maanantai 22. lokakuuta 2018

Perunakuoppa

Joku uusi mökkiläinen haikaili maakellaria. Sellainen olisi Pakilan tulvamaalla vaikea toteuttaa niin, että se pysyisi sekä kuivana, että sopivan lämpöisenä.
Mutta ainahan voi tehdä klassisen perunakuopan. Siihen tarvitaan vain sopiva säilytysastia/astioita ja peittopressu tai vastaava ja riittävästi eristävää katetta, kuten sahanpurua.
Me teimme taas viime perjantaina naapurin kanssa jokasyksyisen paskreissun. Eli haimme Vermosta neljä peräkärryllistä puruun sekoittunutta hevosen lantaa.
Ravit siellä oli käynnissä. Yksi isäntä ajoi hevoskärryillään läheltä ohi, katsoi tutkivasta meidän touhua, kun lastasimme Pakilan peräkärryä, ja totesi sitten suureen ääneen: "No nythän on oikean näköistä touhua!"
Olen aina sijoittanut tuon lantalastin perunamaalle ja pressun päälle. Tällä kertaa sijoitin kasan alle säkillisen omia perunoita. Tulevat kyllä säilymään pakkasilla, koska olen joka kevät löytänyt kasan alta hyväkuntoisia, unohtuneita perunoita. Mikä sitten tulee olemaan aromi, kun puru ei ole ihan puhdasta, siitä voin raportoida sitten ensi toukokuussa, kun alan purkaa kasaa vadelmapenkkiin. Oletan , että syötävän hyvää perunaa sieltä löytyy.

 Ensin sopiva suoja perunoille...
ja sitten vain eristävää purua päälle, tässä alkua...