Hernesoppalaukaus alkavan kevään kunniaksi

Nyt se on tapahtunut. Pakilan talvipäivä on vietetty tänä sunnuntaina. Minulle tämä on aina merkinnyt kevään virallista avausta: nyt saa ola ihan tosissaan tohkeissaan pitkistä valoisista päivistä, räystäistä roikkuvista jääpuikoista, hankikannoista, hienoista aurinkoisista hiihtokeleistä, talitiaisten voimistuvasta laulukilpailusta. Sanalla sanoen kaikista kevään merkeistä, jotka jo suorastaan jymisten vyöryvät tässä ajan myötämäkeen syöksyvässä koskessa meitä kohti. On lopputalvi. Kevät tulee pian ihan oikeasti. Katso vaikka almanakkaa: ollaan jo lähestymässä maaliskuun puoliväliä. Kolmen viikon päästä siirrytään kesäaikaan.
Sää oli paras mahdollinen. Pari astetta pakkasta ja auringonpaistetta. Edellisellä viikolla sää käväisi jo muutaman asteen plussan puolella niin, että tallattuihin polkuihin humpsahteli niillä tasapainoillessa koko jalan pituuden syvyisiä reikiä. Nyt polut olivat taas jäätyneet ja kantoivat hyvin, mutta reikien takia niillä kulku vaati erityistä tarkkaavaisuutta ja hyvää tasapainoa. Yhdistys oli investoinut kauhakuormaajan tms. vuokraan ja lumet oli komeasti työnnelty pois niin parkkipaikalta, Vaahterapolulta kuin kerhotalon edestäkin. Paikalle pääsi Vaahterpolkkua kyllä huonojalkaisempikin.
Lunta on paljon. En ole sitä ennen Pakilassa näin paljon nähnyt. Kuten oheinen kuvakin todistaa, voi kerhotalolla lumikasan päällä olla talon harjan korkeudella. Jos nämä lumet sulavat äkkirysäyksellä, niin varjelkoon meitä siltä tulvalta. Suuri lumimäärä on myös takuuvarmasti tukkinut kerhotalon alapohjan tuuletusaukot. Aukoissa oli vielä ennen kerhotalon ulkovuorauksen uusimista Pikku-Martin kottaraispöntöiksi nimittämät metriset vaneriputket, joilla tuuletusaukko saatiin talvellakin hangen pinnan yläpuolelle. Nyt eivät nekään olisi riittäneet. Talon alapohjan lattiaruoteet jatkavat tehokkaasti lahoamistaan, koska kosteus ei pääse tullettumaan pois alapohjan alta.
Viimeaikaisia lumikokemuksia vertailtaessa minua lohdutti, että useampi muukin oli särkenyt valokatteitaan lumilapiolla tai lunta luodessaan. Minulla jäi kyllä isot Icopal-katot ehjäksi, mutta halkopinon ja kellarin portaan ohuemmat Järbo-levyt on monesta kohtaa säpäleinä. Harmin paikka.
Lauantaina aamupäivällä hankikanto oli niin tukeva, että pääsin pintaa pitkin kasvihuoneelle ja kissanhäkille. Molempien katoilta sain lunta pois. Kasvihuoneen kattokennolevy vain luiskahti pois paikoiltaan. Onneksi se suostui luiskahtamaan takaisin uraansa sisältä päin työntämällä. Kissan häkin verkkokaton päältä en saanut kaikkia lumia pois ennen kuin jo aloin humpsahdella metriä syvään hankeen, joten piti luovuttaa kesken. Siinäpä se katto nyt sitten edelleen harjoittaa sitä mitä työntekijät joutuvat tekemään ylenaikaa nykyisessä työelämässä - venymistä.

Talven tapahtumat ja kevään suunnitelmat aiheena.
Kerhotalon edessä oli makkaratarjoilu ja sisällä mainiota hernerokkaa ym.

Pikku-Martti halusi lähettää erityisen kunnioittavat terveiset kaikille tämän blogin lukijoille.