Kovaa vauhtia tuli kesä

Kevään kukat tulivat ja menivät. Omenapuut kukkivat tänä vuonna aikaiseen ja lyhyeen, sitten tulivat sireenit ja menivät jo. Ja nyt ovat pionit parhaimmillaan, ja sormustinkukat ja ruusut ovat jo nupulla.

Kasvimaalla yrtintaimet pörhistyvät ja valtaavat tilaa hurjalla vauhdilla ja suorakylvökset itävät kauniissa rivissä ja pavuntaimet on koulittu paikalleen ja nauttivat aurinkokylvyistä ja sateesta vuorotellen. Pensaspavut itävät ikkunalla tasaisessa lämmössä parissa päivässä. Siitä ne voi koulia kasvimaalle. Ei tule minkäänlaisia siementappioita. Joka pavusta saa satoa.

Mansikat ovat kyspyneet. Taas ennätysaikaisin.

Ei ole mitään niin taivaallisen ihanaa kun saa sen ensimmäsen kesän mansikan suuhunsa. Kyllä eka kerta on ihana. Joka kesä.

Niin on kesä kuin varkain kiirehtinyt puolenvälin juhlaansa. Juhannusta vietetään ylihuomenna. Puutarhuri voi hartaana juhlia keskikesän juhlaa rehottavassa puutarhassaan ja laskeutua sitten lomalle lepäämään riippumatossaan muutamaksi päiväksi ennen loman satokiireiden alkamista.

Tämän kirjoittaja ei ole tilaisuudessa osallistua Pakilan perinteikkäisiin juhannusjuhliin, koska on lähdössä hyttysten syötiksi pohjoiseen viikoksi. Ehkäpä saamme lukea toisista blogeista maalailevia kuvauksia Pakilan Juhannustunnelmista. Näin tämäkin puutarhuri pääsisi edes siten osalliseksi. Terveiset kaikille juhlijoille ja erityisesti onnea arvan myyjille!

Ukkonen pentele

Ukkonen sotki pahasti käynnissä olleen lämpöpumppuinvestoinnin taloudellisuustarkastelun.
Ukkonen löi viime elokuun puolessavälissä Kerhomäelle ja särki sähkön mittauksen lähes puolesta alueemme mökeistä, myös tämän blogin pitäjän mökistä.
Odotin jännityksellä sähkölaskua kesän alussa: siinä olisi koko talven kulutus ja vertaamalla sitä edellisvuoden kulutukseen voisin nähdä, onko ilmalämpöpumppu kannattava investointi ja laskea investoinnin kuoletusajan. Kun lasku saapui, riemastuion ensin, mutta sitten aloin epäillä: liian hyvää ollakseen totta. Edellisen kesän lasku oli yli tuhat euroa, tämä alle kolmesataa. Selvisihän se sitten laskun toisesta sivusta: Ukkonen pentele.
Kävin kuitenkin Mannisen Jorman ystävällisellä avustuksella sähkökeskuksessamme tutkimassa, mikä oli ollut viime talven mitattujen kuukausien helmi-toukokuun kuukausikulutus kunakin kuukautena. Näitä lukuja käyttäen tein likimääräisen arvion seuaraavasti: syyskuun kultuksesksi arvasin toukokuun, molemmissa on lämpimän veden käyttöä, johon ilmalämpöpumpusta ei saa säästöapua. Lokakuun arvona käytin huhtikuuta ja ja marraskuuun arvona maaliskuun kulutusta. Helmikuun arvoa käytin sitten joulu-tammikuun arvoina. Helmikuu oli melko kylmä, joten näiltä osin arviolaskelmaa ei voi pitää ainakaan liian optimistisena. Summaamalla syys-toukokuun kulutuksen ja laskemalla, mitä tämän suuruinen kulutus olisi maksanut, sain säästöksi noin 250-300 euroa talvessa. Tämä tarkoittaa noin 4,5 - 5,5 vuoden kuoletusaikaa.
Tältä pohjalta voin ehkä varovasti suositella ilmalämpöpumpun asennuttamista, ainakin jos käyttö on vastaavaa kuin meillä (=viikonloput talvisin mökillä).
Varminta on tietysti odottaa ensi vuotta, jolloin saadaan toinen, tarkempi vertailuarvo.

Pauli Pentti on poissa

Sain vasta viikonvaihteessa tietää puutarhaamme kohdanneesta murheesta: Pauli Pentti on poissa. Melkein kaikkien tuntema ja arvostama kanssapuutarhurimme poistui äkillisesti keskuudestamme pari viikkoa sitten.
Pauli oli tunnettu käsiensä taidoista. Lukuisat jäljet jäivät todistamaan tätä Paulin muistoksi: Portinpylväitä, tuuliviirejä, monia monia korjattuja työkaluja ja ruohonleikkureita. Saunamme teräksiset lauderungot ovat Paulin kokoon hitsaamat. Pauli teki mitä halusi, kun me muut mitä osaamme.
Pauli viihtyi kesät tiiviisti mökillään Lehmuspolun varressa. Hän oli pidetty vieras talkoissa, petanque-kentällä ja saunomassa. Paulin hyväntahtoinen myhäilevä olemus ja sopuisa luonne muistuvat vielä kauan mieliimme esimerkkinä tyytyväisestä puutarhurista.
Pauli oli se, joka kyseli minultakin työurastani ja pitkän selostukseni jälkeen, kerrattuaan omaa uraansa metallin parissa ensin Ruotsissa ja sitten pitkään myös Suomessa, urahti: "Tarkoittaako tuo, ettet sinä ole ollut koskaan oikeissa töissä?" Pakko oli myöntää, niin tarkoittaa. Pauli osasi oikeat työt.

Kanssapuutarhurit muistavat Paulia lämpimin ajatuksin ja ottavat osaa omaisten suruun.

Keväästä kesään

Pakilan romulavapäivät toimivat myös kylän elävänä kierrätystoimintana. Tavara kulkee kottikärryissä edestakaisin vaihtaen aktiviisesti sijainttitonttia.
Tänä keväänä meni kevättalkoot ohi blogin pitäjiltä, eikä niistä siksi ole ihastelevaa kirjoitusta täällä ollut. Kuuleman mukaan siellä oli hauskaa ja työt tuli tehdyksi sekä talkooeväät syödyksi.
Talkoiden jälkeisenä viikonloppuna oli sitten lavat leikkikentällä ja taimimyyntiä kerhotalon vieressä.
Nyt näyttää olevan keväinen hiekka- ja sepelikasa tarvitseville vessarakennuksen vieressä.
Pikkuhiljaa alkaa siis kaikki kevätkuvioihin liittyvä olla läpikäyty kun haketuspaikkakin sulkeutuu.
Monet kasvimaat ovat jo ylen myllättyjä ja taimia ja siemeniä täynnä. Tämän puutarhurin perunanistutus on kyllä lopulta saatu aikaan, mutta kasvi- ja yrttimaa odottaa vielä ilmojen lämpenemistä. Kasvihuoneessa tomaatit kyllä jo kasvavat ja kurkun taimetkin ovat itäneet. Dahliat ja gladiolukset odottavat siellä lämpimässä öiden lämpenemistä ja pääsyä ulkoilmaan kukkimaan.
Vesiallas on saanut sähköpumpun vettä pyörittämään ja kodikasta lorinaa pihapiirissä pitämään - tai oikeastaan kaksikin. Ensimmäisen näet ajoin ruohonleikkurilla säpäleiksi. Ensin näytti, että meni vain johto poikki, mutta ei se herännyt henkiin vaikka johdon korjasinkin. Eikä takuuseen saa uuttta, jos vikana on, ettei se kestänyt, kun ajoin leikkurilla päältä.
Vahingosta vihastuneen vetelin uuden pumpun johdon omenapuiden päältä yläilmoista. Sieltä en ainakaan leikkurilla aja.
Juhannusta ja lomien alkua odotellessa on ilo ryhtyä viikonlopun viettoon, kun on saanut vähän levättyä puutarhassa helatorstaina vuohenputkia repien.
Kitkemisen iloa vain kaikille muillekin.
Tavataan sunnuntaina kesäkahvilan avajaisissa.

Kukkiva Pakila

Uusi kesä, uudet kukat.
Poistin edellisen vuoden kukkamuisteluksen ja lisäsin tämänvuotisia kuvia oheen.
Viime vuoden kuvat tuottivat toivottavasti paljon iloa muillekin kuin minulle.
Ne löytyvät edelleen verkosta, jos joku haluaa niitä ihailla vastakin. Kukkien katselu erityisesti talven pimeinä aikoina on hyvin terpeuttista.
Tämän vuoden kuviin olen päättänyt ottaa vähemmän lähikuvia ja enemmän isompia näkymiä, jotta Pakilan todellinen kukkarunsaus saadaan näkyviin.
Onnelliset puutarhurit omenapuiden ja sireenien kukkien alla.