen kuistin alle. Alusta on hyvässä suojassa tuulelta, kun lunta on joka puolella tukkeeksi asti. Onneksi siellä on maa niin jäässä, ettei kani sitä pysty nyt kaivamaan, joten tilapäisessä partiointituulensuojassa se siellä, toivottavasti, vain oli. Muuten on lumijäljet syvässä pakkahangessa olleet vähissä: yksi rusakko ja yksi tuore kettu, eikä muuta. Kaivolle menevä polku oli tuiskunnut ihan umpeen. Vähissä taitaa olla asukkaat. Lauantai-illan tarkistuskävelykierroksella valo paistoi vain kahdesta mökistä: meiltä ja yhdestä toisesta.