Uusi vuosi, uudet kujeet

Edellisessä merkinnässä hehkuttelin hiihtämisen ihanuutta. No, nyt on hiihtämiset vähäksi aikaa hiihdetty - hanki suli ja uutta lunta tulee kyllä aika ajoin, muttei vielä tarpeeksi, että voisi mennä nauttimaan Paloheinän metsäladuista ja uudelleen avatusta hiihtomajasta. Toinenkin syy on: hajosi selkä. Vanha vihulainen rikkoi välilevyn niin pahasti, että taitaa loppukausi mennä toipilaana.
Puutarhamme yhteisiä hankkeita jatketaan tänä vuonna suunnitelmien mukaan. Kerhotalon ja WC-rakennuksen lukot ovat vaihtuneet. Uudet ovat ns. iLockeja, joiden etuna on avaimien ohjelmoitavuus. Kukin voi saada avaimen, joka on ohjelmoitu päästämään sisään vain juuri tiettyihin paikkoihin, esim. kerhotalolle tai sitten vaikka vessaan. Lisäksi, jos avain hukkuu, se vain poistetaan toiminnasta ja ohjelmoidaan uusi korvaava avain korvausta vastaan. Uusia wc-avaimia jaetaan vanhoja avaimia tai maksua vastaan kevätkokouksessa huhtikuussa.
Kerhotalon ulkoremonttia on tarkoitus tänä vuonna jatkaa. Viime kesänä se vielä jäi tarvittavien lupien puuttuessa, mutta tänä vuonna se pitäisi saada taas käyntiin. Luvassa on maalausta ja terassin pientä laajentamista.
Vuoden ensimmäinen tapahtuma Pakilassa on, tietysti, talvipäivä. Nähdään kerhotalolla 1. maaliskuuta!

Takatalven koitto

Vai kevään riemuvoitto? Nämä räntäkelit maaliskuun alkajaisiksi panevat epäilemään kevättä, vaikka se lauantaina näytti hymyilevän aurinkoista ilmaa juuri ennen Pakilan talvipäivää.
Talvipäiväksi oli sitten laittanut räntäsateen. Siitä huolimatta oli vankka joukko Pakilan mökkiläisiä vaivautunut paikalle nauttimaan hernesopasta ja makkaroista. Kehotalolla oli vilskettä pitkän talven jälkeen.

Talvipäivä on johtokunnan jäsenten järjestettävänä. Siitä huolimatta väki viihtyi ja tavara teki kaupppansa. Johtokunta oli saanut sivuapua Paulilta, joka oli keittänyt erinomaisen hernekeiton jo hyvissä ajoin. Keitto meni viimeistä kauhallista myöten, vaikka kattila oli saavin kokoinen. Myös makkarat tekivät kauppansa lähes viimeistä pötköä myöten.

Risto ahkeroi räntäsateessa makkaroiden kanssa. Makkaramäärällä mitaten kevät lähti pontevasti käyntiin. Meillä kaikilla oli niin mukavaa. Oi, jos oisitte saaneet olla mukana!

Pakilan talvipäivä

Hiihtoloma meni hienoissa säissä ja vielä sen jälkeenkin oli viikko hienoja hiihtokelejä, jopa tänä talvena niin harvinaista auringonpaistettakin. Eilen oli vielä ihan kohtuullinen hiihtokeli, vaikka latu olikin kauhean roskainen ja aurinkokoin oli taas piilossa, vaikka välillä kurkistelikin pilvien lomasta.

Yöksi kuistille nostettu ruoka oli saanut komean kuorrutuksen.

Tänä aamuna, kun piti lähteä osallistumaan Pakilan talvipäivään, oli sen sijaan tilanne toinen: yöllä alkanut lumimyrsky oli kinostanut Pakilan polut täyteen korkeita nietoksia ja edes mökin ovi ei meinannut aueta, kun oven takana oli puoli metriä tuulen kuistille kinostamaa lunta. Kovasta säästä huolimatta alkoi Paulin paistamien makkaroiden hajun houkuttelemana tulla mökkiläisiä kerhotalolle eri suunnista. Ensimmäisten joukossa Rane ja Hely komeasti suksilla.

Ulla ja Pauli makkaratalkoissa

Ranen tyylinäyte perinteisellä

Meidän piti valitettavasti lähteä jo varhain, koska toinen kokous jo odotti, joten suuri osa kesätuttuja jäi valitettavasti tapaamatta. Oli suuri ilo tavata nämäkin ja terveisiä kaikille muille paikalla käyneille!

Hiihtoloma alkaa

Viikonloppu on mennyt alkavan hiihtoloman arvoisesti - hiihtäen. Ja kelit on olleet kyllä kauhean lentävät. Suksi menee ja pitää niin hyvin, ettei tahdo perässä ehtiä pysymään. Tänään tuli vedettyä Paloheinä-Pitkäkoski-Maunula-Paloheinä melkein kakskyt latukilsaa ennätystahtiin. Meinaa mennä jo urheilun puolelle, vaikka kuntoilusta ja maisemien ihailusta on ollut puhetta. On vain niin hyvät kelit nanopohjasuksille: nollan tienoilla ja vähän vettä ilmassa - tosi hankala voitelukeli, mutta nanot toimii kuin ajatus: seinäpito ja karsee luisto. Vauhdista alkaa nauttia niin, ettei meinaa malttaa lopettaa, vaikka jo hitaammat luistelijatkin tulevat selkä edellä vastaan.
Viikollakin on ollut suojakeliä niin paljon, että valokatteen lumet ovat toistamiseen rymähtäneet alas. Mökille tullessa piti lapioida metrin korkuista, jäiseksi jämähtänytta lunta portaan edestä, että pääsi sisään.
Mökissä lämpöä riittää. Lämpöpumppu toimii taas mainiosti, kun huomasimme imuroida sen suodattimet. Olivat meenneet pölystä tukkoon ja eihän se silloin voi toimia. Parempi, kuitenkin että suojaverkot ovat tukossa kuin itse lämmönvaihdin. Imurointia pitää kissataloudessa muistaa toistaa melko usein, kissankarvat tukkivat muuten koko värkin ja ei sieltä silloin mitään lämpöä voi tulla, kun ilma ei pääse virtaamaan.
 Parin viikon päästä on jo maaliskuu ja Pakilan talvipäivä (su, 3.3. 2013, kerhotalo, klo 11). Sinne kaikki dementiantorjuntaharjoituksiin: tuo naama on tuttu, aina olen kesäisin sen nähnyt, ja nimikin on ihan kielenpäällä, kohta sen sanon...
Hiihtämästä tullessa käytiin Hennan kanssa Kukkatalossa vähän siemenpusseja hipelöimässä. Otettiin vähän jotain pientä kasvihuoneeseen, kasvimaalle, kesäkukkia ja parit perennat, ei mitään uusia ihmeitä tai kokeiluja, ja silti rokottivat meikäläistä lähtiessä melkein viisi kymppiä. Kallista tuo siementäminen! No, oli siinä taas niitä F1-siemeniä pari pussia joukossa. Niistä rokotetaan melkein kuusi euroa per pussi. Yksi siemen saattaa maksaa melkein euron. Mutta onhan se kasvinjalostajan puhtaista linjoistaan varta vasten  risteyttämä ja huolellisesti käsin  poimima. Ja loppujen lopuksi, harastus saa maksaa, ei siitä voi tehdä kannattavaa - varsinkaan nykyaikana, kun kannattavaa on vain teollinen jättimittakaava, ei mikään harrastusluoteinen.

Kevät tulee!



Talvivedenottoa Pakilassa

 Ai kuinka olen vihreänä kateudesta, kun muut pääsivät Pakilan talvipäivää viettämään ihanassa auringonpaisteessa sunnuntaina, mutta minä en päässyt paikalle. Oli oltava muualla. Ystävämme Heikki julkaisi Facebookissa Siirtolapuutarhamummoissa hienon kuvan tilaisuudesta. Näyttää, että aika hulinaa oli ollut. Ai, kun oisin saanut olla mukana jututtamassa vanhoja tuttuja ja aloittamassa uutta kautta pitkän ja pimeän talven nyt jäätyä taakse ja kevätauringon jo lämmittäessä.
Kelpaa tätä maaliskuuta elää. Mustarastaan huilu soi jo auringon noustessa pitkiä sävelmiä ja näytteitä taidoistaan saa pitkin päivää. Tiaiset ovat innostuneet laulamaan myös ja kiertelevät pesäpönttöjä katsellen niitä sillä silmällä.
Iglun rakennustyö jäi, taas, ikävästi kesken, kun aika loppui ja tuli pimeää lauantai-iltana. Ehkä vielä saamme sen valmiiksi ensi viikonloppuna, jos ei kevätaurinko sulata tekelettä muodottomaksi. Toiveissa siis viikoksi pikkupakkasia ja viikonlopuksi suojakeli. Silloin tämä harrastus olisi helppo nakki.



Iglu syntyy muutamassa tunnissa muotin avulla.

 Keskiviikon Helsingin Uutisissa oli juttu, joinka mukaan lähiaikoina perustetaan Helsinkiin kaksi uutta siirtolapuutarhaa Siltamäki-Suutarila ja Mellunmäki. Muista esitetyistä suunnitelmapaikoista on ainakin tässä vaiheessa luovuttu. Kaikkein pisimmällä, jutun mukaan, suunnitelmat ovat kuitenkin Pakilan laajennuksen suhteen. Ehkäpä näistä suunnitelmista kuullaan kolmen viikon päästä kevätkokouksessamme?

Saunasta jo haaveillaan vaikka lunta tupruttaa

Viikonloppuna oli kevät edennyt jo niin pitkälle, että saunatoimikunta kokoontui meidän mökille miettimään, kuinka ensi kesän saunavuorot sijoitetaan kalenteriin. Monia muitakin asioita oli pohdittavana, eihän oltu vielä tänä vuonna nähty ennen tätä.
Kalevin, Pirjon ja Paulin kanssa, sekä siippojen Hennan, Heikin ja Sinikan kanssa, istuttiin rattoisasti talvista mökki-iltaa ja osa kävi koittamassa mökkisaunan löylyjä.
Vuorosuunnitelmakin saatiin luonnosteltua ensi kesäksi ja, jos lämmittäjiä löytyy riittävästi, saadaan ensi kesänä kylpeä mainiossa Pakilan saunassa muutama vuoro enemmän kuin viime vuonna.
Tämähän ratkeaa sitten, kun lämmittäjät pääsevät varailemaan näitä omia lämmitysvuorojaan kevätkokouksen jälkeen. Kevätkokous on Kalevin mukaan 25. maaliskuuta klo 14:00 alkaen, paikka ei ole vielä tiedossa. Kokouksen jälkeen lista on auki vanhoille ja uusille lämmittäjille. Hyviä vuoroja on jaossa entistä enemmän.
Jo tätä ennen voidaan tavata 4. maaliskuuta Pakilan kerhotalolla talvipäivän vietossa. Sisälle taloon ei tosin remontin keskeneräisyyden vuoksi vielä pääse, mutta jotain tuulensuojaa ja ainakin makkaraa on kuulemma luvassa.
Lunta tulee taivaan täydeltä ja kerääntyy sitä näköjään mökkien katoillekin niin paljon, että Ranen ja Jorman ilmoitus lumen pudotuksesta oli jo ilmestynyt ilmoitustauluille. Sieltä vain tilaamaan reippaita miehiä, kuka ei itse hirviä katolle kiivetä.
Hiihtokelit ei kun paranee ja ensi viikolla on oikein hiihtolomakin, että mekin työn raskaan raatajat pääsemme myös viikolla hiihtomajalle pullan syöntiin.
Nähdään siellä!