City-kettu kanijahdissa

Kevät tulee niin, että Kielomäki raikaa. Tänään kello oli jo kuusi illalla, muta aurinko paistoi yhä vaan. Herättyäni hiihtolenkin ja syönnin jälkeisiltä pieniltä päivätorkuilta menin ulos, ja siellähän se mustarastas veteli säveliään koko kevään täydellä riemulla. Liekö sama, jolla on ollut tapana oleilla kuistimme alla suojassa pitkin talvea.

Piti ihan lähteä iltakävelylle katselemaan missä määrin perjantai-aamun lumisateen jälkeiseen puhtoiseen hangen pintaan olisi ilmestynyt uusia kaninjälkiä. Ja löytyihän niitä. Ystävämme kanit voivat ilmeisen hyvin. Pirteitä jälkiä en tällä kertaa kuitenkaan havainnut täällä ylhäälllä Mäntypolulla, vaan vain tavanomaisesti Pajupolun rannan puoleisella osalla ja Jasmikepolun loppupäässä. Siellä niitä sitten olikin paljon ja tuoreita - viimeöisiä. Mäntypolun Tuomarinkylän puoleiseen pääähän alueen kulmasta pois johtavan polun lähelle oli ilmestynyt kaninsyöttipönttö ja tähystys-ampumislava, matalampi kuin kerhotalon lähistöllä oleva. Pöntön vieressä oli vain yhdet rusakon jäljet- ehkä kanit eivät ole vielä huomanneet syöttiä. Toivotan onnea metsästäjille.

Niin kuin toisellekin metsästäjälle, jonka havaitsimme pajupolun ja Katajapolun välisillä tonteilla kulkevan pohjoista kohti: Kettu. Siellä se jolkotteli kaikessa rauhassa ilta-auringossa. Turkki ja häntä näytti olevan hyvässä kunnossa.

Eikä tässä vielä kaikki. Kun rannan kautta kierrettyämme palasimme mökille, huomasimme tuoreet ketun jäljet omalla pihallamme. Uskomattominta oli, että ne näyttivät kulkevan useita kertoja aivan mökin läheltä. Sisään mentyämme kertoi Sonia, joka ei ollut lähtenyt mukaan kävelylle, että mökin ympärillä oli pyörinyt "outo kissa", jolla oli hirveän paksu häntä. Häntä ei kuitenkaan ollut pystyssä, niin kuin kiihdyksissään olevalla kissalla vaan taaksepäin. Otus oli törmännyt kovalla kolinalla kuistin nurkkaan ja hyppinyt terassin edustalla edestakaisin. Meidän sisäkissat olivat ihan kiihdyksissään ja juoksivat päät kolisten ikkunasta toiseen otusta seuratakseen. Sama kettu? Tätä todistivat jäljet: edestakaisin meni selvät koiraeläimen jäljet ja tontilta pois johti viivasuora ketun jälkirivi. Voiko tuota nyt uskoa? Kettu, arka eläin, pyrkii melkein sisälle mökkiin? Kapi tai rabies voisi tietysti olla osa selitystä. Sairas kettu alkaa käyttäytyä oudosti ja menettää osan arkuudestaan. Muttta olen nähnyt kapisia kettuja, eikä tällä ainakaan kaukaa näyttänyt olevan niitä oireita. Häntä näytti ainakin suurin piirtein tuuhealta ja turkki muutenkin, mutta näimme ketun noin kolmenkymmenen metrin päästä, joten varma ei voi olla. Täytyy toivoa, että Pakilan city-kettukanta voi vähintään yhtä hyvin kuin kanikantamme, jota se osaltaan auttaa pitämään pienempänä.

Pakilan auringonlasku 13. maaliskuuta 2010.