Vanhoja aarteita etsitään

Kevätkokous tuli pidettyä ja Pääsiäinen on takana.
Nyt on se aika vuodesta kun kevät ottaa äkkispurtin jossain vaiheessa. Tähän asti on ollut vain verkkaista muutosta ja silmujen pientä pullistelua ja kevätaspektin kukkien, lumikellojen, scillojen, krookusten ja näsiän (Lystikukkulalla) kukintaa.
Mutta kohta raparperi läväyttää lehtensä auki ja pionit paukauttavat lehtiruotinsa pystyyn ja omenapuut levittelelvät silmujaan ja kukkanuppujaan ja... ja... Kaikkea alkaa tapahtua hengästyttävää vauhtia niin, että tuntuu kuin pitäisi olla mökillä koko ajan päivystämässä. Muuten ei ehdi saada kylläkseen näiden puutarhan kevätihmeiden katselusta.
Tomaatin taimet ovat jo kasvihuoneessa. Niin, aikaistahan se vielä on, mutta kun niistä meidän hoidossa, ikkunalla sisällä tulee liian pimeässä ja lämpimässä rentoja ja heikkoja. Kasvihuoneessa pysyvät tanakoina ja reippaina, vaikka alkavatkin kasvaa vasta sitten myöhemmin.
Suomessa on yksi tutkimuslaitos, joka ilmoittaa olevansa kiinnostunut vanhoista puutarhakasvilajikkeista (linkki). Vaatimattomuus estää minua kertomasta kuka muukin siellä on töissä.