Vesiriemun päivä

Tänään lauantaina se Pauli taas teki sen taikatemppunsa. Vettä tulee hanasta! Pienen odottelun jälkeen tulee boilerista kuumaakin vettä ja tiskaaminen on, aaahh, niin nautinnollista lämpimällä runsaalla vedellä. Paulin taikatemppu on se, että vesi tuli päälle, eikä juurikaan havaittavia jäätymisvahinkoja ole korjattavana.
Vesi tuli ja pysyy. Mikä ihana tunne. Nyt se alkoi se kesä. Nyt voi vaikka muuttaa kesäksi mökille, kuten monet jo näyttävät tekevän, muuttokuormia kuljettavat täpötäydet autot risteilevät poluillamme.
Aurinko ja vesi on siitäkin ihmeellinen yhdistelmä, että se avaa ihmisiä juttelemaan toistensa kanssa ystävällisesti. Saunan ja haketuspaikan tienoilla liikkuu ystävällisiä, aurinkoisia ja juttelunhaluisia ihmisiä.
Viikonpäästä, 5.5. klo 11 alkaen, on saunatalkoot. Silloin se kesä vasta oikein vauhtiin lähtee, kun päästään saunomaankin. Nähdään talkoissa!

Viimein lämmintä

Kevään kunniaksi parturiin. Aita lähti moottorisahalla ensin juuresta poikki ja sitten peräkärryllä haketuspaikalle. Nyt on vain siistit tapit jäljellä - niistä se versoo muutamassa vuodessa, uusi entistä sirompi ja kapeampi aita.
On se orapihlaja aika hirveä kasvi. Piikit menevät mielellään sormiin syvälle ja jättävät tehokasta kasvimyrkkyä, joka särkee ja jomottaa haavassa päiväkausia. Mutta nyt alan pitää sitä hirviötä matalana ja pienenä, ettei se pääse leviämään edes menneen talven lumilla liian leveäksi.
Kartanolla on kaikki hyvin. Lunta enää pieni kasa varaston takan katolta tiputettua. Nurmikko alkaa kuivua pinnaltaan ja vihertyä samaan tahtiin. Komposteja on jo koluttu ja taimia koulutettu ja siirrelty kasvihuoneen ja kuistin välillä.
Hennan jäljiltä kukkapenkit ovat vielä siistimmät kuin tappiorapihlaja-aita. Kuin puutarhakirjasta. Ja siellä kukkivat lumikellot, krookukset ja imikät. Tulppaanit, keijunkukat, helokit ja tyräkit ovat pionien ohessa heränneet työntämään versojaan näkyviin.
Dahliat lykkäävät pitkää versoa kasvihuoneeessa ja sireenin silmut ovat puhkeamisillaan ja tulikuusama on jo lehdessä kuistin edesssä. Kärhöissä on lehtiä melkein metrin korkeudella, vaikka ne tavallisina talvina paleltuvat maata myöten.
Västäräkit ja kiurut laulavat peipposten, rastaiden ja punarintojen kanssa kilpaa. Puutarha-alueen polut ovat yhtäkkiä täynnä hyörinää: kottikärryjä menee ja tulee risukuormineen. Mökeille kannetaaan selkä väärinä tavaraa. Haketusmyllyt rompsottavat monella tontilla yhtäaikaa; omenapuita leikataan.
Elämän yltäkylläisyys tuntuu yhtäkkiä huimaavan päätä. Vastahan oli hiljainen talvi ja käytiin viikonloppuisin hiihtelemässä ja puutarha nukkui. Korjasin sukset varastoon vasta tänä viikonloppuna ja ensi viikonloppuna on Vapun kunniaksi jo luvassa johtovesi!
Miten aika rientää nopeasti, sanoi poika kun neljä vuotta täytti.

Pääsiäistunnelmia

Aika siivota linnunpöntöt. Pitkänä perjantaina aloitettiin. Sieltä löytyy historiaa: ensin talitiaisen ja sitten kirjosiepon pesä sen päällä. Yhdestä pöntöstä kuollut sinitiaisen poikanen, toisesta kuoriutumatta jäänyt talitiaisen muna! Sopivaa pääsiäispuuhaa. Pikkunarsissien istuttamisen lisäksi.

Tänä vuonna sai pääsiäislomalla pitää toisen hiihtoloman aikaisemman lisäksi. Tämä vain oli edellistä paljon lämpimämpi. Hiki tulee hiihtäessä muutenkin, mutta auringonpaisteessa plussakelillä on hiihtomajalle päästessä jo selkä märkänä. Kelpaa siellä sitten nauttia kaikessa rauhassa lehtien lueskelusta, teestä ja pullista sekä pääsiäisestä. Olettehan kaikki muistaneet käydä allekirjoittamassa adressin Pitkäkosken hiihtomajan säilyttämisen puolesta? Siellä se on, hiihtomajan pöydällä.
Pitkänäperjantaina ja lauantaina Pitkäkosken maja oli kiinni, joten piti poiketa tavalliselta ladulta Haltialan Wanhan Pehtoorin talolle. Sielläpä vasta oli yllättävän suuret korvapuustit. Mutta tungos oli aikamoinen. Haltialan lampola oli juuri avattu uteliaille karitsan katsastajille. Ja niitä riitti jonoksi asti.
Kolmen viikon päästä meillä pitäisi olla yöt plussan puolella ja vesi johdoissa. Pidetään peukkuja, että niin on.

Kevään merkit

 Lumikellot ovat nimensä mukaisia noustessaan hangen keskeltä aukaisemaan valkoisia kukkiaan.

 Pionit eivät ole paljon hitaampia ensimmäisten versojen näyttäjiä, mutta lehtien ilmestymiseen ne tarvitsevat vielä viikkokausia.

 Puuttuva routa on aikaansaaanut sen, ettei alueellamme ole juurikaan tulvia tai edes suuria lätäköitä, vaan vesi on imeytynyt maahan ja päässyt ojanpohjia myöten valumaan Vantaanjokeen, jonka vedenpinta onkin noussut jo varhain korkealle. Vielä ei saunan kellari ole kuitenkaan vaarassa kastua.

Tulikuusama on puhkaissut silmunsa ja pienet lehdet alkavat jo kasvaa kokoa.

Tulppaanit nostavat sulasta maasta lehtensä lumen läpi heti lumikellojen jälkeen.

Viikonvaihde meni iloisesti hiihtäessä - arvelin, että mahdollisesti viimeistä kertaa kun oli parissa kohtaa ladun kohdalla pelkkää hiekkaa. Tätä kirjoitettaessa takatalvi on kuitenkin iskenyt Aprillipilana niin kovasti, että taidetaan päästä hiihtelemään vielä pääsiäisenäkin.
Siirtolapuutarhalehden numerossa 1 tälle vuodelle on mainio pakina "Talvinen puutarha ja Tao". Siinä kirjoittaja Maarit Humaloja siteeraa sosiologian professori Pertti Alasuutaria ja hänen kirjaansa (linkki), jonka mukaan tunnistaa itsessään halun elää mökillä toisessa todellisuudessa. Taolaisuudeksi paljastuu talvehtiminen mökillä askeettsissa oloissa ja kaiken ottaminen silti huumorilla...
Tunnistan kirjoittajassa itseni kaltaisen mökkihöperön.
Saunan lämmittäjiä on nyt löytynyt riittävä määrä, joten tiedämme jo, että mainio saunamme lämpiää ensi kesänä yli kuusikymmentä kertaa. Pääsiäisen mökkitunnelmia viritellessä, hiihtoladulla tai mökillä tavataan!