Markun muistoksi

Markku soitti muutama viikko sitten ja kertoi, että hänellä on viikko tai kaksi elinaikaa. Uutinen jysähti kuin puu päähän. Mitään en ollut tiennyt. Nytkin Markku, luonteensa mukaan, soitti huolehtiakseen jälkeen jäävistä. Ei niinkään omasta kohtalostaan kertoakseen. Samaa huolehtimista oli sekin, että Markku pyysi, ettei asiasta vielä kerrota Pakilassa. "Ei tätä ole tarkoitus mitenkään salata, mutta kertokaa vasta sitten, kun hautajaiset on pidetty." Markku oli aina tällainen, halusi olla hiljainen ja vaatimaton, huomiota herättämättä. Huolehtia asioista perin pohjin, mutta muilta mitään vaatimatta.
Minut ja Markku valittiin saunatoimikuntaan vuosituhannen alussa. Joku täti-ihminen ilmoitti, että "onhan täällä näitä nuoria miehiä, valitaan nämä." Niin tehtiin. Molemmat oltiin otettuja, kun päästiin pitkästä aikaa takaisin nuorten miesten joukkoon. Markusta tuli myöhemmin saunatoiminnan vetäjä. Sen homman hän hoiti uraa uurtavalla tavalla. Hänen jälkeensä sauna oli remontoitu ja toimintatavat olivat sellaiset, että talkootyö sujui ja tulevaisuus oli turvattu. Kukaan muu ei ole tehnyt Pakilan saunan eteen enempää.
Markusta jäi paljon muistoja. Kaikki muistavat hänet vaatimattomana, mutta oikeudenmukaisena. Kyllä Markku tarvittaessa sai suunsa auki ja sai sanotuksi mielipiteensä. Yleensä hän vain ei pitänyt sitä tarpeellisena ja antoi muiden touhottaa.
Markun terveydessä oli ongelmia, mutta hän huolehti itsestään hyvin. Tämän kirjoittajan tapaan hän oli raitis. Ihmettelimme joskus yhdessä, että kaksi raitista on joutunut järjestäjäksi saunan talkoojuhliin, joissa alkoholitarjoilu oli oleellinen osa ohjelmaa. Markku liikkui aktiivisesti kaikki matkat pyörällä. Muutto mökille ja sieltä pois sujui pyörän ja sen peräkärryn kanssa. Kilometrejä Markunpyörän mittariin kertyi.
Yhteisöömme jäi Markusta iso aukko ja muistot, jotka nostavat surun ja ikävän. Mikä ei tapa se vahvistaa. Niin kai. Kuinka vahvaksi oikein pitää tulla? Hyvää on se, että yhteisömme muistaa. Osanotto on aitoa. Ihmisen osa on lopulta kaikilla.
Ystävämme ja kanssapuutarhurimme, Markku, kuoli 12.4.2015 57-vuotiaana. Hautajaiset olivat viime lauantaina omaisten ja ystävien saattaessa.