Sateet tulivat ja helteet menivät

Kesä on kääntynyt selkeästi syksyyn päin kallelleen. Puutarhuri on päässyt viime aikoina helpolla: vadelmasatoa ei ole tarvinnut olla nokkimassa, eikä automaattikastelua ole puuttunut.
Lauantaina, kun olimme kolmenkymmenen hengen talkoovoimin saaneet uuden perennapenkin istutettua kerhotalon eteen, alkoi sade juuri kun olimme vetäytyneet talkooeväitä syömään telttaan työmaan vieressä.
Talkoot olivat oiva kokemus. Puutarhurin johdolla toimivat siirtolapuutarhurit pystyivät lähes yksimielisesti noudattamaan tekemäänsä suunnitelmaa ja istuttamaan taimet oikeaoppisesti ja oikeille paikoilleen. Ansio kuuluu tietysti Puutarhuri Maijalle, joka jaksoi kärsivällisesti opastaa, miten  taimia kuuluu käsitellä, mutta tietysti myös Pakilan hyvälle hengelle, joka panee kaikki yrittämään parastaan ja tarttumaan riuskasti talkooseen kiinni.
Perennapenkkiin upposi yli puolen tuhatta tainta, jotka on ostettu yhteisillä rahoillamme, joten toivomme kovasti, että jokaikinen jää henkiin ja kukoistaa. Penkin ajtuksena on olla "niittymäinen", jolloin sinne tänne sijoitellut eri aikoina kukkivat perennat kukkivat vuoron perään koko pitkän kesän. Tosi mielenkiintoista nähdä, miten tämä puoli suunnitelmasta toteutuu. Jos menee, kuten on aiottu, on siinä mallioppimista monelle puutarhasuunnittelijalle, jolla on tapana laittaa kasveista yhtenäisiä, suuria ryhmiä, jotka sitten vuorotellen kukkivat.
Perennoille oli hienot pohjatyöt tehnyt kaupungin Stara. Mistä narusta lie puheenjohtajamme nykinyt, kun oli saanut staran myöntymään työhön. Taimiin verrattuna kaivinkoneen ja muutaman työntekijän viikon rupeama on arvoltaan monoinkertainen. Historiallisen hyvää tahtoa siis kaupungin suunnalta.
Talkooeväänä oli keittiön kaapista löytyneitä tähteitä, mutta ne maistuivat tosi hyviltä, kuten ruoka aina, kun se on ensin hyvin ansaittu.

Sunnuntaina oli puutarhurille paha yllätys, kun kahvilaa ei ollutkaan kymmeneltä kuten tähän asti joka sunnuntai. Maha kurnien puutarhurimme meni tutkimaan ilmoitustaulua, ja siellähän se sanottiin: yhteensattumien vuoksi kahvilan alku siirretty iltaneljään aamukymmenen sijasta. Samalta taululta löytyi onneksi pop-up-ravintolailmoitus Lehmuspolulle Asikaisten pihalle. Sieltäpä löytyikin oivallinen kahvilan korvike: Bortskeitto, graavilohileipä, kahvi ja baaggelsi ja vielä jälkiruuaksi muurikkalettu monenlaisten hillojen kera. Oivallinen sunnuntaieväs, kiitos Risto ja Tytti!

Elojuhla

Eilen oli Pakilan puutarhayhteisön loppukesän kohokohta, elojuhla. Järjestäjänä tällä kertaa kolmoslohko. Juhla alkoi perinteiseen tapaan viideltä iltapäivällä, jolloin kahvio auksei tarjoamaan hillomunkkeja ja voileipiä. Ohjelman aloitti kengurumeininki niminen lasten viihdyttäjä. Sääliksi kävi sitä kengurua, kerhotalo oli näet helteessä lämmennyt lähes trooppiseksi, sillä kun oli se kauhean paksu turkki.
Pomppuimeinigin jälkeen lavalle tuli Laura V. ja timanttiset (en ole ihan varma nimistä...), jotka esittivät vanhoja lauluklassikoita. Ainakin huilisti ja pianisti ovat Pakilan mökkiläisiä, laulaja Laurasta ja trumpetista en ole ihan varma. Olivat tai ei, toivottavasti tätä bändiä kuullaan jatkossakin, niin kaunista ja tasokasta oli ohjelmisto. Liikuttavin oli toki encore-kappale, jossa lauloivat puutarhuri Papusta kolme jälkikasvuun kuuluvaa noin alle kouluikäistä mukana. Näytti siltä, että eivät olleet ensi kertaa lavalla, joten tulevaisuutta on turvattu.
Pakilan house bändin jälkeen seurasi yllätysnumero: Maj Lind kilpailun voittaja vuodelta 1950 Sirkka Harjunmaa esiintyi. Hän antoi taustatiedoksi mm. sen, että kuuluu harveneviin sotaveteraaneihimme. Aloituskappale oli Warum, saksalainen Goethen tekstiin sävelletty teos. Se sai tämän kirjoittajan nieleskelemään palaa kurkustaan, ei vain siksi, että se soi niin kirkkaana ja puhtaana, vaan myös siksi, että kirjoittajan edesmenneellä äidillä oli tapana sunnuntaiaamuisin kuunnella kappaletta Miliza Korjuksen laulamana savikiekolta. Sirkka Harjunmaa esitti vielä muita, jatsahtavampia, ja elojuhlien teemaan, 40-luvun jatsit, sopivia kappaleita.
Tämän jälkeen ohjelmassa seurasi arvonta. Arpajaisista ei sentään ollut luovuttu, vaikka kenttäpelejä ei tällä kertaa ollutkaan. Mikä pettymys monelle tikan- ja ketjunheiton taitajalle. Niin radikaaleja eivät järjestäjät sentään olleet, että arpajaisista olisi luovuttu. Liekö kyseessä järjestäjien tarpeen ja tuoton välinen suhde, vai mikä, en tiedä, mutta ensimmäiset elojuhlat nämä olivat, josta kenttäkipailijat puuttuivat. Elojuhlat ovat viidessätoista vuodessa muuttuneet pikkuhiljaa: vanhoista kovin kotiseutuyhdistyksen kotikutoisia iltamia muistuttaneista maksullisista vanhaintansseista nykyisiin ammattilaisesiintyjiä viliseviin nuorison ja perheiden rock-iltamiin. Mutta arpajaiset pysyy. Tälläkertaa pääpalkinto oli vaikuttava: polkupyörä. Tämän krjoittaja ei tietenkään, kuten tavallista, voittanut mitään.
Arpajaisten, makkaran ja letun syönnin jälkeen lavalle roudasi omat kamansa vanha tuttumme Gardeners vetäjänsä Jyrki L mukana. Rummuissa oli tuttuun tapaan toinen puutarhuri-jäsen Markku L ja yllätysesiintyjänä muutaman kappaleen lauloi Mikko P, joka tunnetaan ansioistaan paremmin käsityötaiteen ja muotoilun puolella. Ihan hyvin se Mikko kyllä lauloikin, sikäli kuin kuulin.
Ennen puolta yötä oli lattialla huojuttu pari hikistä tuntia ja sitten olikin aika puutarhureiden suunnistaa kotimökeilleen väsyneinä mutta onnellisina osan kolmoslohkolaisista jäädessä siivoamaan nyt alkavaa sunnutaikahvilaa varten.

Juhlasauna

Pakilan saunan rakentaminen aloitettiin 1951 ja se valmistui ja otettiin käyttöön 1954. Jo 1953 oli ensimmäiset koelöylyt otettu, mutta virallinen käyttölupa saatiin 1954. Sauna toimi yhteisön keskuksena monella tavalla ennen kuin kerhotalo valmistui 70-luvun alussa. Aluksi kävijämäärät olivat noin 5000 vuodessa, mutta sitten, 30-vuotisen Itä-Pakilan Sauna OY:n historian päätyttyä, oli saunan lamakausi, jolloin kävijöitä oli vain noin 2000 vuodessa. Nyt ollan palattu noihion huippuvuosiin. Talkoovoimin on saatu elvytettyä sauna ja Pakilan saunakulttuuri huippuvoisen tasolle. Vuodesta tosieen 5000 saunojaa ja enemmänkin viihtyy lauteilla.
20 vuotta sitten saunan huopakaton tilalle tehty tiilikatto korvattiin peltikatolla ja vietettiin saunan 40-vuotisjuhlia pitämällä juhlasauna. Kymmenen vuotta sitten oli juhlasauna, jossa oli käytössä simmarit ja perheet kokonaisina mukana. Näin oli myös eilen 1.8.2014, kun saunan 60 vuotista taivalta juhlistettiin saunomalla yhdessä. AInakin Rane ja Hely olivat jo1994 mukana, tämän kirjoittaja muistaa hvyin 2004 juhlasekasaunan, jossa oli oikein kiva tunnelma.
Eilen oli kyllä tunnelma huipussaan, kun oli maisteltu makkaraa perunasalaatin kera ja nautittu boolimestari Kalevin oivaa juomaa ja löylyhuoneesta kajahti 35 ihmisen ja yli kolmen sukupolven voimalla saunan onnittelulaulu. Saunojat toivottelivat onnea ja menestystä saunallensa ja toivoivat, että vielä toisen 60 vuotta sauna seisoo ja toimii ja, kenties, joku pienimmistä saunojista on sitä juhlaa näkemässä.