Vadelman värinen sauna

Vadelma-aika on alkanut. Eilen poimittiin eka sato talteen, 6,5 l. Siitä se taas alkaa vadelmaorjuus ja kurjuus, joka sitten talvella on taas pelkkä ihana muisto vain ja vadelman tuoksu keittiössä...

Saunan maalaustalkoot alkoivat tänään ja jatkuvat huomenna klo 10:00.
Värikonsulttimme, Mikko, on pitkällisen pohdinnan ja kokeilujen jälkeen päätynyt väreihin, jotka sopivat sekä saunaamme, että yhteisöömme kuin, no... kuin väri saunan seinään.

Talkooväelle tarjotaan jatkossakin juomaa (limua), syömää (pientä) ja saunaa (suurta). Työ on jo hyvällä alulla, mutta uudet talkoolaiset ovat aina tervetulleita. Raaputusta ja maalausta riittää vielä.
Nähdään siis saunalla ja kohta uusi sauna.

Kukkivat maat

Leikatessaan yhä uusia kukkaperiä puutarhansa perennoiden kukittua ja ihaillessaan uusia nupuistaan puhkeavia kukintoja puutarhurimme mieleen nousevat Leinon säkeet Lapin kesästä ja kysymys: "miks täällä kaikki kukkii nopeasti...?"
Jonkin pionin tai sormustinkukan pohjaan katsoessaan puutarhurimme silmä tavoittaa kukasta elävänä nuoruuden tunnelmansa ja Katri Valan kukkkivat maat alkavat kerrata säkeitään puutarhuriparkamme päässä.
Hetken nyyhkittyään puutarhurimme muistaa kuitenkin, helpotuksekseen, ettei ole enää itse nuori. Ja katsoo ympärillään olevaa kukkaloistoa pieni hymynkare suupielessään, kyllähän kaikki nuori, juuri nupustaan puhjennut, on kaunista, mutta niin katoavaista.
Ymmärtäväisesti hymyillen puutarhurimme kolistaa kukkineet leikkonsa kompostiinsa, jonka kerroksista voi erottaa kuluneen kesän eri vaiheita, joihin puutarhan yltäkylläisyys tuottaa lisää ruskean eri sävyissä vivahtavia kerrostumia, yhden toisensa perään.
Puutarhurimme kelailee päässään pikakelauksella puutarhurivuosiensa filmiä ja kokee voimakkaana ympärillään olevan elomaailman aaltoilut (panta rhei!). Niin on yltäkylläistä puutarhassa kuohuva elämä ja niin paljon on hajottava, että kukat voisivat ajallaan nousta. Niin monen on sorruttava, jotta toisilla olisi tilaa. Puutarhurimme nyökkäilee myhäillen ja näkee oman pienen osansa tuon kuohuvan maailman ohjailijana kuin kaarnalaivan perämiehenä kuohuvassa lammikossa - aina ei voi tietää minne mennään, mutta useimmiten kuitenkin näkymät ovat kiehtovia.
Näin kulkee puutarhassaan askaroivan miehen ajatus ja kenpä taitaisi viskellä verkkoja sen tielle!

Kesäaamun luontohavainto

Tänä aamuna 6:30 ollessani lähdössä yläparkkikselta yoga-harjoitukseeni alkoi ylämetsän suunnalta kuulua metelöintiä. Ajattelin, että onpa jollain bileet venähtäneet. Yllätykseni oli suuri kun lähemmäs tietä ehdittyäni sainkin havaita metelin pitäjiksi kaksi noin parikymppistä nuorta miestä. He laskivat Klaukkalantien mäkeä alas, toinen kolmipyöräisellä potkulaudalla ja toinen rullaluistimilla. Kiire oli kai ollut kova lenkille lähtiessä, sillä pojat olivat unohtaneet kokonaan pukeutua: molemmat olivat syntymäasussaan.
Pojat viuhahtivat ohi melkoista vauhtia ja menosivat mennessään jotain, mistä en liiemmin saanut selvää.
Autoilleni ehdittyäni sain havaita toisen, rullaluistelijan, kaatuneen pitkin pituuttaan mahalleen keskelle tietä ja ilmoittavan maailmalle havaintonsa kovaan ääneen: "Voi v***u, voi v***u!".
En jäänyt sen pidempään seuraamaan, koska urheilijapoika näytti olevan kykenevä auttamaan ystäväänsä.
Onko viuhahtelu tullut uudestaan muotiin? Kun minä olin nuori 60-70-luvulla, se oli uusi muoti-ilmiö, mutta luulin sen olevan jo vanhanaikaista?
Luulo ei ole tiedon väärtti.

Kani katolla ja muita keskikesän ihmeitä

Juhannus meni ja olemme saaneet lukea siitä ja kokosta ihastuneita kommentteja facebookista siirtolapuutarhamummojen sivuilta.
Blogin pitäjä vietti helteisen viikon Kuusamossa karhua kiertäen. Karhua ei nähty mutta kotkia kylläkin.
Paluu yllätti puutarhurimme: viikossa olivat kasvit järjestäneet lukuisia yllätyksiä. Ne kohdat, joissa vielä keväällä oli avara polku ja molemmin puolin pieniä taimenalkuja, olivat kasvaneet umpeen. Puutarhurimme piti ensi töikseen tarttua aitasaksiin ja leikata tiensä läpi viidakon toiselle puolelle puutarhaansa. Myös pensasaidat piti taas leikata ja kitkeä vielä sieltä täältä varkain kukkimaan päässeitä vuohenputkia.
Pionit kukahtivat jo. Samoin suviruusut ja iirikset ja päivänliljat. Puutarhurimme viettää lukuisia hetkiä kuivuneita kukkaperiä leikaten. Kuistin terassin ympärillä olivat viini- ja villiviiniköynnökset riehaantuneet kasvamaan metrien mittaisia uusia rönsyjä, jotka tietysti oli myös leikattava pois. Valokatteen reunaa tikkaiden kanssa kiertäessä paljastui myös seuraava ihme: katolla oli raato, joka ensin näytti oravalta, mutta tarkemmassa tutkimuksessa osoittautui entiseksi kaniksi. Liekö joku petolintu aterioinut mökin katolla ja jättänyt terveisiksi eväittensä jäänteet.
Kirjoitan tätä saunan lämmitysvuorolla puitten lisäysten välillä. Hyvin kerkeää. Kiukaamme syö nykyisin hyvin maltillisesti polttopuuta. Saunamme ekotehokkuus on noussut remontin jälkeen ihan uudelle tasolle. Ollaan jo lähellä kesän puoltaväliä, eikä liiterissämme ole vielä kovinkaan suurta aukkoa - puut riittävät entistä paremmin. Uimavesi on helteillä ollut mukavan lämmintä, vaikka onkin nyt hieman jäähtynyt, lähemmäs kahtakymmentä astetta. Tänään uimajokeamme, Vantaata, näyttää kiusaavan joku pieni öljypäästö, joka ei varsinaisesti houkuttele uimaan sekaansa.
Muuten on puutarhurin hyvä levätä keskikesäänsä ja odotella satokauden vauhdittumista. Mansikat eivät olleet tykänneet helteistä ja sato jäi pieneksi ja ryppyiseksi. Ensimmäiset punaiset vadelmat on jo havaittu. Ennen vadelmien kimppuun käymistä olisi kuitenkin vielä revittävä kaikista omenapuista vuosikasvun vesiversot pois.
Että sellaista lepäilyä tiedossa lähiaikoina.