Kasteluvettä tulee

Kasteluvettä tulee kiitettävästi taivaalta, joten ei ole niin väliä vaikkei sitä tällä hetkellä kasteluvesiputkesta tulekaan.

Vaaleanvihreä taipuisa putki ei kestänyt painetta, joten korjaus jatkuu vielä.

 Kasteluveden otto Vantaanjoesta verkkoomme tapahtuu Vantaan joessa olevan putken kautta. Vesi pumpataan saunan kellarissa olevalla pumpulla painesäiliöön, joka on myös kellarissa. Vedenottoputken päässä on verkko, joka estää roskia kulkeutumasta pumppuun ja takaiskuventtiili, joka estää paineen karkaamisen. Venttiili on noin puolentoista- kahden metrin syvyydessä kellukkeeseen ripustettuna. Se on otettava pois joesta talveksi ja varastoitava kellariin, etteivät jäät vie sitä mennessään. Pois ottaminen on tapahtunut vetämällä PEH-putken taipumista hyväksikäyttäen putken päähän kiinnitetyllä vaijerilla putken pää maalle ja irrottamalla venttiili. Kun putkea oli melkein parikymmentä vuotta näin syksyin keväin taivuteltu, antoi se elokuun puolenvälin tienoilla periksi ja katkesi, jonka seurauksena paineet karkasivat jokeen ja kasteluvettä ei enää saatu.
Korjaus on jo tekeillä. Tarkoitus on laittaa taivuttelua paremmin kestävää putkea pätkä rannan kohdalle väliin, jotta putki voidaan jatkossa nostaa tarvittaessa rantaan rikkomatta sitä ja huoltaa venttiiliä. Toisaalta myös kellariin, heti pumpun jälkeen, on imuputkeen tulossa takaiskuventtiili, jonka avulla paineen karkaaminen pumpun pysähtyessä imuputkeen voidaan estää. Tämä auttaa uuden, taipuisan putkimateriaalin kestämään, koska näin sen ei tarvitse olla paineen kestävää.
Toivossa siis eletään, että kasteluvettä tulee vielä tänä  syksynä putkestakin - vaikkei sitä näillä ilmoilla ole kyllä viime aikoina tarvittu.

 Puutarha- ja isäntätoimikunnat ovat tehneet ahkeraa talkootyötä kerhotalon maarakennuksen jälkien korjailussa. Talon takainen luiska muotoiltiin uudelleen ja salaojitettiin, jotta uusi lattia saadaan säillymään entistä paremmin eikä talon alle valuva vesi homehduta koko rakennusta. Tämä maarakentaminen tapahtui viime syksynä kuten tässäkin blogissa on kerrottu.

Nyt siis korjataan maansiirtojen jälkiä puutarhayhdistykselle sopivaan kuntoon. Ja näyttäähän se tulevan tosi hienoon kuntoon. Luiskan sitomiseksi on laitettu tukirakenteita ja multaa ja istutettu eri mökeiltä lahjoitettuja taimia - monenlaisia maanpeitekasveja. Tulevaisuudessa tämä rinne tulee kukkimaan komeasti pitkin kesää ja tuottamaan myös yrttejä kesäkahvilan tarpeisiin. Jo nyt sieltä olisi saatavilla minttuteen tarpeet. Vaatimattomuus estää minua kertomasta kenen lahjoittamista taimista. Toivottavasti tämä onnistuva osaprojekti kerhotalon ehostamiseksi kuvastelee jatkoakin: kerhotalosta ja sen ympäristöstä tulee yhä viihtyisämpi ja kauniimpi ja, mikä tärkeintä, yhteisillä viihtyisillä talkoilla tehden.

Elojuhlat juhlittu

Viime lauantaina oli Pakilan elojuhlat. Järjestävä lohko oli pannut paljon aikaa ja työtä juhlien eteen. Työ tuotti tulosta: juhlat olivat hauskat ja monipuoliset, ohjelma, tarjoilut ja koristelut olivat hyvin valmisteltuja ja antaumuksella tehtyjä.

Ohjelma alkoi Nipan puheella, joka oli Nipamaisen runollinen ja puhutteleva. Pienet kuuluttajatytöt haastattelivat Nipaa, niin kuin kaikkia muitakin esiintyjiä, "reippaasti ja kuuluvalla äänellä". Kerhotalon uudet AV-laitteet nostavat juhlien tasoa monella tavalla. Enää ei tarvitse pinnistellä, jotta kuulisi, eikä miettiä yhteislaulujen sanoja, kun ne näkee suurelta screeniltä kuin karaokessa ikään.

Ohjelman huippunumero oli flamenco-tanssiesitys. Joukko hehkeitä ja nuoria Carmen-neitoja yhdessä Carlos-"herrojen" kanssa esitti suomalaiseksi muokattua flamencoa ja hauskaa oli niin esiintyjillä kuin katsojilla.

Loppuillasta piti huolen taatulla tavallaan the Gardeners orkesteri sekä seuraavan sukupolven Simple Twist, joiden taidot ja pituus olivat huomattavasti kehittyneet edellisestä kerrasta. Levän Jyrki kantoi jälleen suurimman vastuun ohjelmiston onnistumisesta. Gardeners oli tullut hyvän matkaa vastaan yleisön makua: musiikki oli hyvin tanssimusiikiksi sopivaa. Soittivat jopa iskelmiä, joita joku soittajista oli vannonut ei koskaan soittavansa.

 Pauli oli vastaavana lihamestarina ja leikkasi illan aikana kokonaisen sian annospaloiksi nälkäiselle yleisölle. Lisäksi oli tarjolla herkullisia vohveleita ja tavanomainen buffetti. Joku väitti nähneensä Paulin loppuillasta tanssilattialla yhdessä sianpään kanssa ja molemmat olivat näyttäneet onnellisilta ja päässään olkihatut.

 Pihan koristuksena oli mm. yhä käytössä oleva 60-luvun traktori Tuomarinkylästä, josta tuli myös hevosajeluttaja kahden hevosen rattaillaan. Kyyti näytti kelpaavan hyvin alueen lapsille ja samalla saatiin polkujen varsille tuoretta lantaa ja kompostin kiihdykettä tarjolle ihan ilmaiseksi.

Ketjunheiton hopeamitalistin tyylinäyte. Yhdeksän kymmenestä ketjusta reikään.

 Pukeutuminen oli teeman mukaista: sadonkorjuuajan isäntiä.

 Myös miss Naisellisin Nainen oli valinnan jälkeisiltä kiireiltään ehtinyt juhliin.

 Parhaimman isäntäasun voittaja, Risto R.

Emäntäkilpailun kunniamininta asusta, Kikka.

Mummokratiaa?

Viime merkinnässä vertailin saarimökkeilyä ja siirtolapuutahailua. Samaa vertailua lienee tehnyt myös Asmo Noronen, joka julkaisi Kumpulan mökiltään yleisöosastokirjoituksen (linkki). Hän tuli maininneeksi käsitteen mummokratia, joka lienee tarkoitettu kritiikiksi Kumpulan käytäntöjä vastaan. Kirjoituksesta päätellen mm. sitä vastaan, että kaikkien puutarhureiden on Kumpulassakin liityttävä jäsneksi maan vuokranneeseen siirtolapuutarhayhdistykseen. Kirjoittaja ei siis näytä sisäistäneen ajatusta yhteisöllisesti mökkiläisyydestä ja yhdessä tekemisestä.
Jäin silti miettimään tuota mummokratiaa. Ei kai meillä Pakilassa sellaista...? Se kai olisi jotain sellaista, että mummot eivät olisikaan herttaisia ja hyväntahtoisia, vaan jotain päinvastaista? Että ei tyydyttäisi oman palstan asioihin, vaan määräiltäisiin naapuriakin? Ettei hoidettaisi yhteisiä asioita hyvässä hengessä, vaan pyrittäisiin dominoimaan? Ettei suvaittaisi, annettaisi kaikkien kukkien kukkia, vaan nähtäisiin kaikkialla arvovaltakysymyksiä?
Kuulun itsekin fb-ryhmään siirtolapuutarhamummot, joten jotain kai tiedän minäkin mummojen mielenlaadusta. Jos siellä joskus mummokratiaan ollaan kallellaan, niin enemmistö kyllä rivakasti oikaisee harhautuneita. Henki on hyvä ja toivon sen sellaisena pysyvänkin. Viihdyn talkoissa ja yhteisissä riennoissa, niin kuin oman tontin asioissakin, enkä yleensä koe häiriötä vaan vain hyvää henkeä naapurimummojen ja yhteistyömummojen taholta. Meillä ei siis liene mummokratiaa.