Pieniä Puutarhaunelmia

Harvoin on kirjalla niin hyvä ja osuva nimi kuin tällä. Tämä ei ole puutarhanhoito tai kompostointiopas. Tässä käsitellään jotain paljon olennaisempaa: unelmia. Ne ovat niitä asioita, jotka saavat meidät jaksamaan ja innostumaan ja höperehtimään vuodesta toiseen omilla mökeillämme, ne varsinaiset motivaatiotekijät.
Kirja on lähes valokuvakirjamainen, niin suuri osuus Eiler Forsiuksen valokuvilla on sisällöstä. Kuvat ovat unelmoivan kauniita: aurinko paistaa ja puutarha rehottaa, valkea pieni koira istuu keskellä puutarhaa ruostuneessa rautasängyssä, joka on petattu pitsityynyin.
Ilkka Falckin teksti keskittyy nostamaan kustakin esimerkkimökistä esille olennaisen: minkälaisia haaveita omistaja ilmentää mökissään ja puutarhassaan. Teksti on lyhyttä eikä sitä ole lastattu millään turhilla faktoilla vaan keskitytään olennaiseen, unelmaan. Ei nimiä, ei osoitteita, ei kasviluetteloita. Tarinoita puutarhureista, jotka ovat tehneet unelmistaan vähän konkreettisempia. Edes mökkiläisten tai siirtolapuutarhojen nimiä ei mainita. Unelmathan ovat anonyymejä ja siksi niin helposti jaettavissa muillekin. Voi vain päätellä, että jos mökille pääsee raitiovaunulla, täytyy olla kyse Suomen vanhimmasta, alkuperäisellä paikallaan olevasta siirtolapuutarhasta.
Kolmas piirre kirjassa ovat ruokaohjeet ja reseptit. Katri Schröder on täydentänyt kunkin mökin kuvauksen juuri tuon mökkiläisen tyyppisillä resepteillä. Yllättäen nämä sopivat kirjaan kuin nenä päähän. En ole mikään master top chef ohjelmien katsoja tai ihailija. Syön vain elääkseni, mutta näiden reseptien yksinkertaisuus ja siirtolapuutarhanläheisyys on ihastuttavaa. Yksinkertaista mökkiruokaa, jossa kuitenkin on mausteena se unelma: poutainen päivä ja puutarhan yrttimaalta polulla asteleva emäntä.
Suloinen kirja. Tätä en, anteeksi vain, lahjoita Pakilan kirjastolle, vaan pidän oman mökkini hyllyssä. Hankkikaa oma. Suosittelen.