Elojuhla

Eilen oli Pakilan puutarhayhteisön loppukesän kohokohta, elojuhla. Järjestäjänä tällä kertaa kolmoslohko. Juhla alkoi perinteiseen tapaan viideltä iltapäivällä, jolloin kahvio auksei tarjoamaan hillomunkkeja ja voileipiä. Ohjelman aloitti kengurumeininki niminen lasten viihdyttäjä. Sääliksi kävi sitä kengurua, kerhotalo oli näet helteessä lämmennyt lähes trooppiseksi, sillä kun oli se kauhean paksu turkki.
Pomppuimeinigin jälkeen lavalle tuli Laura V. ja timanttiset (en ole ihan varma nimistä...), jotka esittivät vanhoja lauluklassikoita. Ainakin huilisti ja pianisti ovat Pakilan mökkiläisiä, laulaja Laurasta ja trumpetista en ole ihan varma. Olivat tai ei, toivottavasti tätä bändiä kuullaan jatkossakin, niin kaunista ja tasokasta oli ohjelmisto. Liikuttavin oli toki encore-kappale, jossa lauloivat puutarhuri Papusta kolme jälkikasvuun kuuluvaa noin alle kouluikäistä mukana. Näytti siltä, että eivät olleet ensi kertaa lavalla, joten tulevaisuutta on turvattu.
Pakilan house bändin jälkeen seurasi yllätysnumero: Maj Lind kilpailun voittaja vuodelta 1950 Sirkka Harjunmaa esiintyi. Hän antoi taustatiedoksi mm. sen, että kuuluu harveneviin sotaveteraaneihimme. Aloituskappale oli Warum, saksalainen Goethen tekstiin sävelletty teos. Se sai tämän kirjoittajan nieleskelemään palaa kurkustaan, ei vain siksi, että se soi niin kirkkaana ja puhtaana, vaan myös siksi, että kirjoittajan edesmenneellä äidillä oli tapana sunnuntaiaamuisin kuunnella kappaletta Miliza Korjuksen laulamana savikiekolta. Sirkka Harjunmaa esitti vielä muita, jatsahtavampia, ja elojuhlien teemaan, 40-luvun jatsit, sopivia kappaleita.
Tämän jälkeen ohjelmassa seurasi arvonta. Arpajaisista ei sentään ollut luovuttu, vaikka kenttäpelejä ei tällä kertaa ollutkaan. Mikä pettymys monelle tikan- ja ketjunheiton taitajalle. Niin radikaaleja eivät järjestäjät sentään olleet, että arpajaisista olisi luovuttu. Liekö kyseessä järjestäjien tarpeen ja tuoton välinen suhde, vai mikä, en tiedä, mutta ensimmäiset elojuhlat nämä olivat, josta kenttäkipailijat puuttuivat. Elojuhlat ovat viidessätoista vuodessa muuttuneet pikkuhiljaa: vanhoista kovin kotiseutuyhdistyksen kotikutoisia iltamia muistuttaneista maksullisista vanhaintansseista nykyisiin ammattilaisesiintyjiä viliseviin nuorison ja perheiden rock-iltamiin. Mutta arpajaiset pysyy. Tälläkertaa pääpalkinto oli vaikuttava: polkupyörä. Tämän krjoittaja ei tietenkään, kuten tavallista, voittanut mitään.
Arpajaisten, makkaran ja letun syönnin jälkeen lavalle roudasi omat kamansa vanha tuttumme Gardeners vetäjänsä Jyrki L mukana. Rummuissa oli tuttuun tapaan toinen puutarhuri-jäsen Markku L ja yllätysesiintyjänä muutaman kappaleen lauloi Mikko P, joka tunnetaan ansioistaan paremmin käsityötaiteen ja muotoilun puolella. Ihan hyvin se Mikko kyllä lauloikin, sikäli kuin kuulin.
Ennen puolta yötä oli lattialla huojuttu pari hikistä tuntia ja sitten olikin aika puutarhureiden suunnistaa kotimökeilleen väsyneinä mutta onnellisina osan kolmoslohkolaisista jäädessä siivoamaan nyt alkavaa sunnutaikahvilaa varten.