Näin siinä sitten kävi

Kun vuonna 1998 tulin alueelle päiväkävelylle ja ihastuin alueeseen ja pieniin mökkeihin omenapuiden keskellä ajattelin: "mikä ihana alue ja miten somia pikku mökkejä! Tuollaisen kun saisi, niin voisi sinne mennä piiloon pahaa maailmaa ja elää onnellisena puutarhurina."
Niin siinä sitten kävi, että hankin mökin. Siis vuonna 98, en vuonna 89, kuten olin vähällä sanoa eilen Paklilan syyskokouksessa, kun olin tullut valituksi johtokunnan puheenjohtajaksi. Vähemmästäkin numerot heittää härän pyllyä. En silloin 89 tullessani osannut aavistaa., että alueella toimii aktiivinen kyläyhteisö, ja vielä vähemmän, että jotutuisin kyläpäälliköksi.
Uskalsin suostua, koska johtokunnassa vallitsee hyvä henki ja toimintaan osallistuvat kaikki sinne nimetyt ja, mikä tärkeintä, ja tämä minun piti eilen valinnan jälkeen sanoa heti kun olin kiittänyt luottamuksesta: alueella on uskomattoman aktiivisia ihmisiä, jotka tekevät pyyteettömästi valtavat määrät talkootyötä yhteisen hyvän eteen. Näistä lähtökohdista puheenjohtajankaan osa ei ole liika vastuunkanto vaan yhdessä tekemisen ilo.
Kiitos kaikille hienosta kokouksesta.
Vanha johtokunta ja puheenjohtaja toimivat vielä tämän vuoden. Uusi ja vanha puheenjohtaja voivat huolehtia tehtävien joustavasta siirtymisestä tänä aikana. Luotan tässä suhteessa Heliin, joka onkin jo aloittanut perehdyttämiseni.
Saunatoimintaa minun tulee ikävä, muttta aion toki tulla joskus lämmittämään yhteisiä löylyjä, etten ihan unohda miten saunatoimintaa pyöritetään.

Talkootyytyväisyyttä

Eilen lauantaina kokoontuivat Pakilan talkoolaiset kerhotalolle syksyiseen, talkoolaisten yhteiseen juhlaan. Juhlasta on muodostunut jo perinnetapahtuma kiittää ahkeria talkoolaisia, joita on vuosi vuodelta enemmän. Kutsuttuja oli melkein puolitoistasataa ja paikalle oli päässyt noin sata henkeä.
Kerhotalon täytti hetkessä aivan uskomaton puheensorina, kun juhlijat olivat päässeet boolimalja kourassa istumaan arvottuihin pöytiinsä. Tuttuun tapaan Janssonin kiusausta lerppulautasilta (talkoolaisten juhlassa ei tehdä tiskiä kuin minimaalisesti...) ja tavanomaiset ruokajuomat.
Ohjelma oli yllättävä mutta sitäkin korkeatasoisempi: Anna-Mari Kähärä ja Susanna Haavisto esittivät ennakkona levyjulkistamiskappaleitaan. ammatilaiset olivat niin mykistäviä, että satapäinen talkooväki kuunteli koko setin hiirenhiljaa tosin välillä suosionosoituksiin puhjeten. Levyn nimi taisi tulla olemaan "Tämän ikäisenä". Ikä ja kokemus ja taito kyllä näkyi ja kuului niin sanoituksissa,. laulussa kuin säestyksessäkin - upeaa. Onkohan niin, että Pakila on kaapannut sen aseman, joka  Tuusulanjärven ympäristöllä oli viime vuosisadalla korkeakulttuurin vapaa-ajan pesänä? Niin paljon hienoja taiteilijoita meille on viime aikoina asettunut. Yhteisten juhlien kannalta tämä näyttää olevan aivan loistavaa. Toivottavasti saamme jatkossakin palvella kiitollisena koeyleisönä ennen suurempia estradeja.
Juhlat toki jatkuivat tämän ikäisten lopetettua kohti puolen yön hetkeä, jolloin väki väistyi pihalle ja kohti omia mökkejään. Tämän kesän erityisesti ansioituneita talkoolaisia muistettiin lyhdyin ja ylistyspuhein. Myös väistyvä puheenjohtaja sai kiitosta ja kehuja sekä puutarhapöydän muistoksi.

Kaikki varmasti ovat yhtä mieltä siitä, että juhlat ovat paikallaan talkoohengen vahvistamiseksi, vaikka talkoissa toki aina on tärkeintä, että siellä on hauskaa. Yhdessä tekeminen tekee ihmisistä onnellisia ja tyytyväisiä - meidät vain on siten rakennettu. Ainakin meidät siirtolapuutarhurit.