torstai 25. joulukuuta 2014

Joulupäivän hurmaa

Talvi on alkanut ja hiihtokausi. terveisiä talven ensimmäiseltä Paloheinän lenkiltä. Ladut ovat kunnossa ja sää oli paras mahdollinen: pakkasta kymmenkunta astetta, auringon paiste ja suksen luisto ja pito kuin unelma. Talven aletttua on samalla alkanut päivän pidentyminen, mikä pidemmän päälle merkitsee talven loppumista. Siinä ei kuitenkaan ole mitään suremista, sillä ennen sitä ehtii kyllä hiihtämään, ainakin toivottavasti, ihan tarpeeksi.
Kumma juttu, että vastaava tilanne toisella laidalla vuoden pyörää, juhannuksena, kun kesä oikeastaan vasta oikeasti alkaa ja samalla päviän lyhentyminen, ei herätä samalla tavalla lohdullisia mielikuvia, vaan ankean ajatuksen syksyn ja pimeän ajan vääjäämättömästä lähestymisestä. Toisaalta, ennen sitä siinä kyllä on kokonainen kesä välissä.
Pitäisikö tästä siis oppia jotain syvällisempää elämästä ja onnesta? No ehkä tämä: hauskaa on, kun lopettaa turhan murehtimisen ja keskittyy nykyhetkeen.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Valkeata Joulua!

Kaikille Pakilan kanssapuutarhureille toivotetaan Rauhallista ja Auvokasta Valkeata Joulua!
Kohta käymme joulun viettohon kuusin ja kynttlöin ja syömmä jouluaterialla Pakilassa tuotettuja perunoita, porkkanoita ja punajuuria sekä juomme palan painikkeeksi Pakilan omenamehua ja maustamme jälkiruuan päärynä- ja omenasoseella, joiden hedelmät Pakilan kesä kypsytteli. Katsomme kohti kesää vuoden pyörän (hjul=joulu) vastakkaiselta laidalta. Kun tähän asti on selvitty, on todennäköistä, että kohtaamme taas hyvissä voimissa Juhannuksena, kun ollaan toisella laidalla vuotta.
Rauhallisia pyhiä ja Onnellista uutta vuotta kaikille!

tiistai 23. joulukuuta 2014

Vuoden niskalla

 Eilen oli talvipäivän seisaus. Vuoden lyhyin päivä. Oli nimensä veroinen, vaikkei ollutkaan niin pimeä kuin suurin osa marraskuun ja joulukuun päivistä.
Olimme sunnuntaina pitkästä aikaa pistäytymässä mökillä. Ei mitään hälyttävää. Kaikki näytti olevan kunnossa. Ikkunan pelakuut talvehtivat miten kuten ja dahlioiden juurakot ovat kuivuneet viileässä tasaisesti. Pihalla paskakasan peitteet olivat kovista tuulista huolimatta pysyneet paikoillaan. Naapuri oli viime hetken kevätsipuli-istutuksen touhussa.
Käyntimme lyhyenä aikana sattui juuri se maaginen hetki, jolloin talvi päätti saapua Pakilaan: puolen päivän hetken jälkeen alkoi lumisade ja tunnissa maisema sai talvisen näön. Katot ja tiet valkoiset; ruohon syksykasvu kurkistelee lumen seasta.
Tulikuusamalla on tapana seota näistä lämpimistä syksyistä. Niin nytkin. Se oli tehnyt tuoreita lehtiä ja komean oranssinsävyisiä kukkanuppuja. Ne peittyivät hetkessä lumivaippaan.
Vuoden kierto on nyt korkeimman kohtansa paremmalla puolella. Seuraa kiihtyvää päivän pidennystä ja lopulta, se odotettu: neljän kuukauden päästä laulavat linnut taas.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Kunnallisaloite siirtolapuutarhojen tueksi

Oulunkylän siirtolapuutarhan puheenjohtaja on tehnyt kunnallisaloitteen asiasta, jota käsiteltiin syksyisessä, jokavuotisessa Hesan siirtolapuutarhojen tapaamisessa kaupungin virkamiesten kanssa: kaupungin lainasta tai takauksesta siirtolapuutarhojen infrahankkeisiin.
Kuntalaisaloitteen tavoitteena on saada kaupungin tuki siihen, että helsinkiläiset siirtolapuutarha- ja kesämajayhdistykset voisivat hakea kaupungin lainaa isoihin rakennus- ja perusparannushankkeisiin tai laitteiden uusimisiin alueillaan. Jos olet Helsingin äänioikeutettu asukas, voit osallistua tämän aloitteen tukemiseen. Mene tähän osoitteeseen klikkaamalla. Sivun alareunasta löydät tukilinkin, jota kautta voit tukea hanketta. Osallistuminen vaatii vahvan tunnistautumisen.esim. pankkitunnuksilla. Pakilalaisia kuten myös muita helsinkiläisiä puutarhureita olisi hyvä saada mahdollisimman paljon aloitteen tueksi.
Isoja investointeja vaativia ovat, esim. meillä Pakilassa, salaojien kunnostaminen ja yhteiskäytössä olevien rakennusten perusparannukset ja rakentamiset sekä viemäröinti.
Toiveena on, että kaupungin lainan avulla perusparannukset voidaan toteuttaa niin, ettei kenenkään tarvitse luopua mökistään niiden takia. Kaikki siirtolapuutarhurit eivät pysty osallistumaan suurten yhteishankkeiden rahoittamiseen, jos rahoitustarve pitää kattaa lyhyen ajan sisällä jäseniltä kerättävillä huomattavilla rahasummilla. Lainan saanti helpottaisi huomattavasti Pakilan edessä olevaa viemäröinti- ja huoltorakennushaankettamme.

torstai 6. marraskuuta 2014

Ensi kasvukaudelle uutta

Kesä jäi taakse ja uutta mietitään. Tutustuin Amazonin alueen terra preta viljelmien historiaan ja tutkimukseen jo kymmenkunta vuotta sitten. Siitä asti nuo arvoitukselliset muinaisjäänteet ovat kihelmöineet takaraivossani. Olen lisäillyt puuhiiltä palstani maaperään, mutta ollut kovin epävarma, kuinka paljon sitä pitäisi laittaa ja ovatko vaikutukset samat kuin tropiikissa.
Siellähän, ainkin silloin muinoin, Amazonian kadonneessa kulttuurissa, ravinnetappiot kääntyivät ravinteiden kertymiseksi, mikä kuulostaa ikiliikkujalta.
Nyt kuitenkin MTT:n hidas pyro hankkeesta on tullut tuloksia ja myös kaupallinen tuote, johon liittyvään bloggaukseen tässä poikkeuksellisesti viite (En siis haluaisi mainostaa, mutta jos jollain on kokemuksia, kertoisin niistä mielelläni täälläkin!).
http://www.biolanblog.fi/new/?p=3195
Kiinnostuneet voivat katsoa myös: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/76753/Kandidaatinty%C3%B6_Strand.pdf?sequence=1

lauantai 4. lokakuuta 2014

Syksy alkoi

Viime keskiviikkona Pauli katkaisi vedet alueelta. Eikä yhtään liian aikaisin. Muutama hana ehti jo haljeta yöpakkasten takia. Taakse jäänyt kesä oli erikoinen: lämmin ja kylmä sää vuorotteli. Ensin lämmin alkukevät toukokuulle, sitten yli juhannuksen kylmä jakso, jonka jälkeen sopivasti yleiseen kesäloma-aikaan osuneet helteet, jonka jälkeen koulujen alkaessa taas viileämpää. Ja nyt sitten taas syksyn alussa lämpöä. Syyyskuu oli harvinaisen lämmin. vasta aivan kuun lopulla yöpakkaset tulivat etelään asti. On ollut niin mukavan aurinkoista ja sateetonta, että mökkeilyä ei olisi halunnut vielä lopettaa.
Veden poistuessa on tehtävä samat tietyt talvivalmistelut: viedään pois kesäkeittiön varusteet ja tuodaan esiin vesisäiliöt ja pieni vedenkeitin, jolla voi lämmittää pesuvettä talvella. Tyhjennetään ja pestään kasvihuone Tolulla. Nostetaan loput perunat, pestään ja viedään kaupunkiin talvieväiksi.
Ylimääräinen syksyaskare ilmaantui, kun kaupungin maanmittarit kävivät mittaamassa Mäntypolun rajat paikalleen. Olin kyllä tiennyt, että leikkimökki saattaa olla hiukan kaupungin puolella, mutta tulos oli yllätys. Siirtomatkaa oli metrin verran, klapivarastolla vielä enemmän. Raitiovaunun tunkilla mökki nousi helposti lankkujen päälle ja taljalla vinssaamalla siirtyi tarvittavan matkan uuteen paikkaan, johon sitten piti vielä istuttaa perustukseksi uudet harkot vaateriasentoon. Sitten vielä portin siirto ja sireenien parturointi. Nyt näyttää kieltämättä ankean autiolta, mutta ainakin kiistatta noudatan nyt vuokrasopimusta: kaikki kasvit ja rakennelmat ovat oman palstan rajojen sisällä.
Kesän satoisuus näytti heinäkuussa huonolta. Ensimmäisen kerran vuoden 1999 jälkeen kaikki saivat tosi huonosti vadelmia. Meille niitä ei tullut juuri lainkaan. Sitten tulivat ne omenankehrääjäkoit ja söivät omenpuiden lehdet melkein kaikki. Ei tullut omenoitakaan, mitä nyt pari kolme ämpärillistä soseeksi valkeaa kuulasta. Päärynäsosetta sen sijaan saatiin tehtyä ennätysmäärä ja karviaisporkkanahilloa muiden vuosien tapaan. Kasvihuonetomaattia ja kurkkua tuli ihan kohtuumääriä ja porkkanaa, punajuurta ja papuja, huonon alun jälkeen ihan kunnon sato. Punajuuri onnistuu meillä nyt, kun opittiin laatikkoviljely. Olen ihastunut tähän vihannekseen. Ennen luulin, että punajuuri maistuu aina etikalle ja inhosin sitä. Tutustuttuani paistettuun tuoreeseen punajuureen haluan siitä vakituisen ruoka-aineen.
Pakastimissa on siis sentään jotain täytettä. Vesiastiat ovat täynnä ja kesäkalusteet varastossa, ainakin suurin osa. Syksy voi siis tulla ja talvikin, toivottavasti hyvien hiihtokelien kanssa.
Päärynäsose syntyy sosemyllyllä samoin kuin omenasta

Tomaatteja tuli lopulta runsaasti, etenkin kirsikkatomaattia
Punajuurisato teki puutarhurin iloiseksi ja vadelma- ja omenakato ei enää surettanut niin paljon

maanantai 29. syyskuuta 2014

Näin siinä sitten kävi

Kun vuonna 1998 tulin alueelle päiväkävelylle ja ihastuin alueeseen ja pieniin mökkeihin omenapuiden keskellä ajattelin: "mikä ihana alue ja miten somia pikku mökkejä! Tuollaisen kun saisi, niin voisi sinne mennä piiloon pahaa maailmaa ja elää onnellisena puutarhurina."
Niin siinä sitten kävi, että hankin mökin. Siis vuonna 98, en vuonna 89, kuten olin vähällä sanoa eilen Paklilan syyskokouksessa, kun olin tullut valituksi johtokunnan puheenjohtajaksi. Vähemmästäkin numerot heittää härän pyllyä. En silloin 89 tullessani osannut aavistaa., että alueella toimii aktiivinen kyläyhteisö, ja vielä vähemmän, että jotutuisin kyläpäälliköksi.
Uskalsin suostua, koska johtokunnassa vallitsee hyvä henki ja toimintaan osallistuvat kaikki sinne nimetyt ja, mikä tärkeintä, ja tämä minun piti eilen valinnan jälkeen sanoa heti kun olin kiittänyt luottamuksesta: alueella on uskomattoman aktiivisia ihmisiä, jotka tekevät pyyteettömästi valtavat määrät talkootyötä yhteisen hyvän eteen. Näistä lähtökohdista puheenjohtajankaan osa ei ole liika vastuunkanto vaan yhdessä tekemisen ilo.
Kiitos kaikille hienosta kokouksesta.
Vanha johtokunta ja puheenjohtaja toimivat vielä tämän vuoden. Uusi ja vanha puheenjohtaja voivat huolehtia tehtävien joustavasta siirtymisestä tänä aikana. Luotan tässä suhteessa Heliin, joka onkin jo aloittanut perehdyttämiseni.
Saunatoimintaa minun tulee ikävä, muttta aion toki tulla joskus lämmittämään yhteisiä löylyjä, etten ihan unohda miten saunatoimintaa pyöritetään.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Talkootyytyväisyyttä

Eilen lauantaina kokoontuivat Pakilan talkoolaiset kerhotalolle syksyiseen, talkoolaisten yhteiseen juhlaan. Juhlasta on muodostunut jo perinnetapahtuma kiittää ahkeria talkoolaisia, joita on vuosi vuodelta enemmän. Kutsuttuja oli melkein puolitoistasataa ja paikalle oli päässyt noin sata henkeä.
Kerhotalon täytti hetkessä aivan uskomaton puheensorina, kun juhlijat olivat päässeet boolimalja kourassa istumaan arvottuihin pöytiinsä. Tuttuun tapaan Janssonin kiusausta lerppulautasilta (talkoolaisten juhlassa ei tehdä tiskiä kuin minimaalisesti...) ja tavanomaiset ruokajuomat.
Ohjelma oli yllättävä mutta sitäkin korkeatasoisempi: Anna-Mari Kähärä ja Susanna Haavisto esittivät ennakkona levyjulkistamiskappaleitaan. ammatilaiset olivat niin mykistäviä, että satapäinen talkooväki kuunteli koko setin hiirenhiljaa tosin välillä suosionosoituksiin puhjeten. Levyn nimi taisi tulla olemaan "Tämän ikäisenä". Ikä ja kokemus ja taito kyllä näkyi ja kuului niin sanoituksissa,. laulussa kuin säestyksessäkin - upeaa. Onkohan niin, että Pakila on kaapannut sen aseman, joka  Tuusulanjärven ympäristöllä oli viime vuosisadalla korkeakulttuurin vapaa-ajan pesänä? Niin paljon hienoja taiteilijoita meille on viime aikoina asettunut. Yhteisten juhlien kannalta tämä näyttää olevan aivan loistavaa. Toivottavasti saamme jatkossakin palvella kiitollisena koeyleisönä ennen suurempia estradeja.
Juhlat toki jatkuivat tämän ikäisten lopetettua kohti puolen yön hetkeä, jolloin väki väistyi pihalle ja kohti omia mökkejään. Tämän kesän erityisesti ansioituneita talkoolaisia muistettiin lyhdyin ja ylistyspuhein. Myös väistyvä puheenjohtaja sai kiitosta ja kehuja sekä puutarhapöydän muistoksi.

Kaikki varmasti ovat yhtä mieltä siitä, että juhlat ovat paikallaan talkoohengen vahvistamiseksi, vaikka talkoissa toki aina on tärkeintä, että siellä on hauskaa. Yhdessä tekeminen tekee ihmisistä onnellisia ja tyytyväisiä - meidät vain on siten rakennettu. Ainakin meidät siirtolapuutarhurit.

maanantai 18. elokuuta 2014

Sateet tulivat ja helteet menivät

Kesä on kääntynyt selkeästi syksyyn päin kallelleen. Puutarhuri on päässyt viime aikoina helpolla: vadelmasatoa ei ole tarvinnut olla nokkimassa, eikä automaattikastelua ole puuttunut.
Lauantaina, kun olimme kolmenkymmenen hengen talkoovoimin saaneet uuden perennapenkin istutettua kerhotalon eteen, alkoi sade juuri kun olimme vetäytyneet talkooeväitä syömään telttaan työmaan vieressä.
Talkoot olivat oiva kokemus. Puutarhurin johdolla toimivat siirtolapuutarhurit pystyivät lähes yksimielisesti noudattamaan tekemäänsä suunnitelmaa ja istuttamaan taimet oikeaoppisesti ja oikeille paikoilleen. Ansio kuuluu tietysti Puutarhuri Maijalle, joka jaksoi kärsivällisesti opastaa, miten  taimia kuuluu käsitellä, mutta tietysti myös Pakilan hyvälle hengelle, joka panee kaikki yrittämään parastaan ja tarttumaan riuskasti talkooseen kiinni.
Perennapenkkiin upposi yli puolen tuhatta tainta, jotka on ostettu yhteisillä rahoillamme, joten toivomme kovasti, että jokaikinen jää henkiin ja kukoistaa. Penkin ajtuksena on olla "niittymäinen", jolloin sinne tänne sijoitellut eri aikoina kukkivat perennat kukkivat vuoron perään koko pitkän kesän. Tosi mielenkiintoista nähdä, miten tämä puoli suunnitelmasta toteutuu. Jos menee, kuten on aiottu, on siinä mallioppimista monelle puutarhasuunnittelijalle, jolla on tapana laittaa kasveista yhtenäisiä, suuria ryhmiä, jotka sitten vuorotellen kukkivat.
Perennoille oli hienot pohjatyöt tehnyt kaupungin Stara. Mistä narusta lie puheenjohtajamme nykinyt, kun oli saanut staran myöntymään työhön. Taimiin verrattuna kaivinkoneen ja muutaman työntekijän viikon rupeama on arvoltaan monoinkertainen. Historiallisen hyvää tahtoa siis kaupungin suunnalta.
Talkooeväänä oli keittiön kaapista löytyneitä tähteitä, mutta ne maistuivat tosi hyviltä, kuten ruoka aina, kun se on ensin hyvin ansaittu.

Sunnuntaina oli puutarhurille paha yllätys, kun kahvilaa ei ollutkaan kymmeneltä kuten tähän asti joka sunnuntai. Maha kurnien puutarhurimme meni tutkimaan ilmoitustaulua, ja siellähän se sanottiin: yhteensattumien vuoksi kahvilan alku siirretty iltaneljään aamukymmenen sijasta. Samalta taululta löytyi onneksi pop-up-ravintolailmoitus Lehmuspolulle Asikaisten pihalle. Sieltäpä löytyikin oivallinen kahvilan korvike: Bortskeitto, graavilohileipä, kahvi ja baaggelsi ja vielä jälkiruuaksi muurikkalettu monenlaisten hillojen kera. Oivallinen sunnuntaieväs, kiitos Risto ja Tytti!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Elojuhla

Eilen oli Pakilan puutarhayhteisön loppukesän kohokohta, elojuhla. Järjestäjänä tällä kertaa kolmoslohko. Juhla alkoi perinteiseen tapaan viideltä iltapäivällä, jolloin kahvio auksei tarjoamaan hillomunkkeja ja voileipiä. Ohjelman aloitti kengurumeininki niminen lasten viihdyttäjä. Sääliksi kävi sitä kengurua, kerhotalo oli näet helteessä lämmennyt lähes trooppiseksi, sillä kun oli se kauhean paksu turkki.
Pomppuimeinigin jälkeen lavalle tuli Laura V. ja timanttiset (en ole ihan varma nimistä...), jotka esittivät vanhoja lauluklassikoita. Ainakin huilisti ja pianisti ovat Pakilan mökkiläisiä, laulaja Laurasta ja trumpetista en ole ihan varma. Olivat tai ei, toivottavasti tätä bändiä kuullaan jatkossakin, niin kaunista ja tasokasta oli ohjelmisto. Liikuttavin oli toki encore-kappale, jossa lauloivat puutarhuri Papusta kolme jälkikasvuun kuuluvaa noin alle kouluikäistä mukana. Näytti siltä, että eivät olleet ensi kertaa lavalla, joten tulevaisuutta on turvattu.
Pakilan house bändin jälkeen seurasi yllätysnumero: Maj Lind kilpailun voittaja vuodelta 1950 Sirkka Harjunmaa esiintyi. Hän antoi taustatiedoksi mm. sen, että kuuluu harveneviin sotaveteraaneihimme. Aloituskappale oli Warum, saksalainen Goethen tekstiin sävelletty teos. Se sai tämän kirjoittajan nieleskelemään palaa kurkustaan, ei vain siksi, että se soi niin kirkkaana ja puhtaana, vaan myös siksi, että kirjoittajan edesmenneellä äidillä oli tapana sunnuntaiaamuisin kuunnella kappaletta Miliza Korjuksen laulamana savikiekolta. Sirkka Harjunmaa esitti vielä muita, jatsahtavampia, ja elojuhlien teemaan, 40-luvun jatsit, sopivia kappaleita.
Tämän jälkeen ohjelmassa seurasi arvonta. Arpajaisista ei sentään ollut luovuttu, vaikka kenttäpelejä ei tällä kertaa ollutkaan. Mikä pettymys monelle tikan- ja ketjunheiton taitajalle. Niin radikaaleja eivät järjestäjät sentään olleet, että arpajaisista olisi luovuttu. Liekö kyseessä järjestäjien tarpeen ja tuoton välinen suhde, vai mikä, en tiedä, mutta ensimmäiset elojuhlat nämä olivat, josta kenttäkipailijat puuttuivat. Elojuhlat ovat viidessätoista vuodessa muuttuneet pikkuhiljaa: vanhoista kovin kotiseutuyhdistyksen kotikutoisia iltamia muistuttaneista maksullisista vanhaintansseista nykyisiin ammattilaisesiintyjiä viliseviin nuorison ja perheiden rock-iltamiin. Mutta arpajaiset pysyy. Tälläkertaa pääpalkinto oli vaikuttava: polkupyörä. Tämän krjoittaja ei tietenkään, kuten tavallista, voittanut mitään.
Arpajaisten, makkaran ja letun syönnin jälkeen lavalle roudasi omat kamansa vanha tuttumme Gardeners vetäjänsä Jyrki L mukana. Rummuissa oli tuttuun tapaan toinen puutarhuri-jäsen Markku L ja yllätysesiintyjänä muutaman kappaleen lauloi Mikko P, joka tunnetaan ansioistaan paremmin käsityötaiteen ja muotoilun puolella. Ihan hyvin se Mikko kyllä lauloikin, sikäli kuin kuulin.
Ennen puolta yötä oli lattialla huojuttu pari hikistä tuntia ja sitten olikin aika puutarhureiden suunnistaa kotimökeilleen väsyneinä mutta onnellisina osan kolmoslohkolaisista jäädessä siivoamaan nyt alkavaa sunnutaikahvilaa varten.

lauantai 2. elokuuta 2014

Juhlasauna

Pakilan saunan rakentaminen aloitettiin 1951 ja se valmistui ja otettiin käyttöön 1954. Jo 1953 oli ensimmäiset koelöylyt otettu, mutta virallinen käyttölupa saatiin 1954. Sauna toimi yhteisön keskuksena monella tavalla ennen kuin kerhotalo valmistui 70-luvun alussa. Aluksi kävijämäärät olivat noin 5000 vuodessa, mutta sitten, 30-vuotisen Itä-Pakilan Sauna OY:n historian päätyttyä, oli saunan lamakausi, jolloin kävijöitä oli vain noin 2000 vuodessa. Nyt ollan palattu noihion huippuvuosiin. Talkoovoimin on saatu elvytettyä sauna ja Pakilan saunakulttuuri huippuvoisen tasolle. Vuodesta tosieen 5000 saunojaa ja enemmänkin viihtyy lauteilla.
20 vuotta sitten saunan huopakaton tilalle tehty tiilikatto korvattiin peltikatolla ja vietettiin saunan 40-vuotisjuhlia pitämällä juhlasauna. Kymmenen vuotta sitten oli juhlasauna, jossa oli käytössä simmarit ja perheet kokonaisina mukana. Näin oli myös eilen 1.8.2014, kun saunan 60 vuotista taivalta juhlistettiin saunomalla yhdessä. AInakin Rane ja Hely olivat jo1994 mukana, tämän kirjoittaja muistaa hvyin 2004 juhlasekasaunan, jossa oli oikein kiva tunnelma.
Eilen oli kyllä tunnelma huipussaan, kun oli maisteltu makkaraa perunasalaatin kera ja nautittu boolimestari Kalevin oivaa juomaa ja löylyhuoneesta kajahti 35 ihmisen ja yli kolmen sukupolven voimalla saunan onnittelulaulu. Saunojat toivottelivat onnea ja menestystä saunallensa ja toivoivat, että vielä toisen 60 vuotta sauna seisoo ja toimii ja, kenties, joku pienimmistä saunojista on sitä juhlaa näkemässä.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Pienet surut, suuret ilot

 Ilmastonmuutoskesä on tuonut iloa ja surua puutarhurin elämään. Ensin oli lämmin kuiva kevät ja sitten tuli lähes ennätyskylmä kesäkuu, joka palellutti puutarhurilta kolmet pensaspavun taimet - neljännet söi rusakko, joka oli poikennut verkkoaidan raosta pienelle yöaterialle kasvimaalle.
 Kesäkuun alku vei naapurilta saadut kurkun taimet. Puutarhurimme kiirehti tietysti kauppaan ostamaan uudet ja osti saman tien myös kesäkurpitsan taimia. Kiireessä niitä istuttaessaan puutarhurimme kyseli siipaltaan minkä värisissä ruukuissa oli kumpia. Arvatkaapa, menikö oikein? Nyt kasvaa lavassa kasvihuonekurkkuja ja kasvihuoneessa muhkeita kesäkurpitsan taimia.
 Kesäkuun lopussa näytti siltä että mansikkasadosta tulee kaikesta huolimatta hyvä. Ensimmäinen keräys tuotti maukkaat jäätelömarjat ja lisää näytti olevan runsaasti kypsymässä. Puutarhurimme oli kuitenkin unohtanut vanhan mansikkamaansa tarpeellisen kevätlannoituksen. Ilman sitä mansikantaimet muuttuivat heinäkuun helteiden alkaessa rutikuiviksi, ruskeiksi, reikälehtisiksi raakuiksi - mansikkahaaveet kääntyivät tylysti toisenlaisiksi.
Vadelmia kai sentään tulee? Niitähän on aina ollut riesaksi asti. Tosin edellinen kesä oli niin kuiva, että vuosikasvusto tälle vuodelle jäi lyhyeksi ja harvaksi. Talvella ei ollut lunta ja tontilla majaileva rusakko napsi tapansa mukaan noin neljänneksen varsista poikki lumen pinnan yläpuolelta - paitsi, että lunta ei ollut, joten leikkausjälki paljastui keväällä olevan noin tuuman verran maan pinnan yläpuolella. Valitettavasti näin leikattu vadelma ei enää kasva seuraavana kesänä. Edellisinä talvina jäi jäljelle reilusti vartta, josta vadelma saattoi kasvaa kukkivia haaroja ja sato oli kaikesta huolimatta kohtuullinen. Toisin on nyt. Vadelmasato jää surkeaksi. Hyvä puoli siinä on, ettei puutarhurimme ahdistu poimimattomista vadelmista - jopa hän jaksaa poimia sen pari litraa, joka nyt kerralla vain tulee.
Sitten tietysti vielä nämä omenankehrääjäkoit. Keltakaneli oli välillä täysin vailla vihreää ja punakanelitkin ovat olleet niin kovilla, ettei omenien tekoon näytä voimia jääneen. Valkea kuulas, joka on levännyt pari vuotta, näyttää tekevän kohtuullisen, tosin rupisen, sadon - ellei nyt sitten tule vielä jotain uusia yllätyksiä.

Ei voi kuitenkaan moittia kesää, vaikka takapakkia joissain asioissa on tullut, kukat tykkäävät lämmöstä ja kasvavat penkeistään yli ja kukkivat hullun lailla. Ja kun kukat tykää, on puutarhuri onnellinen.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Pakilan kaavaesitys hyväksytty esityksen mukaisena

2
Kaupunkisuunnittelulautakunnan tarkistettu esitys Itä-Pakilan siirtolapuutarha-alueiden asemakaavaksi ja asemakaavan muutokseksi (nro 12190) (asia) pdf html

Päätös
Ehdotuksen mukaan

Vastaehdotus
Loukoila Eija
Poistetaan liitteestä 3 Asemaavan muutosehdotuksen selostus kohdasta Yleisperustelu (s.10) kohta: Siirtolapuutarhan pohjoisosan suurikokoisille palstoille  (noin 600-800 m2) osoitetaan toinen rakennusala, mutta ei velvoiteta jakamaan palstaa kahtia.
sekä poistetaan kohdasta Mitoitus (s.10) kohta:...(suurille palstoille kaksi mökkiä eli 40 k-m2).

Perustelu: Yleisten töiden lautakunta ja ympäristölautakunta esittävät lausunnoissaan, että alueen varjoisat pohjoisosan palstat jätetään ennalleen osoittamatta niille lisärakennusalaa. Lausunnoista ilmenee, että lautakunnat näkevät suuret rinnetontit arvokkaana osana koko siirtolapuutarhaa ja  maisemallisesti tärkeinä erityispiirteinä alueelle.

Vastaehdotusta ei kannatettu, joten se raukesi.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Juhannusjuhlat Pakilan (uuteen) tyyliin

Perjantaina, juhannusaattona oli Pakilan perinteiset juhannusjuhlat - järjestäjänä tänä vuonna kolmoslohko, johon myös me mäntypolkulaiset kuulumme.
Juhannussaunan jälkeen alkoivat kenttäpelit ja sitten oli lipunnosto, niin kuin aina. En osallistunut lipunnostoon kun se vanhan sivarin korvaan se lippulaulu tuntuu väliin niin kovin innokkaalta...
Sen sijaan itse juhlaan kyllä. Peltosen Lasse oli kuuluttajana. Ohjelma alkoi pienellä näytelmäkuvaelmalla. Se kertoi Toivosta, Onnista ja Rauhasta, joiden välit kiristyivät kuten klassisesssa kolmiodraamassa, mutta lopulta Rauha sai Toivon, mutta Onni seurasi heitä elämänsä loppuun saakka. Teksti oli kuulemma "kansanperinnettä" kielikuvien demostrointeineen. Voi ollakin, muistelen jo kouluaikoina (siis hyvin kauan sitten) nähneeni jotain vastaavaa.
Näytelmän jälkeen seurasi flamenco-koulun koetunti, johon osallistui melkoinen määrä vapaaehtoisia ja, täytyy myöntää, reilun tunnin uurastuksen jälkeen porukan pyörähtely muistutti jossain määrin mainittua tanssityyppiä.
Flamenconaisten jälkeen lavalle kiipesi pianon ääreen yllätys: Olli Ahvenlahti. Pakilan mökkiläiset Zarkus Poussa ja Vuokko Hovatta olivat kaksi tuntia aiemmin tavanneet vanhan tuttunsa kaupassa ja seurauksena oli tämä: Olli keikalla soittamassa jazz-kappaleita bändin pianolla. Ollin jälkeen lavalle tulikin sitten Vuokko ja bändi, jota Ollikin jäi tukemaan. Bändissä soitti rummuissa Zarkus ja hanuria Kiureli Sammallahti. Kiureli kuulemma osaa kaikki maailman kappaleet (paitsi noin joka sadatta niistä). Bändin myöhemmästä esityksestä päätellen, taidot ulottuvat ainakin Intiaan saakka - niin itämaiselta tututkin kappaleet yhtäkkiä kuulostivat.
Mutta ensin Vuokko esitti kolme Aulikki Oksasen runoon sävellettyä kappaletta. Oli kuulemma kantaesitys laajemmaksi aiotusta kesäesityskiertueesta. Katsomossa istui myös itse Aulikki Oksanen. Johan siinä meni tavallinen puutarhurinplanttu hämilleen moisesta kuuluisuuksien määrästä pienessä perinneillassa.
No, kyllä niitä perinteitä vielä kunnioitettiin noin tunnin kestäneellä kenttäpelien palkintojen jaolla ja arpajaisilla, joissa jaettiin suuri määrä voittoja - etupäässä vieraille ja Klaukkalanpuistolaisille. Sitten bändi jatkoi taas aina yhteentoista saakka, jonka jälkeen kaikki lähtivät vielä kokolle perinteiseen tapaan örisemään. Oli taas Juhannustaiat tehty ja juhlittu ja nukkumaan voitiin käydä hyvillä mielin, varsinkin kun oikea juhannus, 24.6., on vasta ensi tiistaina.
Kiinteistöneuvoksen tyylinäyte ketjun heitossa. Mitalisija.

Flamencokurssilaiset vauhdissa


Vuokko, Zarkus, Kiureli et al. Puutarhatontut. Oikealla myös Ahvenlahti


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Omenapäivä

Lauantaina oli Pakilan omenapäivä. Paikalle oli saatu puhumaan sekä marttojen että tutkimuksen edustaja. Marttojen edustaja Kirsi Mäkinen neuvoi perhosbaarien rakentelua - tuttua puuhaa nuoruuden perhosharrastuksesta; silloin vain pyydystimme perhoset näytteiksi kokoelmaamme, emmekä vain ruokkineet niitä...
Hilma Kinnanen MTT Piikkiön asemalta kertoi kotimaisista omenalajikkeista, niiden historiasta ja kasvatuksesta. Hän ollut tekemässä ns. nurkkapuuhanketta, jossa on etsitty kotimaisten lajikkeiden alkuperäistä emopuuta ja ainakin huvituksesta sellainen oli löydettykin. Puhetta vanhojen lajikkeiden arvosta ja vanhojen puiden hoitamisesta ja sitkeydestä oli paljon ja esimerkkejä lähes satavuotiaista pirteistä omenapuuvanhuksista tuli esiin.
Eniten juttua riitti kuitenkin kehrääjäkoista. Pakilassa ei ole ennen koettu moista invaasiota. Juuri nyt näyttää olevan "laskuvarjomiehien aika": toukat laskeutuvat siimojaan myöten joukolla maahan koteloitumaan. Inhaa saada moinen, sormenpaksuinen, kuhiseva toukkaköysi aamutervehdykseksi naamalleen.
Torjunnasta omenapäivässä puhuttiin eniten. Vesisuihkua voi käyttää, mutta nyt se on myöhäistä, kun toukat ovat jo valmiit koteloitumaan, niistä tulee aikuisia perhosia joka tapauksessa. Ne munivat entistä runsaamman vuosiluokan ensi vuotta varten. Kaupungin puutarhapuolelta on nyt kysytty tarjousta parafiiniliuoksella tehtävästä kevätruiskutuksesta - toivottavasti se on niin kohtullinen, että yhdistys voi sellaisen tilata. Tehokas torjunta edellyttäisi kyllä kukinta-aikaan vielä pari myrkkyruiskutusta esim. pyretriinillä, mutta sellainen ei luomuhenkisessä mummojoukossamme taida olla kovin suosittu ajatus...?
Keräsimme mökkiläisten tietoja omenapuulajikkeista rekisteriin, joka siis nyt saatiin alulle. Tietoja voi toimittaa edelleen. Myös tuntemattomien lajikkeiden tunnistamiseen palataan, joten tunnistuskuvia kannattaa taas ensi sysksynä ottaa: Kuva puusta, sen lehde(i)stä, omenasta, napa- ja kantapuolelta, sekä halkaistuna niin, että siemenkotien tähtikuvio ja maltoon liittyvät värit näkyvät.
En ehtinyt enää istuttamaan huvitus-omenapuuta kerhotalon luokse, kun piti lähteä saunalle lämmittäjien koulutustilaisuuten. Omenaporukkaa oli kuitenkin tarpeeksi ja siellä se puu näyttää olevan ja hienosti tuettuna ja painotettuna.

Pakilan elokuvakerho

Tämän vuoden elokuvanäytökset alkoivat eilen sunnuntaina Virpi Suutarin elokuvalla Eedenistä pohjoiseen. Paikalle oli saatu itse ohjaaja suoraan Sodankylän elokuvajuhlilta kertomaan elokuvastaan ja sen teosta. Elokuva on puutarhaparisuhde-elokuva. Se kertoo pariskunnista, jotka ovat hurahtaneet puutarhanhoitoon tavalla tai toisella. Hurahtamisen edellä on kuitenkin itse parisuhteista kertominen. Ja se tehdään hauskasti ja nopeasti: katsoja pääsee mukaan parskuntien puutarhaelämään. Yksi pari hoivaa jättikurpitsoita hellästi, toinen riemuitsee viuhahtamalla puutarhassa pelkät saunahatut päällään, miespari hoivaa lukuisia kotieläimiä ja tytärtään hellästi, aristokraatit ovat mietiskelevällä kävelyllä puistossaan ja akatemiaprofessori jättää puutarhansa hunningolle ja nimittää sen luonnonmukaiseksi lajistokeitaaksi. Kaikilla on erityinen suhde puutarhaansa, kuten me siirtolapuutahurit tiedämme elämässä käyvän. Elokuva antaa katsojalleen hyvän mielen ja pohdittavaa päiväkausiksi ja mielihalun nähdä nämä parit joskus uudestaan. Kaikki tuntoja, joista tunnistaa elokuvan, jonka laatu on korkea, ellei peräti taidetta - dokumentille se on hieno saavutus. Mahtava alku elokuvakesälle.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kaava pöydälle, mutta ruusut kukkivat

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti kokouksessaan 10.6.2014 Pakilan siirtolapuutarha-alueen kaavamuuoksesta jäsen Eija Loukolan (Vas.) esityksestä, että asia jätetään pöydälle.
Emme siis tiedä vielä, kuinka kävi Mäntypolun tonttien jaon tai Lystikukkulan tien...
Lähiaikoina selvinnee, missä kokouksessa asia on päätöskäsittelyssä.
Juhannus on täällä. Ainakin ruusuista päätellen. Juhannusruusu on nyt kauneimmillaan ja myös myöhäisempi suviruusu on täydessä kukassa. Myös alppiruusut kukkivat tänä vuonna erityisen runsaasti.


tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kaavaluonnoksessa muutoksia lautakuntakäsittelyyn, kesä tulee silti

Pakilan ja Klaukkalan siirtolapuutarhoja koskeva kaava menee tänään rakennuslautakunnan käsittelyyn. Kaavaluonnoksesta on poistettu Lystikukkulan tie, Mäntypolun tonttien jakamista osoittava viiva sekä pienennetty ns. yläparkkipaikkaa. Liitteenä olevassa kartassa yläparkkis näyttää lähes samankokoiselta kuin aiemmin. Mäntypolun tonteille lisätyt mökit ovat myös paikoillaan. Uudelta Jasmiinipolun jatkeelta on vedetty polkuyhteys Pajupolun yläpäähän kohdasta, jossa on vanha kaivo. Vantaan rannassa saunamme molemmin puolin on laajennusvarausta osoittavat merkinnät.
Mäntypolun yläpuolisten palstojen jako olisi siis poistumassa - mahdollisesti. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä merkintöjen muutokset oikeasti tarkoittavat. Tämän illan jälkeen olemme mahdollisesti viisaampia.
Omenapuiden kukinta on onnellisesti ohi kuten myös sireenien. Pionien nuput turpoavat sellaista kyytiä, että kohta on niiden aika parhaimmillaan. Ensimmäisenä kukkivat Kuolan pionit ovat alueella kukkineet jo jonkin aikaa.
Omenapuita vaivaava tuomenkehrääjäkoi näyttää myös tänä vuonna esiintyvän runsaana. Kyseessä on valkoinen tummapilkkuissiipinen pikkuperhonen. On olemassa myös omenankehrääjäkoi ja pihlajanmarjan kehrääjäkoi, mutta lajeja on vaikea tunnistaa. Tuomenkehrääjä lienee yleisin ja syö myös omenaa. Toisin kuin kääriäiset nämä toukat eivät vahingoita itse omenaa, vaan tyytyvät syömään lehtiä. Siinä ne ovat kieltämättä tehokkaita, mutta puu ei kärsi kuitenkaan sanottavammin ja voi tuottaa kehrääjistä huolimatta ihan hyvää satoa.
Toukkia voi olla yhdellä lehdellä kymmeniä. Kuvan toukat ovat saaneet puutarhaletkusta voimakkaan vesisuihkun päälleen ja suojaava seittikehräelmä on siksi hävinnyt toukkia suojaamasta. Puita kannattaa ruiskuttaa voimakkaalla vesisuihkulla useina perättäisinä päivinä - näin voi saada osan toukista tuhottua.
Tällä viikolla on Hennan kanssa tehty kesän hyvä työ ja raivattu rikkaruohoontunutta kukkapenkkiä muutama metri. Pressu penkin viereen, mullat pressulle ja arvokasvit talteen ja kaikki muu pois. Vanha ystävämme vuohenputki ei yllättäen ollutkaan pahin tässä kohtaa vaan "koristekasvi" nimeltään vuohenkello. Jos hankkisi vuohen, tyytyisikö se syömään vain nämä nimikkokasvinsa pois? Vuohenkello on vauhtiin päästyään todella tehokas leviäjä: se tekee kasvipaikkansa täyteen valkoisia, porkknnamaisia mukulajuuria, joista katkeillessa syntyy runsaasti uusia yksiöitä. Tarkkana pitää olla, että sen saa pois.



Tässä seulottu multa on jo palautettu maisemakankaan päälle, takaisin penkkiin ja säästetyt taimet odottavat valeistutuksessa paluutaan. Vajaan viiden metrin matkalta kertyi puoli kompostillista rikkaruohoa - satoisa kotipuutarha.
Kesäkukkien taimet, joita kasvattelimme maaliskuusta asti eri paikoissa, viimeksi kasvihuoneessa, on viimeinkin saatu kaikki istutettua ja daaliat ja gladiolukset istutettua myös. Viimeinkin puutarha on kesäasennossa - ai niin, pavun taimet ovat vielä sisällä. Ehkä ne ensi viikolla jo kestävät ulossiirron kuten myös kesäkurpitsat ja kurkut. Perunassa näkyy olevan jo pitkät varret. Nyt siis kesä on kutakuinkin täällä ja puutarhuri voi huokaista väsyneenä, mutta onnellisena.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Toukokuun alun kylmyydestä helteeseen jo keskellä kuuta

Saunatalkoot olivat toukokuun alussa ihan sopivissa keleissä, mutta sitten saimme niskaamme takatalvimaisen kylmyyden. Pakilassa vallitsi suorastaan yöpakkaspaniikk ja lähikaupoista loppuivat muovikassit, kun niitä rahdattiin vesihanojen suojaksi.
Saunakausi saatiin sentään kunnialla alulle, vaikka Vantaan joen lämpötilat vielä ovatkin enemmän avantokaudella. Talkoissa saatiin paitsi laituri kunnialla jokeen ja sauna siivottua, myös puita pilkottua hirmuinen kasa. Saunan edessä olleet pöllit saatiin vähintään kertaalleen halki ja lähemmäs halkopinoja. Talkoot ovat sittemmin jatkuneet puutalkoina ja loputkin saadaan kyllä ajoissa tämän kesän helteisiin kuivumaan.




Nyt sitten onkin tullut kesä ja ukkoset keskelle toukokuuta. Vähän jumissa ollut vihertyminen pääsi oikein aika vauhtiin. Sieltä se tulee kevät: ensin kevätaspekti varhaisine kukkineen, lumikellot, scillat, helmililjat, tulppaanit ja sitten ovatkin jo pionien lehdet nousseet kuin tyhjästä jha luumupuu kukkii valkoisena pilvenä. Seuraavassa ehtkessä on omenapuissa aukeavia lehtisilmuja ja turpoavia punertavia kukkasilmuja ja seuraavana päivänä jo valkea kuulas on yläpihalla avannut kaikki kukkansa. Ja pappa vasta viiem viikolla luopui pitkistä kalsareista!



keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Pääsiäishelle

Tämän vuoden pääsiäinen oli poikkeuksellisen myöhään ja poikkeuksellisen lämmin. Viime vuonna teimme pääsiäisenä pitkiä hiihtolenkkejä. Tänä vuonna teimme puutarhatöitä!
Kompostit eivät olleet enää jäässä, joten ne on tyhjennetty ja vaihdettu ja kasvimaata muokattu. Kasvihuoneessa on gladiolukset ja dahliat itämässä (tosin pakkaspuhaltimella varmistettuna).
Mökille tullessa sisällä ja ulkona oli sama, neljäntoista asteen, lämpötila, mutta lankalauantain lämpötila nousi nopeasti ja pian ulkona oli lähes kymmenen astetta lisää. Kelpasi siinä aloittaa puutarhakausi mahtavassa auringonpaisteessa pilvettömältä taivaan alla.
Pakilan kevätkausi on alkamassa. Jo ennen vappua alkavat yhteiset kevättyöt vesien laittoineen. Vappuna on luvassa mm. Vappulounas, jonne on voinut etukäteen ilmoittautua.
Vapun jälkeen lauantaina, kolmas toukokuuta, alkaa saunakausi: tervetuloa kaikki Pakilan saunan kevättalkoisiin! Sopivia hommia riittää varmasti kaikille halukkaille ja talkooahertajille on luvassa palkaksi parhaan saunan makeat löylyt!

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Takatalven koitto

Vai kevään riemuvoitto? Nämä räntäkelit maaliskuun alkajaisiksi panevat epäilemään kevättä, vaikka se lauantaina näytti hymyilevän aurinkoista ilmaa juuri ennen Pakilan talvipäivää.
Talvipäiväksi oli sitten laittanut räntäsateen. Siitä huolimatta oli vankka joukko Pakilan mökkiläisiä vaivautunut paikalle nauttimaan hernesopasta ja makkaroista. Kehotalolla oli vilskettä pitkän talven jälkeen.
Talvipäivä on johtokunnan jäsenten järjestettävänä. Siitä huolimatta väki viihtyi ja tavara teki kaupppansa. Johtokunta oli saanut sivuapua Paulilta, joka oli keittänyt erinomaisen hernekeiton jo hyvissä ajoin. Keitto meni viimeistä kauhallista myöten, vaikka kattila oli saavin kokoinen. Myös makkarat tekivät kauppansa lähes viimeistä pötköä myöten.
Risto ahkeroi räntäsateessa makkaroiden kanssa. Makkaramäärällä mitaten kevät lähti pontevasti käyntiin. Meillä kaikilla oli niin mukavaa. Oi, jos oisitte saaneet olla mukana!