Paskareissu, mutta tulipahan tehtyä

Syyskuun käännyttyä lokakuuksi on meillä Pikku-Martin kanssa ollut perinteisesti tapana tehdä paskareissu. Martti on niitä tehnyt jo 37 vuoden ajan syksyisin, joten minä, joka olin nyt kahdeksatta kertaa asialla olen vielä aloittelija. Tällä kertaa mukaan lähti myös toinen mökkinaapuri, Riikka, ja ystäväni Henna. Retki suuntautui meillä Vermoon. Retken tarkoituksena on hankkia vadelmapenkeille kate- ja lannoiteainetta ensi kevättä varten. Vermossa sitä riittää. Takavuosina soitin kerran Vermon raviradan numeroon ja tiedustelin saako sieltä hakea hevosenpulleroita puutarhaansa, ja jos saa, niin minä aikana ja millä ehdoilla. Puhelimessa oli joku Vermon tallien vastaava, joka sanoi, että "tule ihmeessä hakemaan ja vaikka rekka-autolla ja vaikka lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ja ravienkin aikaan pääsee takaportista suoraan lantakasan luokse." Ja niin se on toiminut: kerran satuttiin ravien aikaan paskareissulle ja meidät päästettiin kohteliaisuuksien kera ravurien portista toimeen, jota varten paikalle olimme tulleet.

Vermon tavara on erilaista kuin esimerkiksi Tuomarinkylän tallien tuottama. Kuivikkeena on käytetty sahanpurua, joten tämä tuote ei käy esim. kasvimaalle. Mutta vadelmille, ja esim. ruusuille, se on täydellinen tuote: pullerot ja hevonkusi purun seassa ovat sopivaa lannoitetta ja sahanpuru on ennen kaikkea sopivaa katetta. Sitä kun on vähintään kymmenen senttiä, niin pysyy jopa vuohenputki kurissa: se voi kyllä levitä purunkin sekaan, mutta sen kitkeminen maavarsineen kaikkineen on poikkeuksellisen helppoa.

Viime sunnuntain (11.9.2009) retkemme sai siunauksekseen erinomaisen syysauringonpaisteen ja aamun pikkupakkasen. Martilla on tarkka tieto mikä on laadukkainta tavaraa puutarhaan: kasan sisältä löytyy täydessä palamisen vauhdissa olevaa lantaa, joka on tuhkan tai hopeanhohtoista (oljet näkyvät "hopealankoina") ja niin lämmintä, että muovisäkkejä nostellessa täytyy varoa, etteivät ne veny puhki. Palaneessa lannassa mahdollisesti olevat siemenet eivät saamansa lämpökäsittelyn takia enää idä. Ei tule rikkaruohoja. Eikä kaurahalmetta vadelmien sekaan. Vuokratulla peräkärryllä saimme muutamassa tunnissa aikaiseksi kolmelle mökkitontille kolme komeaa kuormaa säkitettyä aitoa tavaraa ja vielä usempia onnellisia siirtolapuutarhureita.