Vadelmasato jäi lämpimästä kesästä ja riittävistä sateista huolimatta pienemmäksi kuin edellisinä kesinä. Ihan riittävästi - kiusaksi asti - sitä kuitenkin oli. Mansikat eivät tänä vuonna tuottaneet käytännössä mitään. Liekö syyynä unohtunut kevätlannoitus.
Karhunvatukkaa sen sijaan näyttää tulevan enemmän kuin vuosiin. Se johtuu siitä, että kasvusto on viimein toipunut vuosien takaisesta rikkruohomyrkytysvahingosta. Ruiskutin vuohenputket sen juurelta ja kuoren läpi meni vatukkaankin ainetta sen verran, että kituivat monta vuotta. Mutta nyt tulee marjaa ja kasvu on sellainen, että välillä kasvimaalle ei voi mennä ilman rukkasia; juuriversoja on saanut nyhtää koko kesän ympäri kasvimaata.
Tomaatit, kasvihuone-, luumu- ja kirsikkatomaatit, tuottavat parhaillaan ihan kohtalaista satoa, mutta kurkut loukkaantuivat taas tänä kesänä jostain. Ensin muurahaiset kaivelivat niiden juurilla niin ahkerasti, että kolme tainta viidestä kuoli ja loput kaksi ovat nyt menneet vaaleiksi ja lakanneet tuottamasta hyvän alun jälkeen. Se vähä mitä saatiin oli hirmu maukasta.
Pensas- ja salkopavusta saamme tänä vuonna ennätysmäisen sadon. Se johtuu kyllä siitä, että olen oppinut esikasvattamaan pavun taimet sisällä, jolloin kylvötappiot jäävät pois, ja siitä, että mielikuvituksen puutteessa kylvin kaikki vapaat alat kasvimaalla näitä taimia täyteen. No, saadaanpahan koko talvi syödä pakastettuja omia papuja. Myös perunaa näyttää jäävän talveksikin, vaikka siemen ei ollutkaan takuutavaraa, vaan kaupasta ostettua ruokanicolaa. Se näkyi mm.- itämättöminä perunoina. Peruna sai myös kusikompostin käytön takia liikaa typpilannotusta ja kasvattaa siksi ihan liian pitkiä varsia, mutta kyllä sieltä perunaakin tulee ihan kiitettävästi ja maukkaita.
Kaneliomena alkaa kypsyä, joten kohta alkaa syksyinen mehuntekoruljanssi, jota jatkuukin sitten hamaan siihen saakka kuin vettä on laitteiden puhdistukseen saatavilla. Valkea kuulas on tehnyt vähänlaisesti soseomenaa, joten sitä täytynee tehdä vielä myös näistä kaneleista. Pakastimet täyttynevät taas ääriloppuunsa pakastetulla omenamehulla.
Viime viikonloppuna oli Pakilan kirpputori kerhotalolla ja sunnuntaina viimeinen kesäkahvila. Kirppis oli menestys, ainakin osanottajamäärällä mitattuna. Meidän perheen edustajat tosin päätyivät tilanteeseen, jossa tavaraa oli torin jälkeen enemmän kuin ennen sitä.
Kesäkahvilaa ja erinomaista kesäkirjastoamme tulee ikävä. Viimeisessä kesäkahvilassa oli ennätysosanotto, ehkä siksi, että lastesn ölymmpiäläisten osanottajat ja vanhemmat olivat myös paikalla kisojen jälkeen.
Saunaremontissa tuli sellainen takaisku, että pukuhuoneen ikkunat joudutaan uusimaan kokonaan. Niistä ei kunnostamalla tule enää kalua - laho oli päässyt osassa pokia liian pitkälle. Koko aukko vaihdetaan uusiksi. Tarjouspyyntö ikkunan toimittajalle on jo tekeillä.
Olen joutunut palaamaan töihin ja lomakiireet hellittäneet, joten ehkä saan taas jatkossa sovitettua tätä bloggailuakin paremmin päivärytmiin.
