tiistai 31. elokuuta 2010

Rikollinen mielenlaatu

Olen useita kertoja kirjoittanut jätevesiasioista ja uudesta hajajätevesiasetuksesta sekä EU:n uusista määräyksistä (linkki). Kirjoittamalla olen yrittänyt tuoda sopua ja ymmärrystä näihin asioihin. Yksinkertaisesti sanottuna olen halunnut selvittää, että ensinnäkin on mahdollista ja toiseksi, miten on mahdollista, noudattaa uusia määräyksiä mökissä, jossa on "kaikki mukavuudet". Mukavuuksilla tarkoitan tässä yhteydessä sisään tulevaa ja poistuvaa vettä, suihkua, pesukonetta ja mahdollisesti saunaa ja ehkä jopa tiskikonetta (jota itselläni ei ole). Paitsi kirjoittamalla olen myös ihan käytännössä demonstroinut tätä mahdollisuutta tämän, vuonna 2014 lopullisesti voimaan tulevan, asetuksen noudattamiseen. Olen (kaivinkonetta ja maarakennusrfirmaa apuna käyttäen) rakentanut toimivan imeytyskentän sekä toteuttanut erottelevan kuivakäymälän, jonka erottelemat nesteet käsitellään tuon asetuksen ja Helsingin ympäristötoimiston vaatimalla tavalla.
En suinkaan halua esittää, että kaikkien pitäisi menetellä samalla tavalla. Jos joku haluaa hakea vetensä kannulla tontin nurkalle tulevasta vesijohdosta ja jättää sen suuremmat mukavuudet rakentamatta, on se minusta täysin hyväksyttävää ja moitteetonta käytöstä. Tällöin uusi asetus ei niin sanotusti "aiheuta toimenpiteitä".
Sen sijaan minusta ei ole hyväksyttävää, jos sanotaan, ja eri yhteyksissä suorastaan toitotetaan, että "jos jollakulla on nyt Pakilassa pesukone ja sauna ja tiskikone, niin se on suorastaan rikollista". Ensinnäkään se ei voi olla. Rikollinen on se, joka rikkoo lakia. Uusi asetus tulee voimaan kokonaisuudessaan vasta siirtymä-ajan jälkeen vuonna 2014. Missä rikos? Toiseksi on mahdollista noudattaa tuota asetusta jo nyt: kuka vain voi pyytää Helsingin kaupungin ympäristötoimistosta tarkastajan tutkimaan, noudattaako tontillaan toteutettu jäteveden käsittely uutta asetusta vai ei. Tuosta käynnistä saa, ilman kustannuksia, tarkastuskertomuksen. Näin olen menetellyt. Missä rikos?
Näissä asioissa on tärkeää edetä sovussa ja erilaisia tapoja kunnioittaen. Jotkut haluavat kunnioittaa edellisten sukupolvien työtä olemalla yhtä ahkera rakentelemalla mökilleen uusia mukavuuksia. Toiset katsovat, että menneisyyttä kunnioitetaan parhaiten pitäytymällä vanhaan, "museoimalla" mökki. Molemmat ovat hyväksyttäviä ja omista lähtökohdistaan ymmärrettäviä tapoja. Tärkeää olisi, että molemmat olisivat myös yleisesti, ja ennen kaikkea yhteisen yhdistyksemme hyväksymiä.
Jos toisia syytellään rikollisiksi, ja varsinkin jos, (huomatkaa tuo edellä oleva jos!) syyttelijällä vielä on mökillään suihku, tms. kahvipannua runsaammin vettä käyttävä rakennelma, mutta ei jäteveden käsittelymenetelmää (imeytyskenttää tms.), niin tuo asetelma rikkoo, vuoden 2014 alusta alkaen, voimassa olevaa asetusta. En silti väittäisi sitä rikokseksi, korkeintaan rikkomuksen mahdollisuudeksi. Mutta syyttelijän mielenlaadun vilpittömyyttä epäilisin.
Olkaamme siis mieluummin yhtä. Lyökäämme käsi kätehen ja auttakaamme niitä kanssapuutarhureitamme, jotka haluavat sen suihkunsa pitää omalla tontillaan, laatimaan uuden, asetuksen mukaisen käsittelyn jätevesilleen. Arvostakaamme siis sekä rakentajatyyppiä, joka rakentaa high-tech mökkiään yhä paremmaksi, että museaaliseen ratkaisuun päätynyttä luomumökkeilijää. Molemmat ovat arvokkaita ja molempia tarvitaan yhteisömme arvostettuina jäseninä.
Näin myös vältämme myös sen kauhukuvan, että riitainen yhdistyksemme ajettaisiin maanomistajakaupungin toimesta toteuttamaan uuden asetuksen vaatimuksia rakennuttamalla alueelle uudet vesi- ja viemäriputket. Siitä ei hyötyisi ympäristö eikä siirtolapuutarhamme. Ja lisäksi jokainen meistä köyhtyisi siinä muutaman tonnin ihan turhaan.

maanantai 30. elokuuta 2010

Opastetulla Folkretkellä

Kerhotalomme aktiivikausi päättyi Taiteiden yön konserttiin. Kahdeksalta illalla lauteille nousi varttituhannes niminen (1/4 Millennium) bändi soittamaan folkmusiikkia. Juju oli kuitenkin siinä, että eivät vain soittaneet. Bändin vetäjä, Reijo Rinne, myös kertoi kustakin kappaleesta: niiden taustoista ja alkuperästä ja miten ne liittyvät folkmusiikin historiaan. Tämä loi tähän konserttiin ihan erityisen, letkeän, tunnelman: oltiin retkellä folkmusiikin maastoissa. Kenenkään ei tarvinnut pönöttää tai muuten tärkeillä, vaan rentoutua ja nauttia Rinteen asiantuntevasta opastuksesta ja eläytyä kulloiseennkin musiikkimaisemaan. Harvinaisen mukava tunnelma konsertiksi. Rinne vei bändinsä kanssa läsnäolijat 1600-luvun kansansävelmistä Woody Guthrien kautta Bob Dylaniin ja Bruce Springsteeniin. Eikä heikommin musiikkia tuntevankaan tarvinnut arvailla, kun kappaleista kerrottiin ennen niiden esitystä. Tämä musiikkiretki oli opastettu.
Bändin nimi tulee sen jäsenten noin suunnilleen summatuista ikävuosista. Totesivat, Reijo Rinteen suulla, että noin kaksisataa vuotta on yhteensä harjoiteltu ja näin pitkälle on päästy. Yhdessä bändi on harjoitellut noin puolitoista vuotta. Siinä soittavat John Chase, (vasemmalla) banjo; Gill Leppelmeier laulu ja alttohuilu; Reijo Rinne, laulu, huuliharppu ja kitara ja Antti Henttonen kitara ja basso.

Viime mainittu on myös Pakilan mökkiläinen, joten tämäkin on siis "Pakilan Bändi". Yksi lisää!
Konsertissa kuultiin myös tuttuja ikivihreitä, joita hoilattiin mukana (Dylanin Blowing in the Wind etc.). Konsertti loppui Bändin, yhdessä järjestelyssä auttaneen Jyrkin kanssa, esittämään encoreen. Ja kaikilla oli niin mukavaa. Kuvassa Jyrki soittaa bassoa.

Kuka vielä sanoo, että taiteiden yössä on levotonta ja epäviihtyisää? Ei ainakaan Pakilassa.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Sadonkorjuun juhla

Sadonkorjuun juhliminen on aina ollut tärkeää ja merkittävää. Niin myös Pakilan siirtolapuutarhassa. Elojuhla on taas pidetty. Perinteiden mukaan viime lauantaina. Juhlahan alkaa kenttäpeleillä, joiden palkintojen jako ja arpajaiset palkintoineen ovat sitä juhlien pakkopullaa. Ainakin tällaiselle kierosilmälle, joka ei pärjää tikan tai renkaan, sen enempää kuin ketjunkaan, heitossa.
Kenttäpelitoimitsijana aina ahkera Altti.
Yllätys pelien sijaan on aina se, mitä kulloinkin järjestävä lohko on onnistunut saamaan ns. vapaaksi ohjelmaksi, jota nähdään ennen kuin loppuillan tanssi alkaa.
Puheenjohtaja aloitti tervehdyspuheella. Jorma oli illan juontajana.
Ensin puutarhamme hanuristit, Eikka ja Osmo, ja esittivät taitavasti klassista haitarimusiikkia.
Välillä saattoi pistäytyä pihalla nauttimassa Joren loimuttamia lohia.

Jorma ja Anu esittivät soidintanssin. Ja sehän oli häikäisevä - se Anu, ja koko esitys.
Nyt elojuhlan järjestelyvastuussa ollut kakkoslohko oli ollut onnekas saadessaan apuun vastikään mökin ostaneen Kapsäkkiteatterin johtajan, Reetta Ristimäen. Kapsäkkiläiset esiintyvät myös Allotrian teatteri- ja musiikkiravintolassa, ja olivat juuri keskiviikkona esittäneet siellä uuden "Suomi Filmi esittää" tuotantonsa. Nyt kuultiin uunituore lyhennelty uusinta Pakilan kerhotalolla. Laulut olivat iki-ihania ja niiiin tuttuja. Mutta esitystapa ja taito toi ne yhtäkkiä niin lähelle ja käsin, tai paremminkin korvin, kosketeltaviksi, että oli kuin olisi astunut aikakoneeseen: Yhtäkkiä oltiin Kaivopuistossa sata vuotta sitten kuuntelemassa herkkää serenadia. Yleisö oli ällistynyt moisesta taituruudesta, ja encore taputettiin innokkaasti kuin ainakin suurimmilla näyttämöillä ja saatiinkin vielä yksi laulu.
Jere Ristimäki, Marko Puro (joka myös säesti pianolla), Päivi Ristimäki ja Reetta Ristimäki.
Tämän liikuttavan esityksen jälkeen saatiin lavalle Veijo Midi, Kapsäkin työntekijä myös, joka taituroi tutuista kappaleista elektroniikan avulla uusia syntetoituja versioita. Efektit olivat yllättäviä ja hauskoja ja samalla tuli hoidetuksi se tanssimusiikin tarve. Tanssia ja tanssijoita en tosin jaksanut kovin pitkään jäädä seuraamaan, mutta kuulemma juhlat olivat jatkuneet aamuyölle.
Kun kerhotalolla on ensi perjantaina vielä luvassa varttivuosituhannen folkmusiikkikonsertti, niin täytyy todeta, että yhdistyksemme hankkii tätä rataa vielä, paitsi Suomen suurimman ja kauneimman siirtolapuutarhan, myös niistä kaikkein kulttuurimyönteisimmän ja sitä myötä arvostetuimman maineen. Siis paitsi puutarhuripiireissä, myös siellä kulttuuripiireissä.

torstai 19. elokuuta 2010

Satokauden herkut

Työssäkäyvää puutarhuria lohduttaa puutarhan satokausi jos kohta se aiheuttaa stressiäkin kun karviaisia ei oikein ehdi poimimaan ja keittelemään. Kasvihuonessa on kuitenkin ilo pistäytyä tähän aikaan. Tomaatit ja kurkut ovat kasvaneet niin, ettei sekaan tahdo sopia. Kirsikkatomaatit ovat kuin karkkeja, paitsi parempia ja terveellisempiä ja tavallinen kasvihuonetomaatti on noin kymmenen kertaa maukkaampi kuin kaupan tomaatti. Tämä johtunee pääosin siitä, että omat tomaattinsa voi poimia vasta kypsänä, jolloin aromit ehtivät kehittyä täyteen kukkaansa. Sama koskee myös kurkkuja, jotka ovat niin maukkaita, ettei niitä toistaiseksi suuresta määrästään huolimatta ole ollut liikaa - kaikki on tehnyt kauppansa.
Päivän sato 1,5 neliön kasvihuoneesta.

Sunnuntaina kirjoitin ukkosen vahingoista. Mannisen Jorma oli pahoittanut mielensä kirjoituksestani. Sain sen verran lisätietoja, että yhdistykselle ei ole aiheutumassa tappiota mittaamatta jääneestä sähköstä. Se on tarkoitus jakaa niille mökeille, joiden mittari ei tällä hetkellä toimi, kuuden aikaisemman vuoden kulutustilaston mukaan painotettuna. Että tämä näin korjauksena.
Jorman kommentit, että "levitän hysteriaa" ja että en saisi "kirjoittaa yhdistyksen asioista ilman ko. henkilöiden lupaa" jätän kuitenkin omaan arvoonsa, enkä viitsi provosoitua tämän enempää. Olen jo aiemmin kirjoittanut yhdistyksen toiminnan ja julkisuuden suhteista, joten viittaan siihen ja sananvapauteen.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Ukkosen vahingot

Eilinen ukkonen aiheutti muitakin vahinkoja kuin vain pirstoi koivun Kielomäellä. Lehmuspolulla on telkkarit pimeänä, eli keskusantennin jakeluhaaroittimet ovat saaneet salamasta tällin. Lisäksi ukkonen löi hajalle sähkönjakelumme alakeskuksien mittarikaappeja samalla tavalla kuin pari vuotta sitten. Sähkönjakelua se ei keskeytä, mutta kulutuksen mittaus mökkikohtaisesti ei kaikilta osin toimi. Sähkötoimikunta ei, ymmärrettävistä syistä, kerro mitkä mökit saavat tällä hetkellä ilmaista sähköä. Toivottavasti korjaukset onnistuvat nopeasti. Pari vuottta sitten siihen meni puoli vuotta, eikä vakuutusyhtiö korvannut yhdistyksen menetyksiä mittaamatta jääneestä sähköstä.
Vadelmapensaista löytyi tänä aamuna vielä, viimeisen lomapäivän kunniaksi, puuronpäällysmarjat, jotta saatoimme syödä marjoja puuron kanssa.
Huomisaamuna alkaa jälleen työn raskaan raataminen, mutta vähän lohduttaa, ettei vielä kuitenkaan tarvitse muuttaa mökiltä aloittamaan viikonloppunomadin talvielämää.

lauantai 14. elokuuta 2010

Kielomäen salama ja mätäkuun juttu


Vuosisadan helteet ovat purkautumassa ennätysukkosiin. Jokohan kesän loppu kuulutettiin näillä paukkeilla, vai jatkuvatko helteet vielä syyskuulle, kuten joku ennusti? Tänään aamupäivällä olin ukkosen käydessä mökin kellarissa, kun kuulin räsähtävän paukahduksen ja jyrinän heti päälle. Tuo oli lähellä! Henna kertoi nähneensä salaman Kielomäen suunnassa. Ajattelin sen kuitenkin olleen kauempana, enkä lähtenyt jälkiä tarkastamaan. Saunavuorolla kuulin, että kyllä, kyllä salaman jäljet näkyvät Kielomäen Mäntypolun puoleisen laidan koivussa. Lähimökit olivat tunteneet myös paineaallon ja parissa mökissä oli jopa palohälytin alkanut huutaa. Saunan jälkeen kävin ottamassa yllä olevan kuvan. Koivun runko on alhaalta ylöspäin vähintään puoleen väliin halki ja tuohi on lentänyt useasta kohtaa irti. Maassa näkyy, miten sähkö on lähtenyt juuria pitkin kahteen suuntaan eteenpäin ja nostanut pintamaan ylös noin kymmenen sentin syvyydeltä kymmenien metrien matkalta. Mökkitonteille asti nuo jäljet eivät ulotu, mutta läheltä on käynyt. Lisäksi, kun jälkeä tarkastelee vähän ylempää, näyttää siltä, että salama on iskenyt tähän puuhun ennenkin, sillä ylempänä halkeama on kohdassa, jossa puu on selvästi arpeutunut. Pitäisikö aluettamme suojata ukkosenjohtimella? Kielomäen vanha lipputanko oli metallia. Siitä olisi saanut yhdistetyn lipputanko-ukkosenjohtimen. Toissa vuonna salama löi Kikan mökkiin. Koska tapahtuu se, että joku meistä loukkantuu tai kuolee salamatapaturmassa?
Hesari on kirjoitellut paikallisen vesiensuojeluyhdistyksen huolesta, että Vantaan vesi ei ole parin jätevedenpuhdistamon ohijuoksutusten vuoksi uimakelpoista. Vakiotarkkailunäytteet Vantaanjoen uimarannoilta kuitenkin osoittavat, ettei raja-arvoja bakteerimäärissä ole ylitetty(linkki). Uskon tässä tapauksessa mieluummin jälkimmäisiin, koeteltuihin menetelmiin: riskit patogeenien esiintymiseen ovat minimaaliset. Niinpä kävinkin saunasta Vantaassa uimassa ihan kuten ennenkin tänä kesänä. Mätäkuun juttuja.
Vadelmasato alkaa olla tallessa ja viinimarjoja ja karviaisiakin on jo mehumaijattu aika kasat pakkaseen mehuksi. Karhunvatukoita ja pensasmustikoita on pakastettu. Omenasosetta pääsee kohta tekemään ja pian alkaa myös omenamehun tuotantokausi, jota jatkuu sitten syyskuulle, niin pitkään kuin puristimen pesuvettä on saatavilla. Omenasato näyttää olevan kohtalainen mutta omena on pientä ja rupista. Aterialla huomaa, että omasta maasta on uudet perunat, salaatissa yrtit, tomaatit ja kurkut, palanpainikkeeksi omaa mehua. Helposti iskee sellainen hybris, että alkaa pitää itseään kykenevänä tuottamaan oman ravintonsa. Sehän ei tietenkään tarkkaan ottaen pidä paikkaansa lainkaan, ei edes tänä satokauden tuottavimpana hetkenä.
Kesäkurpitsamme yllättivät ja kasvoivatkin tänä vuonna pyöreiksi.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Ennätyshelteet vaikeuttavat sadonkorjuuta

On niin kuuma, ettei jaksa oikein edes poimia vadelmia puhumattakaan karviaisista tai perunannostosta. Kaikenlaista satoa kypsyy nyt läjäpäin. Kesän kestänyt varasjahti tomaattien lehtihangoista on kannattanut: nyt tomaatit on jo latvottu, koska tavoittivat jo kasvihuoneen katon, ja heti alkoivatkin raakileet punastella. Kurkkuja taas on tullut jo pari viikkoa.
Mannisen Jorma kävi kertomassa, että hänen sukulaismiehensä poimii karviaiset marjanpoimurilla. Kokeilin sitä, ja tosiaankin, kyllä poiminta sillä vähän joutuummin käy ja ennen kaikkea siinä saa vähemmän piikitystä sormilleen.
Karhunvatukatkin alkavat kypsyä maisteltavaksi - aikaisemmin kuin koskaan ennen.
Tälle viikonlopulle osui myös taimitori lauantaille, viimeinen kesäkahvila ja lasten olummppialaiset. Lasten urheilemisen tyylejä ei voinut muuta kuin ihailla ja osoittaa suosiotaan.
Päinvastoin kuin eilen kerroin, ei kaljakellunta sujunutkaan moitteetta. Jälkijoukot olivat ilmeisesti enemmän maistissa tai sitten muuten vain huonotapaisempia: jälki Vantaan rannoilla on törkeää. Jorma ja Vesa kasasivat Jorman veneellä saunarannastamme vuoren korkuisen pinon kellunta- ym. välineitä.
Osa roskasta oli koottu roskasäiliöiden läheisyyteen, mutta
suurin osa näytti lojuvan vielä joessa,
tai sitten pitkin rantoja.
Ei voi kuin toivoa, että edes jotkut roskaajat ovat saaneet sakot. Muuten ei muutaman vuoden päästä tällaisen tapahtuman jälkeen enää mahdu rojun sekaan uimaan ollenkaan.

lauantai 7. elokuuta 2010

Pakilan Poikien perinteinen saunailta

Eilen oli jalkapalloveikkauksen päättäjäisiksi saunailta, johon osallistuivat lähes kaikki veikkaukseen osallistuneet. Ohjelmassa oli saunomista, ruoka ja musisointia. Saunan olivat Klaukkalan miehet tällä kertaa laittaneet oikein sopivasti lämpimäksi. Ruuan taas olivat talkoilla tehneet Pauli P, Nalle, Kalevi ja Jore. Kastiketta tehdessä oli kuulemma käytetty runsaasti konjakkia - ei kuitenkaan kastikkeeseen, mutta se oli silti erinomaista. Ruokana oli savustettua siankylkipaistia.
Kalevi jakoi palkinnot kolmelle parhaiten sijoittuneelle veikkaajalle. Kalevi itse oli osannut ennakoida koko turnauksen voittajamaan oikein, ja mikäs oli tuolla saavutuksella löylyissä polleilla - Espanjan paita päällä.
Syötyä, ja juotua, alkoi spontaani musisointi. Jostain löytyi taas kitara ja saatiin kuulla Mikon bravuurina pari Sepi-talonmiehen kappaletta ja komea soololaulu ilman säestystä.
Sakke intoutui Mikon säestyksellä kaavamaiseen bluesiin, joka välillä tavoitteli suorastaan legendaarisen Bultsin blues 66:n tunnelmia.
Ainakin säestävä vuvuzela-sektio innostui ennen kuulemattomaan metelöintiin, joka varmasti kantoi koko Pakilaan.
Tälle päivälle osui Vantaanjoen kaljakillunta. Jo ennen miesten saunavuoron alkua joessa alkoi olla tungosta: toinen toistaan merkillisempiä kelluntavälineitä kannatteli noin kahtatuhatta kellujaa, jotka meloivat vastatuuleen alavirtaan lumilapioilla, meloilla ja laudanpätkillä.
Mene siinä nyt sitten uimaan, kun joki on täynnä näitä aluksia, joista (pienestä) osasta heitellään kaljatölkkejä ja -pulloja ja vastarannalla on tyttö pissillä.