Myrskyin mentyä

Tapaninpäivän myrsky teki selvää puolesta tusinasta isosta kuusesta Lystikukkulalla. Paikka on kuin taistelutanner. Kaupunki on ehtinyt raivata pelastustien auki koiranulkoiluttajien käydä, mutta muuten rungot ovat siinä mihin ovat kaatuneet. Suurin kuusista on tyvestään halkaisijaltaan melkein metrin. Rungot ovat repeytyneet maasta irti kantoineen ja juurineen ja repineet ison alan maata ja suuria kiviä mukaansa.
Ei oltu jouluna mökillä. Voipi olla, että rytinä olisi ruennut pelottamaan.

 Vantaan vesi on laskenut korkeimmasta tulvalukemastaan ja saunan laiturin rampin betonivalu on tullut veden alta näkyviin. Vesi ei ehtinyt niin korkealle, että olisi tulvinut saunan kellariin. Pakkasten alla sellainen saattaisi aiheuttaa varsinaisen täystuhon. Saunan kellarin lattia on kerran tuhoutunut tällä tavalla yli viisitoista vuotta sitten.

Muuten myrskytuhot rajoittuivat mökkialueella melko pieniksi. Pressuja on revennyt ja kasvihuoneiden ruutuja irtoillut yms. pientä.
On melkoista tämä ilmatonmuutos, välillä.
Lukijoille toivotetaan hyvää uutta vuotta 2012 ja hyvää kasvua ja antoisaa mökkeilyä koko alkavalle uudelle vuodelle!

Antaa mennä nyt on alamäki

Tänään se viimein on. Vuoden lyhyin päivä ja pisin yö.
Tästä lähtien ollaan jo alamäessä - päivä alkaa pidentyä. Syytä juhlaan, lepoon ja rentoutumiseen. Kiireinen syksy on takana ja nyt alkavat joulun hiljaiset ja rauhalliset ajat. Sitten tulee jo seuraava vuosi. Alkaa päivän pidentymisen ja kevään odotus ja seuraavasta puutarhakaudesta haaveilu.
Kaikille lukijoille toivotan rauhallista joulua ja onnellista uutta puutarhavuotta.

Sade jatkuu jouluviikolle

On satanut, on. Etupäässä selvää vettä, vaikka äsken vähän näytteeksi heittikin räntää.
Pienen puutarha-altaamme vesipinta meni lokakuussa ihan alas. Sattui sellainen tapaus, että joku kulki pimeällä altaan ohi ja suihkuallaspumpun virtajohto osui kulkijan jalkaan. Seurauksena oli se, että vesisuihku kallistui ja pumppu ripotteli altaan veden, muutama sata litraa, altaan ulkopuolelle nurmikolle. Pari ämpärillistä sinne jäi pohjalle. Ruman näköistä, mutta ei sille enää mitään voi, kun kasteluvesikin on jo suljettu, ajattelin.

Leikkikenttä alkaa olla järvenä.

Monen mökin pihalla on nyt lampi.

Saunan kellariin valuu vettä, mutta lattiakaivo vetää vielä.

Joen pinnankorkeus on tulvalukemissa.

Moni mökki ui jo kokonaan. Tässä nro 94.

Vaan tuli sitä vettä sitten muualtakin - taivaalta. Tänä viikonloppuna totesin altaan olevan ääriään  myöten täynnä kirkasta sadevettä. Kelpaa siitä nyt hakea kukkien kasteluun ja pisuvessan huuhdontaan sopivaa. Näyttääpä Vantaanjokikin olevan tulvakorkeuksissa. Antoisa tämä eteläisen Suomen talvi.
Viime keväänä istutetuista orvokin taimista yksi on osoittautunut varsinaiseksi jouluruusuksi. Yleensä orvokit urvahtavat jo ennen juhannusta, mutta tämä vain jatkaa. Elävä joulukukka mökin kuistilla toivottaa kaikille lukijoille Hyvää ja Rauhallista Mökkijoulua.

Myrsky mylvii ja sade pieksää

Hurjaa on ollut sää viimeaikoina. Ei ole vuodet veljeksiä., Ei kiusaa pakkaset, ei.
Viime viikonloppuna oli synkkä ja myrskyinen yö. Ja kaatui koivu Lystikukkulalta. Olen monesti katsellut kaupungin puolella kasvavia puita ja puntaroinut, koska joku niistä kaatuu jonkun mökin päälle.
Nyt ei niin käynyt, mutta läheltä piti. Isokokoinen koivu katkesi tuulessa lauantain vastaisena yönä vähän keskikohtansa alapuolelta ja kaatui, mutta onneksi metsään, ei mökkeihin, päin.
Tuulen humina ja ulvonta kuului mökin sisälle pitkin yötä hurjempana kuin muistan koskaan ennen. Mutta oli mökissä silti turvallinen olo. Olihan meillä lämmintä ja mukavaa, ja takassa tuli, ja kynttilät palamassa. Jouluinalustunnelmaa ja lukuiloa.
Ystävämme Osmo V. Jasmiinipolulta oli facebookissa tiivistänyt talvimökkeilyn ilot pieneen runonpätkään aivan oivallisella tavalla. En voi ilman Osmon lupaa siteerata hänen runoaan tähän, mutta kannattaa liittyä facebookiin ja siirtolapuutarhamummojen ryhmään jo sen takia, että siellä joskus on tällaisia täysosumia.
Pakilan sauna on aina ollut saunakulttuurin vaalija ja siis kulttuurisauna. Nyt olemme saamassa kilpailijan Hakaniemen rantaan. Hankkeen toteuttajina on kaksi arkkitehtiä. Ei meidän ehkä kuitenkaan tarvitse huolestua, vaan seurata mielenkiinnolla. Hankkeen englanninkielisest sivut löytyvät linkistä.

Yhteisö pitää huolta hajamielisistään

Pari viikkoa sitten tuli mökiltä vähän kiire lähtö. Lyhyt päivä oli jo pimenenmässä, oli tehty hankintoja rautakaupasta iltapäivällä ja sitten olikin jo kiire lähteä kotiin.
Siinä kiireessä oli unohtunut varaston ovi lukitsematta. Viikon päästä sain puhelinsoiton isännältämme Paulilta. Oli joku soittanut ja kertonut varaston oven repsottavan selällään.
Soitin toiselle mökkinaapurille, onko hän havainnut tällaista? Ei ollut, mutta sanoi olevansa lähellä Pakilaa ja käyvänsä tarkistamassa tilanteen ohikulkiessaan. Soitti hetken päästä, että varasto on auki ja avain riippulukossa. Lupasi laittaa lukkoon. Tällaista sattuu tietysti juuri sellaisena harvinaisena viikkona, kun seuraavana viikonloppuna ei olla menossa mökille. Onneksi mitään vahinkoa ei ehtinyt tapahtua. Yhteisömme piti hienosti huolta hajamielisyyteni aiheuttamista ongelmista! Kiitos kaikille avusta ja huolehtimisesta. Yritän itse vastaavasti tarkkailla, ovatko naapurit joskus yhtä hajamielisiä.

Tänä viikonloppuna oli koko syksyn pimein ja myrskyisin viikonloppu, mutta mökissä oli sitäkin viihtyisämpää poltella kynttilöitä, pitää takassa tulta ja saunoa iltasella sen jälkeen kun "Avara Luonto" loppui TVstä. Joulukuun tunnelmaa.
Lumen tuloon on nyt meillä varauduttu niin, että terassin valokatteen tukirakentesiin on kiinnitetty kertopuinen lisätuki, jonka pitäisi estää lumikuorman aiheuttama taipuminen. Jo kahtena talvena suuri lumimäärä on uhannut särkeä katoksen ja sitä on pitänyt tukea ja työntää tunkilla takaisin suoraksi. Nyt saa lunta tulla. Kertopuu, joka on vanerin kaltaista rakenteeltaan, on vääntölujuudeltaan 2 kertaa paksumpaa puuparrua vastaavaa. Lumi sinänsä ei ole ollut ongelma vaan jatkuvat pakkaset, jotka estivät sen, että väliaikojen suojailmalla lumet putoaisivat liukkaalta muovikatteelta alas. Nyt on katto tuettu - sataneeko tuo vettä koko tämän talven?

Pakkaset tulivat ja sipulit menivät

Puutarhurimme kiiruhti viime perjantai-iltana mökilleen mennessään läheiseen puutarhaliikkeeseen: jospa siellä olisi vielä kukkasipuleita jäljellä ja hyvällä alenuksella.
Olihan siellä. Tosin jäljellä vain tulppaaneita, mutta 70%:n alennuksella. Puutarhurimme lunasti niitä kympillä toista sataa kappaletta ja meni sitten mökilleen virittelemään tulia takkaansa.
Lauantaiaamun koittaessa riensi puutarhurimme piilottamaan hankkimaansa aarretta puutarhansa multiin. Aina yhtä hämmästyttävää, kuinka pienelle alalle kaupassa suurelta tuntunut kukkasipulimäärä voidaan piilottaa. Työn tehtyään kävelee puutarhurimme tyytyväisenä ystävänsä kanssa nurmikollaan marraskuisen auringon paisteen valaistessa sieltä täältä pöyhittyjä kukkapenkkejä. Innoissaan puutarhurimme ovat tehneet myös muutamia viime hetken perennoiden siirtoja.
Sunnuntaiaamuna, 20. marraskuuta, puutarhurimme herää ja kiiruhtaa ihailemaan auringon nousua ja kaunista pilvetöntä pakkastaivasta. Kävellessään kuuraisella, pakkasessa rouskivalla nurmikolla puutarhurimme ajattelee onnellisena hyvässä tallessa olevia kukkasipuleitaan: "Ehdinpäs!"
Lämpimään mökkiin palattuaan puutarhurimme selaa mökkipäiväkirjaansa ja löytää merkinnän 20.11.2010: "Käytiin Paloheinässä hiihtämässä. Lunta oli tarpeeksi muutaman kilometrin reippaaseen lenkkiin. Hiihdon jälkeen saunottiin ja mukavaa oli."

Ensimmäinen kunnon aamupakkanen.

Kuurainen, askeleen alla rouskiva nurmikko.

Eipä ole lunta vielä tänä vuonna, vaikka ensimmäinen kunnon yöpakkanen saapuikin samaan aikaan.

Kerhotalon remonttia korjataan vielä

 Vielä marraskuun alettua työtäpelkäämätön (=käy vaikka työn viereen maate) talkooväki ahkeroi kerhotalomme kimpussa. Lattiaremontin jäätyä talvitauolle on vuorossa kerhotaloa vaivaavan pintakosteuden torjunnan laittaminen kuntoon. Tämä tapahtuu kaivamalla pintasalaojat ympäri kerhotalon.

 Asentamalla maarakennuskangas ja peittämällä sepeliin haudattu salaoja styrox- ja patolevyllä.

 Samass yhteydessä johdetaan myös katolta tulevat sadevedet pois omalla putkituksellaan.

Lopuksi vielä loivennetaan viereisen nurmikon laitapenkkaa, ettei lumi tupruta liian korkeita kinoksia seinän viereen.
Ahkeraa väkeä. Olivat pyhäinpäivänkin kokonaan töissä. Kyllä tällä porukalla jälkeä syntyy.

Talviaikaan

Tänään, sunnuntaina, 30.10.2011, ollaan jo talviajassa. Kerrankin päästiin ylös ajoissa sunnuntaiaamuna!
Puutarha alkaa olla valmis talveen. Syystyöt on tehty. Vadelmat sidottu ja ruoho ajettu viimeisen kerran ja leikkuriin vaihdettu öljyt ja laitettu se talviteloille. Siinä samalla silppuuntuivat pudonneet lehdetkin matojen herkuksi. Haravoiminenhan on aivan turhaa. Ruohonleikkurilla voi hoitaa lehdet pois ja samalla nurmikko saa tarpeellista orgaanista maanparannusainetta. Kaikkein turhimmalta tuntuu sellainen haravointi, jota näkee Pakilan omakotialueellakin, että lehdet pakataan jätesäkkeihin jätekuskien vietäväksi. Meidän alueella sentään on kompostinti kunniassaan. Hyvä me!

 Jo pari viikkoa sitten käytiin Vermossa hoitamassa se jokasyksyinen paskareissu. Tässä kuvassa on itse tuotantolaitoskin.

 Hyvä lasti Vermon tuotetta on kuin olisi rahaa pankkiin laittanut. Siinä ne ovat rivissä kuin Roope-ankan rahasäkit.

 Saunan pukuhuoneen ikkunaremontti tuli valmiiksi. Se pyrittiin tekemään vanhaa pukuhuonetta kunnioittaen, vaikka ikkuna onkin uusien standardien mukainen. Aluksi väriero sisä- ja ulkopuitteen välillä pistää silmään, mutta pian siihen tottuu. Tämä ikkuna tulee kestämän niin kauan, että nykyisten vastaavien ei tarvitse olla enää näkemässä sen vaihtamista.

Syksy on edennyt tasaisen mukavaa vauhtia ja kasvit ovat saaneet rauhassa tuleentua omaan tahtiinsa. Jopa alueen tammet ovat ehtineen muuttua kullankeltaisiksi. Ruskeita lehtiä ei tänä vuonna tammin jää kuten tapahtuu äkkipakkasilla, kun tammi ei ehdi tuleentua. Nyt on jo syyshortensiassakin syysvärit. Vain jasmikkeet sinnittelevät enää vihreinä.

Kaupunki on käynyt viime viikkoina ahkerasti leikkelemässä kuusiaitaa ja nyt se näyttääkin tosi siistiltä - vasta parturissa käyneeltä. Kaupunki on ilmeisesti ulkoistanut leikkuun, päätellen leikkaajien välineistä. Tai ainakin on siirrytty urakkahommasta tuntitöihin, niin arvokkaan perusteellisesti ja moneen otteeseen aitaa nykyään työstetään. Mutta jälki on kyllä moitteetonta.

Talkoolaiset ahkeroivat vielä syksylläkin

 Kerhotalomme lattiaremontti on tällä viikolla valmistunut siihen vaiheeseen, joka oli tavoitteenakin tälle syksylle. Valutyö on tehty ja valettu lattia jää kuivumaan talveksi. Uusi puulattia asennetaan valetun betonikannen päälle keväällä.

 Suurin työ ahkerille talkoolaisillemme taisi olla leca-soran kärrääminen täytteeksi valettavan betonin alle. Siitäkin kuitenkin kuuluivat suoriutuneen kunnialla ja hvyissä voimissa.
Tällä viikolla on myös saatu paikalleen saunan pukuhuoneen uusi ikkuna.

 Puutarhurimme on välissä ehtinyt korjata viinisadon yhdessä Chateau Nallén isännän kanssa. Satoa tuli ennätysmäärä: kolme ämpärillistä, joista yksi ei ole kuvassa, kun Nalle vei sen sateen alta jo kiireellä pois. Jos ette usko kysykää Nallelta!

 Välillä tehtiin Vesan kanssa saunatalkoita ja vietiin tyhjät hylsyt pois. Saunalle jääneistä ylimääräisistä tölkeistä on kertynyt mukava summa lämmittäjien virkistysrahastoon.

 Omenalavat lähti ja kuorma-auto mylläsi, taas kerran, varastorakennuksen takapihan kamalaan kuntoon. Omenakuormasta valuva käyvä mehu oli myös pitkin syyskuuta ympäristöongelmana. Kehittämiskohde jatkoa varten, miten tämä homma saadaan toimimaan ilman haittoja.
Joku "ystävällinen" mökkiläinen toi omensäkkinsä tuohon nurkalle lavan jo lähdettyä. Talkoolaisille lisää töitä. Ettäs kehtasi!

Sato on kaikilta osiltaan korjattu. Pavutkin. Kun aukaisee ruusupavun palon ja ottaa pavun esille, ymmärtää, mistä se on saanut nimensä: väristä.
Vadelmat on leikattu ja varret silputtu. Kasvimaa käännetty. Vielä kun otetaan dahliat ja gladiolukset talteen ja haetaan Vermosta sitä hevosen lantaa, alkaa syksytyöt olla pulkassa ja meidän puolesta voi vaikka sataa lumen, että päästään hiihtämään.
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille ja tyytyväistä talven odotusta.

Sopu sijaa antoi

Tänään 25.9.2011 oli yhdistyksemme syyskokous. Kokouksessa käsiteltiin sääntöjen määräämät asiat, hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valittiin puheenjohtaja johtokunnalle ja osa sen jäsenistä. Etukäteeen oli tiedossa, että puheenjohtajaksi on kaksi hyvää ehdokasta: Heli Ahola ja Jorma Bergholm. Kokouksen tunnelma oli varsin tiivis - eikä pelkästään kokouspaikan, Pakilan Lastenpaikan, tilanpuutteen vuoksi. Ehdokkaita kannatettiin ja oltiin joiltain osin ehkä vastaankin, eikä ollut kaukana tilanne, jossa kokousväki olisi alkanut suureen ääneen riitelemään. Tuossa vaiheessa joku pyysi sivummalta työjärjestyspuheenvuoron ja tiedusteli, olisiko jompi kumpi ehdokkaista halukas vetäytymään puheenjohtajavaalista ja tyytymään vain johtokunnan jäsenyyteen, ettei kokouksen tarvitsisi äänestää sillä seurauksella, että mahdollisesti huomattavakin osa paikallla olijoista tuntisi itsensä hävinneeksi ja poistuisi paikalta pahoilla mielin.
Kaikkien yllätykseksi Jorma Bergholm osoitti suurta luonteen lujuutta ja halua kehittää yhdistystämme ja sen ilmapiiriä rakentavalla tavalla, ja ilmoitti, että hänen ratkaisunsa on vetäytyä. Niinpä kokous saattoi hyvillä mielin todeta Helin tulleen valituksi puheenjohtajaksi yksimielisesti.
Seuraavaksi johtokuntaa valitessa Jorma tuli itsestäään selvästi valituksi johtokuntaan ja puolen tunnin neuvottelun ja keskustelun jälkeen muutkin jäsenet erovuoroisten tilalle ja varajäsenet myös. Kaikki tämä ilman äänestyksiä, eli melko yksimielisesti. En luettele tässä valittujen nimiä, etten tekisi turhia virheitä, mutta olen vakuuttunut, että yhdistykselle tuli valituksi hyvä ja pätevä johtokunta, joka pystyy parhaalla tavalla vastaamaan tulevan toimintavuoden haasteisiin, niin kerhotalon remontin suunnitteluun, toteuttamiseen ja rahoitukseen kuin alueemme laajentumiseen uusilla mökeillä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hyvä me!

Viimeinen mehuhetki

Kun puutarhurimmekin kuuluu siihen siirtolapuutarhamummojen facebook-ryhmään, niin onko hänen tekemänsä mehu sitten sitä Juicelaisittain 'mummon sekomehua'?
Ei kai. Mutta mehun teko piti kyllä viime viikonvaihteessa lopettaa, kun loppuivat pullot ja pakastimista tila. Niinpä on taas maailman parasta itse tehtyä omenamehua talven varasto tallessa. Tekomenetelmistä kiinnostuneet voivat klikata ohessa olevista avainsanoista kohtaa 'omenamehun teko'.
Syksy tuli myös sillä tavalla, että puutarhurimme arveli viimesunnuntaisen ruohonleikkuun olleen tämän kesän toiseksi viimeinen kerta. Hämmästyksekseen puutarhurimme huomasi pärjänneensä koko kesän käymättä huoltoasemalla hakemassa lisää bensaa ruohonleikkuriin. Siis noin viidellä litralla koko kesän. Kymmenen litran kannuun haki puutarhurimme täytettä viimeksi vuonna 2010 toukokuussa. Tästäpä puutarhurimme innostui ruohoa hiljalleen ajaessaan laskeskelemaan, että jos kyseisen, kaksi kertaa tavallista siirtolapuutarhapalstaa suuremman, palstan ajaa viidellä litralla kesän, niin tavalliset palstat tulee ajetuksi noin kolmella litralla. Kun Pakilassa on 320 palstaa, tekee se noin tuhat litraa bensaa kesässä.
Tavallinen mökkeilijä, jonka mökki sijaitsee ehkä sadan kilometrin päässä pääkaupunkiseudulta, kuluttaa 200 km:n mökkimatkallaan ehkä noin 12 litraa bensaa. Jos arvioidaan, että mökillä käydään vaikka 15 kertaa kesässä, tekee se 180 litraa yhteensä, eli yksi tavalinen mökkiläinen kuluttaa ajomatkoillaan bensaa kesässä saman verran kuin noin kuusikymmentä Pakilan siirtolapuutarhuria ruohon leikkuuseen.
Tästäpä puutarhurimme aatos riensi alueemme laajennussuunnitelmiin. Jos uusia mökkejä Pakila-Klaukkala alueelle tulisi vaikkapa viisikymmentä ja jos oletetaan, että kaikki nämä uudet mökkiläiset 'korvaisivat' tällä tavanomaisen, kaukana sijaitsevan mökin, jäisi näin mökkimatkoihin kuluttamatta bensamäärä, jolla koko Pakila voisi ajaa ruohonsa yli kahdeksan vuoden ajan!
Näin ajatellen siirtolapuutarhojen perustaminen on varsinainen ympäristöteko ja ilmastonsuojelutoimi. Näin tuumiskeli puutarhurimme ja jatkoi tyytyväisenä ruohonsa ajelua. Lopetettuaan totesi hän tyytyväisenä, että tankkiin jäi vielä sen verran, että sillä saa vielä silputtua syksyn pudonneet lehdet lokakuussa. Asiaa huoltosemalle tulisi vasta ensi vuonna.

Saunakausi päättyi talkoisiin



Perinteinen talkookuva



Lauantaina oli syksy taas ehtinyt haikeaan vaiheeseen: saunan päätöstalkoisiin. Paikalle oli kerääntynyt yli kolmekymmentä ahkeraa talkoolaista ottamaan laituria ylös, pilkkomaan puita ja siivoamaan ja järjestelemään saunaa talvikuntoon.

Puun menekki on uudistetussa saunassamme ilahduttavasti pienentynyt. Nyt saatiin puuta liiteriin pihalta ensi kesän tarve ja todettiin, että pihalla oleva puumäärä saattaa riittää jopa kahdeksi kesäksi, ellei jopa pitempään.

Puun siirtämisessä pihapinosta liiteriin käytettiin perinteistä, tehokkaaksi ja viihtyisäksi todettua menetelmää, jossa kalikat siirtyvät ketjua pitkin kädestä käteen. Hauskaa on ja valmista tulee ihan huomaamatta.

Pienellä osalla porukasta syystalkoo venähti tällä kertaa kaksipäiväiseksi: jatkoimme vielä sunnuntaipäivän kuistin luukkujen kiinnitysten asennusta. Nyt se vei näin paljon aikaa, mutta tulevaisuudessa luukut saadaan paikoilleen yhdessä hujauksessa, kiitos Mikon suunnittelemien uusien menetelmien. Korjattuja ja maalattuja pintoja ei enää vastaisuudessa ruhjota joka syksy ruuvaamalla ruuveja ja hakkaamalla nauloja. Koska homma viipyi niin paljon, että vasta kaksi luukkua saatiin valmiiksi lauantaina, oli perinteinen "mörkösaunakin" tavallista valoisampi. Tämä herätti kummastusta, ja jopa arveluita talkooväen velttoudesta, niiden keskuudessa, jotka eivät itse olleet olleet talkoissa...

Haikeatahan tämä on, mutta on saunan pyörittämisesä sen verran puuhaa, että pieni tauko on, ainakin minulle, ihan tervetullut. Saunon nyt muutaman kuukauden taas ihan vaan pienesti omalla mökillä. Keväällä sitten taas aloitetaan uusin voimin.

Viikon päästä, 25.9.2011, meillä on jännittävä kokous Pakilan Yhdyskunnantie 2:ssa klo 14, kun valitaan johtokunnan puheenjohtaja kahdesta hyvästä ehdokkaasta ja johtokunnan jäsenet. Lienee siellä muutakin mielenkiintoista asiaa. Tavataan siellä!

Syyspulma puheenjohtajista

Syksyisen omenamehun teon lomassa voi muistella mennyttä kesää ja ihailla satoa, jota puutarhan omenapuut tuottavat edelleen tarmokkaasti. Viime yön myrskyn jäljiltä oli monta ämpärillistä omenia poimittavana mehun tekoa varten. Pakastimet alkavat uhkaavasti täyttyä ja kaikki mahdolliset astiat alkavat olla mehua täynnä.
Vaan eipä tässä ole enää kuin pari viikkoa siihen kun vesi suljetaan ja kesä loppuu niiltä osin ja alkaa talvimökkeily ja veden kanto. Nautitaan nyt näistä ylellisyyksistä vielä niin kauan, kuin niitä on. Viimeinen sauna on ensi lauantaina, 17.9.2011, jolloin on myös saunakauden päätöstalkoot klo 11 alkaen (väki kyllä perinteisesti saapuu jo kymmeneksi...).
Viikon päästä saunatalkoiden jälkeen onkin sitten syyskokous 25.9.2011 klo 14:00 Pakilan Lastenpaikassa, Yhdyskunnantie 2. Paikkana ei voi olla kerhotalomme, koska siellä ei tätä nykyä ole lattiaa, ennen kuin taas sellainen saadaan rakennettua. Kerhotalon talkoot ovat edenneet hyvin tähän saakka. Olinpa minäkin siellä viime lauantaina Altin kanssa muovimattoa varaston lattiasta repimässä ja yhtä hirmu painavaa kaappia ulos siirtämässä.
Syyskokouksessa meillä on sellainen päänsärky, että näyttää olevan kaksi hyvää puheenjohtajaehdokasta: Jorma Bergholm on palaamassa aktiviivitoimintaan ja on ilmoittautunut ehdokkaaksi ja tiettävästi johtokunnan akttiivi Heli Ahola ei myöskään ole tehtävästä kieltäytynyt. Siinäpä meillä pulma. Jormalla on näyttöjä aikaisemmalta pitkältä puheenjohtajakaudeltaan. Hän pystyy vetämään perinteistä kynsin hampain kiinni pitävän yhdistyksen isoihinkin uudistuksiin, mm. sähköt remontoitiin hänen kaudellaan. Suurien kokousten johtamisessa Jorma on aivan yliammattitaitoinen, kuten kaikki kokemuksesta tiedämme. Jorma on myös ollut äänitorvemme, ainakin kulisseissa, Helsingin kaupungin ja kaupungin suunnitteluviraston suuntaan: Viime aikojen suunnitelmat puutarhojen laajentamisesta ja uusien perustamisesta ovat pieneltä osaltaan varmasti Jorman ansiota.
Heli taas on se moottori, joka on saanut aikaan mm. viime vuosien "kerhotalo kansalle" -liikkeen ja menestyksellä hoitanut ja edistänyt kesäkahvilatoimintaa, ja saanut aikaan muutakin yhdistyksen avautumista jäsenkunnan suuntaan. Helin muista mielipiteistä en ole niin kovin hyvin perillä. Jormasta kuulee paljon kun saunotaan yhdessä. Helin ääntä en muista kovin paljon saunalla, ainakaan ylimpänä, kuulleeni, vaikka olenkin joitakin naisten vuoroja kassana kopissa istunut (en kyllä muista viime vuosilta montaa muutakaan sieltä, liekö rauhoittuneet, vai muistini huonontunut...).
En osaa näiden ehdokkaiden välillä käydä ratkaisua tekemään ja aionkin varustautua syyskokoukseen suurella korvalla kuulemaan, minkälaista johtamis- ja toimintalinjaa ehdokkaat haluaisivat edistää. Toivon siis asillista ja asiapitoista keskustelua ja viime kädessä sitä, että tulee puheenjohtaja kummasta hyvänsä, he mahtuisivat kuitenkin samaan johtokuntaan.
Nähdään siis saunatalkoissa ja sitten syyskokouksessa. Ja siinä väleissä mahdollisesti kerhotalon talkoissa!

Kerhotalon remonttia korjataan jo

Kerhotalon remontti alkoi jo tällä viikolla. Maanantai-iltana kävin kurkistelemassa ikkunoista. Lattian päällysvanerit oli irroteltu ja lattia näkyi olevan rakennuspaperimuovin ja eristyvillan peitossa. Seuraavana iltana nekin olivat jo hävinneet pihalla olleisiin jättiläismäisiin siirtolavoihin. Eilen oli sitten jo lavat ja kuistilla olleet vanerilevyt hävinneet ja sisällä näkyi jo olevan lattialla olevan jo tulevan betonivalun säätö käynnissä.
Huomisaamuna puoli yhdeksän sinne pääsisi ahkeria talkoolaisia työihin. Työssäkäyvät kun jäävät muutoin kokonaan paitsi tästä talkooherkusta. Siellä nähdään!

Saunan ja kaikkien muidenkin talkooväkien syysjuhla

Lauantaina 3.9.2011 oli syksy saanut niin pitkälle, että oli aika kokoontua talkooväen yhteiseen syysjuhlaan. Kerhotalolle oli kokoontunut toista sataa vierasta, joille johtokunta oli järjestänyt kiitokseksi kesän talkootyöstä juhlan.
Tervetuliaisbooli sai väen jo kovasti suulaaksi, mutta kyllä väki hiljeni kun Kapsäkin ammattilaiset panivat maakuntalaulut uuteen uskoon. Esitys oli todella hauska ja esittäjien laulu- ja musiikkitaidoista nauttivat kaikki kuulijat, mutta Kapsäkin porukan tekmisen ilo ja vauhti oli se, joka sai koko juhlaväen hyvälle tuulelle.
Ruuan nautinnan välissä oli aika kuunnella kiitospuheita talkooväelle, joita pitivät johtokunna edustajat ja saunatoimikunnan ja kerhotalotoimikunnan vetäjät omille porukoilleen. Vaatimattomuus estää minua kertomasta, minkä toimikunnan saavutukset olivat komeimmat, mitenkään kerhotalon uutta aktiivista toimintaa tai muiden toimikuntien työtä vähättelemättä.
Hyvä me!

Juhlaväki kokoontumassa kerhotalon pitopöytien ääreen.

Syyskuu tuli, kesä jatkuu

Syyskuu alkoi tänään. Viikonloppuna pidetään saunan lämmittäjien ja yhdistyksen muun talkooväen yhteiset juhlat. Juhlassa voidaan olla tyytyväisiä. Yhdistyksemme ja sauna on paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Sauna on lämmennyt onnistuneesti ilman suurempia kommelluksia ja maalausremonttikin saatiin pukuhuoneen ikkunan uusimista lukuunottamatta jo valmiiksi. Ikkuna saadaan kuntoon valitettavasti vasta lokakuussa, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Talkootunteja tehtiin yli 350 mikä on paljon, mutta verrattuna aikaisemman ison saunaremontin yli 1400 tuntiin kuitenkin vähän.
Sadonkorjuu jatkuu. Soseita (omena, luumu jne.) tehdään vielä ja omenamehukausikin pitäisi aloittaa. Luumusoseet teimme tänä vuonna ilman lisäaineita. Ei edes sokeria lisätty pojanpojalle menevään soseeseen. Lävikkömenetelmä on edelleen kätevin ja nopein keksimäni keino luumunkivien erotteluun. Karhunvatukoista ollaan tehty marmeladia hillosokerin kanssa. Sen satokausi alkaa olla ohi. Viimeaikaiset hirmusateet ovat homehduttaneet marjaa ja kylmät yöt estäneet loppujen kypsymistä ja kasvua. Vielä on kuitenkin mahdollista tehdä omenoista sosetta ja mehua. Kyllä me niilläkin ne pakastimet täytetään ja käydään sitten rauhallisin mielin talven viettohon.
Kesä kuitenkin jatkuu vielä ja toivottavasti vähän vähemmän sateisena kuin viime päivinä. Vantaan pinta on noussut nopeasti, vaikka ei vielä olekaan tulvakorkeudessa. Jos sateet eivät hellitä, joutuu Oulunkylän puutarhan tulvasuojavalli käytännön kokeeseen.
Nähdään lauantaina talkoolaisten juhlissa!

Loppukesän aamupuuro vadelma-karhunvatukkakatteella



Luumussoseen valmistus lävikköä käyttäen



Luumutomaatit ovat olleet erityisen satoisia





Kirsikkatomaattia (Sun Gold) maukkaampaa ei ole



Elojuhlat

Katonpaikkuu on sateella hankalaa hommaa ja poudalla tarpeetonta. Toissa viikon rankkasateet tämän todistivat. Paikkasin terassin särkyneen valokatteen.

Sain uudet levyt paikalleen juuri ennen kuin rankkasade alkoi. Hyvä tuuri siis.

Huonompi tuuri oli Mannisella ja Nurkan Timpalla naapurin katolla: kastuivat miehet likomäräksi kattotyömaallaan. Ja kun saivat pressut levitettyä, loppui kaatosade ja hetken päästä paistoi aurinko. Niin elämä hymyilee joskus.
Elojuhlat olivat viikko sitten. Kaikilla herkuilla. Ja hauskaa oli. Erityinen kiitos puutarhamme omalle orkesterille, the Gardeners, jonka esitykset olivat, jos mahdollista, entistä parempia. Erityisesti uusi basisti, Mikko, pani parastaan. Parhaat elojuhlat pitkään aikaan.

Elokuu - satokausi jatkuu

Vadelmasato jäi lämpimästä kesästä ja riittävistä sateista huolimatta pienemmäksi kuin edellisinä kesinä. Ihan riittävästi - kiusaksi asti - sitä kuitenkin oli. Mansikat eivät tänä vuonna tuottaneet käytännössä mitään. Liekö syyynä unohtunut kevätlannoitus.
Karhunvatukkaa sen sijaan näyttää tulevan enemmän kuin vuosiin. Se johtuu siitä, että kasvusto on viimein toipunut vuosien takaisesta rikkruohomyrkytysvahingosta. Ruiskutin vuohenputket sen juurelta ja kuoren läpi meni vatukkaankin ainetta sen verran, että kituivat monta vuotta. Mutta nyt tulee marjaa ja kasvu on sellainen, että välillä kasvimaalle ei voi mennä ilman rukkasia; juuriversoja on saanut nyhtää koko kesän ympäri kasvimaata.
Tomaatit, kasvihuone-, luumu- ja kirsikkatomaatit, tuottavat parhaillaan ihan kohtalaista satoa, mutta kurkut loukkaantuivat taas tänä kesänä jostain. Ensin muurahaiset kaivelivat niiden juurilla niin ahkerasti, että kolme tainta viidestä kuoli ja loput kaksi ovat nyt menneet vaaleiksi ja lakanneet tuottamasta hyvän alun jälkeen. Se vähä mitä saatiin oli hirmu maukasta.
Pensas- ja salkopavusta saamme tänä vuonna ennätysmäisen sadon. Se johtuu kyllä siitä, että olen oppinut esikasvattamaan pavun taimet sisällä, jolloin kylvötappiot jäävät pois, ja siitä, että mielikuvituksen puutteessa kylvin kaikki vapaat alat kasvimaalla näitä taimia täyteen. No, saadaanpahan koko talvi syödä pakastettuja omia papuja. Myös perunaa näyttää jäävän talveksikin, vaikka siemen ei ollutkaan takuutavaraa, vaan kaupasta ostettua ruokanicolaa. Se näkyi mm.- itämättöminä perunoina. Peruna sai myös kusikompostin käytön takia liikaa typpilannotusta ja kasvattaa siksi ihan liian pitkiä varsia, mutta kyllä sieltä perunaakin tulee ihan kiitettävästi ja maukkaita.
Kaneliomena alkaa kypsyä, joten kohta alkaa syksyinen mehuntekoruljanssi, jota jatkuukin sitten hamaan siihen saakka kuin vettä on laitteiden puhdistukseen saatavilla. Valkea kuulas on tehnyt vähänlaisesti soseomenaa, joten sitä täytynee tehdä vielä myös näistä kaneleista. Pakastimet täyttynevät taas ääriloppuunsa pakastetulla omenamehulla.
Viime viikonloppuna oli Pakilan kirpputori kerhotalolla ja sunnuntaina viimeinen kesäkahvila. Kirppis oli menestys, ainakin osanottajamäärällä mitattuna. Meidän perheen edustajat tosin päätyivät tilanteeseen, jossa tavaraa oli torin jälkeen enemmän kuin ennen sitä.
Kesäkahvilaa ja erinomaista kesäkirjastoamme tulee ikävä. Viimeisessä kesäkahvilassa oli ennätysosanotto, ehkä siksi, että lastesn ölymmpiäläisten osanottajat ja vanhemmat olivat myös paikalla kisojen jälkeen.
Saunaremontissa tuli sellainen takaisku, että pukuhuoneen ikkunat joudutaan uusimaan kokonaan. Niistä ei kunnostamalla tule enää kalua - laho oli päässyt osassa pokia liian pitkälle. Koko aukko vaihdetaan uusiksi. Tarjouspyyntö ikkunan toimittajalle on jo tekeillä.
Olen joutunut palaamaan töihin ja lomakiireet hellittäneet, joten ehkä saan taas jatkossa sovitettua tätä bloggailuakin paremmin päivärytmiin.

Saunan maalausurakka päätökseen

Tänään aamupäivällä maalattiin Altin kanssa viimeiset puuttuvat kohdat, rännien syöksytorvet ja ikkunoiden smyygirimoja. Saunan maalausurakka on valmis.
Pukuhuoneen ikkunan neljä ruutuakkunaa on vielä kunnostamatta, mutta ystävämme Juha on ottanut niistä erillisen urakan. Lupauksen mukaan se valmistuu vielä syksyyn mennessä.
Saunaremontti tältä kesältä voidaan siis julistaa valmistuneeksi.
Talkootunteja tehtiin yhteensä 364, joista saunatoimikunta teki 73 tuntia, talkoisiin osallistui 28 henkilöä, joiden joukossa oli myös Klaukkalanpuistolaisia ja ulkopuolisia saunafaneja.
Sauna on paremmassa kunnossa kuin vuosikymmeniin. Pakilan saunaperinne ja saunakulttuuri istutettuna siirtolapuutarhaympäristöön elää ja voi hyvin. Voimme luottaa saunan tulevaisuuteen.
Hyvä me! Kiitos kaikille talkoisiin osallistuneille!

Helteet ja heinäkuu

Taakse jäi heinäkuu, mutta helteet jatkuvat ainakin toistaiseksi. Vähän on sentään kuumuus hellittänyt, mutta ihan hyvää kesää tässä vielä jatkuu.
Vadelmasatoa on korjattu kymmeniä litroja ja Henna poiminut ompelukoneen lailla punaisia ja mustia viinimarjoja. Osa niistäkin on jo mehuna pakkasessa.
Omenapuiden parturointi on tänä kesänä ottanut näissä helteissä tavallista pidemmän ajan, mutta kohta on sekin tehty.
Suuri ilonaihe on saunamme uudistunut ulkonäkö. Kiitos kaikille ahkerille talkoolaisille. Maalausurakka on muutamia pieniä yksityiskohtia ja pukuhuoneen ikkunoiden kunnostusta vaille valmis. Kelpaa sitä talkoolaisten tyytyväisenä silmäillä saunoessaan kättensä jälkiä. Saunamme on paremmassa kunnossa kuin vuosikymmeniin (... kop kop kop ...).
Kesä on edennyt myös mökkimme takana olevassa metsässä, hiirihaukan pesällä, niin pitkälle, että komeat poikaset liitelevät jo Kielomäen päällä. Hyvin näyttää parin pesiminen onnistuneen tänäkin vuonna.
Myös karviaiset kypsyvät jo, ja karhunvatukoitakin on jo syötäväksi asti. Kasvihuone tuottaa kolmenlaisia tomaatteja ja kurkkuja, muita salaattiaineita saa kasvimaalta. Puutarhurin omavaraisuus on vuoden huippukohdassa.
Viime perjantaina oli kerhotalolla kehittämispäivä, jossa keskusteltiin kaavaluonnoksesta alueemme laajentamiseksi ja parkkipaikkaongelman ratkaisemiseksi. Lisäksi käytiin läpi johtokunnan pohdintoja kerhotalon remontoimiseksi ja viemäröinnin ulottamiseksi kerhotalolle ja mahdollisten suihkujen ja vesivessojen rakentamista.
Johtokunta aikoo ehdottaa vapaaehtoista talkoomaksua. Ehdotus herätti vilkasta keskutelua puolesta ja vastaan. Vaikea sanoa lisäisikö talkoomaksu yhteisöllisyyden tunnetta ja yhteistä vastuuta ja talkoohenkeä. Toivottavasti ei käy ainakaan päinvastoin, niin hyvin asiat toimivat vapaaehtoisten talkoiden pohjalta nykyisin.
Lisäksi tilaisuudessa sana oli vapaa ja taas kerran tuli esiin rakasta lastamme, saunaa, koskevia erilaisia mielipiteitä.
Syyskokouksessa tullaan tekemään ainakin kerhotaloremonttia koskevia päätöksiä. Ennen syyskokousta meillä on kuitenkin vielä pitkä matka kesää kuljettavana.
Nautitaan siitä ja odotetaan kaikkien ahkerien sauna- ja muiden talkoolaisten yhteisiä syysjuhlia saunakauden päättyessä.

Vadelman värinen sauna

Vadelma-aika on alkanut. Eilen poimittiin eka sato talteen, 6,5 l. Siitä se taas alkaa vadelmaorjuus ja kurjuus, joka sitten talvella on taas pelkkä ihana muisto vain ja vadelman tuoksu keittiössä...

Saunan maalaustalkoot alkoivat tänään ja jatkuvat huomenna klo 10:00.
Värikonsulttimme, Mikko, on pitkällisen pohdinnan ja kokeilujen jälkeen päätynyt väreihin, jotka sopivat sekä saunaamme, että yhteisöömme kuin, no... kuin väri saunan seinään.

Talkooväelle tarjotaan jatkossakin juomaa (limua), syömää (pientä) ja saunaa (suurta). Työ on jo hyvällä alulla, mutta uudet talkoolaiset ovat aina tervetulleita. Raaputusta ja maalausta riittää vielä.
Nähdään siis saunalla ja kohta uusi sauna.

Kukkivat maat

Leikatessaan yhä uusia kukkaperiä puutarhansa perennoiden kukittua ja ihaillessaan uusia nupuistaan puhkeavia kukintoja puutarhurimme mieleen nousevat Leinon säkeet Lapin kesästä ja kysymys: "miks täällä kaikki kukkii nopeasti...?"
Jonkin pionin tai sormustinkukan pohjaan katsoessaan puutarhurimme silmä tavoittaa kukasta elävänä nuoruuden tunnelmansa ja Katri Valan kukkkivat maat alkavat kerrata säkeitään puutarhuriparkamme päässä.
Hetken nyyhkittyään puutarhurimme muistaa kuitenkin, helpotuksekseen, ettei ole enää itse nuori. Ja katsoo ympärillään olevaa kukkaloistoa pieni hymynkare suupielessään, kyllähän kaikki nuori, juuri nupustaan puhjennut, on kaunista, mutta niin katoavaista.
Ymmärtäväisesti hymyillen puutarhurimme kolistaa kukkineet leikkonsa kompostiinsa, jonka kerroksista voi erottaa kuluneen kesän eri vaiheita, joihin puutarhan yltäkylläisyys tuottaa lisää ruskean eri sävyissä vivahtavia kerrostumia, yhden toisensa perään.
Puutarhurimme kelailee päässään pikakelauksella puutarhurivuosiensa filmiä ja kokee voimakkaana ympärillään olevan elomaailman aaltoilut (panta rhei!). Niin on yltäkylläistä puutarhassa kuohuva elämä ja niin paljon on hajottava, että kukat voisivat ajallaan nousta. Niin monen on sorruttava, jotta toisilla olisi tilaa. Puutarhurimme nyökkäilee myhäillen ja näkee oman pienen osansa tuon kuohuvan maailman ohjailijana kuin kaarnalaivan perämiehenä kuohuvassa lammikossa - aina ei voi tietää minne mennään, mutta useimmiten kuitenkin näkymät ovat kiehtovia.
Näin kulkee puutarhassaan askaroivan miehen ajatus ja kenpä taitaisi viskellä verkkoja sen tielle!

Kesäaamun luontohavainto

Tänä aamuna 6:30 ollessani lähdössä yläparkkikselta yoga-harjoitukseeni alkoi ylämetsän suunnalta kuulua metelöintiä. Ajattelin, että onpa jollain bileet venähtäneet. Yllätykseni oli suuri kun lähemmäs tietä ehdittyäni sainkin havaita metelin pitäjiksi kaksi noin parikymppistä nuorta miestä. He laskivat Klaukkalantien mäkeä alas, toinen kolmipyöräisellä potkulaudalla ja toinen rullaluistimilla. Kiire oli kai ollut kova lenkille lähtiessä, sillä pojat olivat unohtaneet kokonaan pukeutua: molemmat olivat syntymäasussaan.
Pojat viuhahtivat ohi melkoista vauhtia ja menosivat mennessään jotain, mistä en liiemmin saanut selvää.
Autoilleni ehdittyäni sain havaita toisen, rullaluistelijan, kaatuneen pitkin pituuttaan mahalleen keskelle tietä ja ilmoittavan maailmalle havaintonsa kovaan ääneen: "Voi v***u, voi v***u!".
En jäänyt sen pidempään seuraamaan, koska urheilijapoika näytti olevan kykenevä auttamaan ystäväänsä.
Onko viuhahtelu tullut uudestaan muotiin? Kun minä olin nuori 60-70-luvulla, se oli uusi muoti-ilmiö, mutta luulin sen olevan jo vanhanaikaista?
Luulo ei ole tiedon väärtti.

Kani katolla ja muita keskikesän ihmeitä

Juhannus meni ja olemme saaneet lukea siitä ja kokosta ihastuneita kommentteja facebookista siirtolapuutarhamummojen sivuilta.
Blogin pitäjä vietti helteisen viikon Kuusamossa karhua kiertäen. Karhua ei nähty mutta kotkia kylläkin.
Paluu yllätti puutarhurimme: viikossa olivat kasvit järjestäneet lukuisia yllätyksiä. Ne kohdat, joissa vielä keväällä oli avara polku ja molemmin puolin pieniä taimenalkuja, olivat kasvaneet umpeen. Puutarhurimme piti ensi töikseen tarttua aitasaksiin ja leikata tiensä läpi viidakon toiselle puolelle puutarhaansa. Myös pensasaidat piti taas leikata ja kitkeä vielä sieltä täältä varkain kukkimaan päässeitä vuohenputkia.
Pionit kukahtivat jo. Samoin suviruusut ja iirikset ja päivänliljat. Puutarhurimme viettää lukuisia hetkiä kuivuneita kukkaperiä leikaten. Kuistin terassin ympärillä olivat viini- ja villiviiniköynnökset riehaantuneet kasvamaan metrien mittaisia uusia rönsyjä, jotka tietysti oli myös leikattava pois. Valokatteen reunaa tikkaiden kanssa kiertäessä paljastui myös seuraava ihme: katolla oli raato, joka ensin näytti oravalta, mutta tarkemmassa tutkimuksessa osoittautui entiseksi kaniksi. Liekö joku petolintu aterioinut mökin katolla ja jättänyt terveisiksi eväittensä jäänteet.
Kirjoitan tätä saunan lämmitysvuorolla puitten lisäysten välillä. Hyvin kerkeää. Kiukaamme syö nykyisin hyvin maltillisesti polttopuuta. Saunamme ekotehokkuus on noussut remontin jälkeen ihan uudelle tasolle. Ollaan jo lähellä kesän puoltaväliä, eikä liiterissämme ole vielä kovinkaan suurta aukkoa - puut riittävät entistä paremmin. Uimavesi on helteillä ollut mukavan lämmintä, vaikka onkin nyt hieman jäähtynyt, lähemmäs kahtakymmentä astetta. Tänään uimajokeamme, Vantaata, näyttää kiusaavan joku pieni öljypäästö, joka ei varsinaisesti houkuttele uimaan sekaansa.
Muuten on puutarhurin hyvä levätä keskikesäänsä ja odotella satokauden vauhdittumista. Mansikat eivät olleet tykänneet helteistä ja sato jäi pieneksi ja ryppyiseksi. Ensimmäiset punaiset vadelmat on jo havaittu. Ennen vadelmien kimppuun käymistä olisi kuitenkin vielä revittävä kaikista omenapuista vuosikasvun vesiversot pois.
Että sellaista lepäilyä tiedossa lähiaikoina.

Kovaa vauhtia tuli kesä

Kevään kukat tulivat ja menivät. Omenapuut kukkivat tänä vuonna aikaiseen ja lyhyeen, sitten tulivat sireenit ja menivät jo. Ja nyt ovat pionit parhaimmillaan, ja sormustinkukat ja ruusut ovat jo nupulla.

Kasvimaalla yrtintaimet pörhistyvät ja valtaavat tilaa hurjalla vauhdilla ja suorakylvökset itävät kauniissa rivissä ja pavuntaimet on koulittu paikalleen ja nauttivat aurinkokylvyistä ja sateesta vuorotellen. Pensaspavut itävät ikkunalla tasaisessa lämmössä parissa päivässä. Siitä ne voi koulia kasvimaalle. Ei tule minkäänlaisia siementappioita. Joka pavusta saa satoa.

Mansikat ovat kyspyneet. Taas ennätysaikaisin.

Ei ole mitään niin taivaallisen ihanaa kun saa sen ensimmäsen kesän mansikan suuhunsa. Kyllä eka kerta on ihana. Joka kesä.

Niin on kesä kuin varkain kiirehtinyt puolenvälin juhlaansa. Juhannusta vietetään ylihuomenna. Puutarhuri voi hartaana juhlia keskikesän juhlaa rehottavassa puutarhassaan ja laskeutua sitten lomalle lepäämään riippumatossaan muutamaksi päiväksi ennen loman satokiireiden alkamista.

Tämän kirjoittaja ei ole tilaisuudessa osallistua Pakilan perinteikkäisiin juhannusjuhliin, koska on lähdössä hyttysten syötiksi pohjoiseen viikoksi. Ehkäpä saamme lukea toisista blogeista maalailevia kuvauksia Pakilan Juhannustunnelmista. Näin tämäkin puutarhuri pääsisi edes siten osalliseksi. Terveiset kaikille juhlijoille ja erityisesti onnea arvan myyjille!