Mehuntekoa pakkasella

Monet Pakilalaiset kuljettavat omenoitaan tuoremehuasemille mehuksi puristettavaksi. Asemalla suuretkin mehumäärät saa nopeasti ja kätevästi mehuksi ja myös pastöroitua, jolloin mehu säilyy hyvin. Haittapuolena on korkeahko hinta (paikasta riippuen vaihtelee, mutta kymmeniä senttejä per kilo omenia), omenamassaa puristuu kovan paineen takia mukaan mehuun, jolloin siitä tulee hapettumisen takia tummaa ja myös kirpeämpää kuin tarkemmin suodatetusta mehusta.
Jos olet haaveillut makeasta, nektarimaisen paksusta omenamehusta, jota voisit itse tuottaa pakastimet täyteen ja nauttia sitten talven pimeillä, niin tässä Sinulle ohje (ensi kesää varten, tälle syksylle tämä ei enää ehdi. Laitteiston pesu päivittäin on tärkeää ja meillähän on vain kesävesi...):
Ensin tarvitset puristimen. Omani ostin aikanaan firmalta, jonka pääpaikka oli jossain Turun lähellä. Alunperin italialainen viinipuristin. Nyt näyttää, että markkinoilla on muitakin (esim. http://mahlapress.ee/index.php?id=1&lang=fi). Koska viinipuristin ei kestä omenien puristamista (omena on murskattunakin kovempaa kuin rypäleet), oli minun puristimeni hetken päästä remonttikunnossa. Ideoin siihen samalla parannuksia: ruuvin sijasta käyttäisin pientä auton tunkkia! Ystäväni Pakilan puutarhalta, metallimies Pauli, joka tekee metallista mitä haluaa (muut vain mitä osaavat), toteutti haaveeni ruostumattomasta teräksestä.
Toiseksi tarvitset pakastimen, mieluiten arkkumallisen, jonka pohjalle voit heittää ämpärillisen kypsiä omenoita kerrallaan. Seuraavana päivänä nostat omenat sulamaan ja vasta yön yli tapahtuneen sulattelun jälkeen voi varsinainen mehunvalmistustapahtuma alkaa:

Pakasteeesta sulatetut omenat ladataan puristimen pussiin....
Jonka jälkeen tunkki sijoitetaan paikalleen ja aletaan tunkata pussia litteäksi. Ämpärillisestä omenoita tulee noin puoli ämpäriä mehua. Yleisin satsi tämän kokoisesta puristimesta on ollut 6-7 puolen litran pulloa mehua.
Puristetun mehun olen pakastanut (uudestaan). Pastöroimaton mehu säilyy vain hetken sulana.
Menetelmän salaisuus on pakkanen. Nopea jäätyminen särkee omenan solut, jolloin mehusaanto kasvaa ja puristaminen helpottuu. Jäätyminen myös hajottaa omenan tärkkelyksiä sokereiksi, jolloin tuotettu mehu on paljon makeampaa kuin tavallisella murskaa-purista menetelmällä tehty. Käyttämällä tiukasta ja lujasta kankaasta tehtyä pussia puristimen sylinterissä saadaan tuotettua kirkasta mehua, jonka väri ei säilytyksessä muutu tummemmaksi. Puristetut omenat ovat melko kuivia, "sienimäisiä" ja oivallista kostean syyskompostin täytettä.
Lukijoille toivotetaan makoisia mehuhetkiä!