maanantai 29. marraskuuta 2010

Ilmasto jaksaa yllättää

Näyttää tulleen jo toinen yllätystalvi. Edellinen talvi oli ennätysluminen, joskaan ei kovin kylmä ja viime kesä sen päälle sitten ennätyslämmin - lämpimin vuosisataan - niin että skeptikkokin jo alkoi ajatella ilmastonmuutosta faktana.
Mutta nyt meille näyttää alkaneen kuukautta pidempi ja myös selvästi kylmempi talvi. Viime yönä huiteli pakkanen Hesassakin jo kahtakymppiä ja viikonlopun hiihtokelit oli parhaimmillaan. Luisto oli hyvä ja pitoakin riitti, joskaan ei niin hyvin kuin eka kerralla. Pitopohjasuksi toimii kyllä näilläkin keleilllä melko hyvin, muttei ihan niin hyvin kuin nollan tienoilla olevissa lämmöissä.
Lämpöpumppu näyttää mökillä olevan jo aika kovilla pumpatessaan kolmenkymmenen asteen eroa vastaan lämpöä sisälle mökkiin. Mielenkiintoista nähdä, mitä sitten tapahtuu, kun lämpö on miinus kolkyt ja jotain - voipi olla mökissä viileää pelkän pumpun varassa.
Ylihuomenna alkaa joulukuu ja neljän viikon päästä alkaa päivä pidetä. Viiden kuukauden kuluttua laulavat peipot. Kohta olemme saaneet talvelta ja kaamosmasennukselta väännettyä niskat nurin. Hyvä juttu.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Hiihtokausi avattu

Yhtäkkiä maisema onkin täysin talvinen. Nyt se vuodenaika vaihtui. Tuli talvi. Pakilan mökkialueella kävellessä kaikki on yhtäkkiä, toisaalta outoa, ja toisaalta niin tuttua: tältä täällä näyttää talvella.

Viime vuonna hiihtämään pääsi ensimmäisen kerran noin viikkoa ennen joulua. Tänä vuonna kausi aukesi tänä viikonloppuna eli kuukautta aikaisemmin. Paloheinästä pääsee jo Pitkäkosken hiihtomajalle ja takaisin. Latukin on kohtuullinen. Pitkäkosken luonnonsuojelualueen aita on uusittu. Perinteinen risuaita, mutta epäperinteisen huolellisesti rakenneltu.
Kun on hiihtänyt ensin Pitkäkoskelle, jossa nautitaan kahvit ja luetaan lehtiä, ja sen jälkeen takaisin Paloheinään, jossa käydään hiihtomajan saunassa, on olo niiin hyvä, että ei paremmasta väliä. Karhun Optigrip-pohjaiset sukset osoittivat taas ylivoimaisuutensa: ne toimivat parhaiten nollan tienoilla olevilla lämpötiloilla. Keleillä, joilla tavallinen voitelu on tosi vaikeaa. Näillä suksilla ei tarvitse voitelusta huolehtia. Hypätään suksille ja menoksi. Aina toimii. Pitoa on vaikka seinää kiivetä. Hiihtäminen on hauskaa lipsumattomilla suksilla.
Hiihtäminen ja saunominen kuuluu Pakilan talvimökkeilyyn. Ja on, paitsi mukavaa, myös terveellistä.

torstai 18. marraskuuta 2010

Nyt se lumi tuli

Huraa Ensilumi on täällä. Tänä aamuna lumiaurat herättivät kolinallaan jo puoli kuuden aikaan. Mikä ilo silmälle onkaan valkea lumipinta, joka aamuhämärässä heijastaa marraskuun loppupuolen vähäistä valoa.
Töihin mennessä sai iloita tuiskuavasta märästä lumesta ja nilkkoihin ulottuvasta lumikerroksesta kaikkialla jalkakäytävillä. Lämpimät ajatukset rientävät Pakilaan omanapuiden luo, missä suojaava lumi peittää siistejä kukkapenkkejä sipuleineen talven lepoon. Miten osaakin lumi tulla juuri oikeana aikana, kun kaikki syysvalmistelu on tehty, ja lumelle on jo omistettu monta pyytävää ajatusta.
No, eihän tämä lumi tietenkään vielä pysy ja saamme vielä monet kerrat kyntää adventtisohjossa, ennen kuin kunnon pakkaset ja hiihtokelit ovat täällä. Mutta toivossa on hyvä elää. Varsinkin nyt, kun ensimmäiset kunnon näytteet talvesta ovat täällä etelässäkin.
Viime viikolla oli Pakilan vessarakennuksen päässä kasvanut raita saanut sitten lopullisen tuomion: puu on hävinnyt. Kaadettu ja poiskuljetettu.

Oudolta näytti maisema, vain metrin levyinen kanto oli jäljellä,mutta kai tähänkin tottuu. Vessarakennuksen katon kannalta on kyllä hyvä näin. Juha, joka asustaa raidan takana olevaa mökkiä, joutuu kyllä varomaan, ettei ensi kesänä polta itseään auringossa. Leikkikentältä ja vessarakennuksen vierestä kompostin alta oli jyrsitty viime vuonna kaadettujen raitojen kannot.
Asioista tavallisesti perillä oleva taho kertoi, että Klaukkalan ja Oulunkylän puolella on ollut varkaita ja murtomiehiä liikkeellä. Tiettävästi eivät ole Pakilan puolella, ainakaan vielä, olleet pahojaan tekemässä.
Ehkäpä Pakilalaisten on syytä omistaa muutama lämmin jouluajatus niille, jotka talvimökkeilevät ahkerasti. Valot siellä täällä mökkien ikkunoissa karkoittavat tehokkaasti kutsumattomia vieraita.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Blogitilastoa

Olen seurannut tämän blogini lukijamääriä viime vuoden lokakuun lopusta asti. Vuoden aikana sivuilla käyntejä on ollut yhteensä 5 259 ja sivun katseluita 10 887. Käynnin aikana on luettu keskimäärin vähän yli kaksi sivua vähän yli kahdessa minuutissa. Uusia kävijöitä on ollut yhteensä 1 878 (absoluuttiset yksilöidyt vierailijat), keskimäärin noin 35% kävijöistä on uusia. Välitön poistumisprosentti on keskimäärin 62%. Kävijämäärät olivat suurimmillaan viime syyskokouksen aikoihin. Liekö ollut ounastelua siitä, josko bloginpitäjältä olisi taas mennyt hermot, ja kiukuspäissään olisi laatinut taas yhtä räväkän blogimerkinnän kuin noin vuosi sitten?
Uusien kävijöiden osuus on vaihdellut melko paljon, mutta, alkua lukuunottamatta, on joukossa aina ollut entisiä "kanta-asiakkaita", jotka palaavat aina uudestaan.
Sivuilla vierailevista reilu neljännes tulee suoraan sivuille (lienevät tallentaneet osoitteen suosikkilistalleen), noin kolmannes tulee hakukoneiden ja suunnilleen saman verran viittaavien sivujen kautta.
Monenlaista muutakin tilastoa kävijöistä on tallentunut. Mutta ei, arvasitte väärin, en tiedä ketä lukijat ovat. Vain pari, kolme lukijaa, jotka ovat erikseen käyneet Pakilassa käsipäivää sanomassa, voin sanoa tuntevani.
Mutta kai näistä tarinoista on ollut iloa lukijoille, kun määrät ovat noinkin suuriksi vuodessa kasvaneet.
Jatkosta en sano varmaksi mitään. Aloittaessani ajattelin, että kokeilen vuoden verran minkä verran merkintöjä saan syntymään. Ja syntyihän noita yhteensä 108 merkintää.
Viime aikoina päivitystahti on ollut hieman harvempi. Sanomisen tarve ei ole ehkä ollut niin kova, ja välillä on tehty muutakin, jopa vietetty pari viikonloppua muualla kuin Pakilassa mökillä.
Joitakin aiheita on kuitenkin tälläkin hetkellä varastossa, joten kyllä tämä bloginpito ainakin toistaiseksi vielä jatkuu.
On tämä niin mukava täydennys omalle mökkeilylle, ja jos siitä on iloa vielä muillekin, mikäs sen mukavampaa.

Nyt sipuli kauppaan

Pakilassa ovat lehdet jo varisseet lähes kaikista puista ja pensaista. Sunnuntaiaamuna lumiset katot kajastelivat aamuauringossa.

Sää on ollut tänä syksynä viimevuotista parempi. Yhtämittaista sadetta on ollut vähemmän. Syystöille on jäänyt väliin poutaisia viikonlopun päiviä. Kasvimaat saatiin käännettyä, osa perennanvarsista ja vadelman vanhat versot leikattua ja silputtua ilman vaikeuksia sään takia. Toissa viikonvaihteessa sain ruohon leikatuksi leikkurin tankissa olevalla lopulla bensalla. Myös kukkasipulit tulivat istutetuiksi. Monena syksynä tulppaanin sipuleita on tullut istuteltua jäiseen maahan, mutta nyt oli oikein mukava keli - maa sulana ja aurinkokin näyttäytyi.
Nuuka kun olen, ostan sipulit aina viime tingassa vähintään muutaman kymmenen prosentin alennuksella. Kauden loppua kohti sipulit halpenevat vielä lisää. Vieläkin ehtii ihan hyvin istutella kukkasipulit ja loppukaudesta ne ovat tosi halpoja. Nyt sipulikauppaan!
Sipulien istuttaminen jäiseen maahan sormet ja varpaat melkein jäässä tuntuu hassulta hommalta. Mutta kun muistaa, että työ tehdään paremman ja komeamman kevään puolesta, tuntuu se heti mielekkäämmältä. Ikäänkuin hyväksyy marraskuun pimeät ja talven kylmät paremmin, kun ajattelee, että ne ovat välttämättömiä, jotta kevätkukkijoille tulee kukinta-aika ja komeat kukat keskelle kevään valoa. Sipulien istuttaminen on näin yksi keino selvitä paremmin kurjasta talvesta ja ylläpitää optimismia: vielä se kevät tulee ja kukat.
Jasmike on meidän pihalla aina viimeinen lehtien tiputtaja. Lehdet alkavat siltä tippua vasta muutaman asteen pakkasissa ja silloinkin vihreinä.
Joulupukkikin jo Haltialassa kuopii lähtökuopissa.