Hiihtoloma alkaa

Viikonloppu on mennyt alkavan hiihtoloman arvoisesti - hiihtäen. Ja kelit on olleet kyllä kauhean lentävät. Suksi menee ja pitää niin hyvin, ettei tahdo perässä ehtiä pysymään. Tänään tuli vedettyä Paloheinä-Pitkäkoski-Maunula-Paloheinä melkein kakskyt latukilsaa ennätystahtiin. Meinaa mennä jo urheilun puolelle, vaikka kuntoilusta ja maisemien ihailusta on ollut puhetta. On vain niin hyvät kelit nanopohjasuksille: nollan tienoilla ja vähän vettä ilmassa - tosi hankala voitelukeli, mutta nanot toimii kuin ajatus: seinäpito ja karsee luisto. Vauhdista alkaa nauttia niin, ettei meinaa malttaa lopettaa, vaikka jo hitaammat luistelijatkin tulevat selkä edellä vastaan.
Viikollakin on ollut suojakeliä niin paljon, että valokatteen lumet ovat toistamiseen rymähtäneet alas. Mökille tullessa piti lapioida metrin korkuista, jäiseksi jämähtänytta lunta portaan edestä, että pääsi sisään.
Mökissä lämpöä riittää. Lämpöpumppu toimii taas mainiosti, kun huomasimme imuroida sen suodattimet. Olivat meenneet pölystä tukkoon ja eihän se silloin voi toimia. Parempi, kuitenkin että suojaverkot ovat tukossa kuin itse lämmönvaihdin. Imurointia pitää kissataloudessa muistaa toistaa melko usein, kissankarvat tukkivat muuten koko värkin ja ei sieltä silloin mitään lämpöä voi tulla, kun ilma ei pääse virtaamaan.
 Parin viikon päästä on jo maaliskuu ja Pakilan talvipäivä (su, 3.3. 2013, kerhotalo, klo 11). Sinne kaikki dementiantorjuntaharjoituksiin: tuo naama on tuttu, aina olen kesäisin sen nähnyt, ja nimikin on ihan kielenpäällä, kohta sen sanon...
Hiihtämästä tullessa käytiin Hennan kanssa Kukkatalossa vähän siemenpusseja hipelöimässä. Otettiin vähän jotain pientä kasvihuoneeseen, kasvimaalle, kesäkukkia ja parit perennat, ei mitään uusia ihmeitä tai kokeiluja, ja silti rokottivat meikäläistä lähtiessä melkein viisi kymppiä. Kallista tuo siementäminen! No, oli siinä taas niitä F1-siemeniä pari pussia joukossa. Niistä rokotetaan melkein kuusi euroa per pussi. Yksi siemen saattaa maksaa melkein euron. Mutta onhan se kasvinjalostajan puhtaista linjoistaan varta vasten  risteyttämä ja huolellisesti käsin  poimima. Ja loppujen lopuksi, harastus saa maksaa, ei siitä voi tehdä kannattavaa - varsinkaan nykyaikana, kun kannattavaa on vain teollinen jättimittakaava, ei mikään harrastusluoteinen.

Valo lisääntyy, hitaasti mutta varmasti

Hämärän hyssyä helmikuun illassa mökillä. Kello on viisi ja vielä on hämärää, ei ihan täysin pimeää. Päivät pitenevät. Päivisinkin,vaikka on pilvessä ja lumisadetta, tulee pilvien läpi enenmmän valoa kuin ennen. Hanget ovat taas uudestaan syvät ja katoilla kauniit lumikuorrutukset. Vielä niistä ei tarvitse olla huolissaan, koska välillä oli niin pitkiä suojajaksoja, että valokatteilta tippui lumi maahan ja osa mökkien huopakatoilla olleesta lumesta ehti sulaa, jotkut katot ihan tyhjiksi asti. Niin että nyt talvi alkoi tavallaan taas alusta ja ihan heti ei tarvitse katolle kiivetä lumia luomaan.
Juttelin töissä tuosta edellisestä blogimerkinnästä riista-asiantuntijan kanssa. Hän vahvisti saaliiksi jääneen nuoren kanahaukan, mutta petona ei ole ollut kettu. Kettu olisi pannut sulat pirstaksi ja poikki, eikä jättänyt niitä kauniisti kynittyinä ehjiksi maahan. Asialla on siis ollut petolitu. Ehkä toinen kanahaukka, ehkä huuhkaja. Suuri määrä koiran tai ketun jälkiä on tullut tapahtuman jälkeen, niiden käytyä tutkimassa olisiko tähteitä jäänyt.