Alueen kuusiaidan päällä on valtava paino. Tänään varmaan jo valtaosa on tippunut vesisateen ja tuulen myötä.
Eilen alkoi sitten vesi tippumaan. Taivaalta ja katolta. Optigrip-suksilla oli ilo hiihtää vesikelillä. Sukset menee niin kovaa, ettei tahdo perässä pysyä. Sitten on hirveä hiki ja märkänä sekä päältä että alta. Mutta Pitkäkosken majalla voi rauhassa kuivatella teen, munkkien ja iltapäivälehtien parissa. Siellä tapaa Pakilan porukoita melkein yhtä paljon kuin itse alueella tähän vuoden aikaan. Hyvä on hiihtäjäin hiihdellä.
Lumien pudottaminen pitäisi näillä lämmöillä periaatteessa käydä tarpeettomaksi liukkailta katteilta, kuten muoviset valokatteet. Mutta oli käynyt kuten viime talvena: painava jääkakku painanut koko katoksen kuopalle. Piti taas laittaa sitä tunkilla suoraan. Oletan että jäät ovat jo tippuneet. Jos eivät, niin tönäisen loput alas ensi viikonloppuna.
Auttelin lumen valumista pitkävartisella erikoistyökalullani, jonka laadin erityisesti juuri näitä kevytkatteita varten. Se ei toiminut pakkasella, mutta nyt sillä sai helposti 25 senttisen lumikakun valumaan alas liukasta muovipintaa pitkin. Toheloin vain sen verran, että vehje pääsi putoamaan kulma edellä katton ja reikähän siihen tuli. Ensi kesänä korjattavaa. :-(
Lämpöpumpun sulatusvesi jäätyy pakkasessa
ja tekee ulkoyksikön alle paksua jääkakkua, jota on välillä kangen kanssa väänneltävä vähemmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti