keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Annetaan kaikkien kukkien kukkia

 Mikä olisi kestävää siirtolapuutarhan hoitoa? Onko siirtolapuutarhassa jotain, joka ei ole kestävää? Sellaista, joka kuormittaa luontoa enenmmän kuin ajttelemme? Jos on, voimmeko muuttaa käytäntöjä paremmaksi?

Siinä lähtökohdat. Viime vuonna ilmestyi kirjanen Mökillä ja palstalla - kestävää kesänviettoa kaupungissa (isbn 9789529429738), kustantaja Siirtolapuuarhaliitto ry. Kirjassa käydään läpi siirtolapuutarhan ja ympäristön suhteita ja kestävyytttä. Kirja on toivottavasti tuttu kaikille siirtolapuutarhureille, sillä se lähetettiin kaikille jäsenille suoraan kotiin.

Kirja on ansiokas katsaus siirtlapuutarhan eri puoliin ja niiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Se ei kuitenkaan yltänyt arvioimaan eri tekijöitä ja niiden todellista paino-arvoa. Mitkä ovat pahimmat ongelmat ja mikä niiden merkitys on suhteessa muihin saman alan ongelmiin?

Mikä siirtolapuutarhassa kuormittaa ympäristöä pahiten ja mikä on kuormituksen vaihtelu eri toimintatavoilla. Tällainen kvantitatiivinen tarkastelu jäi lähes kokonaan puuttumaan kirjasta.

Arvioisin, että ilmastonmuutos ja luontokato, ovat myös siirtolapuutarhojen tärkeimmät kestävyyden avaimet. Ilmastokuorma siirtolapuutarhoista tulee matkoista ja lämmityksestä. Ratkaisuja kuormituksen pienentämiseen on. Julkisen liikenteen käyttö mökkimatkoissa on aivan mahdollista ja lämmitystä voidaan vähentää, käyttää uusiintuvaa polttoainetta ja/tai sähköä säästäviä lämpöpumppu- tai aurinkokeräinratkaisuja. 

Näiden arvioinnissa täytyy pitää mielessä ns, elinkaariarviointi. Ympäristön kannalta on todennäköisesti monin verroin parempi ajaa vanhalla bensaruohonleikkurilla vielä se kymmenen vuotta, jonka se vielä toimii, kuin vaihtaa ennenaikaiseti sähköleikkuriin, jonka valmistuksen ilmastovaikutukset kompensoituvat vasta vuosien sähkökäyttöisen leikkuun myötä.

Luontokato ja sen torjunta on vielä monelle puutarhurille outo asia (ks. esim.). Monien ihanteena oleva rikkaruohoton ja siisti puutarha, jossa on aina kitketty ja leikattu laaja nurmikko, ei ole ihanteellinen monimuotoisuuden suhteen. Rikkaruohoja sieltä täältä työntävä ja risu- ja lehtikasoja palstan nurkissa säilyttelevä palsta, jossa on tiheiksi ja läpipääsemättömäksi tiheiköiksi ryöstäytyneitä pensaikoita, on eliöiden kannalta paljon parempi: hyönteisille löytyy piilopaikkoja, ravintoa ja paikkoja koteloitumiseen ja talvehtimiseen, linnuille pesäpaikkoja ja hyönteisravintoa jne.

Hyönteishotellien ilmestyminen monille pihoille siirtolapuutarhoissakin kuvastaa asenteiden muuttumista. Parempia ja suurempia hotelleja kuitenkin syntyy "huolimattomalla hoidolla". Luontokadon torjunta onkin siitä mukavaa siirtolapuutarhurille, että se ei vaadi tekemään jotain enemmän, vain eri lailla ja vähemmän!

Jos keväällä jättää muutaman neliön nurmikkoa leikkaamatta ja antaa kukkien kukkia, akankaalit ja saunakukat ym. kukkivat aikaisin, ennen useimpia puutarhan kasveja. Hyönteiset saavat tärkeää aikaisen kevään mesiravintoa ja kasvukausi alkaa runsaampien pölyttäjämäärien kanssa ja kaikki hyötyvät: luonto kiittää ja puutarhuri saa vähemmällä enemmän.

Kun nurmikon rikkaruohot ovat kukkineen kesäkuun puoleen väliin tultaessa, ne voi ajaa alas muun nurmikon mukana. Vähän aikaa ruskeana paistava leikkuuala on pieni hinta siitä ilosta, että on tukenut luonnon monimuotoisuutta.

Tällaiset pienet, mutta tärkeät toimet kestävyyttä kohti ovat tärkeitä ja edistämisen ja tilastoinnin arvoisia. Ei pitäisi korostaa siirtolapuutarhan luonnonläheisyyttä ja kestävyyttä sinänsä, koska se ei kaikilta osiltaan pidä paikkaansa, ja voi siksi kääntyä ulkopuolisten silmissä tarkoitustaan vastaan. Sen sijaan tulisi tuoda esiin ja edistää yllä kuvatun tapaisia toimia ja kertoa niistä numeropohjaisia tilastoja. Silloin ei tehdä viherpesua, vaan toimia, jotka vaikuttavat.

Pari neliötä leikkaamatonta nurmikkoa, jossa kasvava akankaali on kukassa kesäkuun alussa, kun muita mesikukkia on vielä vähän.


perjantai 18. lokakuuta 2019

Syksy saa

Nyt saa syksy tulla. Viikko sitten käytiin jokasyksyisellä paskareissulla Vermossa. Siellä sonta oli huolestuttavan vähissä, Joku innokas työntekijä oli kärrännyt etukuormaajalla tavallisesti suurena kasana katoksen alla olevan kasan jonnekin muualle. Piti ottaa tuoreesta päästä, eikä vanhimmasta kuten tavallisesti. Katos oli niin tyhjä ettei uskallettu ajaa toisesta päästä peräkärryä sinne. Pelättiin ettei saataisi sitä täytenä enää jyrkkää luiskaa ylös. Onnistui se näinkin. Ilmaista tavaraa neljä peräkärryllistä. Hintana vain lapioinnista muutamaksi päiväksi kipeytynyt selkä. Sekn vaiva on jo hellittämässä - onneksi, KOPKOP.
Käytiin keskiviikkona Pakilan ukkoporukalla Jätkäsaaren Uudessa Saunassa. Oli ihan kiva, se saunakin. Porukkahan on parasta saunaseuraa ikinä. Seuraavaksi mennään ensi kuussa Hermanniin. Henna kanssa me saunotaan joka päivä, mutta voi sen yhtenä päivänä vaihtaa Pakilan porukan kanssa saunontaan. Saa siinä pieksää suutaan sen edestä.
Puutarhakin alkaa olla valmis talven tuloon. Perunat on nostettu, viinimarjat leikattu, kasvimaata kitketty loput kasvikset ja nostettu lavakehät kuivumaan tolulla pestyyn kasvihuoneeseen. Perennan varsia on leikattu ja haketettu kompostiin. Kesäkalusteet ja muurinpohjapannu nostettu talvivarastoon. Vadelman vanhat versot leikattu ja langat kiristetty. Mansikkamaa käännetty ja vanhat taimet hävitetty kompostiin. Vielä pitäisi ajaa ruoho ja kuivat lehdet leikkurilla ja sitoa uudet vadelmanversot. Sitten voisikin mennä talviunille ja herätä huhtikuussa kevättöihin.
Lystikukkulalla on aamuisin melkoinen konsertti. Muuttavia rastasparvia on latvat täynnä. Myös käpylintuja on liikkeellä isoja parvia. Närhet ärhentelevät keskenään ja palokärki huutelee aamuisin. Vihervarpuset ja viherpeipot ja tiklit ovat myös parveutuneet ja niitä kuulee ja näkee melkein koko ajan. Myös kotikanahaukkamme on vielä paikalla ja kunnostelee pesiään jo ensi vuotta varten. Suuria, valtavia valkoposkihanhiparvia kulkee vieläkin Haltialan peltojen ja rannikon saarten väliä päivittäin. Petolintumuuttoa näkyy, jos ehtii tähyillä taivaalle. Piekanoja, hiirihaukkoja, varpushaukkoja ainakin. Vuodenaika muuttuu ja eläinmaailma liikehtii.

Käpysato nón tänä vuonna runsas

Tiklit liikkuvat alueella.

Kanahaukkamme on vielä täällä.

Muutolla oleva hiirihaukka kaartelee Kielomäen päällä.

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Syyskokousasiaa

Viime viikolla tuli postissa kutsu yhdistyksen syyskokoukseen. Taisi olla taas myöhässä. Lueskelin kirjeen aineiston läpi. Suuria yllätyksiä ei ollut, paitsi kokouksen esityslistan kohta 15: toiminnanjohtajan palkkaaminen. Mitä, mitä?
Katselin talousarvioehdotuksen läpi, mutta sieltäkään ei löytynyt mitään selitystä. henkilöstökulut ovat ennallaan. Lienee niin, että asiasta on tarkoitus keskustella, muttei päättää mitään? Kahden sanan aineisto näin tärkeässä linja-asiassa, ei oikein ole riittävä, vaikka kokouksessa olisikin esittää tarkempaa ja laajempaa valmistelua asiasta. Tämä päätöskäytäntö kun rikkoisi yhdistyksen jäsenten tasapuolista kohtelua. Jo ennen kokousta on oltava riittävän hyvin selvillä, mitä aiotaan päättää, jotta jäsen voi perehtyä asiaan ja päättää, tuleeko paikalle osallistumaan asian käsittelyyn.
Toiminnanjohtajan palkkaaminen olisi todella suuri muutos tähänastiseen. Se veisi talkootyöhön ja yhteisölliseen henkeen perustuvaa siirtolapuutarhatoimintaa suuntaan, jonka toisessa päässä on lomakylä, jossa kaikki palvelut ovat maksullisia. Ja vielä: jos halutaan palkata toiminnanjohtaja, onko ajateltu, olisiko palkkarahalle muuta, jäsenten kannalta hyödyllisempää käyttöä? Palkkaamisella korvattaisiin tähän asti talkoilla tehtyä hallintotyötä. Olisiko tarve talkootyön korvaamiseen suurempi tai järkevämpi jossain muussa asiassa? Ehkä tarvitsisimme puutarhurin hoitamaan yhteiset istutukset ja nurmikot? Tai projektin vetäjän, joka ryhtyisi kaupungin kanssa neuvotellen toteuttamaan alueen laajentumista? Nämä vain esimerkkeinä, minkälaista keskustelua yhdistyksen pitäisi käydä. Toiminnanjohtajan palkkaaminen on näistä syistä niin periaatteellinen ja merkittävä asia, ettei siitä voi tehdä mitään päätöksiä yhdessä kokouksessa, vaan siitä on käytävä laaja keskustelu useammassa kokouksessa.
Myöhemminkin, jos tällaiseen muutokseen kaikesta huolimatta päädytään, on päätöksenteossa oltava hyvin tarkkana, paitsi edellä käsitellyistä syistä, myös siinä suhteessa, ettei palkattava henkilö tai hänen läheisensä ole osallistunut päätöksentekoon tai valmisteluun. yhdistyslakia tulee noudattaa, ettei tehdä päätöksiä, jotka joku voi tällaisten seikkojen nojalla kiistää ja kumota.
Talousarviossa on sekä tuloja että menoja lähes kauttaaltaan kasvatettu mainittavia summia ja saatu näin aikaan alijäämäiseltä näyttävä arvio. Olen taipuvainen olemaan eri  mieltä tällaisista muutoksista. Yhdistyksen taloutta ja varallisuutta tulee hoitaa niin, että tulot ja menot ovat tasapainossa ja toteutetaan toiminta minimikustannuksin aiheuttamatta ylimääräisiä menoja.
Vielä yksi seikka: Rakennustoimikunnan kohdalla toimintasuunnitelmassa mainitaan valokateterassi asiana, johon voi hakea rakentamiseen luvan. Näin ei voi olla, eikä sitä siksi voi mainita yhdistyksen virallisessa suunnitelmassa. Kaupunki poisti valokatteet tyyppipiirustuksista ja ilmoitti, että niitä ei sallita. Yhdistyksen vuokrasopimus kaupungin kanssa velvoittaa yhdistyksen noudattamaan, paitsi vuokrasopimusta, myös kaupungin antamia ohjeita. Tästä syystä maininta valokatteesta tulee poistaa.

torstai 8. elokuuta 2019

Kiitos kirjasta

Linkistä löytyy Juha Kauppisen Monimuotoisuus kirja lyhyt tarkastelu. Voi kiinnostaa puutarhureitakin. Suosittelen.

Kirjamielipide

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Saunateksti

Nappaan roskiksesta pahvinpalan ja takan vierestä tölkistä muutaman sytytyspalan. Käärin ne pahviin ja laitan ne kassiin, jossa on Niilon eilen tuomat kamat, tabletti ja maksupääte, vaihtokassa ja avaimet. Otan avainkaapista mökin kuistilla pyörän avaimen ja menen pihalle avaamaan pyörän lukon. Palautan avaimen kaappiinsa ja otan reppuun omat saunomiskamat, pyyhkeen, pesuaineet, pefletin ja parranajovehkeet. Laitan reppuun myös kirjan taukolukemiseksi.
Laskettelen pyörällä alamäkeen puutarha-alueen läpi jokirantaan saunalle. Laitan pyörän pihan telineeseen ja avaan saunan kuistin portin lukon ja lukitsen sen seinää vasten auki asentoon. Pukuhuoneen ja rahastajan kopin lukot ja salvat avattuani, menen kellariin hakemaan tuhkaämpäriä. Niitä on oven suussa viisi, kaikki suunnilleen puolillaan. Koko kellaritila on kaaoksessa. Tavaraa on paljon. Pysähdyn katsomaan. Maapora, moottorisaha, halkaisukone ja klapisirkkeli. Puolen kuution kokoinen styroxlaatikko. Lankkupöydän päällä ruustukin vieressä iso käärö oranssinväristä, muovista turva-aitaa. Teräksinen palo-ovi nojaa pöytään. Vieressä on henkilövaaka ja kolme vaahtosammutinta, joiden päiväykset ovat vanhentuneet. Kauempana kottikärryt ja betonimylly. Keskellä lattiaa on vesi-imuri ja paineilmakone ja pitkät alumiinitikkaat. Seinän vierustan teräshylly on täynnä työkaluja, ruuveja ja nauloja ja kaikenlaista pientavaraa. Perähuoneessa on jokivesipumppu, joka syöttää kasteluvesiverkkoa. Painemittarin laskiessa pumppu ärähtää kovalla mehulla käyntiin ja käy muutaman minuutin. Tänään on pilvistä ja yöllä on satanut. Pumppu on hiljaa.
Otan tuhkaämpärin ja vien sen löylyhuoneeseen kiukaan eteen. Vedän tuhkakourun ulos kiukaan pesän alta. Se on loppupäästään kipristellyt ja lohkeillut laidoistaan niin, ettei sitä kallistamatta saa kokonaan pois vedetyksi. Kouru on puolillaan tuhkaa. Nostan sen pään ämpäriin ja kolistan hiilihangolla tuhkat alas. Ämpäri tulee melkein täyteen. Vien sen takaisin kellariin ja palaan virittämään tulta. Avaan savupellin hiilihangolla kurottamalla. Se on savutorven alaosassa heti kiukaan yläpuolella. Siinä on laidassa pultti, josta vetämällä sen saa avattua. Pultin mutterit ovat löystyneet ja hiilihangolla lipsuu. Peltiä pitää klenksuttaa puolelta toiselle, jotta sen saa kokonaan auki. Se jää helposti osittain kiinni ja seurauksena on savusauna.
Haen takan vierestä puulaatikosta Hesarin a-osan ja ruttaan sen sivu kerrallaan pesään arinan päälle. Sen päälle nostan pahvin syttypaloineen ja niiden päälle nostelen koivuisia, tuohisia halkoja. Haen takan päältä pukuhuoneesta tikkuaskin. Siinä on kaksi tikkua. Sytytän paperit pesässä. Toinen tikku jää seuraavalle lämmittäjälle. Syttypalat varmistavat, ettei tarvitse hetken päästä aloittaa alusta. Laitan kännykän ajastimen hälyttämään kahdenkymmenen minuutin päästä. Kun puita lisää aina hyvän hiilloksen ja vielä vähän palavien klapien päälle niin, ettei tuli pääse missään vaiheessa pelkälle hiillokselle, lämmityksen pitäisi kestää vain kolme ja puoli tuntia. Käytännössä menee kyllä neljä, tai neljä ja puoli. Aina jossain vaiheessa unohtuu laittaa hälytys ja tuli kerkeää hiillokselle. Katson seinällä olevaa kinkkumittaria, se näyttää vähän alle kolmekymmentä. Vieressä oleva löylymittari melkein samaa. Nokisessa löylyhuoneessa on niin mustaa ja pimeää, että tarvitsen kännykän valoapin avuksi, muuten ei lukemia näe, vaikka olen laittanut lauteiden alla nurkassa olevan siivousvalon päälle. Lauteiden päällä on pistemäisiä kuituvaloja parikymmentä, muuta niiden valo hukkuu mustiin seiniin. Kun kinkkumittarin lukema on noussut 30 astetta, voi puiden lisäämisen lopettaa.
Rahastajan koppiin laitan kassista tabletin lataukseen ja tarkistan, että maksuohjelma toimii. Lajittelen pohjakassan lippaaseen lokerikkoihin, viitoset yhteen, kakseuroset toiseen, eurot kolmanteen ja viimeiseen lokeroon 50-senttiset. Summa täsmää. Otan lämpömittarin ja käyn laiturilla mittaamassa veden lämmön. 20,5 astetta Celsiusta. Liitutaululla eteisessä lukee 21 astetta. Niin lähellä, etten viitsi korjata lukemaa. Edellinen lämmittäjä on tehnyt perusteellisen siivouksen ja pessyt lattiat myös pukuhuoneessa. Pesu- ja löylyhuoneen lattiakaivojen teräksiset kannet ovat pesuhuoneen penkin käännetyllä puukannella. Laittelen ne paikalleen. Hajua ei tunnu. Myös pukuhuone tuoksuu raikkaasti. Saunan, savun ja vastojen hienoista tuoksua.
Istun välillä kuistille ja katselen maisemaa. Jokirannassa kasvaa tervaleppää ja pajua. Saunan tontti rajautuu unkarinsyreeniin, joka on jo kukkinut. Vastapäätä on peltoa rantaan saakka. Juhannusviikolla kaupungin traktori on niittänyt koko pellon, mutta heinää ei ole korjattu. Pelto on vaalean keltaisen ruskea. Telkän pöntössä ei näy liikennettä. Pensaikossa kuuluu useammalta suunnalta ruokokerttusen laulua. Satakieltä ei nyt kuulu.
Haen lisää puita kuistin alla olevasta varastosta. Niitä kannetaan sinisillä, rispaantuneilla Ikean kasseilla. Tila on alle kaksi metriä ja katon, eli kuistin lattian, kannatinlankkujen kohdalla paljon vähemmän, keskellä olevan poikittaishirren kohdalla vain noin 1,60 metriä. Haen kassiin puita perältä ja kuljen painavan kassin kanssa ovelle varovasti selkä koukussa. Lyön pääni kipeästi keskihirteen. Moneskohan kerta. Onneksi olen yksin. Kukaan ei kuule kirousten tulvaa.
Kun olen lisännyt kolme kertaa puita ja hakenut lisää kantamuksen, Hanne tulee ja tuo ruokaa. Keitettyjä uusia perunoita ja kananmunia, silliä ja pikkutomaatteja. Eivät ole vielä omasta kasvihuoneesta. Ne vasta kukkivat siellä ja avomaan kurkku ei edes vielä kuki. Vasta heinäkuun lopulla ollaan salaattiomavaraisia.
Syönnin jälkeen känny hälyttää puita lisäämään. Lämpö on noussut vasta vajaan kymmenen astetta. Haen myös lisää puita. Laiturilta kuuluu molskahdus. Joku mökkiläinen hyppäsi uimaan. Pilvisenä päivänä uimareita on vähemmän. Kun seuraavan kerran vilkaisen pihaan, siellä on nuori äiti lastenvaunujen kanssa. Kysyy: ”ai onko täällä sauna? Olin menossa uimaan. Tämä on niin hyvä paikka, kun rattaat saa puun alle varjoon siksi aikaa...”. Kysyn, onko hän mökkiläisiä. Ei, vaan palstalainen, mutta on tavannut käydä uimassa. En henno kieltää. Sanon, että saunavuorot alkaa vasta puoli viideltä, eikä laituri siitä kulu jos siellä joku käy uimassa. Menen hakemaan lisää puita. Kun palaan klapikassin kanssa, uimaan menijä on keskellä pihaa pyyhkeeseen kääriytyneenä ja pikkuhousut kädessä. Yritän säilyttää tyyneyteni ja totean vain, että uimarit ovat tervetulleita, mutta kaljakellujista me ei tykätä. Uimari vetäisen bikinihousut jalkaansa ja sanoo, että kaljakellunnan saisi hänen puolestaan kieltää. Äänestä kuulen, että hänkin taisi vähän nolostua.
Kolmen aikaan lämpö on noussut jo parikymmentä astetta kinkkumittarissa. Mietin hetken, tarvitaanko vielä yksi kantamus puita. Haen muutaman klapin.
Pukuhuone on paneloitu tummaksi lakatulla paneelilla. Alkuperäinen työnjälki näkyy myös ulko-oven paneloinnissa, johon joku talkoolainen on vetänyt ohjelyijykynäviivat ennen naularivin lyömistä. Pukuhuone on arvokkaan ja alkuperäisen näköinen lukuun ottamatta sähköjohtoja, jotka ovat kirkkaan valkoisia pintajohtoja, joita on vedelty pitkin katon reunoja ja nurkkia. Takkaan on laitettu rautainen sydän, jotta edes osa lämmöstä jäisi huoneeseen. Näin lämpimällä en laita takkatulia. Takan päällä seisoo metrin korkuinen kotkapatsas. Se on musta, poskessa punainen täplä. Se on veistetty pystyasentoon siivet edessä koholla. Maalattu mustalla kiiltomaalilla. Etuosa näyttää hämärässä märältä kalliolta. Takan päällä on myös jonkun lahjoittama ministereosarja ja kuparinen kiulu sekä urheilupystejä puutarhojen kisoista. Seinällä on muistopiiiros Talin johtokunnan käynnistä vuonna 1964 ja Itä-Pakilan Sauna OY:n osakekirja nro 171 vuodelta 1954. Laitan radion klassiselle odotellessani viimeistä puuhälyä. Tarkistan vielä, että pelastusrengas, tuhkakupit ja jalkojen huuhteluämpäri ovat paikallaan. Hanne on laittanut kukat ja matot paikalleen ja istuu lukemaan ja taukoa pitämään. Joella menee sinisorsaemo yhdeksän poikasen kanssa.
Laitan viimeiset puut pesään. Mittari näyttää jo yli 55 astetta. Lasken löylyvesiämpärin täyteen ja nostan sen lauteelle lähimmäksi kiuasta. Lauteen pinta siitä kohtaa, jossa ämpäri on tavallisesti on, on hajonnut pinnasta ja pehmennyt puu on kuopilla ja tikuilla. Laitan ämpärin vähän eri kohtaan ja haen löylykauhan ämpäriin.
Ennen kuin kello tulee neljä haeskelen rukkaset rahastajan kopista valmiiksi häkälöylyjen heittoon. Varttia vailla käyn katsomassa hiipuvaa tulta ja hakkaan hiilihangolla palavia puita pienemmiksi. Laitan letkun valmiiksi ja katson, että se on kunnolla kiinni ja kestää paineen vuotamatta. Käännän pesuhuoneen penkkien kannet oikein päin. Ne on lakattu venelakalla ja ovat kestäneet ainakin viisi kertaa pitempään kuin samasta puutavarasta tehdyt lauteet, joita pitää uusia muutaman vuoden välein. Yhden lyhyemmän penkin keskilauta on irronnut toisesta päästä ruuveistaan. Lahoaminen alkaa ruuvin reiistä, vaikka on käytetty rosteriruuveja.
Kuistille palatessa törmään kahteen rouvasihmiseen vaalean ruskeissa jakkupuvuissa. Katsovat minua pitkään. Lopulta selviää, että ovat nostalgiatripillä ja haluavat katsoa saunaakin. Pukuhuone saa toisen huokaisemaan, kuinka kaikki on samannäköistä kuin lapsena 50-luvulla. ”Täältä on niin hyvät muistot”. Mökki oli vanhempien 59 ostama ja 95 myymä. Toivottelevat poistuessaan kaikkea hyvää ja toivotan tervetulleeksi naisten vuorolle myöhemmin.
Vartin yli puen pitkävartiset nahkarukkaset ja menen häkälöylyn heittoon. Otan letku. Toiseen käteen suutin ja laukaisuvipu valmiina ja Raitaniemi toisella kädellä löylyluukkua ja suihkutan kivet päältä kauttaaltaan mahdollisimman nopeasti ja paiskaa luukun kiinni. Sama uudelleen kolme kertaa. Vaikka yritän toimia mahdollisimman ripeästi, naama ja lippis on jälkeenpäin vessan peilistä katsoen täynnä nokipilkkuja. Suljen savupellin ja räppänän ja jätän saunan siintymään. Ensimmäiset äijät alkavat ilmestyä. Käyn vielä suihkuttamassa letkulla lauteet puhtaiksi noesta. Yritän erityisesti tähdätä ylälaudetta ja seinään kiinnitettyjä nojailulautoja. Nokisena niiden kuvat näkyvät kylpijöiden ihosta, jos ei huuhtele kunnolla.
Hanne asettuu rahastajaksi ja merkkailee saapuvien saunakortteja ja pitää tukkimiestä tulijoiden määrästä. Minä pääsen äijien kanssa saunomaan. Otan saunareppuni ja riisun pukuhuoneen naulaan. Otan pesuvehkeet ja pefletin ja menen suihkuun. Lauteilla on jo puolenkymmentä äijää. Lämpötila ei ole vielä ehtinyt juurikaan nousta, mittari näyttää kahdeksaakymmentä. Yksi kylpyjä asettuu kiuasta lähimmälle paikalle löylynheittäjäksi. Kirjoittamaton sääntö sanoo, että kiukaan vastapäisessä kuumanurkassa istuvalla on puheet, eli häneltä pitäisi aina kysyä, sopiiko heittää lisää löylyä. Harvoin kukaan liioittelee löylyn kanssa. Alkulöylyt on mukavan lenseät. Lämpö menee hartioista aletaan aina sääriin asti ja nostaa ensin ihokarvoja ja sitten hikipisaroita pintaan. Lievässä lämmössä reilumpikaan löylynheitto ei polta korvia, eikä tukasta tippuva kiehuva vesi polta hartioita. Työmiehenä häärivä sanoo kauhan varressa, että häkälöylyn heitto on jäänyt kesken - on kitkua. Kysyn onko haju pahaakin ja tarjoudun heti avaamaan savupeltiä, jotta kitku häviää. Sanon, että suljin pellin vanhanaikaisesti, kun oli vielä heikko hiillos, ei liekkejä. Nykyään ei saisi olla sitäkään sanoo löylynheittäjä, mutta kunakin avata pellin kaikki yhdestä suusta kieltävät. Pelti jää kiinni ja saunominen jatkuu. Osa porukasta käy suihkussa, uimassa, löylyssä ja toistaa tätä useita kertoja pysähtyen välillä kuistille juomaan vettä tai olutta. Teräviä ei nykyään juurikaan näe edes miesten vuorolla. Ennen saattoi olla tosin ja pullo kiersi ja laulu raikasi. Harri Hämäläinen oli tunnettu siitä, että juttu luisti ja viinaa kului. Harrilla oli aina neljännespullon Hämeenlinna ja kuusi kaljaa. Kahdenkymmenen minuutin välein hän nautti kuudeosapullon kirkasta ja kaljan. Harrin kassista saattoi tarkistaa paljonko kello on. Jos oli kaljaa, ehti vielä hyvin löylyyn. Kulutan aikaa istuskelemalla kuistilla ja kuuntelemalla äijien juttuja. Nekin ovat siistiytyneet, kun Harri ei enää juurikaan käy saunassa. Naisista ja siihen liittyvästä ei nykyään juurikaan puhuta. Sen sijaan muita hauskoja juttuja kyllä riittää ja nauru raikaa. Ife on poistumassa saunasta ja palaa vielä: ”Piti kertomani yks saunajuttu vielä ennen lähtöä. Muurahainen ui selkää Thames-jokea ylävirtaan ja huusi: silta auki jätkät, kohta kolisee!”
Palaan välillä pesulle ja ajan parran löylyhuoneen lämpimälle seinälle ripustetun peilin avulla. Tuossa kohtaa peili pysyy höyryttömänä ja ajo onnistuu joten kuten. Palaan löylyyn ja kuuntelen juttuja. Nuorempi äijäporukka lauteen toisessa päässä kuulostaa Hesarin urheilusivujen tuloslistaukselta. En pääse perille, mistä lajista on kyse. Puheen rytmi ja nouseva intonaatio on sekin nuorten nuottia: ai ihan tosi kolme - nollaaah? Äijät käyvät munasillaan ostamassa Hannelta limuja. Hanne on niin tottunut käytökseen, ettei edes jälkeenpäin enää kommentoi mokomaa.
Kolmannen kerran menen löylyyn kuudelta, kun vuoroa on jäljellä puoli tuntia. Siirryn löylyn jälkeen vielä hetkeksi kuistille odottelemaan. Kun äijät valuvat kuistille vedellen hiljalleen loppuja vähiä kesävaatteita päälleen, otan rukkaset ja käyn sulkemassa löylyluukun ja huuhdon lauteet ja lattian. Katson vielä, että pesuhuoneeseen ei ole jäänyt mitään. Jos sinne on jotain jäänyt, voi vielä huudella poistuvien perään, kenen
pefletti, kenen pesuaine?
Hanne lukee vielä kopissa kirjaa. Miehiä kävi vain 31. Vähän, mutta niin on usein arkipäivävuoroilla.
Eka nainen saapuu jo kymmentä vailla, koska halusi välttää kastumista alkaneessa tihkusateessa. Jää odottamaan kuistille rauhassa. Viittä vailla menen aukaisemaan löylyluukun ja palaan koppiin, jonka olikin täytyy sulkea, koska on naisten vuoro. Naisia tulee tasaiseen tahtiin ja kymmentä vailla ovat jo yhtä lukuisammat kuin miehet olivat. Kirjaan tulijat, joista suurimmalla osalla on saunakortit. Myyn muutaman limun ja lueskelen kirjaa ja hesaria padiltä.
Puolen jälkeen naiset alkoivat poistua. Lähes jokainenhuikkasi mennessään ”kiitos, oli hyvät löylyt!” Laskin vaihtokassan pois ja jäljellejääneiden summan. Se täsmäsivät maksuohjelman kanssa ja suljin rahat pussiin ja allekirjoitin tilityksen.
Odottelin yhdeksään ja poistuin sitten kopista. Hanne oli jo pesemässä saunaa. Hoidamme siivouksen yhdessä loppuun. Loppusuihku ja sitten vielä roskat mukaan ja roskamolokkien kautta viemään avaimet ja kassa pois. Poljemme ylämäkeen väsynein jaloin. Vähän iltapalaa. Televiso ei jaksa kiinnostaa. Pakko mennä pitkäkseen. En enää kuule unen rajoille, kun Hanne yrittää vielä kysyä jotain. Olen jo unessa ja näen saunan lauteita.

Ylläoleva teksti on syntynyt yhden lämmitysvuoron aikana ja kokemuksiin pohjaten. Kaikki henkilöt ovat kuitenkin fiktiivisiä ja mahdolliset yhtäläisyydet todellisiin henkilöihin ovat vain sattumia.