Pakilan kaavaesitys hyväksytty esityksen mukaisena

2

Kaupunkisuunnittelulautakunnan tarkistettu esitys Itä-Pakilan siirtolapuutarha-alueiden asemakaavaksi ja asemakaavan muutokseksi (nro 12190) (asia) pdf html

Päätös Ehdotuksen mukaan Vastaehdotus Loukoila Eija Poistetaan liitteestä 3 Asemaavan muutosehdotuksen selostus kohdasta Yleisperustelu (s.10) kohta: Siirtolapuutarhan pohjoisosan suurikokoisille palstoille  (noin 600-800 m2) osoitetaan toinen rakennusala, mutta ei velvoiteta jakamaan palstaa kahtia. sekä poistetaan kohdasta Mitoitus (s.10) kohta:...(suurille palstoille kaksi mökkiä eli 40 k-m2). Perustelu: Yleisten töiden lautakunta ja ympäristölautakunta esittävät lausunnoissaan, että alueen varjoisat pohjoisosan palstat jätetään ennalleen osoittamatta niille lisärakennusalaa. Lausunnoista ilmenee, että lautakunnat näkevät suuret rinnetontit arvokkaana osana koko siirtolapuutarhaa ja  maisemallisesti tärkeinä erityispiirteinä alueelle. Vastaehdotusta ei kannatettu, joten se raukesi.

Juhannusjuhlat Pakilan (uuteen) tyyliin

Perjantaina, juhannusaattona oli Pakilan perinteiset juhannusjuhlat - järjestäjänä tänä vuonna kolmoslohko, johon myös me mäntypolkulaiset kuulumme.
Juhannussaunan jälkeen alkoivat kenttäpelit ja sitten oli lipunnosto, niin kuin aina. En osallistunut lipunnostoon kun se vanhan sivarin korvaan se lippulaulu tuntuu väliin niin kovin innokkaalta...
Sen sijaan itse juhlaan kyllä. Peltosen Lasse oli kuuluttajana. Ohjelma alkoi pienellä näytelmäkuvaelmalla. Se kertoi Toivosta, Onnista ja Rauhasta, joiden välit kiristyivät kuten klassisesssa kolmiodraamassa, mutta lopulta Rauha sai Toivon, mutta Onni seurasi heitä elämänsä loppuun saakka. Teksti oli kuulemma "kansanperinnettä" kielikuvien demostrointeineen. Voi ollakin, muistelen jo kouluaikoina (siis hyvin kauan sitten) nähneeni jotain vastaavaa.
Näytelmän jälkeen seurasi flamenco-koulun koetunti, johon osallistui melkoinen määrä vapaaehtoisia ja, täytyy myöntää, reilun tunnin uurastuksen jälkeen porukan pyörähtely muistutti jossain määrin mainittua tanssityyppiä.
Flamenconaisten jälkeen lavalle kiipesi pianon ääreen yllätys: Olli Ahvenlahti. Pakilan mökkiläiset Zarkus Poussa ja Vuokko Hovatta olivat kaksi tuntia aiemmin tavanneet vanhan tuttunsa kaupassa ja seurauksena oli tämä: Olli keikalla soittamassa jazz-kappaleita bändin pianolla. Ollin jälkeen lavalle tulikin sitten Vuokko ja bändi, jota Ollikin jäi tukemaan. Bändissä soitti rummuissa Zarkus ja hanuria Kiureli Sammallahti. Kiureli kuulemma osaa kaikki maailman kappaleet (paitsi noin joka sadatta niistä). Bändin myöhemmästä esityksestä päätellen, taidot ulottuvat ainakin Intiaan saakka - niin itämaiselta tututkin kappaleet yhtäkkiä kuulostivat.
Mutta ensin Vuokko esitti kolme Aulikki Oksasen runoon sävellettyä kappaletta. Oli kuulemma kantaesitys laajemmaksi aiotusta kesäesityskiertueesta. Katsomossa istui myös itse Aulikki Oksanen. Johan siinä meni tavallinen puutarhurinplanttu hämilleen moisesta kuuluisuuksien määrästä pienessä perinneillassa.
No, kyllä niitä perinteitä vielä kunnioitettiin noin tunnin kestäneellä kenttäpelien palkintojen jaolla ja arpajaisilla, joissa jaettiin suuri määrä voittoja - etupäässä vieraille ja Klaukkalanpuistolaisille. Sitten bändi jatkoi taas aina yhteentoista saakka, jonka jälkeen kaikki lähtivät vielä kokolle perinteiseen tapaan örisemään. Oli taas Juhannustaiat tehty ja juhlittu ja nukkumaan voitiin käydä hyvillä mielin, varsinkin kun oikea juhannus, 24.6., on vasta ensi tiistaina.

Kiinteistöneuvoksen tyylinäyte ketjun heitossa. Mitalisija.

Flamencokurssilaiset vauhdissa

Vuokko, Zarkus, Kiureli et al. Puutarhatontut. Oikealla myös Ahvenlahti

Omenapäivä

Lauantaina oli Pakilan omenapäivä. Paikalle oli saatu puhumaan sekä marttojen että tutkimuksen edustaja. Marttojen edustaja Kirsi Mäkinen neuvoi perhosbaarien rakentelua - tuttua puuhaa nuoruuden perhosharrastuksesta; silloin vain pyydystimme perhoset näytteiksi kokoelmaamme, emmekä vain ruokkineet niitä...
Hilma Kinnanen MTT Piikkiön asemalta kertoi kotimaisista omenalajikkeista, niiden historiasta ja kasvatuksesta. Hän ollut tekemässä ns. nurkkapuuhanketta, jossa on etsitty kotimaisten lajikkeiden alkuperäistä emopuuta ja ainakin huvituksesta sellainen oli löydettykin. Puhetta vanhojen lajikkeiden arvosta ja vanhojen puiden hoitamisesta ja sitkeydestä oli paljon ja esimerkkejä lähes satavuotiaista pirteistä omenapuuvanhuksista tuli esiin.
Eniten juttua riitti kuitenkin kehrääjäkoista. Pakilassa ei ole ennen koettu moista invaasiota. Juuri nyt näyttää olevan "laskuvarjomiehien aika": toukat laskeutuvat siimojaan myöten joukolla maahan koteloitumaan. Inhaa saada moinen, sormenpaksuinen, kuhiseva toukkaköysi aamutervehdykseksi naamalleen.
Torjunnasta omenapäivässä puhuttiin eniten. Vesisuihkua voi käyttää, mutta nyt se on myöhäistä, kun toukat ovat jo valmiit koteloitumaan, niistä tulee aikuisia perhosia joka tapauksessa. Ne munivat entistä runsaamman vuosiluokan ensi vuotta varten. Kaupungin puutarhapuolelta on nyt kysytty tarjousta parafiiniliuoksella tehtävästä kevätruiskutuksesta - toivottavasti se on niin kohtullinen, että yhdistys voi sellaisen tilata. Tehokas torjunta edellyttäisi kyllä kukinta-aikaan vielä pari myrkkyruiskutusta esim. pyretriinillä, mutta sellainen ei luomuhenkisessä mummojoukossamme taida olla kovin suosittu ajatus...?
Keräsimme mökkiläisten tietoja omenapuulajikkeista rekisteriin, joka siis nyt saatiin alulle. Tietoja voi toimittaa edelleen. Myös tuntemattomien lajikkeiden tunnistamiseen palataan, joten tunnistuskuvia kannattaa taas ensi sysksynä ottaa: Kuva puusta, sen lehde(i)stä, omenasta, napa- ja kantapuolelta, sekä halkaistuna niin, että siemenkotien tähtikuvio ja maltoon liittyvät värit näkyvät.
En ehtinyt enää istuttamaan huvitus-omenapuuta kerhotalon luokse, kun piti lähteä saunalle lämmittäjien koulutustilaisuuten. Omenaporukkaa oli kuitenkin tarpeeksi ja siellä se puu näyttää olevan ja hienosti tuettuna ja painotettuna.

Pakilan elokuvakerho

Tämän vuoden elokuvanäytökset alkoivat eilen sunnuntaina Virpi Suutarin elokuvalla Eedenistä pohjoiseen. Paikalle oli saatu itse ohjaaja suoraan Sodankylän elokuvajuhlilta kertomaan elokuvastaan ja sen teosta. Elokuva on puutarhaparisuhde-elokuva. Se kertoo pariskunnista, jotka ovat hurahtaneet puutarhanhoitoon tavalla tai toisella. Hurahtamisen edellä on kuitenkin itse parisuhteista kertominen. Ja se tehdään hauskasti ja nopeasti: katsoja pääsee mukaan parskuntien puutarhaelämään. Yksi pari hoivaa jättikurpitsoita hellästi, toinen riemuitsee viuhahtamalla puutarhassa pelkät saunahatut päällään, miespari hoivaa lukuisia kotieläimiä ja tytärtään hellästi, aristokraatit ovat mietiskelevällä kävelyllä puistossaan ja akatemiaprofessori jättää puutarhansa hunningolle ja nimittää sen luonnonmukaiseksi lajistokeitaaksi. Kaikilla on erityinen suhde puutarhaansa, kuten me siirtolapuutahurit tiedämme elämässä käyvän. Elokuva antaa katsojalleen hyvän mielen ja pohdittavaa päiväkausiksi ja mielihalun nähdä nämä parit joskus uudestaan. Kaikki tuntoja, joista tunnistaa elokuvan, jonka laatu on korkea, ellei peräti taidetta - dokumentille se on hieno saavutus. Mahtava alku elokuvakesälle.

Kaava pöydälle, mutta ruusut kukkivat

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti kokouksessaan 10.6.2014 Pakilan siirtolapuutarha-alueen kaavamuuoksesta jäsen Eija Loukolan (Vas.) esityksestä, että asia jätetään pöydälle.
Emme siis tiedä vielä, kuinka kävi Mäntypolun tonttien jaon tai Lystikukkulan tien...
Lähiaikoina selvinnee, missä kokouksessa asia on päätöskäsittelyssä.
Juhannus on täällä. Ainakin ruusuista päätellen. Juhannusruusu on nyt kauneimmillaan ja myös myöhäisempi suviruusu on täydessä kukassa. Myös alppiruusut kukkivat tänä vuonna erityisen runsaasti.

Kaavaluonnoksessa muutoksia lautakuntakäsittelyyn, kesä tulee silti

Pakilan ja Klaukkalan siirtolapuutarhoja koskeva kaava menee tänään rakennuslautakunnan käsittelyyn. Kaavaluonnoksesta on poistettu Lystikukkulan tie, Mäntypolun tonttien jakamista osoittava viiva sekä pienennetty ns. yläparkkipaikkaa. Liitteenä olevassa kartassa yläparkkis näyttää lähes samankokoiselta kuin aiemmin. Mäntypolun tonteille lisätyt mökit ovat myös paikoillaan. Uudelta Jasmiinipolun jatkeelta on vedetty polkuyhteys Pajupolun yläpäähän kohdasta, jossa on vanha kaivo. Vantaan rannassa saunamme molemmin puolin on laajennusvarausta osoittavat merkinnät.
Mäntypolun yläpuolisten palstojen jako olisi siis poistumassa - mahdollisesti. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä merkintöjen muutokset oikeasti tarkoittavat. Tämän illan jälkeen olemme mahdollisesti viisaampia.
Omenapuiden kukinta on onnellisesti ohi kuten myös sireenien. Pionien nuput turpoavat sellaista kyytiä, että kohta on niiden aika parhaimmillaan. Ensimmäisenä kukkivat Kuolan pionit ovat alueella kukkineet jo jonkin aikaa.
Omenapuita vaivaava tuomenkehrääjäkoi näyttää myös tänä vuonna esiintyvän runsaana. Kyseessä on valkoinen tummapilkkuissiipinen pikkuperhonen. On olemassa myös omenankehrääjäkoi ja pihlajanmarjan kehrääjäkoi, mutta lajeja on vaikea tunnistaa. Tuomenkehrääjä lienee yleisin ja syö myös omenaa. Toisin kuin kääriäiset nämä toukat eivät vahingoita itse omenaa, vaan tyytyvät syömään lehtiä. Siinä ne ovat kieltämättä tehokkaita, mutta puu ei kärsi kuitenkaan sanottavammin ja voi tuottaa kehrääjistä huolimatta ihan hyvää satoa.

Toukkia voi olla yhdellä lehdellä kymmeniä. Kuvan toukat ovat saaneet puutarhaletkusta voimakkaan vesisuihkun päälleen ja suojaava seittikehräelmä on siksi hävinnyt toukkia suojaamasta. Puita kannattaa ruiskuttaa voimakkaalla vesisuihkulla useina perättäisinä päivinä - näin voi saada osan toukista tuhottua.
Tällä viikolla on Hennan kanssa tehty kesän hyvä työ ja raivattu rikkaruohoontunutta kukkapenkkiä muutama metri. Pressu penkin viereen, mullat pressulle ja arvokasvit talteen ja kaikki muu pois. Vanha ystävämme vuohenputki ei yllättäen ollutkaan pahin tässä kohtaa vaan "koristekasvi" nimeltään vuohenkello. Jos hankkisi vuohen, tyytyisikö se syömään vain nämä nimikkokasvinsa pois? Vuohenkello on vauhtiin päästyään todella tehokas leviäjä: se tekee kasvipaikkansa täyteen valkoisia, porkknnamaisia mukulajuuria, joista katkeillessa syntyy runsaasti uusia yksiöitä. Tarkkana pitää olla, että sen saa pois.

Tässä seulottu multa on jo palautettu maisemakankaan päälle, takaisin penkkiin ja säästetyt taimet odottavat valeistutuksessa paluutaan. Vajaan viiden metrin matkalta kertyi puoli kompostillista rikkaruohoa - satoisa kotipuutarha.
Kesäkukkien taimet, joita kasvattelimme maaliskuusta asti eri paikoissa, viimeksi kasvihuoneessa, on viimeinkin saatu kaikki istutettua ja daaliat ja gladiolukset istutettua myös. Viimeinkin puutarha on kesäasennossa - ai niin, pavun taimet ovat vielä sisällä. Ehkä ne ensi viikolla jo kestävät ulossiirron kuten myös kesäkurpitsat ja kurkut. Perunassa näkyy olevan jo pitkät varret. Nyt siis kesä on kutakuinkin täällä ja puutarhuri voi huokaista väsyneenä, mutta onnellisena.