Kevätkokous

Toissapäivänä, palmusunnuntaina, ensimmäisenä kesäaikaan siirtymisen päivänä, oli Pakilan puutarhan kevätkokokus. Kokoukseen oli saapunut yllättävän runsaasti osanottajia. Ennakkoarvio petti sen verran, että piti kiireesti asetella lisää tuoleja tulijoille.
Kokous hyväksyi Jorman totutun ripeällä tyylillä toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen ym. sääntöjen mukaiset asiat. Lisäksi käytiin läpi rakentamisen suunnittelua ja vaihetta. Todettiin vaihtoehtoisen ja huomattavasti halvemman suunnitelman valmistuneen kerhotalon ja vessojen viemäröimiseksi. Hintahaarukka on jo mahdollisen rajoissa. Seuraavaksi johtokunta selvittää vastaavalla tavalla huoltorakennuksen rakentamiskustannuksia. Kesällä on tarkoitus pitää kehittämispäivä, jossa rakentamisen suunnitelmat ja vaihtoehdot käydään isolla porukalla läpi ja syksyllä sitten, toivottavasti, ollaan niin pitkällä , että tehdään päätöksiä rakentamisesta.
Tultiin Hennan kanssa jo lauantaina mökille. Oli mukavaa pitkästä aikaa yöpyä omassa ihanasti takan lämmittämässä mökissä. Siellä sitä oltiin kuin herran kukkarossa. Kevät näytti puskevan vähän joka puolella tonttia uusia versoja. Kani piru vain oli taas päässyt syömään ruusupenkistä kaikki tulppaanin alut.
Maanantai sitten yllätti takatalvella. Olipa hyvä ettei hanki yllättänyt kokousväkeä, vaan tuisku malttoi aloittaa vasta eilen.

Kylvöaika käsillä

Nyt on käyty puutrhaliikkeessä hiplaamassa siemenpussien rivistöjä. Yhtä ja toista tarttui mukaankin. Pisimpiä esikasvatuksia pitää aloitella jo näin maaliskuussa. Viime vuonna onnistuimme idättämään pikkutaimia  ennätysmääriä. Silloin jossain vaiheessa arvelin, etten enää koskaan kylvä moisia määriä, mutta tässä sitä taas ollaan...
Talvipäivä oli ja meni. Minulta varsinkin meni - vatsatauti näet esti saapumasta paikalle. Osallistujilla oli kuulemma kivaa kuin kultapossukerhossa. Pauli oli ansiokkaasti laatinut perinteisen hernekeiton kahdesta ämpärillisestä herneitä ja muutamasta savustetusta sianpotkasta. Herkullista. Paitsi jos on edellisen yön oksentanut noroviruksen kourissa.
Mökille mennessä oli pieni yllätys, että kaupunki, tai kaupungin sopimusauraaja, oli hyödyntänyt epävirallista "yläparkkipaikkaa" lumen kaatopaikkana. Moista näkyä en ole kohdannut koko mökkeilyaikanani. Eihän tästä pääse koirankusettajatkaan läpi kävelemään. Sopii toivoa, että tämä ei ole käytäntö, kun paikalla joskus taas on käytössä oleva parkkipaikka. Eihän noista lumista sinänsä ole haittaa, vähän sulavan lumen mukana tullutta roskaa, mutta olisi siihen keskelle sentään voinut edes kapean kulkuväylän jättää.

Reipasta kevättä kaikille. Nähdään kevätkokouksessa 29.3.2015 klo 14:00 kerhotalolla!