Hiihtolomaa

Vietettiin mökillä viikko talvilomaa. Ilmat suosi. Oli vain pikkupakkasta ja hiihtokelit parhaimmillaan. Päivittäin käytiin Paloheinässä ja hiihdettiin vähintäänkin Pitkäkosken majalle pullansyöntiin. Keskiviikkona paistoi aurinko ja suksen pito oli niin hyvä, että innostuttiin hiihtämään vielä Pitkäkoskelta Maunulaan ja takaisin ja lauantaina käytiin oikein Laaksossa asti. Hienot on ladut keskuspuistossa, ei voi kaupungin palvelua moittia.
Iglu jäi vielä pystyttämättä, kun ylimääräinen energia kului hiihtämisen jälkeen lunta katoilta pudotellessa. Tällä kertaa ymmärsin aloittaa pienemmästä ja helpoimmasta päästä ja edetä myöhemmin isoimmalle katolle. Ensin pudottelin lumet pensasaitojen päältä. Se on helppoa. Lapiolla vain kallistaa lumimöykyn jommallekummalle puolelle aitaa. Hetken huojuttuaan se yleensä kaatuu kiltisti ja kokonaisena maahan ja alla ollut levinnyt ja litistynyt aita pääsee nousemaan takaisin kuosiinsa. No, välillä tietysti tapahtuu niin, että möykky kaatuu pudottajan päälle ja alta hypätessä kengät juuttuvat hankeen ja sukat menevät täyteen lunta...
Seuraavaksi vuorossa oli kasvihuone. Kevätaurinko olikin jo saanut etelän puolen katolta lumen putoamaan omia aikojaan. Pohjoisen puoli oli edelleen paksun lumipeitteen alla. Sitä alas kangetessa täytyy olla varovainen, etteivät kasvihuoneen kennolevyt luiskahda paikoiltaan - niinkin on käynyt, mutta tällä kertaa säästytiin vahingoilta. Sitten klapipinon ("liiterin") valokate: sen sain lumesta tyhjäksi suojakelillä varovasti työntämällä. Kaikki lumi liukui melkein kerralla alas.
Seuraavana mökin terassin ja portaiden, sekä grillikatoksen, valokatteet. Viimeksimainittu tyhjeni ilokseni lähes itsekseen. Kate on vielä uusi ja liukas. Terasssin kattoa piti hiukan tunkilla nostaa ja suojakelin tultua sekin tyhjeni itsestään. Viimeisen suurimman lastin tullessa rymähti pihalle tonneittain kovaa lunta ja jäätä. Ketään ei jäänyt alle.

Lopuksi sitten mökin katolle lapioimaan varovasti huopaketteen päältä lunta pois. Olin pudota hämmästyksestä tikkailta, kun kiipesin takavaraston katolle: Lunta oli tuuli kerännyt melkein kahden metrin paksuisen kovan ja jäisen keon.

Harjalla ja etukatolla sitä oli vastaavasti vähemmän. Hennan avulla tästä viimeisestäkin ponnistuksesta selvittiin ja nyt on kartano suojassa lumivaurioilta.

Hiihtoviikon suojakeleissä havaitsimme monet kerrat merkillisen ilmiön: Välillä satoi vettäkin, ei vain lunta ja räntää. Hanki ei sii kantanut ja mökille menevä polku oli aivan surkeassa kunnossa. Sama koski kaikkia alueen polkuja, jotkut näyttivät olevan tyystin vailla minkäänlaisia jälkiä. Suurin yllätys väijyi kuitenkin polun vieressä: paitsi että syrjään astuessa uppoaa tosi syvälle, kastuu kaupan päälle vielä kenkä! Lumen alla ei ole minkäänlaista routaa vaan juokseva vesi. Paukkupakkasetkaan eivät ole olleet tarpeeksi lumen alla olevan veden jäätymiselle ja vesi on ilmeisesti valuskellut pitkin talvea alaviin paikkoihin väijymään satunnaista polulta horjahtajaa kastellakseen kulkijan töppöset.

Ennustaneeko tuo ripeää kevättä, kun sula luuraa niin lähellä hangen alla?
 
Ensin lunta oli katot ja aidat kukkuroillaan.
 
Pudotusurakan jälkeen taas lunta oli piha ja polut täynnä.

Saunasta jo haaveillaan vaikka lunta tupruttaa

Viikonloppuna oli kevät edennyt jo niin pitkälle, että saunatoimikunta kokoontui meidän mökille miettimään, kuinka ensi kesän saunavuorot sijoitetaan kalenteriin. Monia muitakin asioita oli pohdittavana, eihän oltu vielä tänä vuonna nähty ennen tätä.
Kalevin, Pirjon ja Paulin kanssa, sekä siippojen Hennan, Heikin ja Sinikan kanssa, istuttiin rattoisasti talvista mökki-iltaa ja osa kävi koittamassa mökkisaunan löylyjä.
Vuorosuunnitelmakin saatiin luonnosteltua ensi kesäksi ja, jos lämmittäjiä löytyy riittävästi, saadaan ensi kesänä kylpeä mainiossa Pakilan saunassa muutama vuoro enemmän kuin viime vuonna.
Tämähän ratkeaa sitten, kun lämmittäjät pääsevät varailemaan näitä omia lämmitysvuorojaan kevätkokouksen jälkeen. Kevätkokous on Kalevin mukaan 25. maaliskuuta klo 14:00 alkaen, paikka ei ole vielä tiedossa. Kokouksen jälkeen lista on auki vanhoille ja uusille lämmittäjille. Hyviä vuoroja on jaossa entistä enemmän.
Jo tätä ennen voidaan tavata 4. maaliskuuta Pakilan kerhotalolla talvipäivän vietossa. Sisälle taloon ei tosin remontin keskeneräisyyden vuoksi vielä pääse, mutta jotain tuulensuojaa ja ainakin makkaraa on kuulemma luvassa.
Lunta tulee taivaan täydeltä ja kerääntyy sitä näköjään mökkien katoillekin niin paljon, että Ranen ja Jorman ilmoitus lumen pudotuksesta oli jo ilmestynyt ilmoitustauluille. Sieltä vain tilaamaan reippaita miehiä, kuka ei itse hirviä katolle kiivetä.
Hiihtokelit ei kun paranee ja ensi viikolla on oikein hiihtolomakin, että mekin työn raskaan raatajat pääsemme myös viikolla hiihtomajalle pullan syöntiin.
Nähdään siellä!

Pakkanen paukkuu ja pelti

Viime viikonloppu oli ennätysten aikaa. Pakkasennätykset paukkuivat ensin ennen viikonloppua ja sitten, sään lauhtuessa, pellit Lahden tiellä ja monessa muussakin paikassa.
Olin lähdössä perjantaina 3. helmikuuta Ylen Ison Pajan eteen osoittamaan mieltä poispilatun Yle Puhe -kanavan vuoksi. Nousin Viikissä linja-autoon hyvissä ajoin klo 13:45. Perillä Pasilassa olin vasta 16:30. Melkein kolme tuntia matkaan, johon menee normaalisti noin 15 minuuttia. Olipa liikenne aika sekaisin. Meidät on selvästi liitetty EU:iin myös näiltä osin. Saksassa asuessani totuin näkemään eurooppalaisia, lumisateen aiheuttamia liikennekaaoksia, jotka usein johtivat satojen autojen onnettomuuksiin.

YLE PUHE adressin luovutus. Vasemmalta YlePuheen kanavajohtaja Riku Saaranluoma, Ylen Radiopäällikkö Marja Keskitalo, Timo Mäkinen, Matti Hyhkö, Kaisa Kukkola, Tapio.

Eipä saatu Yleltä, ainakaan vielä, mitään lupauksia entisen erinomaisen (mökki)radion paluusta, vaan urheilu ja Olga K. pysyvät kanavalla. Minä en ainakaan voi sitä enää kuunnella. Joka kerran sen avattuani olen joutunut pettymään. Aikaisemmin näin ei käynyt juuri koskaan.
Voisipa vastaavalla konseptilla toimivan palvelun palauttaa vaikka eri nimellä ja vaikka/edes internetin kautta podcasteina automaattisesti toimivaksi. Sekin riittäisi tähän pulaan. Adressissa oli perjantaina 1200 allekirjhoitusta, joista 1150, noin, oli ehtinyt printattuna mukaan luovutettuun nippuun. Nyt allekirjoituksia näytti olevan jo 1400 ja lisää tulee koko ajan. Lets keep going! Ehkä meitä aletaan kuunnella, kun allekirjoituksia on satojen sijasta tuhansia!
Mielenosoituksen jälkeen lähdettiin kohti Keski-Suomea pojanpojan 1-v.synnttäreille. Ensin oli vaikeuksia päästä ylipäätään ulos Hesasta, kun liikenne seisoi edelleen lähes joka paikassa. Sitten, päästyämme Lahden tielle ajamaan pohjoista kohti, laskimme yli kahdeksankymmentä ruttuautoa toisen puolen kaistoilta. Ja niitä oli siinä vaiheessa jo kuormattu tuntikausia isoihin kuorma-autoihin ja ajettu pois. Hirvitti olla liikkeelle tuollaisen turman aikaan. Järvenpäähän päästyä tilanne rauhoittui ja keli oli ihan hyvä joten jännityskin helpotti ja ja pojanpoika tuli lopulta ihan kunnialla juhlituksi 1-vuotiaaksi.