Pakilan saunan remontin kuulumisia VII ja vähän muutakin

Saunaremontti jatkui taas viime keskiviikkona. Timpurimme Risto ja suuri joukko talkoolaisia kokoontui saunalla tarkoituksena rakentaa lauteet taas paikalleen. Valitettavasti tässä syntyi kuitenkin pientä viivästystä, koska Pentin Paulin aikanaan niin ansiokkaasti ruostumattomasta teräksestä kokoon hitsaamat lauderungot eivät enää sopineetkaan ongelmitta paikoilleen. Muurausten ym. takia ovat seinät hieman eri paksuiset ja eri kohdassa ja laatoituksen ja tasoitteen takia lattiapintakin on muuttunut korkeuksiltaan. Niinpä ei auttanut muu kuin ryhtyä hitsailemalla entraamaan lauderunkoja sopivammaksi. Talkoisiin onneksi ilmestynyt Seppo Setä onneksi osaa tätä taitoa sen verran, että sekin saadaan hoidettua. Muuten saunalla näyttää jo aika hienolta kuten oheen ladatuista uusista kuvista voi nähdä: lattia on saumattu, silikoneista ja rimoista osa on jo paikallaan. Talkoot jatkuvat piakkoin ja jossain vaiheessa tullee putkimieskin hommiin.
Lumituhot ovat suuremmat kuin odotettiin. Yllätyksiä tulee edelleen. Meilläkin oli terassin valokatteen päällä yllättävän suuri paino. Olihan se tyhjennetty lumesta pakkasten aikaan, kylllä. Mutta sitten oli tuiskuttanut uutta ja lisäksi nyt sitten viime päivinä satoi vettä lisäpainoksi. Ja harmillisinta oli, että lumen alle oli kertynyt yllättävän paksu jääkerros. Kaikki tämä paino sai aikaan sen, että katto oli painunut huolestuttavasti notkolle, ja ilmeisesti tästä syystä jää ja lumi ei valunut pois, vaikka suojakeliä oli jo jatkunut muutaman päivän. Eihän siinä auttanut. Piti kaivaa viininpuristimen tunkrahvi kellarista ja viritellä se ja sopivat lankut terassille ja pönkätä katto suoraksi. Sitä tehdessä valokate sanoi yhtäkkiä äänekkäästi poks. Eipä se onneksi kuitenkaan särkynyt vaan ilmeisesti vain kiinni jäätynyt kerros irtosi katteesta äänekkäästi. Saunalla käyntimme aikana lumi ja jää oli sitten ottanut ja tullut kertaheilauksella alas katolta. Luojan kiitos kukaan ei ollut alla. Olisi tullut pahaa jälkeä. Jää oli paljon paksumpi kuin olin kuvitellut. Alas komahtanut lohkare oli arvion mukaan useita satoja kiloja painava.
Viini/omenamehupuristimen käyttövoima jaksaa tarvittaessa nostaa myös terassin valokatetta.

Katolta putosi satojen kilojen jäälohkare.


Minua lohdutti näissä puuhissa se, että huomasin tapahtuneen ajoissa, ennen kuin ehti tapahtua mitään pahempaa. Tämän toteaminen ei kyllä varmaan lohduta sen mökin omistajaa Lehmuspolulla, jossa lumet olivat särkeneet koko terassin valokatteen aivan pirstaksi. Eikä tuo taida olla ainoa tapaus laatuaan alueellamme. Tuossa ohessa pyörivässä kuvasarjassa "Pakilan lumitalvea" on muuten aikaisempia kuvia juuri tuonkin mökin tienoilta. Muistaakseni kirjoitin varoituksen sanoja liiallisista lumikuormista niihin aikoihin. Mutta enpähän osannut itsekään melkein edes noudattaa ohjeitani.
Ensi viikonloppuna siirrytään kesäaikaan ja meillä on Pakilan kevätkokous kerhotalolla klo 15. Ja metreittäin lunta. Eipä ole vuodet veljeksiä. Mutta kai se kevät ja kesä tänäkin vuonna tulee, vaikka lunta nyt maisemassa vielä viipyykin. Tänään sateli hiihtolenkillä jo lupaavasti vettä. Äsken tosin, kun tätä kirjoittaessa käväisin pihalla, totesin, että on taas pakastanut. Huomisaamuna taitaa olla mukava hankikantokeli.
Kutsukirje kevätkokoukseen ilahdutti minua. Paitsi ne laskut ja niiden maksupäivien siirtyminen kuukautta aikaisemmaksi. Missähän maksuaikataulusta on päätetty? Jos se on ollut yhdistyksen kokouksessa esillä, on se mennyt minulta autaasti ohi - tuli vähän ikävänä yllätyksenä. No eiköhän noista selvitä, vaikka meillä täällä Mäntypolun yläpuolella onkin nämä suuret tontit ja vastaavan suuret maanvuokrat; minäkin maksan toista tonnia vuodessa.
Kokouskutsussa sunnuntain kevätkokoukseen oli ilahduttavaa ensinnäkin se, että toimintakertomuksen johdantoon oli merkitty yleistietoja alueestamme, joita olen monesti kaivannut: alueemme kokonaisala on 20,8 hehtaaria, josta 1,5 hehtaaria on nurmikkoa ja 6,2 hehtaaria muuta yhteisessä hoidossamme olevaa aluetta. Loppu on sitten mökkipalstoja, joiden pinta-alan mukaan maksut yhteiseen ja kaupungin kassaan määäräytyvät. Ehdotin aiemmin toisessa tekstissä toimia, joilla yhteisessä hoidossa olevaa alaa voitaisiin vähän pienentää, erityisesti työlästä ja kallista nurmikkoa, joillain reuna-alueilla (ks. teksti neljän E:n risteyksestä). Kannatettava ehdotus, joskin sen toteen saaminen vaatisi asemakaavamuutoksia. Niitä nyt toisaalta on muutenkin tulossa, jos aluettamme laajennetaan muutamilla kymmenillä mökeillä. Tämä tuo kyllä toisaalta myös lisää maksavia mökkejä kantamaan yhteisten alueidenkin hoitokuluja. Vaikea pohdintatehtävä. Niin kuin kehitystehtävät aina. Asiasta täytyisi laatia asiaankuuluvia taloudellisia laskelmia.
Toinen ilahduttava piirre kevätkokouskutsussa oli kerhotalon elävöittämisen muistelu toimintakertomuksessa - kesäkahvilat, kirjasto ja muu hauskuus oli runsasta ja muistelun arvoista. Toivon todella, että sama meno jatkuu ja paranee.
Kolmas ilon aihe oli yhdistyksen tilinpäätös: ollaan ylijäämän puolella tukevasti ja edes sauna ei ole kuin muutaman tonnin tappiolla, vaikka koko syksy ryskättiin remonttia ja ostettiin tarvikkeita. No, kaikki laskut eivät tietenkään olleet vielä vuodenvaihteeseen mennessä maksussa, mutta silti - tässähän jo viriää toivo, että vältymme ottamasta pankkilainaa saunan remonttia varten. Kerhotalon remontti on lähitulevaisuuden asia ja on hyvä, että säästöjä on sukan varressa.
Muistattehan saapua runsain joukoin kevätkokoukseen viikon päästä sunnuntaina, 28.3. klo 15. Erityisesti toivomme paikalle saunan lämmittäjäporukoita, koska keräämme kokouksen jälkeen nimiä ensi kesän lämmittäjävuorolistaan. Saunatoimikunnan unelma on, että lista saadaan kerralla täyteen. Painajainen taas, että se jää täyteen reikiä ja aukkoja, joiden täytettä saa metsästää uhkailulla ja kiristyksellä pitkin kevättä ja kesää. Lämmittäjät siis paikalle. Tarjolla paljon kovaa talkoolämmitystyötä ja vastaava määrä siitä seuraavaa hyvää mieltä.