Ruskaa pakkasessa

Nyt on sitten jokasyksyinen paskareissu taas takana. Paskaa rukkasessa. Ei olisi voinut olla erilaisempi ilma verrattuna viime syksyyn: nyt oltiin todellisella ruskaretkellä, mutta viime vuonna vastaavana aikana oltiin keskellä satavuotisia sateita.
Olimme päätyneet luopumaan säkittämisestä kokonaan. Viime syksynä säkittäminen oli lähes ylivoimaisen raskasta kun tavara oli läpimärkää. Nyt ei sitten säkitetty, vaan lapioitiin suoraan peräkärryyn, josta kärrättiin perunamaalle talviaumaan. Kärrääminen oli vähän työlästä, mutta kaiken kaikkiaan homma oli helpompi kuin säkittäen. Saatiin neljä kuormaa muutamassa tunnissa Vermosta Pakilaan.
Veden puutteeseen mökissä on jo tottunut. Ihmeen äkkiä se kävi, kun on harjoiteltu ennenkin. Kertakäyttölautaset ja tilkkatiskaus taas käytössä.
Puutarha alkaa olla talviasennossa. Vatut leikattu ja ne, jotka yltävät lankaan, sidottu. Suurin osa jäi tynkälyhyeksi kuivan alkukesän vuoksi. Ensi kesänä täytyy muistaa kastella myös vattuja. Kasvimaat on käännetty ja kompostia ajettu kasaan kasvimaalle odottamaan kevättä. Kusikompostien turpeet on vaihdettu.
Viikonlopun iltakävelyillä näkyy valoa enää muutamasta mökistä, mutta aurinkoisena viikonloppuna oli suuri määrä mökkiläisiä lähtenyt tekemään syystöitä.
Pari viikkoa vielä ja puutarhaliikkeessä astuvat voimaan ne 70-80 prosentin viimehetken alennukset. Sieltä ostettuja sipuleita voi sitten rautakangen kanssa istuttaa jäiseen maahan.
Viime päivät ovat olleet mukavan lämpimiä. Toisin oli syys-lokakuun vaihteessa: yöpakkanen käväisi yli viidessa asteessa ja ehti rikkoa vesihanoja alueelta, koska niitä ei ollut vielä tuossa vaiheessa ehditty tyhjentää.
Niin se koettelee, vaan ei hylkää, luonto, puutarhuria.

Nyt kun kesä mennyt on

Onpas päässyt bloginpitäjältä luiskahtamaan. Sekä kesä, että blogin pitäminen. On jäänyt jakamatta kanssapuutarhureiden kanssa kesän eteneminen. Alun kevätaspekstista tulppaaneineen ja heleine kevätkukkineen, Viherryksen kumuloitumiseen ja Juhannuksen jälkeiseen marjaräjähdyksen odotteluun, josta alkaa aina se vadelmaorjuus, josta sitten elokuulla päästään irti, vain jotta omenapuiden vesiversojen leikkuun kautta edetään omenamehuorjuuteen ja välissä huokaistaan vaikka perunanostossa tai vihannesten satoa korjatessa.
Bloginpitäjä ei enää jaa sitä vilpitöntä ja suoraa innostusta uusien puutarhureiden kanssa, jota mummopalsta facebookissa niin onnistuneesti välittää. Blogipuutarhurille kun kaikki on jo tuttua, on jo tiedossa, että jos tänä vuonna pihlajanmarjakoit käärivät omenapuut seittiinsä, voi sato silti olla ihan hyvä ja lähes vahigoittumaton, kuten tänä vuonna. Kokeneemman puutarhurin onni on sitä hiljasita hyrinää, joka tulee siitä kun tietää mitä hyvää kohta voi odottaa, mikä kukka seuraavaksi yllättää aukeamalla ja mitä vihannesta voi seuraavaksi arvuutella, josko siitä tänä vuonna viimein saisi satoa... Oli muuten punajuuri tänä vuonna.
Pakastimet täyttyivät lähes entiseen malliin, vaikka välillä on tuntunut, että en kyllä enää viitsi. Sitten sitä kuitenkin viitsii, ja omenamehua on taas tallessa vaikka koko talven ryypätä.
Kaikki tämä ja paljon muuta on siis tänä kesänä jäänyt jakamatta lukijoiden kanssa. Syyttää en voi edes sitä, että jouduin Pakilan johtokuntaan, se kun vie vain osan ajasta. Uusia rientoja on ilmaantunut mm. tulevan talviyhteisömme tiimoilta niin paljon, että voimat eivät ole riittäneet enää puutarhahommien kirjaamiseen vaikka vielä ovatkin riittäneet niiden tekemiseen suunnilleen entiseen malliin. Alan oikkuhiljaa uskoa sen sanonan, että kenelläkään ei ole niin kiire kuin eläkeläisellä. Onneksi se on toistaiseksi vielä osa-aikaista, että pääsee välillä edes töihin lepäämään.
Viime sunnuntaina oli Pakilan syyskokous, joka meni melko mukavasti. Tedotusasioina käsiteltiin viemäri/kuivakäymäläsuunnitelmia, joista johtokunta on teettänyt selvityksiä ja saanut kustannustietoa. Kaikki vaihtoehdot ovat edelleen pöydällä ja selittelytyö jatkuu ensi vuodenkin. Talousarvioon, joka hyväksyttiin, sisältyy isännän palkkaus ensi vuonna, jotta yhteiset asiat ja alueet tulisivat paremmin hoidetuiksi. Johtokuntaan erovuoroisten tilalle valittiin varsinaisiski jäseniksi T. Mäkinen,  M. Louekari ja J. Bergholm. varajäseniksi tulivat valituiksi V. Jurvanen, L. Lager ja M. Sirkeinen. Valinnoista piti käydä peräti kaksi äänestystä, koska tarjolla oli moilemmilla kierroksilla yksi ehdokas enemmän kuin oli paikkoja. Äänestäminen henkilövaalin vaatimalla suljelutulla lipulla vie niin paljon aikaa, että kokous ehti käytännössä jo kä'sitellä kaikki muut asiat ja pitää taukoakin, ennen kuin loputkin tulosket olivat selvillä. En ole kuullut kenenkään valittavan kuitenkaan, että piti äänestää tai että olisi jotenkin ollut vedätyksen makua tms. Demoikratiaan kuuluu joskus äänestää rätkäyttää, varsinkin jos on tasapuolisen päteviä ja hyviä ehdokkaita tarjolla enemmän kuin sääntöjen tarjoamia paikkoja. Ensi vuonna mennään siis näillä nimillä ja toivottavasti parempaan ja viihtyisämpään suuntaan.
Kaava-asiasta Jorma käytti lyhyen puheenvuoron kertoen, missä mennään. Kaava on menossa lautakuntaan siten muutettuna, kuin lautakunta itse keväällä tilasi. Lautakuntakäsittelyn jälkeen uusi versio kaavasta tulee lausuntokeirrokselle talven aikana ja sen jälkee voimme vielä yrittää vaikuttaa lautakuntaan, ja sitten, ehkä ensi keväänä, kaupunginhallitukseen ja, nopeimmalla aikataululla, valtuustooon ensi kesänä. Valitusten vuoksi ei ole kuitenkaan kovin todennäköistä, että kaava tulisi lainvoimasieksi vielä ensi kesänä, ehkä ennemminkin muutaman vuoden päästä.
Toviotaan, että syksy jatkuu yhtä aurinkoisena ja murtovarkaat pysyvät loitolla!