Paukkupakkaskausi loppuu

Etelä-Suomen hiihtolomalaisia rangaistiin päättyneen viikon hirmupakkasilla, mutta keski-suomalaiset pääsevät tällä viikolla toiveilmoille hiihtämään ja nauttimaan auringonpaisteesta. Kevättä parhaimmillaan. Viime viikkoa edeltävänä torstaina kävin mökillä laittamassa lämpöpumpulle toivomuksen (10 asteen ylläpitolämmön sijasta) 18 asteen lämmöstä mökkiin. Perjantaina, saavuttuamme hiihtoloman viettoon, lämpötila oli noussut vain 2 astetta! Takkaan tulet äkkiä ja tekstiviesti asentaja Makelle, että laitanko päältä pois koko rakkineen, kun ei enää jaksa lämpöä tuottaa melkein 50 asteen lämpötilaeroa vastaan. Make vastasi, että kyllä vielä pitäisi jotain tulla. Pyyntöä isommaksi ja puhallinta kovemmalle. Tein niin, ja kyllä sieltä ehkä hieman enemmän tuli lämpöä, muttei tarpeeksi. Onneksi on varaava takka. Ja nyt, kun ilmat lauhtuivat, jaksaa pumppu taas puhkua lämmintä ilmaa mökin täydeltä.
Eilen ahkeroitiin hiihtolenkin jälkeen vielä kerhotalon kulmalla iglua tekemässä. Ei vaan aika ja voimat riittäneet, että olisi jaksettu tehdä valmiiksi asti. Homma on pakkaslumella hitaampaa ja vähän työläämpää, ja niin se jäi kesken. Eikä ole aikaa viikolla, eikä viikonloppuna, tehdä sitä valmiiksi, joten talvipäivän osallistujat saavat ihailla keskeneräistä iglua.
Ensi sunnuntaina, 6. maaliskuuta klo 11-13 käynnistyy uusi puutarhavuosi talvipäivän kokoontumisella kerhotalolla (linkki). Nähdään siellä!

Pakkanen paukkuu

Omenapuut viettävät talviuniaan verhoutuneena valkoiseen.

Kesäkalusteet ovat hangen keskellä katoksen alla syvässä lumikuopassa. Paljonpitää lämmetä, ennen kuin tuossa taas istuskellaan.
Pakkanen on kovaa ja tuultakin sen verran, että taitaa monelta jäädä hiihtolomalla hiihdot vähiin. Aikeissa ollaan kuitenkin kovasti yrittämään. Mökillä lämpö päällä. Tiedä sitten, tuleeko lämpö näillä keleillä ulkoa vai kaikki Fortumilta. Kesällä se sitten selviää, mitä sähkölasku näyttää. Välillä hirvittää näillä pakkasilla ja energian hinnoilla.
Viime viikonkloppuna käytiin kaivolla vettä hakemassa pitkästä aikaa. Neitinurkkaan asti pääsi kyllä pulkkaa vetäen hyvin, mutta loppu viiskyt metriä oli umpihankea ja itse hanakin oli hautautunut lumeen. Eipä ole veden kulutus sydäntalvena tainnut olla olematonta suurempaa.

Siemenpussit esiin

Kun kevätaurinko saa puutarhurin sydämen väpättämään ja hormonit hyrräämään, on aika kaivella esiin vanhat siemenpussit ja -luettelot. Uusia siemeniä voi hankkia puutarhaliikeistä, tavarataloista tai siemenliikeistä netistä.
Olen jo useana keväänä päättänyt, etten sorru näihin houkutuksiin, ja sitten loppukeväästä kuitenkin tavannut itseni idättämästä tolkuttoman suurta siemenvalikoimaa.
Pitäisihän minun jo uskoa, ettei huoneenlämmössä, kuumalla ikkunalaudalla, pelkällä varhaiskevään luonnonvalolla saa kunnon taimia. Pelkkiä kalpeita rihmoja, jotka eivät koskaan toivu siitä shokista minkä oikean kevään lisääntyneen luonnonvalon suuri määrä niille aiheuttaa.
Valaistuja idätyslaatikoita on myynnissä ja keittiön nurkassa seisoo jo muovinen minikasvihuone kesät talvet (siellä on muutama huonekasvi kissoilta turvassa).
Parhaat taimet olen aina saanut idättämällä mökillä kuistin ikkunalla ja siirtämällä mahdollisimman varhain, jo huhtikuussa, taimet kasvamaan kasvihuoneeseen.
Kauppapuutarhalta ostettuihin valmiisiin taimiin verrattuna tämä siementen ostelu ja idätysharrastus ei toki maksa oikeastaan mitään, mutta kuten niin monet muutkin, ostelen kyllä sittten niitä valmiitakin taimia loppukeväällä ja kesän kynnyksellä, vaikka en tiedä mihin saisin itse tuotetutkaan taimet mahtumaan. Ehkä pitäisi järjestää taimitori kerhotalon eteen myös huhtikuussa?
Nyt on aika myös hyötää oksia kevätkodin koristeeksi: Omenapuun tai vaikka koivun lehdet tekevät muutamassa viikossa pikkuruiset hiirenkorvalehdet maljakossa. Omenapuu myös tekee valtavasti kukkanuppuja ja jopa aukaisee pienen pienet kukat ihmeteltäväksi. Puutarhurin ensimmäinen kevätihme. Ulkona paukkuu pakkanen ja sisällä kukkii omenapuu keittiön pöydällä.

Iglun rakentajien elvistelyä

Kyllä se vain iglu syntyi, vaikka ajanpuutteen vuoksi sitä tehtiin kahtena viikonloppuna ja jouduttiin toisena viikonloppuna aloittaessa ensin vähän purkamaan suojakelissä muotonsa menettänyttä seinää.
Nerokas "iglun liukuvalumuotti" on nimeltään Ice Box ja sen ohjeita ja demonstraatioita löytyy runsaasti netistä (ks. esim. linkki).
Laitetta myyvät myös suomalaiset nettikaupat, esim. varuste.net.
Rakentaminen ei onnistu yksin, joten tämä on oikea perhelelu. Tämän kanssa voi isännälläkin olla kivaa. Voi rakentaessa viisastella poikkileikkauksen paraabelimuodosta ja sen merkityksestä rakenteen kestävyydelle tai sitten lumen käyttäytymisestä eri lämpötiloissa ja sen ihmeenomaisesta tarttumis- ja jäätymiskyvystä sopivasti pakattuna.
Iglun alin lumiharkkokerros alkaa hahmottua.

Työ opettaa tekijäänsä. Aina joitakin juttuja joutuu opettelemaan kantapään kautta.

Valmiista iglusta puuttuu enää sisäänkulku ja tuulensuojatunneli. Hauskaa oli ja valmista tuli.

Toivotamme lukijoille hauskoja iglun rakennushetkiä ja suuntaamme seuraavalle iglutyömaalle. (Tuolla hinnalla täytyy rakentaa muutama joka talvi, kymmenen vuoden ajan, jolloin päästään jo edullisen puolelle...)

Pakilakin Peruskirjassa

Siirtolapuutarha - Kaupunkilaisen paratiisi on vuonna 1999 ilmestynyt kirja, joka kelpaa jokaisen siirtolapuutahurin hyllyyn peruskirjaksi. Yksi kirjan teossa mukana ollut ja valokuvannut tekijä on Pakilalainen ja Pakila onkin kirjassa esillä siellä täällä. Sinne on tallentunut monia asioita myös meidän puutarhamme vaiheista, vaikka kirja käsitteleekin aihetta yleisesti.
Suurin ansio on hyvin perusteellinen ja myös joltisenkin elävä alkuvaiheen historian kuvaus: siirtolapuutarhojen syntyvaiheita kuvataan aikalaishistoriaa ja sen jännitteitä vasten.
Mutta kirja on arvokas myös jos haluaa tietää minkälaisia mökkejä maassamme on rakenneltu tai minkälaisia mökkiläisiä ja heidän ajatuksiaan maassamme on ollut ja on.
Kirja kannattaa myös lainata luettavakseen jos haluaa tietää kenen pihalla se kuuluisa Talin uima-allas on tai jos haluaa tietää tarkemmin sen Ruskesuon turvekattoisen Trollebon haltijan aikaisemmista vaiheista ja ajatuksista (Trollebo on esillä myös uudemmassa kirjassa, ks. toinen kirja-arvostelu).
Kirjan valokuvat, sekä uudet, että historian lähteistä etsityt, ovat mielenkiintoisia ja valaisevia. Monista vanhoista kuvista välittyy niihin syventyessä väärentämättömänä kyseisen ajan henki.
Siis hyvin suositeltava kirja. Kirjastosta saa, ainakin kaupungin, ja ehkä joku on raskinut lahjoittaa oman kappaleensa myös Pakilan kirjastolle?