Ilmastonmuutoskesä on tuonut iloa ja surua puutarhurin elämään. Ensin oli lämmin kuiva kevät ja sitten tuli lähes ennätyskylmä kesäkuu, joka palellutti puutarhurilta kolmet pensaspavun taimet - neljännet söi rusakko, joka oli poikennut verkkoaidan raosta pienelle yöaterialle kasvimaalle.
Kesäkuun alku vei naapurilta saadut kurkun taimet. Puutarhurimme kiirehti tietysti kauppaan ostamaan uudet ja osti saman tien myös kesäkurpitsan taimia. Kiireessä niitä istuttaessaan puutarhurimme kyseli siipaltaan minkä värisissä ruukuissa oli kumpia. Arvatkaapa, menikö oikein? Nyt kasvaa lavassa kasvihuonekurkkuja ja kasvihuoneessa muhkeita kesäkurpitsan taimia.
Kesäkuun lopussa näytti siltä että mansikkasadosta tulee kaikesta huolimatta hyvä. Ensimmäinen keräys tuotti maukkaat jäätelömarjat ja lisää näytti olevan runsaasti kypsymässä. Puutarhurimme oli kuitenkin unohtanut vanhan mansikkamaansa tarpeellisen kevätlannoituksen. Ilman sitä mansikantaimet muuttuivat heinäkuun helteiden alkaessa rutikuiviksi, ruskeiksi, reikälehtisiksi raakuiksi - mansikkahaaveet kääntyivät tylysti toisenlaisiksi.
Vadelmia kai sentään tulee? Niitähän on aina ollut riesaksi asti. Tosin edellinen kesä oli niin kuiva, että vuosikasvusto tälle vuodelle jäi lyhyeksi ja harvaksi. Talvella ei ollut lunta ja tontilla majaileva rusakko napsi tapansa mukaan noin neljänneksen varsista poikki lumen pinnan yläpuolelta - paitsi, että lunta ei ollut, joten leikkausjälki paljastui keväällä olevan noin tuuman verran maan pinnan yläpuolella. Valitettavasti näin leikattu vadelma ei enää kasva seuraavana kesänä. Edellisinä talvina jäi jäljelle reilusti vartta, josta vadelma saattoi kasvaa kukkivia haaroja ja sato oli kaikesta huolimatta kohtuullinen. Toisin on nyt. Vadelmasato jää surkeaksi. Hyvä puoli siinä on, ettei puutarhurimme ahdistu poimimattomista vadelmista - jopa hän jaksaa poimia sen pari litraa, joka nyt kerralla vain tulee.
Sitten tietysti vielä nämä omenankehrääjäkoit. Keltakaneli oli välillä täysin vailla vihreää ja punakanelitkin ovat olleet niin kovilla, ettei omenien tekoon näytä voimia jääneen. Valkea kuulas, joka on levännyt pari vuotta, näyttää tekevän kohtuullisen, tosin rupisen, sadon - ellei nyt sitten tule vielä jotain uusia yllätyksiä.
Ei voi kuitenkaan moittia kesää, vaikka takapakkia joissain asioissa on tullut, kukat tykkäävät lämmöstä ja kasvavat penkeistään yli ja kukkivat hullun lailla. Ja kun kukat tykää, on puutarhuri onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti