keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Eikö yhdistyksen talous olekaan kunnossa?

Olen huomannut hallituksen esittävän syyskokoukselle, että ryhmämaksua korotettaisiin peräti 50 €uroa.
Tätä perustellaan tietääkseni saunan ja sähköverkon menoilla. Nuo ovat kuitenkin molemmat sellaisia menoja, joihin on jo aiemmin varauduttu. Miksi siis korotus ja sen seurauksena ylijäämäinen tulevan vuoden tilinpäätös? Yhdistyksellä on aiempia säästyneitä varoja, joten alijäämääkään ei tarvitse erityisemmin pelätä.

Viime syyskokouksessa oli esitys satasen korotuksesta ryhmämaksuun. Sekään ei mennyt läpi, eivätkä myöskään sen perusteluksi esitetyt toimintatapojen muutokset.

Sikäli kuin tiedän ei hallitus ole esittämässä suuria toimintatapojen muutoksia tai uusia investointeja, joihin ei olisi jo varauduttu. Pitää muistaa, että sähkön perusmaksu on viisikymppiä aiemman kympin sijasta, jotta verkko saadaan aikaa myöten kuntoon. Sähköverkon kunnostusta ei siis voi käyttää korotusperusteena.

Saunan boilereiden uusiminen ja muu kunnossapito mahtuu kyllä aiemman ryhmämaksun mukaiseen budjettiin aivan hyvin. Jos sauna haluaa jotain erityisinvestointia, kuten lämpöpumppuja, ne pitäisi perustella investointilaskelamalla, joka osoittaisi, että kustannukset ovat pienemmät kuin saavutettavat hyödyt - epäilen tätä saunan lyhyen käyttöajan, 5 kk/vuosi, takia. Jos kuitenkin päädytään tällaiseen investointiin, sekin mahtuu kyllä aiemman suuruiseen vuosibudjettiin. "Investointivara" on noin 20 tuhatta €uroa vuodessa.

Olemme suurin siirtolapuutarhayhdistys tässä maassa, mutta jäsen/ryhmämaksumme ei suinkaan ole pienin, kuten voisi olettaa, koska kaikki kustannukset, kuten hallinto ym. eivät kasva suorassa suhteessa jäsen/mökkimäärään. Tämä selittää, että pystymme investoimaan tarvittaessa isojakin summia vuodessa, kunhan taloudesta pidetään muuten tarkkaa huolta. Näin teimme esim. jäteasemainvestoinnin. Ei sen takia tarvinnut mitään maksuja korottaa, vaikka summa oli huomattava.

En matkaesteiden vuoksi pääse syyskokoukseen, joten tuon käsitykseni esille tällä kanavalla ja toivon, että järki voittaa kokouksessa ja että kanssapuutarhurit osallistuvat sankoin joukoin kokoukseen ja päättävät yhdessä mihin suuntaan yhdistyksen taloutta viedään.

maanantai 13. elokuuta 2018

Elojuhlat ja Pakila 70 v,

Lauantaina 11.8.2018 oli elojuhlat. Kesä siis kääntyi syksyn puolelle. Kymmenen vuotta sitten oli spektaakkelimaiset 60-vuotisjuhlat, joissa valtakunnan suurin ja kaunein esittäytyi laajasti ulkopuolisille ja mm. kaupungin osallistuminen oli laajaa ja näkyvää.
Tällä kertaa kymmenen vuoden aika vaikutti niin, että 70-kymppinen vietti juhlansa suljetussa perhepiirissä, vain muutama sisarpuutarha ja liitto oli kutsuttu, muuten vietettiin juhlaa täysin omassa perhepiirissä. Näinhän se usein käy 7 kymppisillä: ei sitä enää jaksa, eikä pidä tärkeänä, mutta kavereita on kiva nähdä.



Ohjelma oli moninainen, joista Reetta vastasi monesta, kuten niin usein, ammattilaistasoa. The g
Gardeners on osannut jatkaa letkeällä linjallaan jo kymmenen vuotta. Voi miten tyytyväisenä kävinkään nukkumaan hyvin vietetyn juhlan jälkeen. Kiitos kaikille ahkerille talkoolaisille!

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Poikaset sittenkin

Meidän oma kanahaukkamme on sittenkin onnistunut lisääntymään. Tämän aamun kävelyllä tuli esittäytymään reipas kanahaukkanuorukainen Lystikukkulalta, ehkä niitä on useampiakin. Emo on yhtä huolestunut kuin tähänkin asti ja saattelee rauhanhäiritsijää latvasta toiseen siirtyen ja kiukkuiseti kiljuen. Katso vain kuinka huolestunut on ilmeensä.

Uusi nuorukainen on kovasti tuikea. Tullut emoonsa.


Peipot ruokkivat vielä lentopoikasiaan.

tiistai 10. heinäkuuta 2018

heinätalkoot ja Lystikukkula

Viime viikon torstaina 5.7. onnistuin lopultakin pääsemään Tuomarinkartanon heinätalkoisiin. kaksikymmentä vuotta olen ollut Pakilan mökkiläinen ja lähes koko ajan ollut aikeissa osallistua noihin talkoisiin. Noin viisikymmentä vuotta sitten olin renkipoikana Orimattilassa tekemässä yhden talon heinät. Eipä ihme, että heinän seivästys, vaikka vain muutaman tunnin ajan, tuoksuineen ja näkymineen ja talkooväkineen, herätti monia eläviä muistoja.
Nykypäivänä niin harvinainen maisema, heinäpelto täynnä heinäseipäitä, on osa ainakin vanhemman polven suomalaisten, kaupunkilaistenkin, sielunmaisemaa. Ehkä vähän myös nuorempienkin. Ainakin talkoissa oli paljon nuoria ja myös lapsia, joita ajelutettiin, äitien seivätäessä heinää, pellon ympäri traktorin kyydissä.Talkooväki sai talkooruuat ja juomat ja myös talkoosaunaan pääsi. Tosin nyt ymmärrän, miksi Hannu-vainaa aina tuli talkoista mieluummin Pakilan omaan saunaan: ei se staran sauna ole Pakilan oman veroinen.

Talkoon jälkeen ja sitä ennekin olen poikkeillut ahkerasti Lystikukkulan lintujen pariin.Meillä on naapurina melkoinen lintumetsä. Lajistoa riittää. Laulajat ovat jo hiljenemässä ja poikasetlähteneet pesistä.
 Pakilan oma kanahaukka. poikasista en ole saanut varmaa havaintoa.
 Peiponpoika
 Mustapääkertun poikanen
 Laulurastaan poikanen
Punarinnan poikanen
Myös monet muut lajit ovat liikkeellä poikastensa kanssa. Onneksi koirat pidetään kiinni.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Aidat ja keinoäly

oletteko sattumoisin kävelleet Kumpulan siirtolapuutarhan pääväylää? Ensin juhlava ja komea portti rakennus ja sitten ylämäkeen nouseva tie, jonka molemmin puolin puutarha- ja mökkirivi. Mikä on toisin kuin meillä Pakilassa? No, ne aidat. Kumpulassa ei juurikaan ole päätien varressa pensasaitoja, lähinnä vain ruusuja ja muuta melko matalaa palstan reunakasvia. Tähän verrattuna Pakilan päätie tuo mieleen jonkinlaisen pensasaitalabyrintin. Olen noin 1,8 metriä pitkä. Kun seison vaahterapolulla, en useimpien tonttien kohdalla näe puutarhaa, vaan vain tylsää vihreää orapihlajaseinää. Monet aidat ovat kaksimetrisiä, myös leikkaamisen jälkeen.
Miten tähän on tultu? Onko puutarhoissa Pakilassa jotain hävettävää, joka halutaan piilottaa ohikulkijoilta?


On alueella toki säällisiä ja hyvin hoidettuja aitojakin, jotka eivät ole jättiläismäisiä, vaan sopivat alueen henkeen ja yleiskuvaan. Oheinen kuva on eräästä sellaisesta. Vaatimattomuus estää minua kertomasta, kenen aidasta on kyse, mutta uskallan suositella tällaista matalaa ja kapeaa aitaa. Se on kaunis katsoa ja helppo hoitaa. Sen voi silloin tällöin lipsutella pensassaksilla ja viskata ämpärillisen pehmeitä latvoja kompostiin. Jättiaitoja leikataan harvoin ja kovalla työllä ja ihmetellään sitten mihin laittaisi hevoskuormallisen kovia, okaisia oksia.

Sain hallituksen pikkujouluissa viime syksynä lahjaksi kirjan. Kiitokseksi laitan tähän linkin muistiinpanosta, jonka tein kirjan luettuani. Sitä voi suositella.