perjantai 18. joulukuuta 2015

Kaava voimaan, vuokrasopimus muuttuu ja hiiltä kaupan

Oheisen ilmoituksen mukaan aluettamme koskeva kaava on tullut lainvoimaiseksi. Alloleva ilmoitus oli Helsingin sanomissa 11.12.2015 otsikon "Voimaantulleet asemakaavat" alla.
Tämä tapahtui yllättävän ripeästi. Odotusarvo oli, että vielä menee vuosi tai kaksi, ennen kuin kaikki valitusasteet on käyty läpi. Käsittääkseni ylimpään valitusasteeseen valittajat eivät lähteneet. Valitukset hylättiin tai jätettiin tutkimatta, kuten ilmoituksesta ilmenee.
Nyt voimme siis lähteä siitä, että lähitulevaisuudessa tulemme yhdistyksenä käymään keskusteluja kaupungin, vuokranantajamme, kanssa kaavan mahdollsitamista toimista uusien palstojen osoittamiseksi, polkujen ja muun ihnfran rakemtamiseksi ja uusien mökkiläisten valitsemiseksi ja mökkien rakentamiseksi heidän toimestaan.
Toinen uutuus on yleisten töiden lautakunnan päätös muuttaa tai poistaa yhdistyksen ja kaupungin välisestä vuokrasopimuksesta § 11, joka estää siirtämästä sopimusta kaupunkia kuulematta kolmannelle osapuolelle. Tämä pykälä estää kiinnitysten saamisen kirjattuun vuokrasopimukseemme. Nyt tilanne muuttuu, kunhan saamme neuvoteluta vuokrasopimukseemme uudelleen muotloilun. Tämän jälkeen voimme hakea maanmittauslaitokselta vuokrasopimuksen muutosta (eli muutoksen kirjaamsita) ja samalla myös kiinnityksiä uuteen vuokrasopimukseen.
Kiinnitysten kanssa voimme sitten aloittaa uuden neuvottelukierroksen pankkien kanssa, josko näillä vaukuuksilla olisi mahdollsita saada lainaa uuden huoltorakennuksen rakentmista varten. Onnistuessaan tämä jouduttaisi vuodella tai kahdella rakentamisen aikataulua.
Vielä yksi mainitsemisen arvoinen uutuus. Olen tällä palstalla kirjoitellut aiemminkin ns. mustasta mullasta (linkki, linkki). Sellaista ei vain yhden puutarhatuotevalmistajan mainonnasta huolimatta ole käytännössä ollut saatavilla, ainakaan Helsingin seudulla. Nyt on tapahtunut edistystä siinä suhteessa, että tuollaiseen seokseen tarvittavaa pyrolyysihiiltä on kaupallisesti saatavilla (linkki, ks. Myös Leia s.28). Sitä voi jopa tilata netistä (linkki) hintaan 1,19 €/l. En osaa arvioida onko tuo kallista vai halpaa, mutta aion joka tapauksessa kokeilla tuotetta ensi kasvukaudella. Toivottavasti joku muukin innostuu kokeilemaan, että saadaan runsaammin tietoa mahdollisista hyödyistä.

Blogin lukijoille ja kaikille muillekin toivotan

Rauhaisaa Joulua ja Satoisaa Uuutta Vuotta 2016!

lauantai 5. joulukuuta 2015

Omenasato jäi tänä vuonna kehnoksi. Taudit ja olosuhteet sekä loiset veivät omenat jo toisen kerran peräkkäin (linkki). Myös päärynät ja luumu jäivät tältä vuodelta saamatta. Sen sijaan vadelmaa on pakastimessa ennätys runsaasti. Puuron päällä oli koko marraskuun vadelmaa ja pensasmustikkaa. Jälkimmäiset ovat nyt loppu.
Kasvimaalla oli viime kesänä hyvät olot, kun viileän kelin vuoksi ei tarvinnut juurikaan kastella. Erityisesti lehtikaalia tuli uskomaton määrä. Pakastin täyteen ja vielä muuallekin. Viiimeiset kerättiin talteen nyt joulukuun alkaessa.
Äkkiä se syksy meni. Ollaan yhtäkkiä jo adventtia viettämässä. Sohjoa tai lunta ei olla vielä nähty eikä talvesta muutenkaan ole juuri tietoa.
Siirtolapuutarhayhdistyksen vanha johtokunta kokoontui viimeisen kerran ja vietti samalla pikkujoulua. Vuosi on pulkassa. Seuraavaksi aletaan askarrella toimintakertomusta ja tilinpäätöstä ja materiaalia toiminnantarkastajalle. Aikaa on kuitenkin vetäytyä joulun rauhaan. Ehkä tänä vuonna on mahdollista viettää joululomaa myös mökillä. Siellä on talven rauha. Voi käpertyä takkatulen lämpimään hyvän kirjan kanssa ja käydä välillä ulkona nauttimassa mökkikylän pimeydestä ja muutamasta mökistä näkyvästä kynttilän tuikkeesta.
Toivotan kaikille kiireetöntä adventtia ja rauhaisaa joulun aikaa sekä satoisaa uutta vuotta!

tiistai 4. elokuuta 2015

Vireä vanhus?

Terveisiä Nekalan siirtolapuutarhasta Tampereelta. Viime lauantaina siellä oli joukko Suomen Siirtolapuutarhojen edustajia kutsuttuna viettämään liiton 85- ja lehden 80- vuotisjuhlia. Juhlat avasi liiton puheenjohtajan Pertti Laitilan puhe, joka oli erinomainen katsaus liiton ja siirtolapuutarhaliikkeen historiaan Suomessa. Eri puutarhat ja aluejärjestöt kävivät esittämässä onnittelutervehdyksiä ja ja Rieväkylän pojat pelimannibändi säesti tapahtumaa. Aikamoista pönöttämistä, mutta toki välillä joku läsnäolijoista ilmaisi ihan ajatellun ajatuksen, joka virkisti läsnäolijoiden aivonystyröitä miettimään liiton ja siirtolapuutarhojen tulevaisuutta Suomessa. Me helsinkiläiset puutarhat luovutimme liitolle varat videotykin hankintaan käytettäväksi kokouksissa ja messuilla. Tulevaisuuteen kurkottava hankinta siis. Tulevaisuuteen olisi liiton ja liikkeen muutenkin hyvä kurkottaa. Tahtoo vain olla se taaksetuijottaminen ja takapuoli edellä tulevaisuuteen meneminen enemmän tyypillistä järjestökäytöstä...
Nekala on tunnettu kuivakäymälöistään. Niihin on otettu suoran käytännöllinen ote ja toteutettu tavallisia mökkihuusseja eri puolille aluetta suuri määrä (ks. esim.). Yksiköiden pienuus ja lukuisuus tekevät kokonaisuudesta työlään hoitaa. Hoitajina on onneksi työllistettyjä. Kaksi kertaa viikossa tyhjennetään jokainen säiliö kompostikentän kokoomakompostiin. Kenttiäkin on kaksi ja komposteja kuusi kaksi käytössä per vuosi. Siirettävä tavara näytti olevan melkiiosen kuivaa. Toki hajutonta, mutta tästä syystä hittasti hajoavaa. Kolmen vuoden kierto lienee tästä syystä ihan paikallaan. Suodovesisäiliöt tarpeen mukaan, varjoisella puolella noin kerran viikossa. Neste käytetään laimennettuna viheraluieiden kastelulannoitteena. Systeemiä esitteli Taavi Seppälä, joka on saanut tänä vuonna hyvästä syystä Käymälä- ja huussiseuran kultaisen talikon "Vuoden huussiteko 2015".
Siirtolapuutarhat tulevat tämän kirjoittajan mielestä lähitulevaisuudessa monipuolistumaan hallinnollisesti ja kaikissa muissakin suhteissa. Tulemme näkemään perinteisestä ja vakiintuneesta suuresti poikkevia puutarhoja perustettavan. Liiketoimintaa, ryhmärakentamista, yhtiöitä yhdistysten sijaan jne. Tällaiseen uudenlaiseen kenttään täytyisi liitonkin saada toimintansa sopeutettua, että se edelleen olisi toimiva ja vaikuttava, eikä mikään museoliitto. Sama koskee liiton lehteä, joka valitettavasti ei ole sen enmpää ajankohtainen kuin relevantti nykyisin. Perinnettä kyllä ylläpidetään, mutta onko menneisyydestä otettu vain tuhka eikä tulta? Vanhat monisteasuiset lehdet ovat huomattavasti asiapitoisempia ja puutarhurin arjen ja liiton kokonaisuuden kannalta omana aikanaan relevantimpia.
Ilmastonmuutos tuo tullessaan haasteita puutarhan hoitoon. Omenankehrääjäkoi-invaasio viime kesänä Hesan puutarhoihin saattoi olla yksi muutoksen airut. Espanjansiruetanat toinen. Niille muuten toimii sama aine, jota olen menestyksellä käyttänyt vesimyyrien karkottamiseen naapurin tontille, koivutisleterva. (ks tarkemmin linkki). Tänä kesänä tosin on ollut vaikeuksia uskoa ilmaston lämmenneen. Pikemminkin on tuntunut siltä että uusi jääkausi uhkaa.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kesän keskikohta takana

Melkein kaikki matot pesty Pukinmäen pesupaikalla ja lomat melkein loppuun lusittu. Haikeus meinaa iskeä, kuinka pääsikin kesä taas vauhdilla näin pitkälle. Seis kesä tahdon ulos - nauttimaan helteestä ja auringonpaisteesta ja katsomaan kuinka kasvini kasvavat kohisten ja kihisten, erityisesti rikkaruohot.
Välillä on poikettu Hennan saareen tekemään laituria ja leikkaamaan järviruokoa ja kuuntelemaan miten korvat suhisevat ihan omia aikojaan, kun niihin ei tule ruohonleikkurien papatusta ja kehäykkösen kohinaa.
Kuikan huudot olivat siellä järvenselällä kaikuessaan ihan yhtä kaihoisia kuin muistinkin.
Ilo oli silti palata Pakilaan. Vaikka loma loppuukin, ei täältä olla lähdössä mihinkään. Pyörän keula vain työpäivinä duunia kohti ja illalla takaisin kohti kesäparatiisia.
Koskaan ei ole vadelma kypsynyt niin myöhään kuin tänä vuonna. Vasta muutama päivä on satoa kerätty. Melkoisen mauttomia, vetisiä marjoja. Toivottavasti loppukaudesta saadaan parempaa. Perunaa syödään jo. Se on ihan yhtä taivaallisen hyvää kuin uudet perunat lapsena. Ei ole Nicolan voittanutta lajiketta!
Lehtikaali lähti hyvin kasvuun ja pavut näyttävät tykkäävän sadekesästä. Muutenkin kasvimaa kukoistaa. Samoin perennat ja kesäkukat. Omenaa vain ei tule vieläkään. Montakohan katovuotta se viimekesäinen omenankehrääjä-invaasio aiheuttaa vielä?
Täällä on puutarhaonni kaikilla ja kesä niillä, jotka tykkäävät viileämmästä kelistä. Ei meitä kyllä ole ihan kauheasti häirinnyt helteiden puute. Kesä se on sadekesäkin. Eikä tämä ole vielä ihan pahin tulvakesä, jos vertaa vaikka vuoteen 2004.
Pian tulee elokuu ja elojuhlat ja sitten seuraavassa kuussa syksyn talkoolaisten juhlat. On mitä odottaa, kuten helteitä, ehkä niitä tulee sitten taas ensi kesänä.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Elämää siirtolapuutarhassa

Tänä vuonna on edelleen omenankehrääjää runsaasti, vaikka kevätruiskutuksilla sitä yritettiin torjua. Forestumin viime vuoden pyyntiraportissa kerrotaan, että kevätruiskutus on sitä todettu tehottomaksi. Siitä huolimatta ruiskutusta tarjottiin edelleen yhdistyksellekin. Päädyttiin siihen, että halukkaat saavat tilata. Minä ruiskutin itse, mutta yhtä huonolla tuloksella.
Polkuja kävellessä törmää jo sellaisiin, kauttaaltaan seitin peitossa oleviin, puihin, kuin viime vuonnakin. Paras torjunta lienee käsin repimällä. Siten toukat saa todella pois. Vesisuihkulla ne saa lähinnä hätälaskeutumaan siimansa varassa alemmille oksille.



Maassa lojuvista oksankärjistä voi päätellä, kuinka paljon toukkapesiä on poistettu...
Täytyy kuitenkin tunnustaa, että olen nyt pettyneenä turvautunut myös cypermetriiniin (1 ml/10 l, ruiskutetaan lehdet märiksi), jota saa ainakin Kukkatalosta hintaan 13,5 euroa 50 ml (josta siis saa 500 litraa ruiskutetta! Naapurin kanssa voi hankkia yhteisen putelin!)

Kerhotalon talkooväki ihmetteli varpusten pesien määrää talon peltikatteen ja aluskatteen välissä. Pesiä on niin räystäillä kuin harjallakin. Tuntuivat häiriintyvän räystäslautojejn uusimisesta. Jotkut talkooporukan ulkopuoliset vetivät jopa sellaisia johtopäätöksiä, että talkooväksi olisi naulannut laudat varpusten pesien päälle ja estänyt emojen kulun pesille. Sallikaa minun vakuuttaa, että tämä ei pidä paikkaansa. Tästä voi jokainen vakuuttua istumalla hetkeksi uudelle terassille tarkkailemaan: emot kulkevat sujuvasti edestaikaisin pesälle ja sieltä pois, ihan kuten aiemminkin.

Perennat muodostavat siirtolapuutarhapalstojen kruunun jalokivet. Aloittavalle tarhurille perennat tuottavat päänvaivaa. Kukinta-ajat ja värit eivät osu kuten suunniteltiin ja seuraa loputonta perennoiden siirtelyä paikasta toiseen palstan alueella. Netissä on käytettävissä mainio apuväline oikeiden perennojen löytämiseksi. Välineen avulla löytyy suositeltavia, kestäviä ja Suomen oloissa kestäviä lajeja. Palvelu löytyy osoitteesta: linkki.

Juhla ja Juhannusilta

Juhannuksen aaton juhla oli taas entistä hienompi. Erityisen säväyksen juhlaan antoi, että talkooväki ehti saada kerhotalomme uuden ilmeen lähes täysin valmiiksi. uusi terassi ja koristeina olevat juhannuskoivut saivat kaikki tulijat juhlatuulelle. Tukijoita tuntui olevan ennätysmnäärä. Juhlan alussa kerhotalomme vaikutti selvästi liian pieneltä.
Ykköslohko oli saanut juhlaohjelmast todella monipuolisen: jokaiselle jotakin. Juhla alkoi perinteen mukaan lipnnostolla ja kenttäpeleillä. Sitten seurasi musiikkiesityksiä munniharpulla ja lyömäsoittimilla. Aulikko Oksasen ikimuistettavat runot Vuokon ja Zarkuksen esittäminä saivat ainakin tällasiet vanhat kävyt tippa silmässä musitelemaan omaa kadonnutta nuoruuttaan. Tanssin nälkäisille oli Mannisten jenkkateho-opetusta ja sitten päästettiin bändit irti. Toki sitä ennen oli arvontojen ja palkinnonjakojen aika. Tänä vuonna ne hoidettiin tehokkaasti ja lyhyessä ajassa. Ne Jäppioset bändi ja Mikko esittivät vahvaa kunnon rockia, tuttuja ja tanssittavia. Ainakin näin musiikkia ymmärätämättömä'än Mikon keikkailu meni ihan täydestä. Loppuillan taas Gardeners hoiti tuttuun ammattitaitoiseen tyyliinsä.
Illan päätti kokon poltto. Vantaanjoelta hiipivä sumu muutti maiseman kokon palaessa Juhannuksen hämyiseksi taikayöksi.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Markun muistoksi

Markku soitti muutama viikko sitten ja kertoi, että hänellä on viikko tai kaksi elinaikaa. Uutinen jysähti kuin puu päähän. Mitään en ollut tiennyt. Nytkin Markku, luonteensa mukaan, soitti huolehtiakseen jälkeen jäävistä. Ei niinkään omasta kohtalostaan kertoakseen. Samaa huolehtimista oli sekin, että Markku pyysi, ettei asiasta vielä kerrota Pakilassa. "Ei tätä ole tarkoitus mitenkään salata, mutta kertokaa vasta sitten, kun hautajaiset on pidetty." Markku oli aina tällainen, halusi olla hiljainen ja vaatimaton, huomiota herättämättä. Huolehtia asioista perin pohjin, mutta muilta mitään vaatimatta.
Minut ja Markku valittiin saunatoimikuntaan vuosituhannen alussa. Joku täti-ihminen ilmoitti, että "onhan täällä näitä nuoria miehiä, valitaan nämä." Niin tehtiin. Molemmat oltiin otettuja, kun päästiin pitkästä aikaa takaisin nuorten miesten joukkoon. Markusta tuli myöhemmin saunatoiminnan vetäjä. Sen homman hän hoiti uraa uurtavalla tavalla. Hänen jälkeensä sauna oli remontoitu ja toimintatavat olivat sellaiset, että talkootyö sujui ja tulevaisuus oli turvattu. Kukaan muu ei ole tehnyt Pakilan saunan eteen enempää.
Markusta jäi paljon muistoja. Kaikki muistavat hänet vaatimattomana, mutta oikeudenmukaisena. Kyllä Markku tarvittaessa sai suunsa auki ja sai sanotuksi mielipiteensä. Yleensä hän vain ei pitänyt sitä tarpeellisena ja antoi muiden touhottaa.
Markun terveydessä oli ongelmia, mutta hän huolehti itsestään hyvin. Tämän kirjoittajan tapaan hän oli raitis. Ihmettelimme joskus yhdessä, että kaksi raitista on joutunut järjestäjäksi saunan talkoojuhliin, joissa alkoholitarjoilu oli oleellinen osa ohjelmaa. Markku liikkui aktiivisesti kaikki matkat pyörällä. Muutto mökille ja sieltä pois sujui pyörän ja sen peräkärryn kanssa. Kilometrejä Markunpyörän mittariin kertyi.
Yhteisöömme jäi Markusta iso aukko ja muistot, jotka nostavat surun ja ikävän. Mikä ei tapa se vahvistaa. Niin kai. Kuinka vahvaksi oikein pitää tulla? Hyvää on se, että yhteisömme muistaa. Osanotto on aitoa. Ihmisen osa on lopulta kaikilla.
Ystävämme ja kanssapuutarhurimme, Markku, kuoli 12.4.2015 57-vuotiaana. Hautajaiset olivat viime lauantaina omaisten ja ystävien saattaessa.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Kevät ruiskutettu, multa tuli jo

Niin vain sain aikaiseksi viime sunnuntaina rusikuttaa ne omenapuut ja marjapensaat sekä vadelman kevätruiskutteella. Rapsiöljypohjaisella, jota saa litran 12 eurolla Kukkatalosta. Laitoin puoli desiä aina kahteen litraan vettä ja ruiskutin muutaman tällaisen ruiskullisen. Nyt ymmärrän, mistä tulee suositus harjata ne omenapuun rungot: eihän ruiskutuksesta voi olla ratkaisevaa hyötyä, jos rungot ovat sammalta ja kuoren koloja täynnä.
Nea Pakilasta, joka myös pitää blogia, soitti ja ilmoitti, että on saanut Kekkilästä kolme lavallista  uutta grobioottimultaa kokeiltavaksi. Mikäpäs siinä. Lupasin minäkin ottaa multaa kokeiluun. Kaksi asiaa tosin sai minut vähän epäröimään: Nea sitoi surutta mullan ilmaisen saannin bloggaamiseen ja toiseksi Kekkilän oma mainostaminen ei minusta ole, mainostamisen yleiseen tapaan, asiallista.
Voin tietysti olla turhan arka puolueettomasta ja kriittisestä kirjoittelustani, mutta en todellakaan halua ryhtyä Kekkilän mannekiiniksi. Aiemmin olen kirjoittanut toisen yhtiön, Biolanin, mustasta mullasta. Siihen minulla oli jotain kosketusta työni kautta. Sen takana olevia ideoita kun on testattu Luonnonvarakeskusksessa (ks. esim.).
Kekkilä mainostaa, että uudessa mullassa on hyödyllisiä mikrobeja. No, niin on jokaisessa kompostissakin. Ja siitähän ei kellään siirtolapuutarhaansa suositusten mukaan hoitavalla ole pulaa. Mullan koostumus on melkoisen perehtymisen takana (ks. esim.), jos haluaa ottaa kantaa yksittäisiin osatekijöihin, yksittäisistä mikrobeista puhumattakaan. Tällaisiä yksittäisiin mikrobeihin paneutuneita tutkimuksia on tehty paljon, mutta ne paneutuvat etupäässä juuriston kanssa symbiottisesti eläviin ns. mykorriza bakteerereihin (linkki, mychorriza puolestaan on sieni...). Yleisiä, kasviprobiootteihin liittyviä, juttuja on paljon, mutta niistä puuttuvat tarkemmat faktat ja sen myötä uskottavuus (esim. linkki).
Multaa on kuitenkin luvassa kokeiluun. Kokeillaan ja kerrotaan tuloksista - mutta kriittisesti ja totuudenmukaisesti.
Toivoo kanssapuutarhurinne ja bloggarinne ja toivottaa hyvää kohta koittavaa Vappua ja veden tuloa ja saunakauden alkua!!
Nähdään viimeistään saunan kevättalkoissa 2.5.2015 klo 10!

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Vanhoja aarteita etsitään

Kevätkokous tuli pidettyä ja Pääsiäinen on takana.
Nyt on se aika vuodesta kun kevät ottaa äkkispurtin jossain vaiheessa. Tähän asti on ollut vain verkkaista muutosta ja silmujen pientä pullistelua ja kevätaspektin kukkien, lumikellojen, scillojen, krookusten ja näsiän (Lystikukkulalla) kukintaa.
Mutta kohta raparperi läväyttää lehtensä auki ja pionit paukauttavat lehtiruotinsa pystyyn ja omenapuut levittelelvät silmujaan ja kukkanuppujaan ja... ja... Kaikkea alkaa tapahtua hengästyttävää vauhtia niin, että tuntuu kuin pitäisi olla mökillä koko ajan päivystämässä. Muuten ei ehdi saada kylläkseen näiden puutarhan kevätihmeiden katselusta.
Tomaatin taimet ovat jo kasvihuoneessa. Niin, aikaistahan se vielä on, mutta kun niistä meidän hoidossa, ikkunalla sisällä tulee liian pimeässä ja lämpimässä rentoja ja heikkoja. Kasvihuoneessa pysyvät tanakoina ja reippaina, vaikka alkavatkin kasvaa vasta sitten myöhemmin.
Suomessa on yksi tutkimuslaitos, joka ilmoittaa olevansa kiinnostunut vanhoista puutarhakasvilajikkeista (linkki). Vaatimattomuus estää minua kertomasta kuka muukin siellä on töissä.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen luontoa

Pitkänäperjantaina tultiin illalla mökille pääsiäisen viettoon. Pikkuportilta alueen sisälle tullessa melkein törmättiin kaurisperheesen: neljä, joista yksi sarvipää ja yksi pienempi. Etenemme niiden perässä hiiviskellen omalle tontille saakka. Menivät valkoiset perät keikkuen naapurin mökin ja varaston välistä Lystikukkulalle.
Hetken päästä havaitsimme, että nämähän ne syö ne tulppaanit. Huolimattomasti aseteltu verkko oli suojannut niitä, paitsi osan esille jääneistä. Kani olisi helposti loikkinut verkon alle syömään loputkin. Syypäitä siis ovatkin kauriit.
Iltamyöhällä heitti vielä lumikuuron, joka peitti koko mökkimaiseman valkean keveään hötöhuntuun. Ei kuitenkaan aamulla ollut kauriin jälkiä pihalla. Tulppaanit jäivät rauhaan. Lumikellojen lisäksi lumen seasta pilkisteli imikän kukintoja.
Pääsiäissunnuntai oli sateinen ja maa niin märkää ja savista, ettei puutarhassa voi edes siististi kävellä,mistään kevättöistä puhumattakaan.
Pääsiäismaanantaiaamuna avatusta ikkunasta kantautui punarinnan heleä säe. Kevät etenee, vaikka viime päivät on ollut jarrut päällä.

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Kevätkokous

Toissapäivänä, palmusunnuntaina, ensimmäisenä kesäaikaan siirtymisen päivänä, oli Pakilan puutarhan kevätkokokus. Kokoukseen oli saapunut yllättävän runsaasti osanottajia. Ennakkoarvio petti sen verran, että piti kiireesti asetella lisää tuoleja tulijoille.
Kokous hyväksyi Jorman totutun ripeällä tyylillä toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen ym. sääntöjen mukaiset asiat. Lisäksi käytiin läpi rakentamisen suunnittelua ja vaihetta. Todettiin vaihtoehtoisen ja huomattavasti halvemman suunnitelman valmistuneen kerhotalon ja vessojen viemäröimiseksi. Hintahaarukka on jo mahdollisen rajoissa. Seuraavaksi johtokunta selvittää vastaavalla tavalla huoltorakennuksen rakentamiskustannuksia. Kesällä on tarkoitus pitää kehittämispäivä, jossa rakentamisen suunnitelmat ja vaihtoehdot käydään isolla porukalla läpi ja syksyllä sitten, toivottavasti, ollaan niin pitkällä , että tehdään päätöksiä rakentamisesta.
Tultiin Hennan kanssa jo lauantaina mökille. Oli mukavaa pitkästä aikaa yöpyä omassa ihanasti takan lämmittämässä mökissä. Siellä sitä oltiin kuin herran kukkarossa. Kevät näytti puskevan vähän joka puolella tonttia uusia versoja. Kani piru vain oli taas päässyt syömään ruusupenkistä kaikki tulppaanin alut.
Maanantai sitten yllätti takatalvella. Olipa hyvä ettei hanki yllättänyt kokousväkeä, vaan tuisku malttoi aloittaa vasta eilen.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Kylvöaika käsillä

Nyt on käyty puutrhaliikkeessä hiplaamassa siemenpussien rivistöjä. Yhtä ja toista tarttui mukaankin. Pisimpiä esikasvatuksia pitää aloitella jo näin maaliskuussa. Viime vuonna onnistuimme idättämään pikkutaimia  ennätysmääriä. Silloin jossain vaiheessa arvelin, etten enää koskaan kylvä moisia määriä, mutta tässä sitä taas ollaan...
Talvipäivä oli ja meni. Minulta varsinkin meni - vatsatauti näet esti saapumasta paikalle. Osallistujilla oli kuulemma kivaa kuin kultapossukerhossa. Pauli oli ansiokkaasti laatinut perinteisen hernekeiton kahdesta ämpärillisestä herneitä ja muutamasta savustetusta sianpotkasta. Herkullista. Paitsi jos on edellisen yön oksentanut noroviruksen kourissa.
Mökille mennessä oli pieni yllätys, että kaupunki, tai kaupungin sopimusauraaja, oli hyödyntänyt epävirallista "yläparkkipaikkaa" lumen kaatopaikkana. Moista näkyä en ole kohdannut koko mökkeilyaikanani. Eihän tästä pääse koirankusettajatkaan läpi kävelemään. Sopii toivoa, että tämä ei ole käytäntö, kun paikalla joskus taas on käytössä oleva parkkipaikka. Eihän noista lumista sinänsä ole haittaa, vähän sulavan lumen mukana tullutta roskaa, mutta olisi siihen keskelle sentään voinut edes kapean kulkuväylän jättää.
Reipasta kevättä kaikille. Nähdään kevätkokouksessa 29.3.2015 klo 14:00 kerhotalolla!

tiistai 24. helmikuuta 2015

Kadonneet kurkut

Kun nyt on aika taas mennä hipelöimään siemenpusseja lähimpään puutarhamyymäälään, tulee siellä taas myös valkattua tulevan kesän tomaatteja ja kurkkuja. Tomaatista alkaa olla vakiintunut valinta F1 hybridi Sun Gold kirsikkatomaatti, joka tekee vaaleita, mutta ihanan makeita pikkuhedelmiä runsaasti kuin puolukoita. Kurkut sen sijaan ovat vain murheen kryynejä. Kasvihuonekurkutus ei enää vuosiin ole onnistunut. Sato on vähissä. Syykin on välillä tainnut olla selvillä, mutta unohdin sen sanan ja päädyin avomaan kurkkuihin, joista tulikin viime kesänä hämmästyttävän runsas sato.
Nyt kun olen entisen MTT:n kanssa samassa talossa töissä, alkoi kuitenkin kaihertaa, mikäs se sana ja ilmiö olikaan ilmiön takana ja aloin sitä kysellä. Kollega, joka siitä viimeksi puhui, ei itsekään sitä enää heti muistanut, mutta se palautui hänen mieleensä seuraavaksi päiväksi: allelopatia. Ilmiö joka saa tomaatin valtaamaan ainakin pienen kasvihuoneen vain omaan käyttöönsä. Ehkä ei siis kannata edes yrittää, vaan tyytyä tänäkin vuonna vain avomaan kurkkuihin.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Pönttöhoito

Nyt alkaa lähestyä aika laittaa kirjosiepon pöntöt kuntoon. Kun pöntöttää nyt, ehtivät pöntöt vanhettua ja asukkaita voi tulla jo tulevana kesänä eikä vasta seuraavana. Rakennusohjeita löytyy netistä, esim.
Meillä on aina ollut kirjosieppo mökin molemmin puolin pesimässä. Joskus niillä on ollut myöhäisen talitiaisen kanssa asuntoriitoja, mutta yleensä tiaiset ja siepot ovat löytäneet suosiolla omat pöntöt - saman lajin parit kun eivät voi pesiä aivan vierekkäin, ettei tule jatkuvia rajariitoja. Tali- ja sinitiainen ja kirjosieppo ovat helposti saatavilla joka tontille. Kottaraistakin kannattaa yrittää, vaikka se nykyään ei olekaan joka pihan lintu. Tuomarinkylän tallien läheisyys saattaa auttaa tässä. Kun kohta laulavat peipot ja punarinta ja nämä pöntökkäät, alkaa kevätkesä soida mysö puutarhurin syömmessä.
Toinen pönttöhoito, joka voi puutarhurille tuoda, paitsi iloa ja mielenvirkistystä, kuten linnunpöntöt, myös lisää satoa, on pölyttäjäpöntötys. Ohjeet löytyvät kätevästi netistä.
Mökkipuolen tekniikkaan tulee jatkuvasti uusia vempeleitä. Mielenkiintoista on, että yhä enemmän löytyy laitteita, joilla mukavuudet ja/tai perusasiat saadaan toimimaan myös ilman sähköverkkoa. Biolan mainosti minulle uutta vedenpuhdistuslaitetta, jolla kaukaisellekin mökille saa puhtaan veden. Siis ainakin mainoksen ja esitteen mukaan. Tällä vehkeellä Pakilan hylätyistä kaivoista tulisi taas käyttökelpoisia. Pitäisi vain olla muutamat tonnit ylimääräistä rahaa.
Talvipäivää ja tuttuja mökkiläisiä odotellessa.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, uudet kujeet

Edellisessä merkinnässä hehkuttelin hiihtämisen ihanuutta. No, nyt on hiihtämiset vähäksi aikaa hiihdetty - hanki suli ja uutta lunta tulee kyllä aika ajoin, muttei vielä tarpeeksi, että voisi mennä nauttimaan Paloheinän metsäladuista ja uudelleen avatusta hiihtomajasta. Toinenkin syy on: hajosi selkä. Vanha vihulainen rikkoi välilevyn niin pahasti, että taitaa loppukausi mennä toipilaana.
Puutarhamme yhteisiä hankkeita jatketaan tänä vuonna suunnitelmien mukaan. Kerhotalon ja WC-rakennuksen lukot ovat vaihtuneet. Uudet ovat ns. iLockeja, joiden etuna on avaimien ohjelmoitavuus. Kukin voi saada avaimen, joka on ohjelmoitu päästämään sisään vain juuri tiettyihin paikkoihin, esim. kerhotalolle tai sitten vaikka vessaan. Lisäksi, jos avain hukkuu, se vain poistetaan toiminnasta ja ohjelmoidaan uusi korvaava avain korvausta vastaan. Uusia wc-avaimia jaetaan vanhoja avaimia tai maksua vastaan kevätkokouksessa huhtikuussa.
Kerhotalon ulkoremonttia on tarkoitus tänä vuonna jatkaa. Viime kesänä se vielä jäi tarvittavien lupien puuttuessa, mutta tänä vuonna se pitäisi saada taas käyntiin. Luvassa on maalausta ja terassin pientä laajentamista.
Vuoden ensimmäinen tapahtuma Pakilassa on, tietysti, talvipäivä. Nähdään kerhotalolla 1. maaliskuuta!