Kerhotalosta elävä keskus

Tulevaa, pitkää pääsiäismökkiviikonloppua odotellessa ajatukset kiitävät jo kesään ja kesän vihreyteen, joka tekee niin hyvää silmille.
Kevätkokouksessa kerhotalotoimikunta kehotti halukkaita talkoolaisia ilmoittautumaan kesäkahvila- ja kirjastotoiminnan hoitajiksi. Ilmoittauneita on jo talvipäivänä tullut, mutta lisää kaivataan ja toivottavasti niitä saadaan niin paljon, että hyvin alkanut kerhotalon elävöittäminen jatkuisi. Alueemme keskeinen paikka ansaitsee tulla kehitetyksi yhteiseksi olohuoneeksemme sen sijaan, että siellä mököttää ruma ja suurin lukoin suljettu kolhoosin keskusnavetta. Kerhotalomme ansaitsee, paitsi kunnollisen remontin lahovikojen ja alapohjan tuuletuksen järjestämiseksi, myös ulkoasunsa ja ympäristönsä ehostusohjelman. Ehdottaisin romanttisen puutarhataiteen käyttämiä keinoja: maalitehosteita, esim. eriväriset nurkat ja ikkunapielet, kukkaruukkuja, amppeleita tms. ja lisää perenna- sekä köynnösistutuksia. Nykyisestä vähän yksitoikkoisesta etupihasta saisi näin ideoimalla varmasti huomattavan paljon viihtyisämmän. Viime vuoden toimintakertomuksessa oli kerrottu kerhotalon elävöittämiseksi järjestetyt tilaisuudet. Komea lista. Toivottavasti konsertit ja tanssit ja muut hyvin erilaiset tilaisuudet saavat jatkoa myös tänä vuonna ja toivottavasti niiden järjestelyihin löytyy myös lisää vapaaehtoisia. Tämän lisäksi toivoisin, että keksittäisiin joku keino, joka ei vaatisi niin paljon talkootyötä, kerhotalon aukipitämiseen myös arki-iltoina. Näin sinne voisi pistäytyä koska tahansa vaikka (puutarha)lehtiä lukemaan, tai vaikka vain rupattelemaan ja esim. itse ostettua limpsaa tai itse keitettyä kahvia kavereitten kanssa nauttimaan. En osaa sanoa miten tämä pitäisi toteuttaa, mutta jos kiinnostuneita on riittävästi, en pidä tätä mahdottomana. Tämä voisi lopullisesti muuttaa kerhotalon kuvan suljettuna seisovasta, varastomaisesta ja ummehtuneesta rakennuksesta aktiiviseksi ja viihtyisäksi yhteisömme keskukseksi. Tällaiseen elävöittämiseen on pyrkimystä myös kaupungin suunnalla:
Kaupunginhallituksen päätöksestä viime kesältä:
"-kehottaa yleisten töiden lautakuntaa sisällyttämään uusiin ja uudistettaviin vuokrasopimuksiin siirtolapuutarha- ja kesämajayhdistysten ja kaupungin kesken neuvotellut ehdot siitä, millä tavoin alueita voidaan avata yleisölle tai niiden joitakin rakennuksia käyttää myös lähialueen asukkaiden, kuten päiväkoti- eläkeläis- tai koululaisryhmien retkien tai puutarha- ja ympäristökasvatuksen tukikohtina."
Mielestäni tässä ei kannata odottaa vuokrasopimusneuvotteluja ja kaupungin "pakkotoimia", vaan ottaa aloite omiin käsiin ja kutsua noita mainittuja ryhmiä ja kaupungin edustajia neuvottelemaan järjestelyistä, kuinka ja miten kerhotalo olisi ulkopuolisten käytössä. Lopultahan tämä voisi tarjota myös pientä tuloa yhdistyksellemme. Esimerkiksi jokakesäinen kirpputorimme olisi varmasti myyjillekin kiinnostavampi, jos järjestäjänä olisi joku ympäristöä laajemmin edustava taho. Tämä kun vetäisi mukaan enemmän ostajia, ettei myyjien tarvitsisi tyytyä myymään tavaroita vain toisilleen. Aiemmin järjestettiin syysmarkkinoita, joilla myytiin puutarhan tuotteita, marjoja, omenia, kukkia ym. En osaa sanoa onko tätä perinnettä mahdollista herättää eloon, koska se vaatisi myyjiltä vielä tavallista enemmän työtä omassa puutarhassaan. Niitä hommia kun syyskesästä riittää muutenkin tarpeeksi, eli kuten isävainaja aikanaan kesämökistään tuumasi: "ei tämä ole mikään työlaitos, mutta pakkotyölaitos!"

Kyllähän makkaranpaistokin kuuluu elävään kerhotaloperinteeseen, mutta sen lisäksi on suuri joukko muuta toimintaa, jota voisi kuvitella näin käyttökelpoiseen ympäristöön.

Pakilan saunan remontin kuulumisia VII ja vähän muutakin

Saunaremontti jatkui taas viime keskiviikkona. Timpurimme Risto ja suuri joukko talkoolaisia kokoontui saunalla tarkoituksena rakentaa lauteet taas paikalleen. Valitettavasti tässä syntyi kuitenkin pientä viivästystä, koska Pentin Paulin aikanaan niin ansiokkaasti ruostumattomasta teräksestä kokoon hitsaamat lauderungot eivät enää sopineetkaan ongelmitta paikoilleen. Muurausten ym. takia ovat seinät hieman eri paksuiset ja eri kohdassa ja laatoituksen ja tasoitteen takia lattiapintakin on muuttunut korkeuksiltaan. Niinpä ei auttanut muu kuin ryhtyä hitsailemalla entraamaan lauderunkoja sopivammaksi. Talkoisiin onneksi ilmestynyt Seppo Setä onneksi osaa tätä taitoa sen verran, että sekin saadaan hoidettua. Muuten saunalla näyttää jo aika hienolta kuten oheen ladatuista uusista kuvista voi nähdä: lattia on saumattu, silikoneista ja rimoista osa on jo paikallaan. Talkoot jatkuvat piakkoin ja jossain vaiheessa tullee putkimieskin hommiin.
Lumituhot ovat suuremmat kuin odotettiin. Yllätyksiä tulee edelleen. Meilläkin oli terassin valokatteen päällä yllättävän suuri paino. Olihan se tyhjennetty lumesta pakkasten aikaan, kylllä. Mutta sitten oli tuiskuttanut uutta ja lisäksi nyt sitten viime päivinä satoi vettä lisäpainoksi. Ja harmillisinta oli, että lumen alle oli kertynyt yllättävän paksu jääkerros. Kaikki tämä paino sai aikaan sen, että katto oli painunut huolestuttavasti notkolle, ja ilmeisesti tästä syystä jää ja lumi ei valunut pois, vaikka suojakeliä oli jo jatkunut muutaman päivän. Eihän siinä auttanut. Piti kaivaa viininpuristimen tunkrahvi kellarista ja viritellä se ja sopivat lankut terassille ja pönkätä katto suoraksi. Sitä tehdessä valokate sanoi yhtäkkiä äänekkäästi poks. Eipä se onneksi kuitenkaan särkynyt vaan ilmeisesti vain kiinni jäätynyt kerros irtosi katteesta äänekkäästi. Saunalla käyntimme aikana lumi ja jää oli sitten ottanut ja tullut kertaheilauksella alas katolta. Luojan kiitos kukaan ei ollut alla. Olisi tullut pahaa jälkeä. Jää oli paljon paksumpi kuin olin kuvitellut. Alas komahtanut lohkare oli arvion mukaan useita satoja kiloja painava.
Viini/omenamehupuristimen käyttövoima jaksaa tarvittaessa nostaa myös terassin valokatetta.

Katolta putosi satojen kilojen jäälohkare.


Minua lohdutti näissä puuhissa se, että huomasin tapahtuneen ajoissa, ennen kuin ehti tapahtua mitään pahempaa. Tämän toteaminen ei kyllä varmaan lohduta sen mökin omistajaa Lehmuspolulla, jossa lumet olivat särkeneet koko terassin valokatteen aivan pirstaksi. Eikä tuo taida olla ainoa tapaus laatuaan alueellamme. Tuossa ohessa pyörivässä kuvasarjassa "Pakilan lumitalvea" on muuten aikaisempia kuvia juuri tuonkin mökin tienoilta. Muistaakseni kirjoitin varoituksen sanoja liiallisista lumikuormista niihin aikoihin. Mutta enpähän osannut itsekään melkein edes noudattaa ohjeitani.
Ensi viikonloppuna siirrytään kesäaikaan ja meillä on Pakilan kevätkokous kerhotalolla klo 15. Ja metreittäin lunta. Eipä ole vuodet veljeksiä. Mutta kai se kevät ja kesä tänäkin vuonna tulee, vaikka lunta nyt maisemassa vielä viipyykin. Tänään sateli hiihtolenkillä jo lupaavasti vettä. Äsken tosin, kun tätä kirjoittaessa käväisin pihalla, totesin, että on taas pakastanut. Huomisaamuna taitaa olla mukava hankikantokeli.
Kutsukirje kevätkokoukseen ilahdutti minua. Paitsi ne laskut ja niiden maksupäivien siirtyminen kuukautta aikaisemmaksi. Missähän maksuaikataulusta on päätetty? Jos se on ollut yhdistyksen kokouksessa esillä, on se mennyt minulta autaasti ohi - tuli vähän ikävänä yllätyksenä. No eiköhän noista selvitä, vaikka meillä täällä Mäntypolun yläpuolella onkin nämä suuret tontit ja vastaavan suuret maanvuokrat; minäkin maksan toista tonnia vuodessa.
Kokouskutsussa sunnuntain kevätkokoukseen oli ilahduttavaa ensinnäkin se, että toimintakertomuksen johdantoon oli merkitty yleistietoja alueestamme, joita olen monesti kaivannut: alueemme kokonaisala on 20,8 hehtaaria, josta 1,5 hehtaaria on nurmikkoa ja 6,2 hehtaaria muuta yhteisessä hoidossamme olevaa aluetta. Loppu on sitten mökkipalstoja, joiden pinta-alan mukaan maksut yhteiseen ja kaupungin kassaan määäräytyvät. Ehdotin aiemmin toisessa tekstissä toimia, joilla yhteisessä hoidossa olevaa alaa voitaisiin vähän pienentää, erityisesti työlästä ja kallista nurmikkoa, joillain reuna-alueilla (ks. teksti neljän E:n risteyksestä). Kannatettava ehdotus, joskin sen toteen saaminen vaatisi asemakaavamuutoksia. Niitä nyt toisaalta on muutenkin tulossa, jos aluettamme laajennetaan muutamilla kymmenillä mökeillä. Tämä tuo kyllä toisaalta myös lisää maksavia mökkejä kantamaan yhteisten alueidenkin hoitokuluja. Vaikea pohdintatehtävä. Niin kuin kehitystehtävät aina. Asiasta täytyisi laatia asiaankuuluvia taloudellisia laskelmia.
Toinen ilahduttava piirre kevätkokouskutsussa oli kerhotalon elävöittämisen muistelu toimintakertomuksessa - kesäkahvilat, kirjasto ja muu hauskuus oli runsasta ja muistelun arvoista. Toivon todella, että sama meno jatkuu ja paranee.
Kolmas ilon aihe oli yhdistyksen tilinpäätös: ollaan ylijäämän puolella tukevasti ja edes sauna ei ole kuin muutaman tonnin tappiolla, vaikka koko syksy ryskättiin remonttia ja ostettiin tarvikkeita. No, kaikki laskut eivät tietenkään olleet vielä vuodenvaihteeseen mennessä maksussa, mutta silti - tässähän jo viriää toivo, että vältymme ottamasta pankkilainaa saunan remonttia varten. Kerhotalon remontti on lähitulevaisuuden asia ja on hyvä, että säästöjä on sukan varressa.
Muistattehan saapua runsain joukoin kevätkokoukseen viikon päästä sunnuntaina, 28.3. klo 15. Erityisesti toivomme paikalle saunan lämmittäjäporukoita, koska keräämme kokouksen jälkeen nimiä ensi kesän lämmittäjävuorolistaan. Saunatoimikunnan unelma on, että lista saadaan kerralla täyteen. Painajainen taas, että se jää täyteen reikiä ja aukkoja, joiden täytettä saa metsästää uhkailulla ja kiristyksellä pitkin kevättä ja kesää. Lämmittäjät siis paikalle. Tarjolla paljon kovaa talkoolämmitystyötä ja vastaava määrä siitä seuraavaa hyvää mieltä.

City-kettu kanijahdissa

Kevät tulee niin, että Kielomäki raikaa. Tänään kello oli jo kuusi illalla, muta aurinko paistoi yhä vaan. Herättyäni hiihtolenkin ja syönnin jälkeisiltä pieniltä päivätorkuilta menin ulos, ja siellähän se mustarastas veteli säveliään koko kevään täydellä riemulla. Liekö sama, jolla on ollut tapana oleilla kuistimme alla suojassa pitkin talvea.

Piti ihan lähteä iltakävelylle katselemaan missä määrin perjantai-aamun lumisateen jälkeiseen puhtoiseen hangen pintaan olisi ilmestynyt uusia kaninjälkiä. Ja löytyihän niitä. Ystävämme kanit voivat ilmeisen hyvin. Pirteitä jälkiä en tällä kertaa kuitenkaan havainnut täällä ylhäälllä Mäntypolulla, vaan vain tavanomaisesti Pajupolun rannan puoleisella osalla ja Jasmikepolun loppupäässä. Siellä niitä sitten olikin paljon ja tuoreita - viimeöisiä. Mäntypolun Tuomarinkylän puoleiseen pääähän alueen kulmasta pois johtavan polun lähelle oli ilmestynyt kaninsyöttipönttö ja tähystys-ampumislava, matalampi kuin kerhotalon lähistöllä oleva. Pöntön vieressä oli vain yhdet rusakon jäljet- ehkä kanit eivät ole vielä huomanneet syöttiä. Toivotan onnea metsästäjille.

Niin kuin toisellekin metsästäjälle, jonka havaitsimme pajupolun ja Katajapolun välisillä tonteilla kulkevan pohjoista kohti: Kettu. Siellä se jolkotteli kaikessa rauhassa ilta-auringossa. Turkki ja häntä näytti olevan hyvässä kunnossa.

Eikä tässä vielä kaikki. Kun rannan kautta kierrettyämme palasimme mökille, huomasimme tuoreet ketun jäljet omalla pihallamme. Uskomattominta oli, että ne näyttivät kulkevan useita kertoja aivan mökin läheltä. Sisään mentyämme kertoi Sonia, joka ei ollut lähtenyt mukaan kävelylle, että mökin ympärillä oli pyörinyt "outo kissa", jolla oli hirveän paksu häntä. Häntä ei kuitenkaan ollut pystyssä, niin kuin kiihdyksissään olevalla kissalla vaan taaksepäin. Otus oli törmännyt kovalla kolinalla kuistin nurkkaan ja hyppinyt terassin edustalla edestakaisin. Meidän sisäkissat olivat ihan kiihdyksissään ja juoksivat päät kolisten ikkunasta toiseen otusta seuratakseen. Sama kettu? Tätä todistivat jäljet: edestakaisin meni selvät koiraeläimen jäljet ja tontilta pois johti viivasuora ketun jälkirivi. Voiko tuota nyt uskoa? Kettu, arka eläin, pyrkii melkein sisälle mökkiin? Kapi tai rabies voisi tietysti olla osa selitystä. Sairas kettu alkaa käyttäytyä oudosti ja menettää osan arkuudestaan. Muttta olen nähnyt kapisia kettuja, eikä tällä ainakaan kaukaa näyttänyt olevan niitä oireita. Häntä näytti ainakin suurin piirtein tuuhealta ja turkki muutenkin, mutta näimme ketun noin kolmenkymmenen metrin päästä, joten varma ei voi olla. Täytyy toivoa, että Pakilan city-kettukanta voi vähintään yhtä hyvin kuin kanikantamme, jota se osaltaan auttaa pitämään pienempänä.

Pakilan auringonlasku 13. maaliskuuta 2010.

Hernesoppalaukaus alkavan kevään kunniaksi

Nyt se on tapahtunut. Pakilan talvipäivä on vietetty tänä sunnuntaina. Minulle tämä on aina merkinnyt kevään virallista avausta: nyt saa ola ihan tosissaan tohkeissaan pitkistä valoisista päivistä, räystäistä roikkuvista jääpuikoista, hankikannoista, hienoista aurinkoisista hiihtokeleistä, talitiaisten voimistuvasta laulukilpailusta. Sanalla sanoen kaikista kevään merkeistä, jotka jo suorastaan jymisten vyöryvät tässä ajan myötämäkeen syöksyvässä koskessa meitä kohti. On lopputalvi. Kevät tulee pian ihan oikeasti. Katso vaikka almanakkaa: ollaan jo lähestymässä maaliskuun puoliväliä. Kolmen viikon päästä siirrytään kesäaikaan.
Sää oli paras mahdollinen. Pari astetta pakkasta ja auringonpaistetta. Edellisellä viikolla sää käväisi jo muutaman asteen plussan puolella niin, että tallattuihin polkuihin humpsahteli niillä tasapainoillessa koko jalan pituuden syvyisiä reikiä. Nyt polut olivat taas jäätyneet ja kantoivat hyvin, mutta reikien takia niillä kulku vaati erityistä tarkkaavaisuutta ja hyvää tasapainoa. Yhdistys oli investoinut kauhakuormaajan tms. vuokraan ja lumet oli komeasti työnnelty pois niin parkkipaikalta, Vaahterapolulta kuin kerhotalon edestäkin. Paikalle pääsi Vaahterpolkkua kyllä huonojalkaisempikin.
Lunta on paljon. En ole sitä ennen Pakilassa näin paljon nähnyt. Kuten oheinen kuvakin todistaa, voi kerhotalolla lumikasan päällä olla talon harjan korkeudella. Jos nämä lumet sulavat äkkirysäyksellä, niin varjelkoon meitä siltä tulvalta. Suuri lumimäärä on myös takuuvarmasti tukkinut kerhotalon alapohjan tuuletusaukot. Aukoissa oli vielä ennen kerhotalon ulkovuorauksen uusimista Pikku-Martin kottaraispöntöiksi nimittämät metriset vaneriputket, joilla tuuletusaukko saatiin talvellakin hangen pinnan yläpuolelle. Nyt eivät nekään olisi riittäneet. Talon alapohjan lattiaruoteet jatkavat tehokkaasti lahoamistaan, koska kosteus ei pääse tullettumaan pois alapohjan alta.
Viimeaikaisia lumikokemuksia vertailtaessa minua lohdutti, että useampi muukin oli särkenyt valokatteitaan lumilapiolla tai lunta luodessaan. Minulla jäi kyllä isot Icopal-katot ehjäksi, mutta halkopinon ja kellarin portaan ohuemmat Järbo-levyt on monesta kohtaa säpäleinä. Harmin paikka.
Lauantaina aamupäivällä hankikanto oli niin tukeva, että pääsin pintaa pitkin kasvihuoneelle ja kissanhäkille. Molempien katoilta sain lunta pois. Kasvihuoneen kattokennolevy vain luiskahti pois paikoiltaan. Onneksi se suostui luiskahtamaan takaisin uraansa sisältä päin työntämällä. Kissan häkin verkkokaton päältä en saanut kaikkia lumia pois ennen kuin jo aloin humpsahdella metriä syvään hankeen, joten piti luovuttaa kesken. Siinäpä se katto nyt sitten edelleen harjoittaa sitä mitä työntekijät joutuvat tekemään ylenaikaa nykyisessä työelämässä - venymistä.

Talven tapahtumat ja kevään suunnitelmat aiheena.
Kerhotalon edessä oli makkaratarjoilu ja sisällä mainiota hernerokkaa ym.

Pikku-Martti halusi lähettää erityisen kunnioittavat terveiset kaikille tämän blogin lukijoille.

Raportti neljän E:n risteyksestä

Siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän raportti (10.2.2009), jonka esityksistä kerrottiin mm. Pakilan syyskokouksessa ja joita jo aiemmin, kuten monet meistä varmaan muistavat, ennakoitiin apulaiskaupunginjohtajan vieraillessa Pakilan 60-vuotisjuhlissa, on esityksensä vajaa vuosi sitten jättänyt ja paperi on lähtenyt kaupungin virkamies- ja luottamusmieskoneiston käsittelyyn (klikkaa oheista linkkiä ja tallenna suunnitelma pdf-tiedostona koneellesi! Kaupungin nettisuvut päivittyvät aika ajoin, joten tämä linkki ei välttämättä jatkossa toimi...). Vaatimattomuus estää minua kertomasta, kenenkä huippuviihtyisä siirtolapuutarhatontti ja mökki isännänviireineen pönöttää keskellä raportin etukannen kuvaa. Raportin motoksi on valittu Pekka V. Virtasen, yhdyskuntasuunnittelun emeritusprofessorin, lausuma: "Siirtolapuutarhassa yhdistyvät ekonomia, ekologia, estetiikka ja etiikka". Neljän E:n risteys siis. Työryhmän tehtäväksianto oli tutkia, miten löydetään paikkoja uusile siirtolapuutarhoille ja kesämajoille. Tehtävänä ei siis ollut tutkia maan käyttöä, sen tehokkutta tai taloudellisuutta. Tuon tarkastelun oletettaneen tapahtuvan suunnitelmien myöhemmässä käsittelyssä. Kaavoituksessa sovitellaan aina erilaisia, ristiriitaisiakin, intressejä.

"Helsinki on metropolialueen keskustaajama ja sen maankäytöstä
ovat kilpailemassa monet urbaanin yhdyskunnan elämälle ja laadukkaalle
elinympäristölle välttämättömät toiminnot – asuminen,
palvelut, toimitilat, liikenne sekä ulkoilu-, virkistys- ja luonnonalueet.
Siirtolapuutarhat ja kesämaja-alueet sijaitsevat nykyisellään
ulkoilu- ja virkistysalueilla. Työryhmä on työssään noudattanut
samaa suunnitteluperiaatetta, sillä siirtolapuutarhojen ja kesämajojen
alueiden lohkominen muuhun käyttöön varatusta maa-alasta
olisi epätarkoituksenmukaista paitsi niiden omien sijaintiedellytysten
näkökulmasta myös asunto- ja elinkeinopoliittisista sekä yhdyskuntarakenteellisista
syistä." (sivu 7)

Työryhmän lähtökohta on vuosikymmenien "siirtolapuutarhojhen perustamismoratorion" jälkeen kumouksellinen. Näyttää siltä, että siirtolapuutarhureiden omissa nahkoissaan hyvin tuntemat "ei-markkinalliset arvot" (non-market values) on havaittu ja ehkä näin osittain tunnustettu, esim. Isossa Britanniassa on viime aikoina jälleen avattu uusia siirtolapuutarhoja. Näitä arvoja ovat ennen kaikkea monenlaiset virkistys- ja suojeluarvot. Niiden mittaamiseksi on olemassa monenlaisia menetelmiä. Kukaan vain ei, tietääkseni, ole kohdistanut arvottamistutkimusta siirtolapuutarhojen merkitykseen.
Aikaisemmin siirtolapuutarhat ovat olleet oleellisesti kuntien omaa palvelutuotantoa. Jokainen mökkiläinen on ollut suoraan kaupungin vuokralainen. Tilanne on tässä suhteessa muuttunut kun viimeinenkin Helsingin puutarha, Klaukkala, solmii uuden vuokrasopimuksen yhdistyksenä suoraan kaupungin kanssa, tekee vuokrasopimukset alueensa mökkiläisten kanssa, ja ottaa omaksi velvoitteekseen alueen vesijohto- ja sähköverkon sekä yhteisten viheralueiden hoidon. Näinhän me muut olemme tehneet jo pitkään.
Muuttunut tilanne, kaupungin osalle lankeavien kustannusten väheneminen ja mahdollisuus laskuttaa investoinnit maanvuokrissa tulevilta mökkiläisiltä, on oleelisesti parantunut kuntien mahdollisuuksia kaavoittaa siirtolapuutarhoja alueilleen.
Työryhmä pohtii myös uudenlaisten hallintomallien (esim- yhtiöiden) ja ylikunnallisten (toisissa kunnissa Helsingin omistamalle maalle perustettavien) puutarhojen eri puolia.
Suunitelma sisältää lukuisan joukon esityksiä olemassaolevien puutarhojen laajennuksista sekä myös uusia alueita siirtolapuutarhoille ja kesämajoille. Virkamiesten laatiman suunnitelman käsittelyssä on jo pudotettu pari esitettyä uutta aluetta, kuten Ruskeasuon laajennus, pois. Vastustus tulee monin paikoin, esim. Veräjämäen laakson palsta-alueella, jonne Oulunkylän puutarha olisi laajenemassa, olemaan kovaa. Nimilistoja kerätään jo, tai ainakin kyniä terotetaan. Toisaalta esim. Kivinokan historiallinen kesämaja-alue on jäämässä kerrostalokaavan alle. Kannatustakin esityksille kyllä varmasti on, eikä kaupungin ainakaan tarvitse pohtia sellaista riskiä, että uudet mökin vuokrapaikat eivät menisi kaupaksi - kysyntä ylittää tarjonnan reilusti, vallitsee myyjän, tai pikemminkin vuokraisännän, markkinat.
Jatkokäsittelystä ja raportista annetut lausunnot viime kesältä voi lukea kaupunginhallituksen ao. esityslistan liitteestä.
Kaupunkisuunnittelulautakuntaa kehotetaan kaupunginhallituksen päätöksessä selvittämään mm. Pakilan siirtolapuutarhayhdistysken laajentamista ja kaavoituksen muuttamista tätä varten. Samassa yhteydessä toivottavasti selviävät myös meidän pysäköintialueongelmamme ja minun mielestäni voisi selvittää myös alueemme tyhjien nurkkatonttien (entisten puuseerakennusten entiset tontit) ja ylimääräisten nurmialueiden (täytemaakenttä, Kielomäen takaosat) ottamista mökkitonttikäyttöön. Näin saataissiin huomattava määrä uusia mökkejä pienin kustannuksin (sähkö ja vesijohdot jo kulkevat lähellä) ja luontevasti ilman, että alueemme luonne millään tavalla muuttuisi. Seurauksena kustannuksemme alenisivat, kun yhteisin varoin hoidetttavaa nurmialaa olisi vähemmän. Tiedän kyllä, että näitä alueita lähellä olevat mökkiläsiet eivät pidä ajatuksesta (nimby!). Hehjtaarien kokosita nurmikkotakapihaa pidetään saavutettuna etuna, johon ei saisi puuttua.
Raportin lopun liitteissä on paljon hyödyllistä tietoa. Sieltä löytyvät niin siirtolapuutarha-alueen ja kaupungin välisen kuin myös mökkiläisen ja yhdistyksen välisen vuokrasopimuksen mallikappaleet sekä myös "rakentaminen siirtolapuutarhoissa" -määräykset.