tiistai 26. lokakuuta 2010

Talvi asentoon

Kun ensimmäiset lumihiutaleetkin on jo nähty, täytyy mökkiä alkaa laitella talviasentoon. Pihakalusteet on ahdettava leikkimökkiin ja ylimääräinen tavara ulkoa varastoihin. Monet ovat jo aikaa sitten laittaneet ikkunaluukut ruutujen suojaksi ja heittäneet mökille hyvästit ensi kevääseen saakka. Me sitkeät talvimökkeilijät sen sijaan matkaamme viikonloppuisin mökille ja lämmitämme toissakesänä tehdyillä omenapuun pilkkeillä takkaa ja poltamme kuistilla kynttilälyhtyjä.
Jotta mökillä olisi kaikki mukavuudet talvellakin tarvitaan vähän luovuutta ja viitseliäisyyttä. Viime mainittua tarvitaan ennen kaikea siihen, että on vaivauduttava hakemaan vettä Neitinurkan kaivolta asti. Tähän asti ei ole vielä tarvinnut lähteä sinne. Täyteen lasketut vesisastiat ja boileriin veden katketessa jäänyt 90 litraa on riittänyt hyvin, mutta ensi viikonloppuna on jo lähdettävä hakemaan tiskivettä.
Jos viemärien harmaan veden imeytyskenttä on rakennettu tarpeeksi syvälle, toimii se ongelmitta talvellakin. Käymälän virtsavesien käsittely sen sijaan vaatii hiukan lisävirittelyä talvea varten. Kuten aiemmin kerroin (linkki) vaihdoin Mulltoasta takaisin erottelevaan Naturumiin. Virtsavesien käsittelyongelman ratkaisin asentamalla pumpun, joka pumppaa virtsan ja huuhteluvedet suoraan pihalla olevaan, turpeella täytettyyn kompostiin. Kesällä kun huuhteluvettä tulee kraanasta tarpeen mukaan, käytin pumpppua käsin kytkemällä, eli laittamalla töpselin tarvittaessa pistorasiaan. Ongelmana oli, että pumppu aina pääsi "haukkaamaan ilmaa" ja jouduin asentamaan erillisen ilmausventtiilin, jota piti raottaa aina ennen uutta pumppausta. Syyskuussa sain asennetuksi pumppausautomatiikan, jolla tuo ongelma poistui: virtsasäiliössä on Biltemasta ostettu veneisiin tarkoitettu pilssipumpun uimurikytkin, joka releen kautta ohjaa pumppua. Kun nestepinta nousee, pumppu käynnistyy automaattisesti, ja nesteen pinnan laskettua uimuri pysäyttää pumpun.
Talvella ulkona oleva, 50 millin muovinen viemäriputki, johon pumppu nesteen pumppaa, jäätyisi umpeen. Mutta, ei hätää, moderni tekniikka auttaa tässäkin: asensin putkeen saattolämmityskaapelin, 19 metriä, 190 wattia. Kaapeli on itseohjautuva, lämmitys menee päälle vasta lämpötilan laskettua alle kymmenen asteen. Lisäsin ohjaukseen vielä Juhan neuvosta ylimääräisen termostaatin, jolla tuo käynnistyminen tapahtuu vielä alemmassa lämpötilassa, noin viidessä asteessa. Lisäksi en pidä kaapelissa virtaa kytkettynä muuta kuin silloin kun mökillä oleskellaan, eli viikonloppuisin. Näin virtaa kuluu putken lämmitykseen mahdollisimman vähän. Näillä järjestelyillä vessa toimii paremmin kuin junan vessa. Se näet on aivan hiljainen.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Ruskaa pakkasessa

Taas tuli tehtyä se reissu. Sama reissu kuin viime syksynä (linkki). Lopputuloksena on hirmuinen kasa hevosentuotetta säkeissä kasvimaalle mulloksen päälle pinottuna. Lauantaina sää suosi. Aamulla oli pikkupakkanen (siitä otsikko...?) ja auto peräkärryineen pyrki luistelemaan, mutta päivän mittaan jää ja kuura ja satanut pieni määrä lunta sulivat pois auringon paisteessa. Viimeistä kuormaa purkaessa oli jo hiki. Nyt on taas paskaa, niin että ranteita pakottaa. Oli ne säkit niin raskaita nostella. Suosittelen kovasti vastaavaa harrastusta muillekin. Vermosta saa ilmaiseksi vadelmalle katteeksi ja lannoitteeksi sopivaa tuotetta. Peräkärryn vuokraaminen ei ole kallista ja lisäksi tavaraa säkkiin lapioidessa saa, paitsi raitista ilmaa, myös melkoisia hajuelämyksiä. Tämä on kierrätystä parhaasta päästä. Vermolle puru ja hevosen lanta on ongelmajätettä ja suuri kustannustekijä. Hakemalla oman kuorman voi näin tukea suomalaista hevosharrastusta. Vermon ehtii kyllä vielä keväälläkin, mutta syksyllä säkitetty tavara ehtii "kypsyä" talven ajan, eikä ole vaaraa, että lanta olisi liian tuoretta ja vielä "palavaa". Liian tuore lanta voi vahingoittaa kasveja.
Samettikukat ehtivät juuri kukkia, ennen kuin paleltuivat lauantain vastaisena yönä. Vähältä piti, etten unohtanut korjata kalebassisatoa ennen pakkasia. Ei noista vielä kovin muhkeita juoma-astioita saa, mutta kunhan ilmastonmuutos etenee, niin muutkin afrikkalaiset kasvit alkanevat tuottaa kunnon satoa myös meillä...
Tikkuaski on mukana mittakaavaksi.

Sunnuntaina saatiin silputettua vadelman tämänvuotiset varret. Hankin jo keväällä Boschin uuden turbosilppurin (Bosch AXT 23 TC). Nyt kesän sitä käytettyäni olen edelleen epävarma, onko se korkean hintansa arvoinen: sen pitäisi hyväksyä yhtä hyvin kovia oksia kuin pehmeitä perennan varsia. Menemättä tukkoon. Mutta kun se menee tukkoon mehevistä ja kuituisista perennan varsista, jotka kääriintyvät turboterän ympärille ja estävät sen tyhjentymisen. Terän puhdistaminen on kyllä helpompaa kuin monessa muussa mallissa, mutta vaivalloista kuitenkin. Kovatkin oksat, kuten vaikka vadelman varret, tukkivat koneen, jos keli on märkä kuten oli nyt sunnuntaina. Hyvä ja suositeltava silppuri odottaa edelleen löytäjäänsä.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Taas sitä kuusiaitaa leikataan

Viime keskiviikkona oli taas STARAn porukka kuusiaidan kimpussa. Viime talven hanget estivät aidan sivujen leikkaamisen keväälä (linkki) joten niitä parsittiin loppukesästä (linkki) ja leikattiin koko aita varmuuden vuoksi uudestaan jo nyt.

Jotenkin minusta näytti leikkausporukalla tekniikka taantuneen. Olen ollut joskus havaitsevinani heillä käytössä hiabin nokkaan ripustetun leikkurin, jolla aidan yläosan leikkaus on sujunut melkein kävelyvauhtia. Nyt käytössä näkyi olevan vain pieniä polttomoottrikäyttöisiä yhden hengen pensasleikkureita, joilla sama työ on niin hidasta, että aidan leikkuuseen menee tältä porukalta, neljältä mieheltä, oman arvionsa mukaan kaksi viikkoa. Kun aidan hoito on näin työlästä (=kallista), ei ole kovin todennäköistä, että kuusiaidalle saataisiin jatkoa alueemme pohjoispuolelle, jos sinne tulee se tie uusille mökeille laajennusalueelle.
Nyt on sitten meilläkin se ILPo. Make kävi asentamassa ilmalämpöpumpun. Oikean pumpun valinta tuntuu olevan tosi vaikeaa. Niitä on niin monenlaisia. Minä luotin siihen, että Juha, joka asennutti mökilleen ILPin loppukesästä, oli tutkinut markkinat ja tehnyt oikean valinnan, ja tilasin samanlaisen.
Ulkoyksikkö on tässä kuvassa vielä ilman kotelokoppaansa, joka naamioi sen vähän paremmin piiloon. Kuvassa olevan asennustyön tehneen Maken yhteystiedot saa minulta pyynnöstä.

Pumppu lähti kyllä ihan nätisti toimimaan, eikä käyntiäänikään ole liian kova, vaikka kyllä sieltä nurkasta pientä huminaa kuuluukin. Lämpötilojen tasailu eri kerrosten välillä teettää kyllä vielä kokeilutyötä, että saan säädöt sellasiksi, ettei niitä tarvitse enää muutella. Kerron kyllä kokemuksista täällä blogissa jatkossakin. Varsinainen totuuden hetkihän koittaa sitten ensi kesänä, kun nähdään uusi sähkölasku: onko pienentynyt vai suurentunut ja jos, niin kuinka paljon.
Pumppu pitää käytännössä luvattua 8 astetta korkeampaa ylläpitolämpötilaa, koska sen täytyy pakkasilla sulatella aika ajoin ulkoyksikköä. Korkeampi lämpötila taas kuluttaa sähköä enemmän, mutta, kovimpia pakkasia lukuuntottamatta, pumppu tuottaa säästöä suoraan sähkölämmitykseen verrattuna. Jää siis nähtäväksi oliko tämä noin puolentoistatonnin investointi kannattava.