Raportti neljän E:n risteyksestä

Siirtolapuutarha- ja kesämajatyöryhmän raportti (10.2.2009), jonka esityksistä kerrottiin mm. Pakilan syyskokouksessa ja joita jo aiemmin, kuten monet meistä varmaan muistavat, ennakoitiin apulaiskaupunginjohtajan vieraillessa Pakilan 60-vuotisjuhlissa, on esityksensä vajaa vuosi sitten jättänyt ja paperi on lähtenyt kaupungin virkamies- ja luottamusmieskoneiston käsittelyyn (klikkaa oheista linkkiä ja tallenna suunnitelma pdf-tiedostona koneellesi! Kaupungin nettisuvut päivittyvät aika ajoin, joten tämä linkki ei välttämättä jatkossa toimi...). Vaatimattomuus estää minua kertomasta, kenenkä huippuviihtyisä siirtolapuutarhatontti ja mökki isännänviireineen pönöttää keskellä raportin etukannen kuvaa. Raportin motoksi on valittu Pekka V. Virtasen, yhdyskuntasuunnittelun emeritusprofessorin, lausuma: "Siirtolapuutarhassa yhdistyvät ekonomia, ekologia, estetiikka ja etiikka". Neljän E:n risteys siis. Työryhmän tehtäväksianto oli tutkia, miten löydetään paikkoja uusile siirtolapuutarhoille ja kesämajoille. Tehtävänä ei siis ollut tutkia maan käyttöä, sen tehokkutta tai taloudellisuutta. Tuon tarkastelun oletettaneen tapahtuvan suunnitelmien myöhemmässä käsittelyssä. Kaavoituksessa sovitellaan aina erilaisia, ristiriitaisiakin, intressejä.

"Helsinki on metropolialueen keskustaajama ja sen maankäytöstä
ovat kilpailemassa monet urbaanin yhdyskunnan elämälle ja laadukkaalle
elinympäristölle välttämättömät toiminnot – asuminen,
palvelut, toimitilat, liikenne sekä ulkoilu-, virkistys- ja luonnonalueet.
Siirtolapuutarhat ja kesämaja-alueet sijaitsevat nykyisellään
ulkoilu- ja virkistysalueilla. Työryhmä on työssään noudattanut
samaa suunnitteluperiaatetta, sillä siirtolapuutarhojen ja kesämajojen
alueiden lohkominen muuhun käyttöön varatusta maa-alasta
olisi epätarkoituksenmukaista paitsi niiden omien sijaintiedellytysten
näkökulmasta myös asunto- ja elinkeinopoliittisista sekä yhdyskuntarakenteellisista
syistä." (sivu 7)

Työryhmän lähtökohta on vuosikymmenien "siirtolapuutarhojhen perustamismoratorion" jälkeen kumouksellinen. Näyttää siltä, että siirtolapuutarhureiden omissa nahkoissaan hyvin tuntemat "ei-markkinalliset arvot" (non-market values) on havaittu ja ehkä näin osittain tunnustettu, esim. Isossa Britanniassa on viime aikoina jälleen avattu uusia siirtolapuutarhoja. Näitä arvoja ovat ennen kaikkea monenlaiset virkistys- ja suojeluarvot. Niiden mittaamiseksi on olemassa monenlaisia menetelmiä. Kukaan vain ei, tietääkseni, ole kohdistanut arvottamistutkimusta siirtolapuutarhojen merkitykseen.
Aikaisemmin siirtolapuutarhat ovat olleet oleellisesti kuntien omaa palvelutuotantoa. Jokainen mökkiläinen on ollut suoraan kaupungin vuokralainen. Tilanne on tässä suhteessa muuttunut kun viimeinenkin Helsingin puutarha, Klaukkala, solmii uuden vuokrasopimuksen yhdistyksenä suoraan kaupungin kanssa, tekee vuokrasopimukset alueensa mökkiläisten kanssa, ja ottaa omaksi velvoitteekseen alueen vesijohto- ja sähköverkon sekä yhteisten viheralueiden hoidon. Näinhän me muut olemme tehneet jo pitkään.
Muuttunut tilanne, kaupungin osalle lankeavien kustannusten väheneminen ja mahdollisuus laskuttaa investoinnit maanvuokrissa tulevilta mökkiläisiltä, on oleelisesti parantunut kuntien mahdollisuuksia kaavoittaa siirtolapuutarhoja alueilleen.
Työryhmä pohtii myös uudenlaisten hallintomallien (esim- yhtiöiden) ja ylikunnallisten (toisissa kunnissa Helsingin omistamalle maalle perustettavien) puutarhojen eri puolia.
Suunitelma sisältää lukuisan joukon esityksiä olemassaolevien puutarhojen laajennuksista sekä myös uusia alueita siirtolapuutarhoille ja kesämajoille. Virkamiesten laatiman suunnitelman käsittelyssä on jo pudotettu pari esitettyä uutta aluetta, kuten Ruskeasuon laajennus, pois. Vastustus tulee monin paikoin, esim. Veräjämäen laakson palsta-alueella, jonne Oulunkylän puutarha olisi laajenemassa, olemaan kovaa. Nimilistoja kerätään jo, tai ainakin kyniä terotetaan. Toisaalta esim. Kivinokan historiallinen kesämaja-alue on jäämässä kerrostalokaavan alle. Kannatustakin esityksille kyllä varmasti on, eikä kaupungin ainakaan tarvitse pohtia sellaista riskiä, että uudet mökin vuokrapaikat eivät menisi kaupaksi - kysyntä ylittää tarjonnan reilusti, vallitsee myyjän, tai pikemminkin vuokraisännän, markkinat.
Jatkokäsittelystä ja raportista annetut lausunnot viime kesältä voi lukea kaupunginhallituksen ao. esityslistan liitteestä.
Kaupunkisuunnittelulautakuntaa kehotetaan kaupunginhallituksen päätöksessä selvittämään mm. Pakilan siirtolapuutarhayhdistysken laajentamista ja kaavoituksen muuttamista tätä varten. Samassa yhteydessä toivottavasti selviävät myös meidän pysäköintialueongelmamme ja minun mielestäni voisi selvittää myös alueemme tyhjien nurkkatonttien (entisten puuseerakennusten entiset tontit) ja ylimääräisten nurmialueiden (täytemaakenttä, Kielomäen takaosat) ottamista mökkitonttikäyttöön. Näin saataissiin huomattava määrä uusia mökkejä pienin kustannuksin (sähkö ja vesijohdot jo kulkevat lähellä) ja luontevasti ilman, että alueemme luonne millään tavalla muuttuisi. Seurauksena kustannuksemme alenisivat, kun yhteisin varoin hoidetttavaa nurmialaa olisi vähemmän. Tiedän kyllä, että näitä alueita lähellä olevat mökkiläsiet eivät pidä ajatuksesta (nimby!). Hehjtaarien kokosita nurmikkotakapihaa pidetään saavutettuna etuna, johon ei saisi puuttua.
Raportin lopun liitteissä on paljon hyödyllistä tietoa. Sieltä löytyvät niin siirtolapuutarha-alueen ja kaupungin välisen kuin myös mökkiläisen ja yhdistyksen välisen vuokrasopimuksen mallikappaleet sekä myös "rakentaminen siirtolapuutarhoissa" -määräykset.