Syksy alkoi

Viime keskiviikkona Pauli katkaisi vedet alueelta. Eikä yhtään liian aikaisin. Muutama hana ehti jo haljeta yöpakkasten takia. Taakse jäänyt kesä oli erikoinen: lämmin ja kylmä sää vuorotteli. Ensin lämmin alkukevät toukokuulle, sitten yli juhannuksen kylmä jakso, jonka jälkeen sopivasti yleiseen kesäloma-aikaan osuneet helteet, jonka jälkeen koulujen alkaessa taas viileämpää. Ja nyt sitten taas syksyn alussa lämpöä. Syyyskuu oli harvinaisen lämmin. vasta aivan kuun lopulla yöpakkaset tulivat etelään asti. On ollut niin mukavan aurinkoista ja sateetonta, että mökkeilyä ei olisi halunnut vielä lopettaa.
Veden poistuessa on tehtävä samat tietyt talvivalmistelut: viedään pois kesäkeittiön varusteet ja tuodaan esiin vesisäiliöt ja pieni vedenkeitin, jolla voi lämmittää pesuvettä talvella. Tyhjennetään ja pestään kasvihuone Tolulla. Nostetaan loput perunat, pestään ja viedään kaupunkiin talvieväiksi.
Ylimääräinen syksyaskare ilmaantui, kun kaupungin maanmittarit kävivät mittaamassa Mäntypolun rajat paikalleen. Olin kyllä tiennyt, että leikkimökki saattaa olla hiukan kaupungin puolella, mutta tulos oli yllätys. Siirtomatkaa oli metrin verran, klapivarastolla vielä enemmän. Raitiovaunun tunkilla mökki nousi helposti lankkujen päälle ja taljalla vinssaamalla siirtyi tarvittavan matkan uuteen paikkaan, johon sitten piti vielä istuttaa perustukseksi uudet harkot vaateriasentoon. Sitten vielä portin siirto ja sireenien parturointi. Nyt näyttää kieltämättä ankean autiolta, mutta ainakin kiistatta noudatan nyt vuokrasopimusta: kaikki kasvit ja rakennelmat ovat oman palstan rajojen sisällä.
Kesän satoisuus näytti heinäkuussa huonolta. Ensimmäisen kerran vuoden 1999 jälkeen kaikki saivat tosi huonosti vadelmia. Meille niitä ei tullut juuri lainkaan. Sitten tulivat ne omenankehrääjäkoit ja söivät omenpuiden lehdet melkein kaikki. Ei tullut omenoitakaan, mitä nyt pari kolme ämpärillistä soseeksi valkeaa kuulasta. Päärynäsosetta sen sijaan saatiin tehtyä ennätysmäärä ja karviaisporkkanahilloa muiden vuosien tapaan. Kasvihuonetomaattia ja kurkkua tuli ihan kohtuumääriä ja porkkanaa, punajuurta ja papuja, huonon alun jälkeen ihan kunnon sato. Punajuuri onnistuu meillä nyt, kun opittiin laatikkoviljely. Olen ihastunut tähän vihannekseen. Ennen luulin, että punajuuri maistuu aina etikalle ja inhosin sitä. Tutustuttuani paistettuun tuoreeseen punajuureen haluan siitä vakituisen ruoka-aineen.
Pakastimissa on siis sentään jotain täytettä. Vesiastiat ovat täynnä ja kesäkalusteet varastossa, ainakin suurin osa. Syksy voi siis tulla ja talvikin, toivottavasti hyvien hiihtokelien kanssa.

Päärynäsose syntyy sosemyllyllä samoin kuin omenasta

Tomaatteja tuli lopulta runsaasti, etenkin kirsikkatomaattia

Punajuurisato teki puutarhurin iloiseksi ja vadelma- ja omenakato ei enää surettanut niin paljon