torstai 6. joulukuuta 2012

Talvi tuli

Talvi tuli viime viikonvaihteen alla kertarysäyksellä. Torstain ja perjantain aikana satoi lumet ja tuuli idästä niin reippaasti, että Seppo mökkinaaapuri ilmoitti perjantaina, että meidän kasvihuoneen ovi tuli heitä vastaan polulla, eikä edes päivää sanonut.
Lauantaina oltiin sitten jo Paloheinässä hiihtämässä. Lunta oli ihan riittävästi. Latupohja oli tampattu, eikä hiekka enää raapinut suksen pohjia.Paloheinän hiihtomaja oli kiinni, joten suihkusauna pidettiin lenkin jälkeen mökillä. Ja oikein muistin, kuten olin kehunut mummojen fb-sivuilla: on se niin helppo hengittää, kun istuu löylynlyömänä mökin kuistilla hiihdon pehmentämin jäsenin, vartalo ja sielu puhdistuneena ja katsoo pakkasilmaan purkautuvaa hengityshöyryä ja kuistilla palavaa kynttiläriviä. Siinä maailma tuntuu hyvältä paikalta ja velatkin saatavilta.
Tänään itsenäisyyspäivänä oltiin sitten jo kolmannella talven hiihtolenkillä. Mentiin Pitkäkosken hiihtomajalle asti. Se oli entiseen malliin täynnä onnellisia hiihtäjiä juomassa kuumaa mehua ja lukemassa iltapäivälehtiä. Antinpäivän myrskyn tuhoja oli nähtävillä reitin varrella: tusinoittain jykeviä kuusia oli kaatunut. Rungot ehjänä ne olivat vetäneet neliökaupalla maata ja juuria mukanaan. Laduilla oli suuret määrät luistelijoita, mutta kyllä meitä perinteisiäkin jo on ladulla. Vakaat, vanhat menevät latukadun laitaa. Oli osunut itsenäisyyspäiväksi jäätävä keli: kolmisen astetta pakkasta ja uutta lunta ladulla. Tämä on se yhdistelmä, jossa nanopohjasuksen pohjaan tulee jäätä ja sen seurauksena tarttuu jarrulunta pohjiin. Siihen on vastakeino, anti-ice-liuos, jota pohjiin pyyhkäisemällä ilmiö estyy. Koko viime hiihtokauden se pullo oli hiihtotakin taskussa, eikä sitä juuri tarvittu, mutta eipä ollut nyt. Lenkki tehtiin siis hidasta, noin 12 km tunnissa, vauhtia, eli siihen kymmeneen kilsaan Pitkäkoskelle ja takaisin meni toista tuntia. Mutta ei se hyvää tuulta tuhonnut ja sitä onnen tunnetta, että pitkä, pimeä, musta syksy on ohi ja ollaan valkoisten hankien keskellä, menossa kohti joulua ja talvipäivänseisausta, jolloin päivän pituuden muutossuunta vaihtuu. Neljä kuukautta ja voidaan kuullostella taas kevätlintujen laulua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti