Kesän keskikohta takana

Melkein kaikki matot pesty Pukinmäen pesupaikalla ja lomat melkein loppuun lusittu. Haikeus meinaa iskeä, kuinka pääsikin kesä taas vauhdilla näin pitkälle. Seis kesä tahdon ulos - nauttimaan helteestä ja auringonpaisteesta ja katsomaan kuinka kasvini kasvavat kohisten ja kihisten, erityisesti rikkaruohot.
Välillä on poikettu Hennan saareen tekemään laituria ja leikkaamaan järviruokoa ja kuuntelemaan miten korvat suhisevat ihan omia aikojaan, kun niihin ei tule ruohonleikkurien papatusta ja kehäykkösen kohinaa.
Kuikan huudot olivat siellä järvenselällä kaikuessaan ihan yhtä kaihoisia kuin muistinkin.
Ilo oli silti palata Pakilaan. Vaikka loma loppuukin, ei täältä olla lähdössä mihinkään. Pyörän keula vain työpäivinä duunia kohti ja illalla takaisin kohti kesäparatiisia.
Koskaan ei ole vadelma kypsynyt niin myöhään kuin tänä vuonna. Vasta muutama päivä on satoa kerätty. Melkoisen mauttomia, vetisiä marjoja. Toivottavasti loppukaudesta saadaan parempaa. Perunaa syödään jo. Se on ihan yhtä taivaallisen hyvää kuin uudet perunat lapsena. Ei ole Nicolan voittanutta lajiketta!
Lehtikaali lähti hyvin kasvuun ja pavut näyttävät tykkäävän sadekesästä. Muutenkin kasvimaa kukoistaa. Samoin perennat ja kesäkukat. Omenaa vain ei tule vieläkään. Montakohan katovuotta se viimekesäinen omenankehrääjä-invaasio aiheuttaa vielä?
Täällä on puutarhaonni kaikilla ja kesä niillä, jotka tykkäävät viileämmästä kelistä. Ei meitä kyllä ole ihan kauheasti häirinnyt helteiden puute. Kesä se on sadekesäkin. Eikä tämä ole vielä ihan pahin tulvakesä, jos vertaa vaikka vuoteen 2004.
Pian tulee elokuu ja elojuhlat ja sitten seuraavassa kuussa syksyn talkoolaisten juhlat. On mitä odottaa, kuten helteitä, ehkä niitä tulee sitten taas ensi kesänä.