Omajuuriset Kanadalaiset

Ruusuihin on helppo hurahtaa. Jo pelkästään lajikkeiden nimet ovat niin kiehtovia, että niitä on vaikea vastustaa taimimyymälöissä, varsinkin keväisin. Talven jälkeen sitten näkee, mitkä taimista ovat olleet pohjolan talven kestäviä ja/tai riittävästi suojattuja. Pettymyksiä tulee paljon. Niihin kyllästyneenä innostuin kuultuani ns. omajuurisista, Kanadassa kehitetyistä ruusulajikkeista: jos omajuurinen taimi paletuu maata myöten, mutta kasvupiste maan alla säilyy, alkaa sieltä versoa sama lajike uudestaan eikä mitään varttamiseen käytettyä maatiaislajiketta.
Hankin taimet viimevuoden syksyllä, nyt ne ovat siis olleet minulla reiulun vuoden, enkä siis voi vielä raportoida ovatko ne onnistuneita lajikkeita pitemmän ajan kuluessa. Oheinen kuvaparikaan ei tee oikeutta niille, sillä viime vuonna syksyllä otettu kuva on otettu keskellä hyvin lämmintä syksyä, kun taas tuo tämänvuotinen on otettu lokakuun alun kylmäjakson keskellä.

Kuvissa olevan penkin lisäksi hankin köynnösruusut mökin ympärille säleikköjen lähelle. Lajikeet ovat: John Davis (nimestä minulle tulee valitettavasti mieleen traktori), William Baffin ja Rosa quadra (nimestään huolimatta tällä on kauneimmat kukat).

Muut lajikkeet ovat seuraavat pensasruusut (kaksi taimea kutakin, istutettu pituusjärjestykseen, korkeimmat ensin):

Hope for Humanity (molemmat taimet menehtyivät viime talvena, ihmiskunnalta meni siis toivo), Emily Carr (1 taimi selviytyi), Winnipeg Parks (molemmat taimet vahvoja ja hyväkasvuisia), Morden Fireglow (toinen taimi selvisi ja kukki komeasti tänä vuonnakin, kukat kuihtuvat jostain syystä ennenaikaisesti), Morden Amorette (toinen taimi selvisi nipin napin), Marie Buguet (maanpeittokasvutapa, kasvaa ja kukkii hyvin).

Näitä taimia voi hankkia ainakin Blomqvistin taimistolta (http://www.blomqvistplantskola.com/fi/kanadarosor.php). Jos näitä on jollakin lukijalla, olisin kiitollinen kommenteista.