Talkootyytyväisyyttä

Eilen lauantaina kokoontuivat Pakilan talkoolaiset kerhotalolle syksyiseen, talkoolaisten yhteiseen juhlaan. Juhlasta on muodostunut jo perinnetapahtuma kiittää ahkeria talkoolaisia, joita on vuosi vuodelta enemmän. Kutsuttuja oli melkein puolitoistasataa ja paikalle oli päässyt noin sata henkeä.
Kerhotalon täytti hetkessä aivan uskomaton puheensorina, kun juhlijat olivat päässeet boolimalja kourassa istumaan arvottuihin pöytiinsä. Tuttuun tapaan Janssonin kiusausta lerppulautasilta (talkoolaisten juhlassa ei tehdä tiskiä kuin minimaalisesti...) ja tavanomaiset ruokajuomat.
Ohjelma oli yllättävä mutta sitäkin korkeatasoisempi: Anna-Mari Kähärä ja Susanna Haavisto esittivät ennakkona levyjulkistamiskappaleitaan. ammatilaiset olivat niin mykistäviä, että satapäinen talkooväki kuunteli koko setin hiirenhiljaa tosin välillä suosionosoituksiin puhjeten. Levyn nimi taisi tulla olemaan "Tämän ikäisenä". Ikä ja kokemus ja taito kyllä näkyi ja kuului niin sanoituksissa,. laulussa kuin säestyksessäkin - upeaa. Onkohan niin, että Pakila on kaapannut sen aseman, joka  Tuusulanjärven ympäristöllä oli viime vuosisadalla korkeakulttuurin vapaa-ajan pesänä? Niin paljon hienoja taiteilijoita meille on viime aikoina asettunut. Yhteisten juhlien kannalta tämä näyttää olevan aivan loistavaa. Toivottavasti saamme jatkossakin palvella kiitollisena koeyleisönä ennen suurempia estradeja.
Juhlat toki jatkuivat tämän ikäisten lopetettua kohti puolen yön hetkeä, jolloin väki väistyi pihalle ja kohti omia mökkejään. Tämän kesän erityisesti ansioituneita talkoolaisia muistettiin lyhdyin ja ylistyspuhein. Myös väistyvä puheenjohtaja sai kiitosta ja kehuja sekä puutarhapöydän muistoksi.

Kaikki varmasti ovat yhtä mieltä siitä, että juhlat ovat paikallaan talkoohengen vahvistamiseksi, vaikka talkoissa toki aina on tärkeintä, että siellä on hauskaa. Yhdessä tekeminen tekee ihmisistä onnellisia ja tyytyväisiä - meidät vain on siten rakennettu. Ainakin meidät siirtolapuutarhurit.