Elämää siirtolapuutarhassa

Tänä vuonna on edelleen omenankehrääjää runsaasti, vaikka kevätruiskutuksilla sitä yritettiin torjua. Forestumin viime vuoden pyyntiraportissa kerrotaan, että kevätruiskutus on sitä todettu tehottomaksi. Siitä huolimatta ruiskutusta tarjottiin edelleen yhdistyksellekin. Päädyttiin siihen, että halukkaat saavat tilata. Minä ruiskutin itse, mutta yhtä huonolla tuloksella.
Polkuja kävellessä törmää jo sellaisiin, kauttaaltaan seitin peitossa oleviin, puihin, kuin viime vuonnakin. Paras torjunta lienee käsin repimällä. Siten toukat saa todella pois. Vesisuihkulla ne saa lähinnä hätälaskeutumaan siimansa varassa alemmille oksille.



Maassa lojuvista oksankärjistä voi päätellä, kuinka paljon toukkapesiä on poistettu...
Täytyy kuitenkin tunnustaa, että olen nyt pettyneenä turvautunut myös cypermetriiniin (1 ml/10 l, ruiskutetaan lehdet märiksi), jota saa ainakin Kukkatalosta hintaan 13,5 euroa 50 ml (josta siis saa 500 litraa ruiskutetta! Naapurin kanssa voi hankkia yhteisen putelin!)

Kerhotalon talkooväki ihmetteli varpusten pesien määrää talon peltikatteen ja aluskatteen välissä. Pesiä on niin räystäillä kuin harjallakin. Tuntuivat häiriintyvän räystäslautojejn uusimisesta. Jotkut talkooporukan ulkopuoliset vetivät jopa sellaisia johtopäätöksiä, että talkooväksi olisi naulannut laudat varpusten pesien päälle ja estänyt emojen kulun pesille. Sallikaa minun vakuuttaa, että tämä ei pidä paikkaansa. Tästä voi jokainen vakuuttua istumalla hetkeksi uudelle terassille tarkkailemaan: emot kulkevat sujuvasti edestaikaisin pesälle ja sieltä pois, ihan kuten aiemminkin.

Perennat muodostavat siirtolapuutarhapalstojen kruunun jalokivet. Aloittavalle tarhurille perennat tuottavat päänvaivaa. Kukinta-ajat ja värit eivät osu kuten suunniteltiin ja seuraa loputonta perennoiden siirtelyä paikasta toiseen palstan alueella. Netissä on käytettävissä mainio apuväline oikeiden perennojen löytämiseksi. Välineen avulla löytyy suositeltavia, kestäviä ja Suomen oloissa kestäviä lajeja. Palvelu löytyy osoitteesta: linkki.

Juhla ja Juhannusilta

Juhannuksen aaton juhla oli taas entistä hienompi. Erityisen säväyksen juhlaan antoi, että talkooväki ehti saada kerhotalomme uuden ilmeen lähes täysin valmiiksi. uusi terassi ja koristeina olevat juhannuskoivut saivat kaikki tulijat juhlatuulelle. Tukijoita tuntui olevan ennätysmnäärä. Juhlan alussa kerhotalomme vaikutti selvästi liian pieneltä.
Ykköslohko oli saanut juhlaohjelmast todella monipuolisen: jokaiselle jotakin. Juhla alkoi perinteen mukaan lipnnostolla ja kenttäpeleillä. Sitten seurasi musiikkiesityksiä munniharpulla ja lyömäsoittimilla. Aulikko Oksasen ikimuistettavat runot Vuokon ja Zarkuksen esittäminä saivat ainakin tällasiet vanhat kävyt tippa silmässä musitelemaan omaa kadonnutta nuoruuttaan. Tanssin nälkäisille oli Mannisten jenkkateho-opetusta ja sitten päästettiin bändit irti. Toki sitä ennen oli arvontojen ja palkinnonjakojen aika. Tänä vuonna ne hoidettiin tehokkaasti ja lyhyessä ajassa. Ne Jäppioset bändi ja Mikko esittivät vahvaa kunnon rockia, tuttuja ja tanssittavia. Ainakin näin musiikkia ymmärätämättömä'än Mikon keikkailu meni ihan täydestä. Loppuillan taas Gardeners hoiti tuttuun ammattitaitoiseen tyyliinsä.
Illan päätti kokon poltto. Vantaanjoelta hiipivä sumu muutti maiseman kokon palaessa Juhannuksen hämyiseksi taikayöksi.