Kesä ja remontteja

Mökkiremontit kuuluu kesään kuin kärpäset. Loman voi aina aloittaa siitä remontista, johon ei millään ole aikaisemmin ehtinyt. Siispä, kuten jo aiemmin kerroin, vessan kimppuun. Päämääränä erotteleva, EU-määräysten ja hajajätevesiasetuksen mukainen sisävessaan sijoitettu kuivakäymälä. Ensin Mulltoa pihalle ja pesuun myyntiä varten. Sinusta ja hirveistä hajuistasi olen saanut tarpeekseni.

Sitten Naturum sisään. Vaan eipä ollut yksinkertaista saada möhömahaista valtaistuinta sisään erityiskapeasta ovesta: piti purkaa sekä ovenpieli että Naturum osiin, ennen kuin se suostui sinne asettumaan.

Sitten hankkimaan virtsavesipumppaamon osia: pumppu akvaarioliikkeestä, letkuja ja läpivientejä Etolasta, klemmareita ja yhteitä sekä 50-millistä viemäriputkea 15 metriä rautakaupasta. Muutamia satasia köyhempänä sitten asennustyöhön: Kekkilän syyslantapurkista säiliö, johon yhdistetään Naturumista tuleva putki. Säiliöstä lähtevä letku yhdistetään pumpun imupuolelle. Pumpun lähtöpuoli yhdistetään letkuun, johon ensin asennetaan takaiskuventtiili ja sitten letku, joka nousee ensin kellarista ylös ja menee sitten seinän läpi ulkopuolen viemäriputkeen.

Asennettu pumppaamo.

Viemäri viettää ensin kuistin ali ja sitten pihan nurmikon alla jasmikeaidan viereen, jonka juuressa se johtaa nesteet aidan toisella puolella odottavaan kompostiin, joka on täytetty lannoittamattomalla turpeella.

Viemäriputken asennus kuistin ja kukkapenkin sekä pihanurmen alitse.

Vielä t-haara viemäriputkeen ja patiolle kurkottamaan koiraita varten vapaan kuseskelun pisoaari-yhde ja avot: tehty ja toimii. Pienen tarpeen ja huuhtelun jälkeen alakerran vessassa painetaan kytkintä ja kuuluu: vooosssh, ja vedet ja virtsat on siellä missä niiden EU:n ja muiden kirjoituspöytävirkailijoiden mukaan kuuluukin olla: kompostissa ja aikanaan lannoitekäytössä. Linjan talvitoimintakin on jo mietitty. Kerron siitä sitten syksyllä, kun tarvittavat asennukset on tehty.

Turpeen hankinnasta on kyllä vielä kerrottava seuraava tarina: Lannoittamatonta kasvuturvetta on tähän asti ollut saatavilla 320 litran paaleina. Hinnaltaa tuo turve on kohtuullisempaa kuin 65 tai 85 litran säkeissä ostettuna. Paaleja ei vain tänä vuonna tunnu löytyvän mistään. Viidennessä puutarhaliikkeessä, joka sattui olemaan Plantagem, "ystävällinen" myyjä neuvoi soittamaan Kekkilälle ja tiedustelemaan mihin paalit ovat menneet myyntiin. Yllytyshulluna ryhdyin soittamaan: Kaivoin netistä Kekkilän yhteystiedot ja soitin pääkeskuksen numeroon. Noin 15 minuutin odotuksen jälkeen vastattiin: "Vapo". Asian kuultuaan keskus ilmoitti yhdistävänsä myyntiin, joka asian kuultuaan ilmoitti yhdistävänsä Parkanoon, jossa isojen turvepaalien puutteen tiedettiin johtuvan Eurajoen tehtaan keväällisestä tulipalosta, mutta halusivat kyllä myydä vastaavaa tuotetta rekkakuormittain. Pitkän pohdinnan ja muutaman välipuhelun jälkeen selvisi, että Haukiputaan tehdas on kyllä ryhtynyt valmistamaan vastaavaa tuotetta ja olivat valmiit yhdistämään sinne. Tässä vaiheessa luovutin. Aikaa oli kulunut noin tunti ja mitään ei varsinaisesti ollut selvinnyt pikkupuutarhurille, joka vain halusi ostaa samanlaisen turvepaalin kuin ennenkin. Että kiitos valtion omistama Valtion Polttoainekeskus, hyvästä tiedottamisesta. Erityisesti meidän pienten ja vähän ostavien puolesta.

Pakilan saunan lauteiden pettäminen osoittautui helpommaksi korjata kuin arveltiin: oli käytetty kiireessä liian lyhyitä ruuveja. Asia korjaantui parilla neljätoistasenttisellä täkkipultilla, jotka Pauli väänsi paikalleen toissamaanantaina ja saunan toiminta saattoi taas jatkua häiriöttä.

Hyllyt ämpäreille ja lokerikko pesutarpeille saadaan nekin pikkuhiljaa, kunhan puuseppämesterimme, Mikko, ehtii. Eilen sain olla muutaman tunnin puusepän opissa, kun tehtiin ämpäreille hylly. Materiaalina käytettiin laudelautaa, joka on lämpökäsiteltyä haapaa ja sellaisena tavallista puuta lahon kestävämpää.

Tässä Markku ja Mikko ovat juuri saamaisillaan hyllyn viimeisteltyä.

Ihaillaan valmista hyllyä ja kolinaämpäreiden uutta kaunista järjestystä. Ennen lokerikon valmistumista pari ylintä hyllyä varattiin kylpijöiden pesutarpeille.

Remontit valmistuu, mutta yksi hurja keksii uusia nopeammin kuin kymmenen ahkeraa ehtii toteuttaa.

Jo ennen juhannusta koin hienon yllätyksen kun ohimennen väännälsin kasteluvesiputken hanaa: sieltähän tulee Vantaata, että suhisee. Isännät ovat saaneet pumpun toimimaan. Silläkös sateet loppuivat Juhannusaattoon vai johtuneeko siitä, että jäin lomalle? Isäntiä on kehuttava myös saunan tienoille kasaamiensa multa- ja tukkikasojen tunnollisesta levittämisestä rantapenkereiksi. Vielä nurmikonsiemen viimeiseksi silaukseksi ja saunan tontti on hienompi kuin vuosikymmeniin. Kiitos isännät.

Eläköön Elävä Kerhotalo

Monena vuonna muistan katselleeni lukittua kerhotaloa ohikulkiessani ja miettineeni, että tuon talon pitäisi olla omistajiensa olohuoneena ja aktiivisessa käytössä, eikä kerätä suljettuna pölyä ja hometta.
Kerhotalotoimikunta on saanut ihmeitä aikaan. Sunnuntaisin on kahvilat ja kirjastot, maanantaina on jumppaa, tiistaisin tanssia ja sitten vielä ne muut tilaisuudet päälle.
Viime sunnuntaina tunnelma oli kuin unelma: Kaikki, pienet lapset mukaan lukien, ovat tervetulleet tähän olohuoneeseen.

Haitari soi kerrassaan viihtyisästi. Sitä soittaa uusi mökkiläinen, toisen käden tietojen mukaan Osmo Juutilainen Jasmikepolulta.

Puhvetti sen kuin paranee koko ajan: anjovisleivät ja tuoreet korvapuustit ovat vastustamattomia.

Puhumattakaan kirjaston herkuista. Sieltä löytyy aina vielä yksi lukematon elämys kesäpäivien viihdykkeeksi.
Vuosi on poikkeuksellinen. Sato alkaa tulla hämmästyttävän aikaisin. En muista koskaan ennen, että mansikoita ja mustikoita olisi syöty jo juhannuksena.
Mikä onni syödä omia mansikoita jäätelöllä maistettuna Juhannussunnuntaina.

Oli juhla ja Juhannusilta

Juhannusaatto oli sadepäivä kahden helteen välissä. Se ei masentanut Pakilan Juhannusjuhlaa. Juhannussaunaan oli Pauli loihtinut asianmukaiset koivuista ja seitsemästä kukkakimpusta koostuvat koristelut. Yli 150 saunojaa kävi puhdistautumassa niin ruumiin kuin sielun puolesta illan juhlaa varten.

Juhla alkoi perinteen mukaan, kun kenttäpelien konkarit pelasivat ketjun-, tikan ym. heittoa ajoittain ravakoista sadekuuroista huolimatta.

Sitten seurasi iltamien ohjelmallinen osuus: Tanssiesitys, jota en valitettavasti ollut tilaisuudessa seuraamaan, ja bingoemäntien Jorma ja Heikki johdolla pelattua "Pinkoa".

Sinikka ja Kalevi Bingon lumoissa.

Juhlayleisö veteli kaikki makkarat suihinsa sellaiseen tahtiin, että jäin ilman.

Puhvetin monipuolisuus kuitenkin korvasi puuttuvan makkaran ylenpalttisesti.

Sitten seurasi tanssit, mutta pettymys oli suuri, koska musiikki ei ollut elävää. Selitys oli kyllä hyvä bändin puutteeseen: "Ei saatu". Levyjen tahdissa makaaberien kuulutusten keralla taidokkaimmat tanssijat esittelivät taitojaan pari tuntia, jonka jäkeen seurasivat ne perinteiset arpajaiset. Kun arpajaistilpehöörit oli kannettu ulos päästiin asiaan: Heikki kipusi lavalle ja alkoi tiskijukkaamaan vähän tuoreempaa musiikkia. Heikin Frankenstein-MichaelJackson-tanssi yhdistettynä laulajaimitaatioon on vaikuttavaa katsottavaa. Oletko Heikki harkinnut taiteilijauraa? Lopultakin tunnelma lähti nousuun ja olihan se hyppiminen hauskaa. Kukaan ei laskenut askelkuvioitaan. Vapauttavaa.

Keskiyöllä seurasi sitten kokon sytytys. Se tosin myöhästyi parikymmentä minuuttia sytytäjien arveluttavan kunnon vuoksi. Kokko saatiin kuitenkin poltettua ja myös aamuyöstä sammutettua ilman kommelluksia.

Taas oli yksi onnistunut Pakilan Juhannus siirtynyt historiaan.

Saunaturma lähellä

Viime sunnuntain viimeisellä, miesten saunavuorolla, oli lähellä tapahtua onnettomuus: Ylälauteiden kiukaan puoleinen taso keikahti ja lauteella istuja oli vähällä pudota. Myöhempi tutkimus osoitti, että lauteen alla oleva teräksinen tuki oli kiinnitetty liian lyhyillä ruuveilla ja oli siksi irronnut. Nyt asia on jo korjattu, eikä vastaavaa enää pääse tapahtumaan.
Kasteluvesi antaa edelleen odottaa itseään. Uusi moottori tarvitsee vielä kytkinosia, joiden hankinta kestää, koska niitä ei ole saatu kuin tilaamalla. Kunhan osat saapuvat, isännät laittavat pumpun kyllä kuntoon. Ehkä nämä jatkuvat saadekuurotkin sitten lakkaavat?
Viime lauantaina oli kerhotalolla yhdistyksen järjestämä kehittämispäivä. Valitettavasti en ehtinyt osallistumaan ideointiin ja kaavoitustilanteesta kuulemiseen. Menee kuulemma vielä viidestä kahdeksaan vuotta ennen kuin uusia mökkiläisiä on rakentamassa mökkejään. Toivottavasti Heikki, joka oli paikalla, ehtii kommentoida blogissaan tilaisuutta tarkemmin. Minulla on menossa huussiremontti, jossa mm. luovun entisestä kuivakäymälämallista (linkki) ja siirryn takaisin Naturumin käyttäjäksi. Siihen, miten tämä laite saadaan uuden hajajätevesiasetuksen mukaiseksi, palaan myöhemmin, kunhan saan kaikki laitteeet asennettua.

Tänään on kesäpäiväntasaus eli päivä alkaa taas lyhentyä. Juhannusta vietämme kuitenkin vasta loppuviikolla: perjantaina on sekä juhannussauna että juhlat kerhotalolla. Ja mikä parasta: alkaa kesäloma! Loma yksillä, kesä kaikilla. Nautitaan niistä.

Luomuaineella puutarhan suojaksi

Jo aiemmin oli myyräkarkotteena käyttämästäni lehtipuun tervasta, koivutisleestä, juttua täällä blogissa. Olen hankkinut sitä yhdessä muutaman muun puutarhurin kanssa Kemilän hiili KY:stä, mutta heidän puhelimensa ei enää vastaa. Sitten löysin netistä PUHKU Oy:n, joka myös valmistaa esittelyn mukaan grillihiiltä, mutta tämäkin yritys taitaa olla jo kartalta kadonnut. Grillihiilien tuottaminen kun ei ole Suomessa kannattavaa!
Sitten löytyi TisleSuomi OY, josta lehtipuun tervaa on saatavilla, vaikkakin laimennettuna, kaikki tisleet vielä sisältävänä versiona (osoite: Kalliokatu 9, Mikkeli, puh: 040 5611358). Koivutisle, yleisesti myös tököttinä tunnettu aine, tepsii uusien tulosten mukaan myös etanoihin ja hyönteisiin ja soveltuu jossain määrin myös rikkakasvien torjuntaan.
Tislesuomi OY on mukana TEKESin rahoittamassa hankkeessa, jossa näistä kuivatisleistä koetetaan kehittää uusia tuotteita markkinoille. Mutta kovin on vaivalloista uuden tuotteen saaminen EU:n tarkasti säädellyille markkinoille (linkki). Virallista myyntilupaa tuotteelle ei ole vieläkään (linkki). Jos kehittelytyö onnistuu, saattaa tulevaisuudessa olla taas saatavilla kotimaista grillihiiltä (linkki). Näin siis linkittyy siirtolapuutarhatalous kansantaloutemme makropyrintöihin.

Myrskyä ja potkupalloa

Lauantain myrskytuuli ja sade sai, paitsi puita nurin Helsingissä ja risuja Pakilan poluille, myös perennat ja vadelman varret pitkin pituuttaan maata myöten. Vadelman varret pitää kiireesti nostaa ja tukea. Jos tämän jättää nyt tekemättä, ei sitä myöhemmin enää voi tehdä. Tämä johtuu siitä, että kasvavat ja kukkivat vadelman haarat menevät ristiin sellaiseen takkuun, ettei niitä enää saa irti toisistaan. Kyseisenlaisesta takusta marjojen poiminta on myös hankalaa, jollei suorastaan mahdotonta.
Onni onnettomuudessa on, että viime aikoina kasteluvettä on tullut riittoisasti tuolta yläkerrasta. Vantaanjoen kasteluvesiverkko on nimittäin sattuneesta syystä edelleen pois käytöstä. Yli kymmenen vuotta palvellut, varsin kookas, sähkömoottori otti ja paloi tänä keväänä pari päivää toimittuaan käyttökelvottomaksi. Se oli aikanaan vaihdettu samalla tavalla palaneen tilalle. Rikkoontunut moottori oli kuitenkin kunnostettu varamoottoriksi. Se odotti vuoroaan saunan kellarissa pöydän alla kaikki nämä vuodet. Se vaihdettiinkin palaneen tilalle. Mutta ei sekään kestänyt: vuosien säilytys kosteassa kellarissa oli tehnyt tehtävänsä ja tämäkin moottori kärähti kelvottomaksi. Nyt on hankittu uusi moottori, jonka asennus paikalleen on tekeillä. Pidetään isäntätoimikunnalle peukkuja, että siitä saadaan toimiva peli. Vantaanjoen käyttö kasteluun säästää meiltä pitkän sentin. Jos sama määrä vettä käytetään kaupungin verkosta, on edessä ryhmämaksun korotus.
Saunass oli ilo käydä sunnuntaina. Pesuhuoneeseen oli saatu asennettua se kaivattu partapeili. Uusi peili pysyi kauniisti kirkkaana löylyhuoneen lämpimällä seinällä. Ei ottanut lainkaan pesuhuoneen höyryjä pintaansa. Ilo siinä oli turpaansa höyläillä. Vaatimattomuus estää kuitenkin minua kertomasta, kuka puolusti sitkeästi peilin asentamista nimenomaan tähän paikkaan. Tällä tietoa saunaremontin täydellistämisestä puuttuu vain pesuhuoneesta hyllyjä ja ulkopuolen ikkunapielistä pientä laittoa.
Pakilan "pojilla" on ollut perinteenä jalkapalloveikkaus. Siinä porukasta kukin tekee alkavista kisoista veikkausrivin, joka kootaan yhdessä muiden tekemien rivien ja pienen kolehdin kanssa. Kisojen päätyttyä ja voittajan selvittyä kokoonnutaan yhteiseen saunailtaan saunomaan ja syömään ja näin juhlimaan veikkauksen voittajaa. Olen jättänyt veikkauksen useimmiten väliin, vaikka olen joskus osallistunut tuohon saunailtaan. Tänä vuonna Heikki, mokoma, sai minut osallistumaan. Väitti, että koska hänkin on mukana, niin kyllä Sinunkin pitää. Ihmeekseni olen havainnut, että moni muukin oli tehnyt rivinsä arvailemalla parissa minuutissa, eikä juuri kukaan muukaan osallistujista ole itse pelannut jalkapalloa kymmeniin vuosiin. (Olen käynyt työporukan kanssa kesäkuussa pelaamassa potkupalloa pari kertaa ensimmäisen kerran kymmeniin vuosiin.) Palaan asiaan kun tiedän tuloksista. Onni on voittajalla, mutta juhlat kaikilla porukkaan kuuluvilla Pakilan saunalla elokuun kuudes.

Kesäkahvia ja kirjallisuutta kerhotalosta

Kesäkahvila ja kirjasto aukesi sunnuntaina. Tarjoomiset ja valikoimat ovat, jos mahdollista, entisestään parantuneet. Monenlaista makupalaa on tarjolla. Viime kesästä myös hinnoittelu oli järkiintynyt: nyt se teemuki maksaa sen 50 senttiä eikä koko euroa.
Sunnuntaikahvilan kanssa on auki myös kirjastomme, jossa on edellistä kesää parempaa luettavaa ja sitä on runsaammin. Vaikka iso osa näyttikin jo olevan lainassa, aina löytyy joku lukematon kirja. Ja mikäs rentouttaisi paremmin meitä raskaan puutarhatyön raatajia kuin maha täynnä makeita kahvilaleivonnaisia kellahtaa riippumattoon lukemaan hyvää lainakirjallisuutta.
Tänä keväänä tuntuu hyönteiselo Pakilassa olevan tavallista runsaampaa. Sama kaakkoishönkäys, joka toi Helatorstain tienooksi sen kylmän kevään kerrasta päättäneen lämpöaallon, toi myös valtavat pilvet koivukirvoja. Niitä on saanut pyöräillessä nieleskellä ja pyyhkiä silmistään näihin saakka. Mutta Pakilaan on ilmestynyt myös hyttysiä. Aina Mäntypolulle asti. Tavallisina kesinä Pakilan on hyttysetöntä kaupunkialuetta, mutta nyt on luonto iskenyt takaisin ja iltaisin esiintyy ihan selkeästi kiukkuisia, vertaimeviä hyttysnaaraita. Ei niitä toki niin paljon ole kuin tavallisella, suomalaisella järvenrantamökillä, mutta kiusa se on pienikin kiusa. Kun lisäksi on ne polttiaiset. Ne, joita on aina ollut iltaisin kasvimaalla. Ne on ne mystiset pistäjät, jotka salakavalasti ryömivät housunlahkeisiin ja aiheuttavat joukon kutisevia paukamia mennessään. Pieniä, millin - puolentoista mittaisia siivekkäitä, joita on hankala saada hengiltä. Nyt niitä on enemmän ja ne tulevat hyttysverkkojen läpi sisään mökkiin. Varjele tätä vaivaa yleistymästä ja runsastumasta.
Kasvituholaisetkin ovat tykänneet lämpöaallosta ja kirvat ilmestyivät noin viikko sitten orapihlaja-aitaan. Tai siis oikeastaan kirvojen nymfit, jotka syntyvät emoista partenogeneettisesti. Yksi naaras tuottaa niitä todella tehokkaasti. Nyt alkaa näkyä, miksi aita kannattaa leikata ajoissa: kun nyt leikkaa harvat uudet hapsut pois, siinä menevät käytännössä lähes kaikki kirvatkin, eikä tarvitse ryhtyä mihinkään Tolu-ruiskutuksiin. Nymfit, eli nuoruusasteet, tuntee siitä, että ne ovat aikuisia paljon pienempiä ja yleensä väritykseltään lähes valkeita.

Joku kertoi, että Jättiputki olisi toipunut myrkytyksestä haketuspaikalla ja kasvaisi siellä taas. Kävin etsimässä sitä, mutten ainakaan vielä löytänyt. Varoa kannattaa silti. Sen aiheuttamat palovammat voivat olla todella pahoja. Jättitatar haketuspaikalla sen sijaan kasvaa edelleen, niin kuin monessa muussakin kohtaa Vantaanjoen rantoja. Se muodostaa noita, noin neljän metrin korkuisia, läpitunkemattomia pöheikköjä. Oivallinen kasvatettava tontille siis. Parin vuoden päästä ei näet tarvitse sillä tontilla mitään muuta sitten kasvattaakaan. Varsinainen hirviö tämäkin.

Lämpöaalto sai aikaan sen, että myöhässä ollut kevät muuttui ajassaan olevaksi kesäksi. Vain talonpoikaispionit eivät vielä kuki tavanomaiseen aikaansa vaan muistellevat vieläkin kylmää ja myöhäistä kevättä. Kasvaneet nekin kyllä ovat. Ja kukkia nekin näyttävät tekevän enemmän kuin ennen ja pitempiin varsiin. Kun on silloin tällöin sadettta ja lämpöäkin kohtuullisesti, niin puutarha kiittää.
Saunalla tuntuu kaikki rullaavan hyvin. Kiitos saunatoimikunnan vetäjälle huolehtimisesta. Lämmittäjät ovat ottaneet, ainakin minun makuuni, vähän varman päälle ja korvanahka on ollut löylyissä kovilla, mutta en valita. Ainakin löyly riittää. Pesuhuoneesta puuttuu vielä vähän kalustetta, esim. partapeili olisi kiva, säästyisi naamanahkaa turhalta paloittelulta. Mutta eiköhön nekin tule kunhan ehditään. Joku huononäköinen on mennyt perinteitä kunnioittamatta muuttamaan pukuhuoneen kellon paikkaa ja kokoa. No, ehkä se on tarpeen, että saadaan kaikki ajoissa ulos, että lämmittäjä pääsee siivoamaan vuorojen välissä.
Kyllä meidän kelpaa nauttia kesästä, auringosta ja puutarhaluonnosta. Kun vaan vielä jaksaisi laittaa sen kasvimaan kylvökset kuntoon...

Saunotaan kesästä

Vähältä piti, etten unohtanut, että tänään on ensimmäinen keskiviikkosauna. Saunan piipusta nouseva savu onneksi muistutti, että kesä on täällä. Kesäkuu, ja saunavuorot myös arkipäivinä. Saunan toiminta on remontin jälkeen lähtenyt mallikkaaasti käyntiin. Saunojia on ollut paljon ja toivottavasti tyytyväisiä, nyt kun remontti on saatu päätökseen ja veden riittävyysongelmakin, ainakin toistaiseksi, ratkaistua. Juhannuksenahan vasta lopullisesti tulee testattua, miten pitkälle lämmintä vettä riittää. Kiitos kaikille lämmintä vettä säästeliäästi käyttäneille/ville.
Saunalla on alkanut myös ihan uusi palvelu: suihkuvuorot. Aluksi maanantaina, myöhemmin ehkä muinakin saunattomina päivinä, pääsee saunalle suihkuun pesulle. Suihkuvuoroja hoitaa ihan oma talkooporukka. He organisoivat lipunmyynnin, siivouksen ja tilitykset. Saunan lämmittäjille ei suihkuvuoroista ole mitään lisävaivaa. Nyt käyttöön otettu hinta 1 € per suihkuttelija on vielä kokeiluasteella. Kauden mentyä on syytä tehdä tilastoa saunojien ja suhkuttelijoiden määristä ja laskea omakustannushintoja. Saunan muuttuvissa kustannuksissa lämmin vesi, eli sähkön käyttö on suurin menoerä. Melkein kaikki muuhan tehdään talkoilla. Onnea suihkuseurapiirille, toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja sauna pysyy loistavassa kunnossa!
Kuten kaikki saunan katolle vilkaisseet ovat huomanneet, ovat rakennustelineet sieltä hävinneet. Merkki siitä, että piipun viimeistely ja ilmastointitorvien asennus tuli tehtyä loppuun. Myös pukuhuoneen lattian maalaus on nyt tehty. Kiitos vielä kerran kaikille ahkerille talkoolaisille.

Vaatimattomuus estää minua kertomasta, kuka oli toisella maalauskerralla Markun kaverina lattiaa sutimassa.

Kuten saunan ohi kulkijat ovat nähneet, haketuspaikka tuli suljetuksi toissapäivänä. Enää ei risuja voi viedä. Haketuskone on vieraillut paikan päällä ja hakettanut sen komean risusadon kolmeksi sieväksi keoksi siistiä haketta.

Itse ehdin juuri viimeistä edellisenä päivänä toimittaa vielä piikkiset ruusunoksat haketukseen. On meillä kyllä hankittuna omakin silppuri, oikein turbosellainen, mutta ei silläkään ilkeä ruusuja ja orapihlajan vanhoja oksia hakettaa, kun ne piikit eivät mene miksikään. Pistävät peukaloon kukkapenkkiä kitkiessä vielä vuosien kuluttua. Rannan haketuspaikalla käydessäni juttelin yhden Pajupolun mökkiläisen kanssa hakkeen käytöstä. Hän vanhana mökkiläisenä kertoi aina käyttäneensä yleistä haketta ja noutaneensa sitä suuret määrät kukkapenkkeihin. Ongelmana ovat rikkaruohon siemenet, erityisesti elämänlanka-köynnös, jota kasvaa paksuna kerroksena haketuspaikalla. Elämänlanka tukahduttaa minkä perennan tahansa, vaikka marjapensaankin, ja sen hävittäminen on vaikeaa. Ennen aikaan, kun kaupungin järjestyssäännöt ja naapurit eivät olleet niin tiukkoja, haketuspaikka oli polttopaikka. Näinhän monella paikkakunnalla, esim. Jyväskylässä, Sulkurannan Siirtolapuutarhassa, menetellään vieläkin. Risut poltettiin ennen Pakilassakin kerran, tai kaksi, kesässä. Palokunnan luvalla. Kyllähän sen luvan nytkin voisi saada, mutta kun juhannuskokostakin tulee valituksia, niin kuinkahan paljon sitten kokonaisesta risumerestä? Se polttamisessa on etuna, että rikkaruohon siemenet palavat ja tuhka on puhdasta maanparannusainetta. Paitsi elämänlankaa, haketuspaikalla tai sen liepeillä kasvaa myös jättitatarta ja jättiputkea, jota varsinkaan en puutarhaani harmiksi halua. Jos haketta kuitenkin haluaa, rikkaruoho- ja piikkiriskeistä huolimatta, käyttää, kannattaisi ehkä odottaa keski- tai loppukesään, että hakekeot ovat kompostoituessaan lämmenneet riittävästi ja rikkaruohon siemenet, toivottavasti, kuolleet.

Kun meillä nyt on se EU-määräysten mukainen leikkikenttä, niin saatiin samaan urakkaan myös pelikentän alue siistiksi: siellä ei ole enää ylimääräisiä savi- tai hiekkakasoja tai kyllästettyjä tukkipuita.

Siinä pelikentän siisteydessä vain on sellainen pulma, että urakoitsija siivosi roskansa saunan tontille. Juuri kun talkooväki oli lopultakin saanut remontin roskat siivottua ja tontin kesäkuntoon ja roskalavan pois, on meillä nyt ilonamme kolme kuorma-autollista täytemaata ja pino ongelmajätteeksi luokiteltavia tukkeja. Ettei vaan saunan talkoohenkeä koeteltaisi jo liikaa...

Tiukalle ottaa, niin koiraskin tanssii...

Pakilan kerhotalon elävöittämisajatukset tuottivat viime kesänä mm. konsertteja ja tanssiaisia, orkesterilla ja ilman.
Tanssiminen, tai mitä koikkelehtimista se nyt itse kunkin kohdalla on ollutkaan, on hauskaa, kun ei tarvitse ottaa itseään - eikä muutakaan - vakavasti. Yhdelle jos toisellekin on kuitenkin, näämmä, hiipinyt mieleen ajatus, että mitenkähän tätä mentäisiin, jos ihan oikeasti osattaisiin...?
Enemmistö näistä ajattelijoista on, kuten kaikissa hyvissä harrastuksissa, kuten joogassa, puutarhan- ja lastenhoidossa, naisia. Niinpä sitten naiset taas ottivat ohjat ja järjestivät Pakilan lavatanssikurssit. Eilen oli sitten aika innokkaitten naisten ja painostuksen alla suostuneitten muutamien koiraidenkin aika kokoontua oppia saamaan.
Heti aluksi opettajamme otti luulot pois ilmoittamalla, että aletaan perehtyä foxin saloihin ja sehän on ihan yksinkertaista: siinä vain kuuden tahdin aikana otetaan neljä askelta... tms., jota en ymmärtänyt ollenkaan. Ja jatko oli vielä vaikeampaa: joku oli laittanut mulle mahanaluksen puujalkoja täyteen, eikä mitenkään ole mahdollista siirrellä niitä nop-nop-hidas-hidas-nop-nop ja lyödä käsillä tahtia ja kuunnella musiikista tahtia ja vielä katsoa, ettei törmää muihin ym. ja kaikki tämä vielä yhtä aikaa! Ei. On kyllä tavalliselle koirasihmiselle ihan liikaa näin äkkiä. Erilaisten sekavien ja hikisten, mutta ihan hauskojen vaiheiden jälkeen päädyttiin foxin ja kahden (2!) minuutin tauon jälkeen harjoittelemaan jotain, jota kutsutaan fuskuksi. Se on kuulemma jiveä, mutta siitä on jätetty jotain puolet pois ja siksi se onkin fuskua, mutta foxia ja melkein kaikkea muutakin voi kuitenkin fuskata. Ja eikun harjoittelemaan: hidas-hidas-nop-nop... hidas-hidas-nop-nop... Parit vaihtuu ja päässä pyörii ja silmissä hämärtää. Hiki valuu. Joko kohta päästään kotiin?
Kaikkeen sitä koiraskin suostuu pienen painostuksen alla. Opettajapari näyttää vielä lopuksi, mitä muuta siinä fuskatessa voi tehdä ja se näyttää ihan tanssii tähtien kanssa loppunäytökseltä. Niin pitkä matka, niin pitkä matka on meillä vielä kompuroitavana. Vielä kolme kertaa olemme lupautuneet alttiiksi tälle kurannssaukselle. Ilman hurttia huumoria siitä ei kyllä selvitä. Juhannustansseissa sitten kyllä näytetään, mitä on opittu. Ainakin ne paremmat oppilaat on varmaan jotain oppineet.

Opettajamme kuvassa takana keskellä.

Petankki - kulttuuripeli

Pakilan petankkipojat pohtivat pistetilannetta. (Kuva: Heikki J. Koskinen)
Nyt kun petankkikausi näyttää taas alkaneen, varmaan muutkin kuin minä ihmettelevät, mitä siellä kentällä oikein tapahtuu. Siis pieni kirjoitus petankkipelistä.
Petankki on syntynyt sääntömuutoksen kautta toisesta lajista, jeu provencalista viime vuosisadan alussa eteläranskalaisessa La Ciotat'n pikkukaupungissa. Eräs kuulapeliveteraani ei reumatisminsa takia enää pystynyt pelaamaan vauhtiaskeleita ja puoliakrobaattisia kukonaskelia vaativaa peliä. Niinpä hän toisten senioripelaajien kanssa ryhtyi kokeeksi pelaamaan peliä lyhyemmällä matkalla (aluksi 5-6 m) siten, että kaikki heitot heitetään heittoympyrässä seisten.
Vielä samana kesänä lajissa jo kilpailtiin. Vuonna 1910 - jota pidetään lajin varsinaisena syntymävuotena – uudella lajilla oli jo säännöt, ja pidettiin ensimmäiset viralliset kisat.
Nimensä peli sai heittotavasta. Ensimmäisten harrastajiensa äidinkielessä oksitaanissa ilmaisu pè tanca tai ped tanca tarkoittaa samaa kuin ranskan pieds tanquées, siis jalat yhdessä. Sana Pétanque on väännös näistä. Vielä 1910 lajin nimi oli juhlallisesti Jeu de PIED-TANQUÈ.
Rauhanomainen rinnakkaiselo äiti- ja tytärlajien välillä on jatkunut tähän päivään asti. Itsenäistyessään vuonna 1945 boule lyonnaisen dominoimasta FBB:stä, lajit muodostivat yhteisen liiton Fédération Française de Pétanque et Jeu Provençal:n (FFPJP). Petankin levittyä Ranskan ulkopuolelle perustettiin vuonna 1958 Spa'ssa, Belgiassa yhteinen kansainvälinen lajiliitto, Fédération Internationale de Pétanque et Jeu Provençal (FIPJP). Suomeksi pelin nimen voi kirjoittaa reilusti vain petankki, jolloin se tulee myös äännetyksi oikein.
Säännöt ovat yksinkertaiset: se voittaa, joka heittää kuulansa lähimmäksi pientä puukuulaa, "snadia", jonka pelin aloittaja on ensin heittänyt kentälle. Pelimuotoina petankissa ovat:
Singeli, jossa yksi pelaaja pelaa toista pelaajaa vastaan, ja kummallakin pelaajalla on kolme kuulaa.
Duppeli, jossa kaksijäseninen joukkue pelaa toista kaksijäsenistä joukkuetta vastaan siten, että kullakin pelaajalla on kolme kuulaa.
Trippeli, jossa kolmijäseninen joukkue pelaa toista kolmijäsenistä joukkuetta vastaan, ja kullakin pelaajalla on kaksi kuulaa.
Näistä trippelillä on hieman muita pelimuotoja keskeisempi asema. Kaikki MM-kisat käydään nykyään trippeleinä – vielä 90-luvun alussa naisten MM-kisoissa pelattiin duppelia. Kansallisissa mestaruuskisoissa taas pelataan useampia pelimuotoja ja luokkia (yleinen, naiset, juniorit, veteraanit jne.). Suomessa MM-kisojen eri osat on 90-luvulta alkaen koottu yhdeksi monipäiväiseksi tapahtumaksi, jossa samalla paikkakunnalla pelataan kaikki luokat ja pelimuodot.
Koska singelissä kummallakin osapuolella on vain kolme kuulaa, sen taktiikka on hieman erilaista. Ampuminen, ns. kilkkaaminen eli vastustajan kuulan "työntäminen" pois snadin luota, on harvinaisempaa, koska siihen on harvemmin varaa.
Petankki on kiireetön ajanvietepeli, jossa silti voi kilpailla ja hioa taitojaan aina vain paremmiksi kuin vastustajilla. Pienen ranskalaiskylän keskustorin tunnelma ja vanhat äijät nakkelemassa kuulia ja seurustelemassa baskerit päässä viiniä varovasti maistellen kuuluu pelin henkeen. Ei siis niinkään mikään liikunnallisuus, hikoilusta ei ole puhettakaan, ellei sitten aurinko paista liian kuumasti. Pakilan herrasmiehet näyttävät omaksuneen tämän kulttuurin lähes täydellisesti: Myös sitä vähäistä voimistelua, jonka kuulien poimiminen maasta tuottaisi selkäruodolle, ei harjoiteta: pelaajat ovat varustautuneet magneettipäisillä sauvoilla, joilla pallot poimitaan vaivaa näkemättä.
Että jotain tällaista siellä siis on menossa. Mukaan varmaan pääsevät kaikki halukkaat, jotka ovat kiinnostuneet kuulapelikulttuurista tai seurustelusta kentällä pyörivän äijäporukan kanssa.
Urheilutoimikunnan vetäjä Jore näyttää mallia.