Ja niin raikas on talvisää, ettei oikein leuka tarjennut eilisellä hiihtoreissulla ja mökki ei oikein lämmennyt. Aamullakin oli vielä vain 17 astetta. Siinä vielä aamullakin vilu kapajaa. Ei jaksa lämpöpumppu kymmenen asteen pakkasella ja kovalla tuulella oikein lämmittää - hyvä kun jaksaa itsensä sulana pitää. Kolmas takallinen eilisaamuna sai sitten mökin siedettävän lämpimäksi - juuri kun piti jo poistua joulutöhötyksiin muualle.
Toissapäivänä se sitten tapahtui: vuoden pyörä (hjul på svenska...) saavutti yläasentonsa ja nyt se alkaa taas kaatua eteenkäsin myötämäkeä - odotettavissa piteneviä päiviä ja toivon sarastetta! On siis aihetta Hjul-juhlaan.
Vallinneet oudon navakat ja harvinaisesti etupäässä idän puolelta puhaltaneet tuulet ovat kinostaneet epätavallisen suuria kinoksia pihaan ja katolle, etupuolelle mökkiä. Tähän asti aina on ollut niin, että isoin kinos on takana varaston katolla. Ilmasto muuttuu.
Mustarastas on edelleen ilonamme. Sitä ei ole vaikea erottaa puhdasta hankea vasten, kun se pyrähtää pois kuistin alta meidän saapuessa mökille. Ei voi kyllä puhua mistään suojaväristä. Käyttäytyy se mokoma vähemmän ystävällisesti: yhtä hävyttömästi kuin se entinen mies, joka sonti naapurin kuistille, soitti ovikelloa ja pyysi paperia! Ei se entään paperia pyydä, mutta syö villiviinin marjoja ja paskoo sitten pikkurillin vahvuisia pötköjä pitkin kuistia ja erityisesti penkille, jossa meillä on tapana käydä saunan jälkeen vilvoittelemassa. Hävytöntä.
Tänään Hennan kanssa nähtiin päiväkävelyllä Siperian lähettiläitä marjojen syönnissä puistopuussa: taviokuurnia. Kauniita lintuja ja erikoisia kun harvoin näkee.
Lukijoille toivotetaan kaikille tasapuolisesti Hauskaa Joulua ja onnellista ja mukavaa vuotta 2013.
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
perjantai 7. joulukuuta 2012
Jousimiehet
Kävelin äsken saunalle tarkistamaan, oliko Anttimyrsky vienyt pressut mennessään. Paikoillaan olivat. Lunta vain oli kinostunut kummallisiin paikkoihin.
Palatessani törmäsin kerhotalon nurkalla nuoreen mieheen, joka asteli paikalle Mäntypolulta päin. Hänellä oli mukanaan jousi ja nuolia. Jousi ei paljon muistuttanut tavallista jousta, vaan ennemminkin jotain huipputeknistä laitetta. Siinä näkyi olevan paikka siimarullallekin. Nuolet eivät joudu hukkaan, kun ovat kiinni siimassa. Nuolen päässä on tylppä kolmisakara, ei mitään kovin terävää. Nuoli repii osuessaan, ei leikkaa.
Juttelimme hyvän tovin kanijahdin asioista ja paikalle tuli toinekin Artemis-jousiseuran metsästäjä jousi mukanaan. Nuoria, tarkkanäköisiä miehiä. Heillä on lupa toimeensa kaupungilta vuodeksi kerrallaan. Eivät saa enää ampua rusakoita tai supikoiria, vain kaneja. Niitä ei ollut tällä kerralla vielä jäänyt saaliiksi. Pienosikiväärillä kaneja ampuvat eivät tänä vuonna taida olla paikalla, ainakaan tornia tai ruokintalaitetta ei ole näkynyt. Ilmeisesti myöskään frettiä apunaan käyttävät verkottajat eivät ole tänä vuonna vielä käyneet Pakilassa.
Toivottelin hyvää metsästysonnea ja erkanimme tahoillemme, minä mökille ja jousimiehet Pajupolulle päin jahtiaan jatkamaan.
Palatessani törmäsin kerhotalon nurkalla nuoreen mieheen, joka asteli paikalle Mäntypolulta päin. Hänellä oli mukanaan jousi ja nuolia. Jousi ei paljon muistuttanut tavallista jousta, vaan ennemminkin jotain huipputeknistä laitetta. Siinä näkyi olevan paikka siimarullallekin. Nuolet eivät joudu hukkaan, kun ovat kiinni siimassa. Nuolen päässä on tylppä kolmisakara, ei mitään kovin terävää. Nuoli repii osuessaan, ei leikkaa.
Juttelimme hyvän tovin kanijahdin asioista ja paikalle tuli toinekin Artemis-jousiseuran metsästäjä jousi mukanaan. Nuoria, tarkkanäköisiä miehiä. Heillä on lupa toimeensa kaupungilta vuodeksi kerrallaan. Eivät saa enää ampua rusakoita tai supikoiria, vain kaneja. Niitä ei ollut tällä kerralla vielä jäänyt saaliiksi. Pienosikiväärillä kaneja ampuvat eivät tänä vuonna taida olla paikalla, ainakaan tornia tai ruokintalaitetta ei ole näkynyt. Ilmeisesti myöskään frettiä apunaan käyttävät verkottajat eivät ole tänä vuonna vielä käyneet Pakilassa.
Toivottelin hyvää metsästysonnea ja erkanimme tahoillemme, minä mökille ja jousimiehet Pajupolulle päin jahtiaan jatkamaan.
torstai 6. joulukuuta 2012
Rakennusviraston vastaus
Rakennusvirasto vastasi 30.11.2012 minun ja muiden Mäntypolun suurtonttilaisten kysymyksiin Pakilan siirtolapuutarha-alueen kaavamuutoksesta.
Vastauksessa todetaan, että kaupunki on vuokrannut alueen yhdistykselle 1.1.1997 - 31.12.2026. Vuokra-aikana vuokramiestä ei voida pakottaa vuokrasopimuksen muutoksiin, lukuunottamatta mahdollista pakko-ottoa, esim. tiealueeksi.
Tästä kai täytyy päätellä, että vuokra-ajan päättyessä muutoksiin "voidaan pakottaa"?
Kysymyksiimme vapaaehtoisuudesta tai korvauksista ei kirjeestä saa vastauksia. Siinä todetaan vain, että rakennusvirasto toteuttaa voimassaolevaa kaavaa. Kun uusia tontteja kaavoitetaan, rakennsuvirasto arpoo ne hakijoiden kesken ja tekee yhdistyksen kanssa aluetta koskevan vuokrasopimuksen. Tämän mukaan olisimme siis menettämässä puolikkaan puutarhastamme ilman korvauksia tai kompensaatioita. Suuri kysymys on, säilyykö vapaaehtoisuus tontin jakoon myös uudessa vuokrasopimuksessa vuonna 2026?
Halukkaat voivat pyytää minulta sähköpostitse kopion rakennusviraston vastauksesta.
Vastauksessa todetaan, että kaupunki on vuokrannut alueen yhdistykselle 1.1.1997 - 31.12.2026. Vuokra-aikana vuokramiestä ei voida pakottaa vuokrasopimuksen muutoksiin, lukuunottamatta mahdollista pakko-ottoa, esim. tiealueeksi.
Tästä kai täytyy päätellä, että vuokra-ajan päättyessä muutoksiin "voidaan pakottaa"?
Kysymyksiimme vapaaehtoisuudesta tai korvauksista ei kirjeestä saa vastauksia. Siinä todetaan vain, että rakennusvirasto toteuttaa voimassaolevaa kaavaa. Kun uusia tontteja kaavoitetaan, rakennsuvirasto arpoo ne hakijoiden kesken ja tekee yhdistyksen kanssa aluetta koskevan vuokrasopimuksen. Tämän mukaan olisimme siis menettämässä puolikkaan puutarhastamme ilman korvauksia tai kompensaatioita. Suuri kysymys on, säilyykö vapaaehtoisuus tontin jakoon myös uudessa vuokrasopimuksessa vuonna 2026?
Halukkaat voivat pyytää minulta sähköpostitse kopion rakennusviraston vastauksesta.
Talvi tuli
Talvi tuli viime viikonvaihteen alla kertarysäyksellä. Torstain ja perjantain aikana satoi lumet ja tuuli idästä niin reippaasti, että Seppo mökkinaaapuri ilmoitti perjantaina, että meidän kasvihuoneen ovi tuli heitä vastaan polulla, eikä edes päivää sanonut.
Lauantaina oltiin sitten jo Paloheinässä hiihtämässä. Lunta oli ihan riittävästi. Latupohja oli tampattu, eikä hiekka enää raapinut suksen pohjia.Paloheinän hiihtomaja oli kiinni, joten suihkusauna pidettiin lenkin jälkeen mökillä. Ja oikein muistin, kuten olin kehunut mummojen fb-sivuilla: on se niin helppo hengittää, kun istuu löylynlyömänä mökin kuistilla hiihdon pehmentämin jäsenin, vartalo ja sielu puhdistuneena ja katsoo pakkasilmaan purkautuvaa hengityshöyryä ja kuistilla palavaa kynttiläriviä. Siinä maailma tuntuu hyvältä paikalta ja velatkin saatavilta.
Tänään itsenäisyyspäivänä oltiin sitten jo kolmannella talven hiihtolenkillä. Mentiin Pitkäkosken hiihtomajalle asti. Se oli entiseen malliin täynnä onnellisia hiihtäjiä juomassa kuumaa mehua ja lukemassa iltapäivälehtiä. Antinpäivän myrskyn tuhoja oli nähtävillä reitin varrella: tusinoittain jykeviä kuusia oli kaatunut. Rungot ehjänä ne olivat vetäneet neliökaupalla maata ja juuria mukanaan. Laduilla oli suuret määrät luistelijoita, mutta kyllä meitä perinteisiäkin jo on ladulla. Vakaat, vanhat menevät latukadun laitaa. Oli osunut itsenäisyyspäiväksi jäätävä keli: kolmisen astetta pakkasta ja uutta lunta ladulla. Tämä on se yhdistelmä, jossa nanopohjasuksen pohjaan tulee jäätä ja sen seurauksena tarttuu jarrulunta pohjiin. Siihen on vastakeino, anti-ice-liuos, jota pohjiin pyyhkäisemällä ilmiö estyy. Koko viime hiihtokauden se pullo oli hiihtotakin taskussa, eikä sitä juuri tarvittu, mutta eipä ollut nyt. Lenkki tehtiin siis hidasta, noin 12 km tunnissa, vauhtia, eli siihen kymmeneen kilsaan Pitkäkoskelle ja takaisin meni toista tuntia. Mutta ei se hyvää tuulta tuhonnut ja sitä onnen tunnetta, että pitkä, pimeä, musta syksy on ohi ja ollaan valkoisten hankien keskellä, menossa kohti joulua ja talvipäivänseisausta, jolloin päivän pituuden muutossuunta vaihtuu. Neljä kuukautta ja voidaan kuullostella taas kevätlintujen laulua!
Lauantaina oltiin sitten jo Paloheinässä hiihtämässä. Lunta oli ihan riittävästi. Latupohja oli tampattu, eikä hiekka enää raapinut suksen pohjia.Paloheinän hiihtomaja oli kiinni, joten suihkusauna pidettiin lenkin jälkeen mökillä. Ja oikein muistin, kuten olin kehunut mummojen fb-sivuilla: on se niin helppo hengittää, kun istuu löylynlyömänä mökin kuistilla hiihdon pehmentämin jäsenin, vartalo ja sielu puhdistuneena ja katsoo pakkasilmaan purkautuvaa hengityshöyryä ja kuistilla palavaa kynttiläriviä. Siinä maailma tuntuu hyvältä paikalta ja velatkin saatavilta.
Tänään itsenäisyyspäivänä oltiin sitten jo kolmannella talven hiihtolenkillä. Mentiin Pitkäkosken hiihtomajalle asti. Se oli entiseen malliin täynnä onnellisia hiihtäjiä juomassa kuumaa mehua ja lukemassa iltapäivälehtiä. Antinpäivän myrskyn tuhoja oli nähtävillä reitin varrella: tusinoittain jykeviä kuusia oli kaatunut. Rungot ehjänä ne olivat vetäneet neliökaupalla maata ja juuria mukanaan. Laduilla oli suuret määrät luistelijoita, mutta kyllä meitä perinteisiäkin jo on ladulla. Vakaat, vanhat menevät latukadun laitaa. Oli osunut itsenäisyyspäiväksi jäätävä keli: kolmisen astetta pakkasta ja uutta lunta ladulla. Tämä on se yhdistelmä, jossa nanopohjasuksen pohjaan tulee jäätä ja sen seurauksena tarttuu jarrulunta pohjiin. Siihen on vastakeino, anti-ice-liuos, jota pohjiin pyyhkäisemällä ilmiö estyy. Koko viime hiihtokauden se pullo oli hiihtotakin taskussa, eikä sitä juuri tarvittu, mutta eipä ollut nyt. Lenkki tehtiin siis hidasta, noin 12 km tunnissa, vauhtia, eli siihen kymmeneen kilsaan Pitkäkoskelle ja takaisin meni toista tuntia. Mutta ei se hyvää tuulta tuhonnut ja sitä onnen tunnetta, että pitkä, pimeä, musta syksy on ohi ja ollaan valkoisten hankien keskellä, menossa kohti joulua ja talvipäivänseisausta, jolloin päivän pituuden muutossuunta vaihtuu. Neljä kuukautta ja voidaan kuullostella taas kevätlintujen laulua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
